Aug 30 2011

Elrond, Imladris ja haltioiden sukupuoliroolit

Published by at 8:19 pm under Tolkien

Imladris

Ammoin eli suurhaltioiden sukukuntaan kuuluva viisas Elrond kauniissa talossaan Rivendellissä. Siellä viihtyivät haltiat, ihmiset ja kääpiöt, ja Bilbo Reppulin mukaan hänen talonsa oli “vertaansa vailla pitipä vieras sitten ruoasta, unesta, työstä, tarinain kertomisesta, laulamisesta tai pohdiskelusta” (1). Viimeinen Koto (Last Homely Home) kuulostaa totta vie ensiluokkaiselta hotellilta. J.R.R. Tolkien kuvitteli Rivendellin vuonna 1911 ollessaan patikoimassa Sveitsin Alpeilla Lauterbrunnenin laaksossa – joka näyttääkin aivan samalta. Mutta millainen paikka Rivendell oikein oli, ja millainen sen isäntä? Aiheeseen paneutuminen paljastaa, että sekä Elrond että hänen anoppinsa Galadriel olivat molemmat hyvin erikoisia haltioita ja sukupuoliroolien rikkojia.

Bilbo ja Frodo Reppulin  muistiinpanot ovat puutteellisia, mutta apunamme on muita tekstejä, kuten jonkun varhaisempien aikojen gondorilaisen kirjoittama Laws and Customs Among the Eldar (2). Sen ongelma on lähdetekstin luotettavuus. Professori itse varoittaa, ettei “todellinen tieto Ardasta” ollut välttämättä sama asia kuin kuolevaisten ihmisten teoriat (3). Laws and Customsin välittämä kuva puritaanisista haltioista ja heidän avioliittonsa pyhyydestä saattaa olla oman aikansa sukupuolista rappiota vastaan suunnattu gondorilainen poliittinen pamfletti. Mutta olettakaamme, että tiedot ovat paikkaansapitäviä.

Elrond (suom. “Tähtisali” tai “Taivaankansi”) syntyi 6 000 vuotta ennen Sormusten Sotaa muinaisessa Beleriandissa vain vähän ennen sen tuhoutumista. Kuten Bilbo kertoo, hän oli “haltiamieli – niitä joiden isät ovat olleet mukana ihmeellisissä tarinoissa jo ennen historian alkua”Hän polveutui sekä suurhaltioista että pohjoisen ihmisistä, ja Bilbon mukaan hänestä ei voinut suoraan sanoa, kumpaan sukukuntaan hän kuului (miksi siis suipot korvat elokuvassa!). Nuoren aikuisuutensa hän vietti Ñoldorin korkean kuninkaan Gil-galadin hovissa, jossa hän toimi kuninkaan airueena. Gil-galad lähetti Elrondin lähettiläänään Paatsamalaan, mutta kun Sauronin armeijat tuhosivat Eregionin vuonna II 1697, hän johti joukon Eregionin pakolaisia pohjoiseen Sumuvuorille, jonne heidät lopulta piiritettiin. Pakolaisleiri sai nimen Imladris (“Kurunotko” tai “Kurulaakso”), Númenorin ihmisten kielellä Karningul (4).

Aikojen myötä haltioiden pakolaisleiri muuttui pysyväksi asuinpaikaksi, jonka herra Elrondista tuli. Rhudaurin korkeissa vuorilaaksoissa oli tilaa ja suojaa. Oletettavasti Elrondin kartano sijaitsi niin korkealla, että sitä oli helppo puolustaa suuriakin sotajoukkoja vastaan. Imladrisin väki asui jyrkässä laaksossa Bruinen-virran kummankin puolen. Emme tiedä paljonko Imladrisissa oli asukkaita, alun perin todennäköisesti satoja tai jopa tuhansia. Myöhemmin määrä tuntuu vähentyneen. Elrondin talon kaltaisen kartanon ylläpito vaatii esiteollisen ajan yhteisöltä silti vähintäänkin sadan hengen työpanoksen.

Missään ei kerrota, millä Elrond ja hänen väkensä varsinaisesti elivät. Hän näyttää pyörittäneen sivutoimisesti jonkinlaista majatalotoimintaa, sillä sanotaan että hänen talonsa ovet olivat aina auki matkustavaisille. Toisaalta tällä saatetaan tarkoittaa vain yläluokkaisia matkustavaisia, joihin Bilbo, kääpiöt ja Boromirkin kuului (Samvais Gamgi oli paikalla palvelijan ominaisuudessa). Silloin Elrondin talossa kuukausikaupalla loisineet hobitit, kääpiöt ja haltiaruhtinaat on rinnastettava rautakautisiin kesteihin (ruots. gästkarl), simasaleissa pitkäänkin vieraana asuneihin suuriin miehiin, jotka pelkällä läsnäolollaan kohottivat isäntänsä kunniaa. Mitä enemmän ja mitä korkea-arvoisempia kestejä päällikkö ylläpiti, sitä mahtavampana häntä pidettiin.

On siis lähdettävä siitä, että Imladris oli omavarainen yhteisö, pienoisvaltakunta, joka kasvatti itse omat ruokansa ja valmisti itse omat tarvekalunsa. Elrondin pojat Elladan ja Ellrohir olivat innokkaita metsämiehiä, joten voidaan olettaa, että metsästys oli yksi Imladrisin pääelinkeinoista. Lisäksi laaksossa kasvatettiin viljaa (5). Koskapa Eregionista oli Elrondin mukaan lähtenyt seppiä ja Rhudaur oli rautamalmista tunnettua seutua, on todennäköistä, ettei Imladrisin tarvinnut hankkia metallitöitään muualta. Ostettavaksi siten jäivät lähinnä yleellisyystarvikkeet, kuten Elrondin talossa juodut viinit ja muut herkut. Jos Elrond olisi ostanut niitä omilla aarteillaan, nämä olisivat loppuneet varmasti jo moneen kertaan. On oletettava, että yleellisyystavarat ostettiin turkiksilla. Kaupan välittäjinä toimivat todennäköisesti Rhudaurin Nokassa asuneet ihmiset eli Dúnedain, tai sitten kääpiöt – sijaitsihan Elrondin “salainen tukikohta” aivan Keski-Maan vilkkaimman tunnetun kauppareitin, kääpiöiden Idäntien varrella. Kievaritoiminnan ja kaupankäynnin onneksi Imladrisin “salainen laakso” on merkitty myös kaikkiin Keski-Maan karttoihin.

Emme kuitenkaan saa lukea mitään enempää turkiskaupasta kuin ohranviljelystäkään. Bilbon mukaan Imladrisin haltiat hyppelevät sen sijaan puissa ja laulelevat hassuja lauluja, ryyppäävät, musisoivat ja runoilevat. Onkin selvää että hobitit ovat tavanneet ainoastaan haltioiden yläluokkaa tai sitten Elrondin kestejä, joiden ei tarvinnut tehdä elettäkään päivittäisen ylläpitonsa eteen. On silti kummallista, ettei ole kirjallista mainintaa yhdestäkään maataviljelevästä haltiamiehestä. Tähän on kuitenkin olemassa mahdollinen selitys, ja se löytyy haltioiden tapoja, kulttuuria ja sielua käsittelevästä tekstistä jonka koko nimi kuuluu “Of the marriage laws and customs of the Eldar, their children, and other matters touching thereon”.

Sen mukaan haltioiden sukupuolten välillä oli hyvin vähän niin fysiologisia kuin psykologisiakaan eroja. Haltianaiset (nissi) olivat ruumiiltaan yhtä vahvoja kuin miehet (neri), ja miehet sielullisesti yhtä kyvykkäitä kuin naiset. Kuolemattomuus oli kuitenkin kangistanut heidän yhteiskuntansa hyvin perinnetietoiseksi ja jäykäksi. Ammatit ja elinkeinot oli jaettu tradition mukaan miesten ja naisten töihin. Eldarin tapojen mukaan ruoanlaitto ja keittiössä hääräileminen oli perinteisesti miesten työtä, kun taas varsinainen leivän tekeminen ja kaikki siihen johtava työ, siis voimaa vaativin osa, oli naisten alaa. Näin oli jopa kirjattu Eldarin lakiin (6). Haltiayhteiskunta muistuttaa siten perinteisiä afrikkalaisia yhteiskuntia, joissa koko maanviljelys on naisten harteilla, miesten istuessa nuotiopiirissä tarinoimassa. Siinä ehkä selitys, miksei Bilbo nähnyt haltianaisia puissa miesten joukossa tullessaan Imladrisin laaksoon 4. kesäkuuta: naiset raatoivat töissä pellolla.(7)

Naisten töiksi Laws and Customs mainitsee paitsi maatalouden, myös perinteisemmät ammatit kuten kankaankutomisen ja vaatteiden valmistamisen. Miesten ammatteja ovat sota, metsästys, käsityöläisyys ja runonlaulanta. Oli olemassa vahva tabu tai uskomus, joka eristi haltianaiset sekä metsästyksestä että sodankäynnistä. Parantaminen oli naisten työtä, sillä kukaan joka oli surmannut elävän olennon, ei kyennyt enää parantamaan kunnolla. Sanotaan kuitenkin, että jotkut miehet valitsivat tietoisesti tämän polun ja ryhtyivät elämään naisten elämää. Heistä tuli parantajia, mutta he eivät voineet koskaan metsästää tai tarttua miekkaan. Elrond on yksi näistä poikkeuksista. Koskaan ei mainita hänen ottaneen osaa taisteluun; Gil-galad vei hänet mukanaan Viimeisen liiton sotaan epäilemättä juuri sen vuoksi, että hän oli aikansa lahjakkain parantaja. Elrondin rooli haltiayhteiskunnassa oli sama kuin ristiinpukeutuvan shamaanin, joka rikkoo tietoisesti yhteisönsä tabuja omaksumalla feminiinin roolin ja saamalla siten siihen kuuluvat voimat.

Tietäjä–parantajana ja puolhaltiana Elrond kulki jatkuvasti kahdella rajalinjalla: kuolevaisuuden ja kuolemattomuuden välillä, mieheyden ja naiseuden välillä. Hänen paras ystävänsä ja ainoa luotettunsa Keski-Maassa oli hänen anoppinsa Galadriel, oikealta nimeltään Nerwendë Artanis Alatáriel (8). Ruhtinas Finarfinin tytär sai jo nuorena liikanimen Nerwen, “mies-neito”, eikä hänkään näytä hevillä sopeutuneen omaan sukupuolirooliinsa. Galadriel halusi ennen kaikkea valtaa ja hallita. Ñoldorin kapinallisten johtajien joukossa hän oli ainoa nainen. Myöhemminkin hän otti aktiivisen roolin aviomiehensä Telepornon (Celeborn) kustannuksella sanankäyttäjänä ja hallitsijana. Artaniksesta Artemikseen on vain muutaman kirjaimen ero, eikä ole lainkaan vaikeaa kuvitella Galadrielia metsästämässä Doriathin metsissä. Toisaalta Galadriel oli myös noita ja parantaja Celebornin johtaessa Lórienin joukkoja sodassa, joten on hyvin epätodennäköistä, että aseet olisivat olleet hänelle sen tutumpia kuin Elrondillekaan.

Alaviitteet

  1. Hobitti, 58.
  2. Morgoth’s Ring, 207–254.
  3. Morgoth’s Ring, 337. Katso myös 370, 374.
  4. Englanniksi Rivendell. Koska kyseessä on yhdyssana jonka molemmat osat tarkoittavat laaksoa, suomenkielisessä Tarussa Sormusten Herrasta se todettiin liian ongelmalliseksi käännettäväksi. Kurunotko on epävirallinen suomennos.
  5. Viljalajikkeista mainitaan erityisesti ohra (Hobitti, 55), joka oli Suomessakin tärkein ruokavilja 1800–luvulle asti. Ohraa voidaan  käyttää sekä rehua, leipänä, puurona että oluen raaka-aineena. Imladrisin olut oli erityisen hyvää.
  6. Morgoth’s Ring, 214.
  7. Toinen selitys on se, että piintyneenä poikamiehenä ja mitä todennäköisemmin homoseksuaalina herrasmiehenä Bilbo ei puhu naisista, sillä he eivät kuuluneet hänen kiinnostuksensa piiriin, tai koska haltiamiehiä ja –naisia oli niin vaikea erottaa toisistaan.  Ajankohdasta, kts. Karen Wynn Fonstadin Atlas of the Middle Earth, 98.
  8. Galadrielin nimen eri muotoja ja käännöksiä: Harri Perälä – “Notes on Names: Galadriel”
wordpress plugins and themes automotive,business,crime,health,life,politics,science,technology,travel

4 responses so far

4 kommenttia to “Elrond, Imladris ja haltioiden sukupuoliroolit”

  1. taivaansusion 30 Aug 2011 at 8:51 pm

    Haltioiden sukupuolielämästä kiinnostuneille, http://www.ansereg.com/WarmBedsareGood.pdf

  2. LHXon 08 Sep 2011 at 7:38 pm

    Mielenkkintoinen artikkeli, väittäisin kuitenkin että Elrond ei ollut pelkka parantaja, että hän tarttui myös miekkaan ainakin toisella ajalla, Juurikin Haltioden ja Sauronin sodassa jossa Eregion hävitettiin ja sitten toki Viimeisen liiton sodassa, omien sanojensa mukaan hän oli viimeisessä taistelussa jossa Sauron voitettiin.

  3. Nerissaon 17 Feb 2012 at 2:06 am

    “On oletettava, että yleellisyystavarat ostettiin turkiksilla. Kaupan välittäjinä toimivat todennäköisesti Rhudaurin Nokassa asuneet ihmiset eli Dúnedain…”

    Onko tähän olemassa jonkilaista viitettä? Itseäni on aina askarruttanut missä Dúnedain asuivat pohjoisten valtakuntien rapistuttua. Sormusten herran tapahtumien aikana samoojia liikkui pohjoisessa, jopa niin paljon, että väkeä riitti turvaamaan Konnun rajat. Mutta missä ovat kaikki Dúnedainin naiset ja lapset, ja mikä heidän elättää?

    Olen lukenut mielenkiinnolla Tolkien-aiheisia kirjoituksiasi, kiitos niistä!

  4. taivaansusion 18 Feb 2012 at 7:47 pm

    Tiedän että siihen on olemassa viite, mutta en saa mitenkään mieleeni, mistä päin Histories of Middle-Earth -sarjaa olen sen lukenut. Tolkien kirjoitti, että menetettyään valtakuntansa pohjoisen dúnedainista tuli harhaileva pieni kansa, joka loppujen lopuksi asettui asumaan lähelle Elrondin valtakuntaa etelä-Rhudauriin, Kohuvirran ja Maitokymin väliselle alueelle. Kartan perusteella se vaikuttaa varsin viljavalta ja hyvältä asuinsijalta. Asuinpaikkaan viittaa epäsuorasti myös se, Aragornin isä Arathorn kuoli vuorenpeikkojen hyökkäykseen. Peikothan tunnetusti asuvat Rhudaurin Peikkokorvessa.

Comments RSS

Leave a Reply