Tieteisfiktion aamuhämärästä lähtien avaruusmatkat on rinnastettu löytöretkiin ja aseelliset avaruusvoimat purjelaivojen aikakauden laivastoon (eikä ilmavoimiin, joille ne oikeasti ovat sukua). Star Trek ja Star Wars ovat erityisen kunnostautuneita laivastoterminologian viljelyssä, mutta etenkin jälkimmäisen käsikirjoittajia ei ole koskaan kiinnostanut sisäinen johdonmukaisuus tai edes maalaisjärki. Tähtilaivoille on vain läiskäisty erilaisia hienoilta kuulostavia nimiä. On pikkuruisia “risteilijöitä” ja jättimäisiä “hävittäjiä”, on korvetteja ja dreadnoughteja ja kaikilla sankareilla tuntuu olevan “kevyt rahtialus”, joka ei kylläkään kuljeta rahtia mutta on aseistettu kuin raskas pommittaja. Tällainen huolimattomuus on omiaan ärsyttämään jokaista autistia, joten olen ottanut tehtäväkseni rationalisoida nämä termit sisäisesti uskottavaksi.
Aivan ensimmäiseksi on todettava, ettei merellinen terminologia ole oikeastikaan ollut täysin johdonmukaista. Samoilla sanoilla on tarkoitettu eri aikana erityyppisiä laivoja; osa termeistä viittaa laivan takilaan, osa rungon muotoon ja osa taas käyttötarkoitukseen. Moderni merisodankäynti nykyisine luokituksineen kehittyi 1600-luvulla, jolloin portugalilaisten alun perin keksimä linjataistelutaktiikka vakiintui yleiseen käyttöön. Linjataistelussa alukset muodostavat yhden ainoan rivin, jolloin jokaisella laivalla oli suora näköyhteys viholliseen ja jokainen saattoi vuorollaan ampua täyslaidallisen vihollista kohti. Sellaisia laivoja jotka kykenivät selviämään linjassa kutsuttiin “linjalaivoiksi”, ship of the line (of battle) tai line-of-battle ship, joista jälkimmäinen lyhentyi 1800-luvun lopulla muotoon battleship (“taistelulaiva”). Napoleonin aikana linjalaivat luokiteltiin kuuteen luokkaan niiden kantamien tykkien mukaan.
Tieteisfiktiossa käytetään isoista tähtilaivoista yleisesti termiä capital ship, jolle ei ole minun tietääkseni olemassa suomennosta. William S. Lind avaa käsitteen mielestäni mainiosti:
“These characteristics define a capital ship: if the capital ships are beaten, the navy is beaten. But if the rest of the navy is beaten, the capital ships can still operate. Another characteristic that defines capital ships is that their main opponent is each other.”
Capital ship (päälaiva) on sota-alus, joka ei tarvitse muuta laivastoa toimiakseen; se voi toimia myös yksinään toimittaen laivaston virkaa (fleet-in-being), jolloin vihollisen on otettava se jatkuvasti huomioon laskelmissaan. Päälaiva on eri asia kuin lippulaiva, joka on mikä tahansa alus jota amiraali käyttää komentopaikkanaan.
Kun purjeet vaihtuivat höyrykoneisiin ja rungot teräkseen, tuli linjalaivoista panssarilaivoja. Panssarilaivojen aikakautta kesti 1800-luvun loppuun asti, kunnes joku keksi torpedon, joka voitiin laukaista pienestä ja ketterästä torpedoveneestä. Se teki hitaista taistelulaivoista suuria maalitauluja. Venäjän-Japanin sodassa 1905 Tsušimansalmen meritaistelussa amiraali Tōgōn torpedoveneet laukoivat 21 torpedoa Venäjän lippulaivaan Knjaz Suvoroviin; kolme osui ja Suvorov painui pinnan alle miehistöineen. Siitä lähtien laivastot tarvitsivat taistelulaivojen lisäksi myös saattoaluksia eli torpedovenehävittäjiä pitämään torpedoveneet loitolla. Vuonna 1906 vesille laskettiin HMS Dreadnought, luokkansa ensimmäinen moderni taistelulaiva. Dreadnoughtissa oli höyryturbiini, joka teki siitä nopeamman kuin oman aikansa panssarilaivat, ja muista aluksista poiketen siinä oli aseistuksena pelkästään suurikaliiperisia päätykkejä. Pian jokaisen merimahdin voima laskettiin dreadnoughtien (ja myöhempien super-dreadnoughtien) lukumääränä.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen kaikissa merivalloissa hiottiin taskutaistelulaivan konseptia – halvempaa sota-alusta, joka oli raskaammin aseistettu kuin kaikki pienemmät alukset mutta nopeampi kuin kaikki sitä suuremmat alukset. Näissä taisteluristeilijöissä oli parhaimmillaan melkein yhtä vahva aseistus kuin taistelulaivoissa, mutta puutteellinen panssarointi. “Risteilijä” purjelaivaterminä tarkoittaa sotalaivaa joka suorittaa “risteilyä” eli itsenäistä tiedustelua, kaappaustoimintaa tai kauppalaivojen suojaamista. Saksalaiset risteilijät saavuttivatkin jonkinmoista menestystä, mutta pian kaikissa maissa huomattiin, että heikko panssarointi johti usein koko laivan tuhoutumiseen taistelussa.
Torpedovenehävittäjän nimi lyheni käytössä hävittäjäksi samalla kun sen tehtäväkenttä laajeni. Hävittäjiä tarvittiin metsästämään ja tuhoamaan torpedoveneitä ja sukellusveneitä, saattamaan voimakkaampia aluksia ja toimimaan tiedustelijoina ja partioaluksina. Hävittäjällä oli laaja toimintasäde, se oli hyvin nopea, ja siinä oli kokoonsa nähden vahva ja monipuolinen aseistus. Toisessa maailmansodassa huomattiin, että taistelulaivat olivat erittäin haavoittuvia ilmasta tuleville hyökkäyksille. Lentotukialukset syrjäyttivät taistelulaivojen aseman laivaston tukirankana. Kaikista muista hävittäjää suuremmista alusluokista kuten risteilijöistä, taisteluristeilijöistä ja taistelulaivoista luovuttiin yksi kerrallaan. Jäljelle jäi vain hävittäjiä ja fregatteja.
Fregatti (italian fregatta) tarkoitti alun perin täystakiloitua kolmimastoista purjelaivaa, jossa oli raakapurjeet kaikissa mastoissa. Fregateiksi luokiteltiin 1500-luvulta 1800-luvulle aluksia, jotka tekivät kaikenlaisia laivaston tukitehtäviä kuten tiedustelua ja saattamista. Termi jäi pois käytöstä höyrykoneiden yleistyttyä ja tehtävien siirryttyä hävittäjille ja risteilijöille. Toisen maailmansodan jälkeen fregatit ilmestyivät takaisin. Yhdysvalloissa alettiin vuonna 1949 rakentaa uudentyyppisiä aluksia, joiden tarkoitus oli toimia lentotukialusten saattajina ja ilmatorjunta- ja sukellusveneentorjuntatehtävissä (Ranskassa taas kaikkia pienempiä aluksia on aina kutsuttu fregateiksi eikä hävittäjälle ole vastinetta).
Kun suuremmista perinteisistä pinta-alustyypeistä oli luovuttu, hävittäjät alkoivat kuin varkain kasvattaa kokoaan. 1960-luvulla käyttöön otetut ohjukset lisäsivät suuresti niiden tuhovoimaa. Osa hävittäjistä sai oman helikopterikannen. Vuosisadan alun hävittäjät, kuten brittiläiset Tribal-luokan alukset, olivat noin sata metriä pitkiä ja niiden syväys oli 1 800 tonnia. Nykyaikaiset hävittäjät kuten Kiinan Type 055 (Renhai) tai amerikkalainen Zumwalt ovat 190 metriä pitkiä ja niiden syväys on jopa 16 000 tonnia. Toisen maailmansodan mittapuulla ne olisivat raskaita risteilijöitä! Japani, jota rauhansopimus kielsi rakentamasta hävittäjää suurempia sotalaivoja, on valmistanut 248 metriä pitkiä ja 26 000-tonnisia Izumo-luokan “monitoimihävittäjiä”, jotka ovat käytännössä lentotukialuksia.
Tähtien sodan Imperiumin tähtihävittäjät ovat saaneet osakseen tarpeetontakin arvostelua. Nimeä on pidetty harhaanjohtavana, koska käyttötarkoitukseltaan niitä on pidetty lähinnä taistelulaivan ja lentotukialuksen hybrideinä. Termi on kuitenkin täysin järkeenkäypä, jos ajattelee hävittäjien evoluutiota omassa historiassamme. Voimme kuvitella, miten Kloonien sodan jälkeen Imperiumilla ei ollut enää tarvetta suuremmille taistelualuksille. Sen sijaan tähtihävittäjistä tuli Imperiumin laivaston pääasiallinen työkalu. Niillä on hävittäjien perinteiset tunnusmerkit: laaja toimintasäde, nopeus, ja kokoonsa nähden vahva ja monipuolinen aseistus. Samalla tähtihävittäjät kasvattivat kokoaan. 700-metristen Acclamatorien ja 1 100-metristen Venatorien jälkeen Imperiumin mahdin symboleiksi tulleet Imperator-luokan tähtihävittäjät olivat peräti 1 600 metriä pitkiä ja niissä oli 36 000 hengen miehistö. Tähtihävittäjät joutuvat usein toimimaan pitkiä aikoja omillaan, joten on uskottavaa, että niiden on kyettävä olemaan mahdollisimman omavaraisia. Toisaalta tähtihävittäjien nähdään toimivan usein pareittain (Scarif) tai kolmittain (Tatooine), mikä sopii myös hävittäjän luontoon.
Kaikki tähtihävittäjää pienemmät ja kevyesti aseistetut saatto- ja partioalukset voidaan luokitella tähtifregateiksi. Fregatit ovat keskisarjan sota-aluksia, jotka eivät pärjää yksinään vakavassa taistelussa, mutta tukevat tähtihävittäjän varsinaista tehtävää – hävittäjä voi olla vain yhdessä paikassa kerrallaan. Jokaisen tähtihävittäjän ympärille rakentuu laivue, joka koostuu kahdesta tai useammasta fregatista, huoltoaluksista ja muita pienemmistä tukialuksista. Vähäpätöisimmät sota-alukseksi luokiteltavat tähtilaivat ovat korvetteja. Korvetti tulee hollannin sanasta corf, joka tarkoitti ainoastaan “pientä laivaa”, ja Napoleonin ajan luokittelussa korvetit olivatkin linjalaivoista pienimpiä – kuudennen luokan aluksia. Korvetti on määritelmänsä mukaisesti sekä heikommin aseistettu ja panssaroitu että hitaampi kuin fregatti, joten ne ovat omiaan partiointiin ja miinakenttien raivaamiseen. Taistelussa korvetin kiittämätön tehtävä on joko vetää puoleensa tulta tai viimeistellä sellaisia vihollisen sota-aluksia, jotka isommat laivat ovat jo saattaneet puolustuskyvyttömiksi. Korvetin etu muihin verrattuna on halpuus – sotalaivat ovat järjettömän kalliita projekteja, ja joskus on parempi rakentaa yhden kalliin sijasta useampi edullinen.
Tähtihävittäjän anatomia
Otin myös tehtäväkseni myös hahmotella, miten Imperator-luokan tähtihävittäjä voisi käytännössä toimia, mitkä sen voimavarat olisivat, ja mikä sen todellinen kuljetuskapasiteetti on. Inspiraationa toimivat lukuisat USA:n lentotukialuksista ja ydinsukellusveneistä tehdyt arkielämän videot, mutta matematiikan hiomisen ulkoistin tekoälylle. Tämä on samalla hatunnostoni tähtihävittäjän isälle, konseptitaiteilija Colin Cantwellille (1932–2022), joka vastasi myös Stanley Kubrickin Avaruusseikkailu 2001 erikoisefekteistä, ja Ralph McQuarrielle (1929–2023), joka viimeisteli Imperator-luokan tähtihävittäjän muotoilun. Olen parhaani mukaan lähtenyt ulkoisista mittasuhteista ja mallintanut, mitä annetuista luvuista seuraa. Alla oleva rautalankamalli on rakennettu legoista, koska koin sen helpoimmaksi tavaksi hahmottaa sisätilojen kapasiteettia.
Keihäänkärkeä mukaileva muoto seuraa tarkoitusta. Tykkitornit on porrastettu aluksen kylkiuriin ja kansirakenteisiin niin, että ne voivat kaikki keskittää tulensa samaan aikaan eteenpäin. Aseistus koostuu raskaista turbolasereista, lähitorjunta-aseistuksesta ja raskaista hiukkassuihku-aseista kuten ionikaanuunoista. Imperatorin rungon kokonaistilavuus on kolossaaliset 66 miljoonaa kuutiometriä. Vaikka rungon sisäosat ovat suurelta osin pelkästään reaktoria ja reaktiomassaa, tilaa on silti kokonaiselle armeijan divisioonalle kaikkine ajoneuvoineen ja varusteineen sekä 37 000 laivamiehistön jäsenelle kahden vuoden muonavaroineen. Näillä luvuilla Imperator kuluttaa päivässä huimaavat 184 tonnia vettä ja 69 tonnia ruokaa. Mutta sekään ei ole mitään aluksen rahtikapasiteettiin verrattuna: Imperator kykenee kuljettamaan helposti lähes miljoona tonnia tarvikkeita ja raaka-aineita, minkä lisäksi alukselle mahtuu vielä 32 000 tonnia henkilökohtaista rahtia.
Massatuotannon huomioiden hahmottelin Imperatorin sisätilojen koostuvan modulaarisesti 60 x 40 x 10 metrin yksiköistä, jotka voivat olla varastohalleja, tehtaita, tai miehistötiloja. Suurin osa sijaitsee keskiakselin ympäillä. Voimalinjat, vesiputkistot ja metrolinjat ihmisten ja rahdin kuljettamista varten kulkevat akselia pitkin aluksen päästä päähän. Vesi, polttoaine ja raskas rahti on sijoiteltu keskiakselille niin, että työntövoiman keskipiste on täydellisesti linjassa massakeskipisteen kanssa. Miehistötilat sijaitsevat lähinnä kiilamaisen rungon päällä olevissa kansirakennelmissa sekä ohjaustornissa (conning tower).
Majoitus
Imperatorin jäähdytetyissä elintarvikevarastoissa on 50 000 tonnia ruokaa, joka riittää miehistölle kahdeksi vuodeksi. Yhteisten isojen messihallien lisäksi jokaisessa majoitusyksikössä on oma pieni kahvilansa ja muita vapaa-ajan tiloja. Miehistön majoitustilat ovat huomattavasti mukavammat kuin muilla sota-aluksilla, sillä ISD:n kolossaalisen mittakaavan vuoksi tilan puute ei ole ongelma. Miehistö on majoitettu kahden hengen hytteihin, ja jokaisella aluksen 9 000 upseerilla on yksityinen hyttinsä. Kaikissa hyteissä on yksityiset pesu- ja saniteettitilat. Armeijan parakit on sijoitettu rungon sisälle laipioiden 5–6 välille, kun taas laivamiehistö on majoitettu kansirakenteisiin laipioiden 6–9 välille. Armeijalla on omat messihallinsa ja viihdytystilansa, joten armeijan ja laivaston väki törmäävät toisiinsa aluksella vain harvoin.
Lämpökuorma
Kun 46 000 ihmistä elää ja työskentelee avaruudessa, alus tuottaa jatkuvasti valtavia määriä lämpöä (aineenvaihdunta, elektroniikka, hydroponiikka ja elossapito). Tyhjäkäynnilläkin Imperator tuottaa joka hetki 200 megawattia hukkalämpöä, joka on säteiltävä avaruuteen. Lämmönsäätelyä varten Imperatorilla on 300 000 neliömetriä eli 42 jalkapallokentän verran tummia jäähdytyspaneeleja sijoitettuna tasaisesti rungon ylä- ja alapintaan (jotta lämpö voidaan johtaa ulos tehokkaasti riippumatta siitä, kumpi puoli on kohti aurinkoa). Koska asuinsijat ovat ylärakenteessa ja suurin osa lämmöstä syntyy siellä, massiiviset lämpöputket kuljettavat lämmön pois asuinmoduleista ja hydroponiikasta kohti aluksen varjoisia puolia. Pelkästään jäähdytysjärjestelmässä kiertää 10 000 tonnia vettä.
Taistelu ja lämmönsäätely
Kun reaktori lyö täydet tehot päälle ja suojakilvet ottavat osumia, lämpökuorma nousee tuhansia prosentteja. Tällöin Imperator tarvitsee lämpönieluja – massiivisia nestesäiliöitä ja vaihemuutos-materiaaleja, jotka imevät lämmön hetkellisesti, kunnes se voidaan hitaasti säteillä ulos taistelun jälkeen. Lämpönielut ja niiden jäähdyttimet sijaitsevat aluksen perässä. Aluksen keskiakselille sijoitin lämmönsäätelyä varten 96 000 tonnin vesitankit. Vesi toimii lämpöakkuna, johon turbolasereiden ja suojakilpien imemän energian tuottamat lämpöpiikit voidaan absorboida. Osa vedestä käytetään hapen tuotantoon elektrolyysillä. Sabatier-reaktorit kehittävät vedystä ja miehistön uloshengittämästä hiilidioksidista metaania ja puhdasta vettä, joka palaa takaisin kiertoon. Metaanista voi taas valmistaa lisää methalox-polttoainetta.
Messihallit tarjoilevat vuorokaudessa 125 000 ateriaa. Pelkästään aamiaisella kuluu 4500 litraa maitoa ja 200 pakkausta muroja.
Jätteenkäsittely
46 000 ihmistä tuottaa valtavia määriä jätettä, ja ilman tehokasta prosessointia tähtihävittäjä hautautuisi omiin roskiinsa viikoissa. Imperator tuottaa kiinteää jätettä (yhdyskuntajäte, biojäte, ihmisen kiinteä jäte, tekninen ja lääkinnällinen jäte) yhteensä 80,5 tonnia vuorokaudessa. Jokaisessa asuin- ja työmoduulissa on oltava jätekuilut, jotka johtavat teknisiin kerroksiin. Pienempi jäte imetään alipaineella paikallisista pisteistä keräilyasemille. Suuremmat jäte-erät kuljetetaan automaattisilla rahtikapseleilla peräosaan, jossa plasmakaasutuslaitos sijaitsee. Jäte syötetään reaktoriin, jossa plasmapolttimet luovat 10 000 asteen lämpötilan. Tässä kuumuudessa molekyylisidokset katkeavat. Orgaaninen aines muuttuu pääosin vedyksi ja hiilimonoksidiksi. Epäorgaaninen aines sulaa ja jähmettyy jäähtyessään lasimaiseksi, täysin inertiksi kiveksi (vitrifioitunut kuona). Jätteen tilavuus pienenee noin 99 % ja kaikki patogeenit, bakteerit ja myrkyt tuhoutuvat täydellisesti. Vitrifioitunut kuona tyhjennetään avaruuteen aina ennen hyppyä hyperavaruuteen, kuten Imperiumin vastaiskussa voimme nähdä.
Hangaarit
Imperatorin hangaarit vievät suurimman osan tyhjästä tilasta laipioiden 3–6 välissä. Päähangaarin aukko on kooltaan 175 x 125 metriä. Kaksi korvettia mahtuu samanaikaisesti telakoitumaan päähangaariin. Lisäksi tähtihävittäjä kykenee kuljettamaan mukanaan kahta Gozanti-luokan kutteria, 21 pudotusalusta tai rahtiproomua, 10 Lambda-luokan sukkulaa ja kolme Gamma-luokan tykkivenettä. TIE-hävittäjiä säilytetään räkeissä, joista kiskot kuljettavat ne laukaistavaksi päähangaariin. TIE-räkkeihin mahtuu yhteensä 72 TIE/ln -hävittäjää ja lisäksi saman verran erikoistuneita TIE-sarjan aluksia (pommittajia, sukkuloita ja tiedustelualuksia). Kolmasosa näistä on jatkuvasti laukaisuvalmiudessa, loput ovat varastossa tai huollettavana.
Tukitoiminnot
Täysimittainen, kuusikerroksinen sairaala toimii Imperatorin panssaroidun rungon keskellä laipioiden 5–6 välissä. 400 lääkäriä ja 1 400 sairaanhoitajaa droideineen ovat valmiita hoitamaan tarvittaessa jopa tuhansia vaikeasti vammautuneita sotilaita ja siviilejä. Sairaalalla on oma, eristetty elämän ylläpitojärjestelmänsä. Vaikka armeijalla on epäilemättä omat kenttäsairaalansa, voisin kuvitella että taistelutilanteessa kaikki haarvoittuneet evakuoidaan tilanteen niin salliessa pinnalta avaruuteen tähtihävittäjän omaan sairaalaan. Kriisitilanteissa, joissa Imperiumi on esimerkiksi toimimassa rauhanturvaajana paikallisten konfliktien ratkaisemiseksi, on uskottavaa että myös paikallisia siviilejä voidaan tuoda tähtihävittäjälle hoidettavaksi hyvän tahdon eleenä.
Tavaraa kuljetetaan laipioiden välillä tyhjiöputkessa liikkuvilla rahtisukkuloilla. Rahtisukkulat kulkevat sekä pääakselia että lapioiden välisiä ruoteita pitkin. Myös miehistö käyttää metron kaltaista järjestelmää siirtymiseen aluksen osista toiseen. Järjestelmän kuormitus pysyy hallinnassa, koska miehistön asuin- ja työskentelymodulit on suunniteltu mahdollisimman itseriittoisiksi, eikä miehistön jäsenten tarvitse poistua usein omilta alueiltaan. Aluksen verstaat kykenevät tuottamaan tietopankkeihin tallennettujen 3d-kaavioiden perusteella varaosia, mekaniikkaa, elektroniikkaa ja työkoneita tarpeen mukaan. Hallin kokoisilla 3d-tulostimilla ja työstökoneilla valmistetaan kaikkea mahdollista armeijan tarvitsemista parakkirakennuksista panssariesteisiin ja drooneihin. Raaka-ainetäydennyksiä tehdään aina kun mahdollista.
