Kuten useimmat teistä hyvin tietävät, seuraan avaruustutkimusta intohimoisesti. Erityisen läheinen suhde minulla on Marsiin, parsankasvatuksen luvattuun maailmaan. Tänä kesänä Marsista on löytynyt paitsi aurinkokunnan suurin törmäyskraateri, myös natriumia, magnesiumia ja ennenkaikkea vettä. Vedestä saatiin viitteitä jo 2002, mutta pohjoisen napa-alueen jäistä kamaraa polkevan Phoenixin viimeaikaiset tutkimukset ovat vahvistaneet vesijääkerroksen olemassaolon vain pari senttiä marspinnan alla.

Julkisuuteen tulleiden tutkimustulosten mukaan kemialliset olot Marsin pinnalla ovat oletettua monipuolisemmat. Ensin Mars paljastui yllättävän suotuisaksi alustaksi maankaltaiselle elämälle; nyt toinen havainto on paljastanut maaperän sisältävän mahdollisesti syövyttävää perkloraattia. Phoenixin seikkailut jatkuvat vielä kenties sadan päivän ajan ennen kuin hyinen talvi tulee ja jäädyttää luotaimen paikoilleen.

Mutta miten näihin kiehtoviin uutisiin ovat reagoineet ja kommentoineet tavalliset sukankuluttajat HS:n sivuilla ja keskustelufoorumeilla? Pohtineet elämää maailmankaikkeudessa? Nauttineet maailmankuvansa avartumisesta? Ei.

Nimimerkki valtioonmurha kiteyttää kansan syvien rivien tunkkaiset tunnot…

• muutenkin typerää haikailla jotain marssia josta ei ole mitään hyötyä, samalla kun oma kotiplaneetta saastuu ja kulutus senkun lisääntyy.

…ja muut säestävät:

• Marsia valloitetaan puhtaasti sotilaallisista syistä. On aivan turha väittää muuta.
• Toi kuva tost marssin pinnast näyttää hiukan feikiltä, sama ku ekat kuvat ekasta miehitetystä kuussa käynnistä. alkaa epäilemään että entä jos noi kuvat onki tietokoneella tehtyjä?
• Upotetaan käsittämättömiä rahasummia ulkoavaruuden tutkimukseen ja mahdolliseen elintilan etsimiseen sieltä…
• Hauskaa luettavaa, mutta totuus on, että me kaikki kuolemme kuitenkin. Filosofisesti on hauska pohdiskella, mikä meitä ajaa ja miksi ponnistuksiin lajin säilymistä varten. [...] jo nyt tuhoamme lajiamme tällä planeetalla. Miksi välitämme niin paljon tulevista ihmisistä, kun emme välitä samaan aikaan elävienkään kohtaloista.

Avaruustutkimus näyttää olevan huonosti tunnettu tieteenala. Useimmat kommentaattorit eivät edes ymmärrä, miksi sitä tehdään eivätkä usko sen hyödyttävän ihmiskuntaa millään tavalla. Monet uskovat sen lisäksi maksavan hirvittävän paljon. Tosiasiassa Yhdysvaltain avaruushallinnon NASA:n vuosibudjetti on lisäyksistä huolimatta vain 17 miljardia dollaria, eli mitättömät 0,6 % koko valtion budjetista. Sotavarustelu nielee samaan aikaan huimaavat 623 miljardia dollaria eli lähes neljänneksen.

Samaan aikaan jokainen suomalainen perhe käyttää jatkuvasti avaruustutkimuksen sivutuotteena syntyneitä keksintöjä, kuten mikroaaltouuneja, kuulakärkikyniä, foliopaperia, GPS-paikantimia jne. Silti minusta kaikki maailman mikroaaltouunit yhteensä laskettunakin ovat täysin merkityksettömiä sen tiedon rinnalla, jota kosmoksesta on saatu. Sitä ei voi edes mitata rahassa.

Ihmiskunnalla on vain yksi suunta, ja se on kohti tähtiä. Vaihtoehto on sivilisaation kätkytkuolema Maa-planeetalle. Valitettavasti länsimaat potevat edistyskrapulaa. On muodikasta velloa uusmisantropiassa, kuten viimeisenä siteerattu kommentaattori tekee. Jos avaruustutkimus on turhaa, koska kuolemme kaikki kuitenkin, samalla logiikalla myös kehitysapu ja luonnonsuojelu ovat turhia.

Post scriptum: Kuluneen vuoden aikana diabolikot ovat alkaneet epäillä Spiritin ja Opportunityn Marsista ottamia värivalokuvia. NASAa on syytetty väritasapainon käsittelystä punaisempaan suuntaan vastaamaan paremmin suuren yleisön mielikuvia Marsista, eikä syytös ole välttämättä khamsin-tuulesta temmattu. Tässä muutama kuva, joista punaisuutta on vähennetty: [1], [2]. NASA itse selittelee väritasapainon editointa täällä.