Maagista topografiaa

Keski-Maa on kumma paikka, enkä tarkoita tällä nyt peikkoja, lohikäärmeitä, puhuvia puita tai velhoja, vaan Keski-Maan topografiaa. Aloitetaan metsistä: J.R.R. Tolkienin sanotaan rakastaneen metsiä, millä epäilemättä tarkoitetaan puistomaisia englantilaistyyppisiä metsiä joissa on helppo kävellä, eikä kosteita suomalaisia kuusikoita. Montako tällaista mukavaa ja tavallista metsää löydätte Christopher Tolkienin piirtämästä kartasta? Metsiä siitä on ylipäänsä vaikea löytää, sillä koko luoteista Keski-Maata vaivaa harvan asutuksen kanssa räikeässä ristiriidassa oleva metsäkato.

Kartassa metsiä on vain kymmenen kappaletta. Niistä seitsemän on nimettyjä, eikä yksikään vaikuta hyvältä paikalta päiväkävelyjen tai sahateollisuuden kannalta. Konnun kupeessa sijaitsevassa Vanhassa Metsässä elävät puut kampittavat ja syövät matkalaisia, joesta juominen taas vaivuttaa ikuiseen uneen. En edes halua tietää, kuinka paha paikka on Musta Metsä (Eryn Vorn), jonka kerrotaan olevan muuten samanlainen mutta ilman Tom Bombadilin rauhoittavaa vaikutusta. Peikkokorpi – nimi kertoo kaiken. Fangornin metsässä ei voi kerätä risuakaan joutumatta huornien uhriksi. Lórienin metsässä haltiat ampuvat tunkeilijat jo rajalla. Synkmetsä on kauheiden korpien isoäiti: mielikuvituksellisesti sitä vaivaavat kaikki edelliset ja lisäksi vielä joukko myrkyllisiä ja puhuvia jättiläishämähäkkejä. Voisi kuvitella, että Tolkien vihasi metsiä. Kenelläkään Keski-Maan ihmisellä ei pitäisi olla mitään syytä mennä metsään.

Nimettömiä metsiä on kolme: kaksi Sinivuorten rinteillä, kolmas Rhûnin sisäjärven pohjoispuolella.  Lindonin metsät olivat jäänne esiaikojen Ossiriandin metsistä, ja keitä siellä asuukaan?

“Heidän kiivetessään Dolmedin vuoren loivia rinteitä tulivat Puiden Paimenet ja ajoivat kääpiöt Ered Lindonin varjoisiin metsiin, ja kerrotaan ettei sieltä yksikään palannut korkeisiin kotiin vieviin soliin.” (Silm. 296)

Huorneja ja enttejä jälleen. Meille jää jäljelle ainoastaan Rhûnin metsä, ja ainoa syy miksi siellä ei kerrota asuvan vihamielisiä puuhirmuja on se, ettei Tolkien kerro siitä mitään. En silti itäläisenä hengähtäisi helpotuksesta. Todennäköisyyden lakien mukaan siellä asuu vähintäänkin myrkyllisiä ihmissyöjäoravia.

Lähempää tarkasteltuna Keski-Maastakin löytyy sentään muutama enemmän tai vähemmän normaali metsikkö. Täysin turvallisia nekään eivät tosin ole. Konnun Palokorvessa on susia ja Korvenperässä harhailee haltioita (miksei haltioihin törmää missään muualla kuin metsissä?). Drúadanin metsässä keskellä Gondoria asuu nähtävästi lannevaatteisiin pukeutuneita pygmejä myrkkynuolineen.

Erämaat eivät ole sen vieraanvaraisempia. Soilla asuu verta imeviä jättiläishyttysiä. Kukkuloilla asuu peikkoja. Vuorilla joutuu valitsemaan hiisien, jättiläiskotkien ja kivijättiläisten välillä. Vaikka välttäisi ne kaikki on mahdollisuus että vuori itse on elävä ja vihamielinen. Turvallisinta lienee, että matkailija karttaa kaikkia Tolkienin kartan luonnonmuotoja – sitä suuremmalla syyllä, jos niillä on nimi – ja pysyy vain kartan valkealla alueella.

Tästä pääsemmekin varsinaiseen kysymykseen: miksi luoteisen Keski-Maan kartassa on niin paljon valkoista, tyhjää aluetta?

Oman maailmamme kartoissa tyhjät alueet ovat yleensä asuttamatonta metsää tai vihamielistä erämaata . Tolkienin kartassa näyttää olevan päinvastoin: lohikäärmeiden, peikkojen ja muiden hirmujen vaivaamat nummet ja metsät, hylätyt rauniokaupungit ja örkkiluolat löytyvät kaikki huolellisesti piirrettyinä. Asutus on sen sijaan merkitty ylimalkaisesti, jos ollenkaan. Onko luoteinen Keski-Maa lähes autio ja tyhjä? Eriadorin autiudesta Kolmannen ajan lopulla on useita mainintoja. Keskeneräisten tarujen kirjan mukaan

“…vuoden 1636 Suuren Ruton jälkeen Minhiriath oli jäänyt lähes autioksi vaikka metsissä piileskeli jonkun verran ihmisiä. Enedwaithin itäosassa Sumuvuorten alakukkuloilla asuivat tummainmaalaisten jännökset, ja suuri joukko alkeellista kalastajaväkeä asusti Gwathlón ja Angrenin (Rautkymin) suiden välillä.” (KTK, 359)

Näin ei kuitenkaan ollut ennen, jolloin Eriadorissa asui useita kansoja joita dúnedainin kuningaskunnat Arthedain, Cardolan ja Rhudaur hallitsivat. Kolmannen ajan lopun autiudesta kertoo myös maininta, että “noihin aikoihin ei muita ihmisiä ollut asettunut asumaan niin kauaksi länteen eikä viidenkymmenen peninkulman etäisyydelle Konnusta.” (TSH I, 216). Tämä ei voi pitää paikkaansa. Viisikymmentä peninkulmaa Konnusta pitää sisällään likipitäen koko Eriadorin. Konnun eteläpuolella muinaisessa Cardolanissa ja Eryn Vornin liepeillä asui yhä ihmisiä maatiloillaan. Jopa Kohuveden ja Maitokymin välissä sijaitseva ja hedelmällisestä maaperästään tunnettu Nokka, jossa Aragornin kansa asui, on alle viidenkymmenen peninkulman päässä Konnun rajasta. Lisäksi edellisen lainauksen mainitsema suurilukuinen mutta alkeellinen kalastajaväki asuu Briin länsipuolella.

Eriadorissa oli siis asutusta, jota ei ole merkitty karttaan siitä yksinkertaisesta syystä, että Konnun hobitit tiesivät siitä hyvin vähän. Aragorn mainitsee myös Hyljätyn Majatalon (kenties yksi niistä majataloista, joissa Bilbo ja Thorin yöpyivät) yhden päivän matkan päässä Briistä itään (TSH I, 269). Vaikuttaa siltä, että Tolkienin karttaan on merkitty ainoastaan ne paikat, jossa kirjojen päähenkilöt itse käyvät tai jotka ovat heille muuten tuttuja. Synkmetsän itäpuolella karttaan on merkitty suuri kauppakaupunki Esgaroth ja kääpiöiden kaivanto Erebor, mutta ei viitettäkään siitä, keiden kanssa he kävivät kauppaa (paitsi metsähaltioiden). Hobitissa Thorin mainitsee “suuren kuninkaan Bladorthinin”, jonka tilaamia kolmasti karkaistuja keihäitä ei koskaan toimitettu perille lohikäärme Smaugin hävitettyä Ereborin vuonna III 2770. Ihmisten kuningaskuntia epäilemättä siis sijaitsi tuolloin pohjoisessa Rhovanionissa, vaikkei niitä kartassa näykään. Erään teorian mukaan Bladorthin hallitsi Dorwinionia, Vuolaan Virran alajuoksulla sijainnutta viinintuottajamaata.

Muistakaa tämä seuraavan kerran kun tutkitte virallista Keski-Maan karttaa. Valkoiset alueet ovat tylsien, tavallisten ihmistalonpoikien ja heidän hallitsijoidensa alueita. Siksi niitä ei ole merkitty karttaan, joka on pelkkä vaarojen ja seikkailujen luettelo, hobittien muistintuki: “tuolla metsässä me kävimme, ja tuolla; tuolla kukkulalla Frodo sai puukosta ja tuolla järvellä lonkerohirviö melkein söi meidät.”