Kun lehdessä sanotaan jossain olleen ennen vanhaan “upea, rikas kulttuuri”, sillä yleensä tarkoitetaan että oikeasti siellä kuninkaan istuimena oli puinen jakkara ja malaria tappoi ne joita ei orjuutettu, mutta sitä ei sovi sanoa ääneen, sillä ovathan kaikki kulttuurit kuitenkin pohjimmiltaan yhtä hyviä. Korkeakulttuurien ei koskaan sanota olleen upeita ja rikkaita, koska kaikki tietävät sen muutenkin. Vähän sama juttu kuin että jos jotain henkilöä luonnehditaan “maailmankuuluksi”, se tarkoittaa että tosiasiassa hänet tuntee vain rajoitettu ja pieni joukko, kuten oopperaharrastajat tai filatelistit.
Kun valittaen todetaan että ennen vanhaan Ruotsissa oli 1600 eri juustolajia ja nykyään joka kaupassa on samat 30, se ei tarkoita että ennen vanhaan olisi voinut valita tuhannen ja kuudensadan juuston väliltä. Se tarkoittaa että joka kylässä tehtiin vain omaa juustoa eikä sitä lähdetty ostamaan muualta. Valinnanvaraa oli tasan yksi, “juustoksi” kutsuttu juusto, silloin kun sitä ylipäätään sattui saamaan.
Useimmat asiat eivät olleet paremmin joskus ennen. Primitiivisillä ihmisillä ei ollut mystistä taikaviisautta, joka sai heidät elämään rauhassa ja sopusoinnussa keskenään ja luonnon kanssa. Vanhimmissakin ihmisjäänteissä on nähtävissä aseiden tuottamia vammoja. Perinteiset lääkintäkeinot olivat pahimmillaan kauhistuttavia ja ällöttäviä, parhaimmillaan harmittomia. On syynsä, miksi juuri länsimainen lääketiede valloitti koko maailman, eikä kiinalainen tai intialainen luonnonlääkintä. Suomessakin taltioidun kansanperinteen mukaan vanha kansa hoiti itseään lähinnä viinalla, tupakalla, virtsalla ja paskahauteilla. Vaivojen syyksi nähtiin tyypillisesti vittumaisen naapurin harjoittama noituus.
Länsimaista sivilisaatiota on maailmansodista lähtien vaivannut suisidaalisen huono omatunto ja itseinho. Se näkyy myös tavoissa, joilla historiaa käsitellään julkisuudessa. Eurooppalaisten ansioiksi kelpaavat kolonialismi, orjuus ja noitavainot. Harvemmin muistellaan sitä, että eurooppalaiset eivät aloittaneet orjuutta mutta olivat ensimmäisiä, jotka sen lopettivat. Kristinuskossa muistellaan ristiretkiä ja ahdasmielisyyttä, mutta ei sitä miten fysiokratian aikana sivistyneet papit levittivät tylsämielisen kansan keskuuteen kasvien jalostusta ja parempia viljelysmenetelmiä, hygieniaa ja sairauksien ehkäisyä.
Aineellisessa mielessä ihmisten elintaso on nykyään ällistyttävän korkea. Kehitys ei kuitenkaan ole aina kulkenut suoraviivaisesti kohti parempaa. Maailmanhistoriassa on tapahtunut useita paikallisia romahduksia, jolloin monimutkaiset yhteiskunnat ovat luhistuneet ja korkeammalta erikoistumisen tasolta on siirrytty matalammalle erikoistumisen tasolle. Antiikin Roomassa vesivessa oli osa arkea, mutta vielä 1500-luvulla siihen oli varaa lähinnä Ranskan kuninkaalla.
Globaalissa, keskinäisriippuvaisessa maailmassa seuraava romahdus tulee koskettamaan kerralla koko maapalloa. Ehkäpä tulevat sivilisaatiot meidän katoamisemme jälkeen osaavat nostalgisesti arvostaa enemmän sitä kaikkea, jota me pidämme itsestäänselvyytenä.
