Miten minulle ei aiemmin juolahtanut mieleen, ettei Elendil voi olla syntynyt vuonna II 3119, jos hänen isänsä Amandil oli Pharazônin (s. II 3118) lapsuudenystäviä? Näyttää siltä, että purjehdittuaan Keski-maahan Elendil retusoi paitsi Akallabêthin, myös oman sukutaulunsa. Koska númenorilaisten aateluus oli sidottu verenperimään ja pitkäikäisyyteen, oli Elendilin perheen etujen mukaista väittää olevansa vanhempia kuin mitä he olivatkaan.
Nähtävästi Elendilin vaimo, Isildurin ja Anárionin äiti, oli kuollut Númenorissa. Elendil ei myöskään mennyt uudestaan naimisiin Keski-maassa. Johtuiko tämä Uskollisten säädöksistä, jotka kielsivät avioerot ja jälleennaimisen? Tapaa väitettiin “haltioiden laiksi” teoksessa Of the Laws and Customs Among the Eldar Pertaining to Marriage and Other Matters Related Thereto: Together With the Statute of Finwë and Miriel and the Debate of the Valar at its Making, joka joku tuntemattomaksi jäänyt gondorilainen skribentti on tuottanut – kenties puolustaakseen avioliiton pyhyyttä?
Toinen vaihtoehto on, että Elendil ei mennyt uudestaan naimisiin, sillä avioliitosta mahdollisesti syntyneet lapset olisivat sotkeneet perimyskuviot. On todennäköistä, että Elendil ajatteli vanhimmasta pojastaan Isildurista Arnorin uutta kuningasta. Avioliitto jonkun pohjoisen númenorilaisen vallasnaisen kanssa olisi heikentänyt Elendilin sukudynastiaa. Tai ehkä Elendil oli vain uskollinen kuolleelle vaimolleen ja niin tämän lumoissa, ettei olisi voinut kuvitellakaan uutta avioliittoa edes poliittisista syistä.
Sanotaan, että Elendil pystytti Elostirionin tornin (jota myöhemmin kansan kesken kutsuttiin “haltiatorniksi”) maansa länsirajalle meren äärelle ja asetti yhden palantírin sen huipulle voidakseen katsella “kadotettuun länteen”. Palantírit näkivät kauas sekä ajassa että paikassa. Elendil vietti suurimman osan ajasta tornissaan haaveilemassa; hänen käyttäytymisensä voidaan selittää sekä hurskaudella että vanhan miehen nostalgialla. Lähes kaikki hänen tuntemansa ihmiset olivat jo kuolleet. Kenties Elendil sulkeutui Elostirioniin voidakseen elää uudelleen nuoruudenrakkautensa ja olla läsnä vaimonsa kanssa?
Entä kuka oli rouva Isildur, jonka nimeä ei koskaan mainita, mutta jonka täytyi ikänsä puolesta olla Elrosin sukua? Ja oliko Isildurin leskellä osansa siinä, miksi Gondor ja Arnor erkanivat? Isildur syntyi Vuosien Kirjan mukaan vuonna II 3209 Númenorissa ja kuoli Kurjenmiekkakenttien taistelussa 235 vuoden korkeassa iässä vuonna III 2. Hänen neljä poikaansa syntyivät hulppean sadan kolmenkymmenen vuoden aikajänteellä: Elendur Númenorissa vuonna II 3299, Aratan Pelargirissa vuonna II 3339, Ciryon Minas Ithilissä vuonna II 3379 ja Valandil Rivendellissä vuonna II 3430. Herää luonnollisesti kysymys, oliko heillä kaikilla sama äiti? Kuninkaiden Kirjan mukaan oli.
Mikäli hyväksymme oletuksen, että Elendil “korjasi” sukutauluaan voidakseen paremmin vaatia númenorilaisten ylikuninkuutta Keski-maassa, on myös Isildur syntynyt hieman myöhemmin. Lasten syntymävuodet ovat kuitenkin varmoja, sillä Tolkienin välittämän perimätiedon mukaan Isildurin vaimo ja esikoispoika olivat laivalla mukana heidän laskiessaan maihin Pelargirissa vuonna 3320. Jos kaikilla pojilla oli sama äiti, hänen on täytynyt jo täyttää 150 vuotta saadessaan iltatähtensä. Näin hedelmällinen ei voi olla kukaan muu kuin puhdasverinen elrosilainen, jolla on kuolemattomien verta suonissaan. Mutta kuka? Tuskin vallitsevaa kuninkaallista linjaa, sillä heidän elonkaarensa oli jo huvennut. Númenorin Uskolliset olivat pieni ja sisäänpäin kääntynyt kultti, jonka kaikki jäsenet olivat enemmän tai vähemmän sukua toisilleen. Pidän mahdollisena, että Isildurin vaimo kuului samaan Andúniën sukuhaaraan; kenties pikkuserkku Elendilin sedän Elentirin puolelta.
Elendilin toisesta miniästä eli Anárionin vaimosta on vielä vähemmän tietoja. Emme tiedä kuka hän oli, tai milloin hän kuoli, muuten kuin että hän synnytti Anárionille neljä lasta ennen maanpakoa. Esikoinen Meneldil oli vielä kapaloissa, kun Númenor tuhoutui. Sen sijaan rouva Isildurista tiedämme, että hän asui ensin Isildurin kanssa perheineen Pelargirissa ja Osgiliathissa toistakymmentä vuotta, kunnes Isildurin oma linnoitus Minas Ithil valmistui Ungolin laaksoon. Aratan syntyi kymmenen vuotta Númenorin tuhon jälkeen, ja on epätodennäköistä, että perhe olisi muuttanut Minas Ithiliin heti Aratanin syntymän jälkeen. Todennäköisesti näihin aikoihin Isildur oli paljon poissa kotoa, valmistamassa kotia perheelleen.
Rouva Isildurin kolmas lapsi Ciryon syntyi Minas Ithilissä. Kaikki pojat olivat jo aikuisia miehiä siinä vaiheessa kun Sauron julkisti itsensä ja hyökkäsi Gondoriin vuonna II 3429: Isildur ja hänen perheensä oli ehtinyt elää Keski-maassa satakymmenen vuotta. Minas Ithilin hävityksestä ei ole tarkkoja tietoja, mutta Vuosien Kirjan mukaan Isildur ja hänen sukunsa joutuivat pakenemaan henkensä kaupalla Osgiliathiin. Siellä pakolaiset nousivat laivaan, purjehtivat Pelargiriin, avomerelle ja edelleen Harmaavirtaa ylös Tharbadiin, joka oli tähän aikaan númenorilaisten tärkein satama pohjoisessa. Tharbadista perhe jatkoi matkaa maitse Annúminasiin, Elendilin kaupunkiin Nenuial-järven rannalla. Elendil ja Isildur aloittivat välittömästi neuvottelut haltioiden kuninkaan Gil-galadin kanssa; liitto solmittiin vuonna II 3430 Rivendellissä ja armeija oli valmis marssimaan seuraavana keväänä. Rouva Isildur seurasi perhettään sotaan aina Rivendelliin asti, jonne hän myös jäi odottamaan miehensä ja poikiensa paluuta sodasta.
Nyt seuraa arvoitus. Rivendelliin jäämisellä oli toinenkin, outo syy: rouva Isildur oli raskaana. Hän synnytti Isildurille neljännen pojan syystalvella 3430. Tämä on tavatonta númenorilaistenkin mittapuulla, sillä Isildur oli tähän aikaan jo yli kahdensadan, eikä hänen vaimonsa voinut olla kamalan paljon nuorempi. Dúnedainin kuninkaallisilla oli kolminkertainen elinikä tavallisiin kuolevaisiin verrattuna. Hedelmällisen iän takarajana pidettiin sadankahdenkymmenen vuoden ikää, mutta rouva Isildur oli ohittanut tämän iän jo aikoja sitten. Lisäksi Uskollisten tavat kielsivät lastenteon sodan aattona. On myös mielenkiintoista tietää, että kaikki hänen sotaan marssineet poikansa olivat vielä naimattomia. Elendur oli 139-vuotias, ikä jossa kruununperillisenkin olisi jo pitänyt astua avioon. Aratan ja Ciryon olivat 112 ja 72. Tuntuu oudolta, etteivät nuoremmatkaan pojat olleet löytäneet itselleen naista. Vai oliko heidän äidillään näppinsä pelissä?
Kenties rouva Isildurilla oli ennalta näkemisen lahja. Jos hänen miehensä ja poikansa kaatuisivat sodassa, ei suvulle jäisi perijää, ja ylikuninkuus siirtyisi Anárionin nuorimmalle pojalle Meneldilille. Lapsen saaminen turvaisi suvun jatkumisen, mutta hänen iässään se olisi pienoinen ihme. Elrondia pidettiin aikansa suurimpana parantajana ja tietäjänä; kenties hänen yrttitarhoistaan löytyi lääke, jonka avulla rouva Isildur saisi raskautettua itsensä. Tai sitten kyseessä oli Raamatullisen esikuvansa mukainen Jumalan väliintulo (kuten varmasti myöhemmin väitettiin). Vai oliko lapsi edes Isildurin? Elrond – tuohon aikaan vielä naimaton mies – omaksui nuoren Valandilin (Q. “Valarille uskollinen”) kasvatti-isän roolin, opetti häntä ja antoi hänen asua Rivendellissä. Vielä satoja vuosia myöhemminkin Elrond piti itseään Valandilin dynastian kummina…
Etelässä Valandilin vaade (Elrondin kirjailema?) ylikuninkuuten hylättiin suoralta kädeltä. Epäiltiinko Valandilin sukujuuria? Isildurin ja Anárionin talonväestä ja liittolaisista koostunut neuvosto julisti Anárionin pojan Meneldilin Uskollisten kuninkaaksi ja dúnedainin ylipapiksi Isildurin jälkeen. Meneldilin arvovalta etelässä oli suuri, eikä 11-vuotias Valandil voinut edes Elrondin tuella kiistää sitä. Hän ei myöhemmälläkään iällä uskaltanut koskaan julkisesti kyseenalaistaa Meneldilin tai hänen jälkeläistensä asemaa. Valandilin lapset sen sijaan eivät unohtaneet ylikuninkuutta, joka heiltä oli laittomasti riistetty, ja tämän riidan vuoksi Arnorin ja Gondorin välit jäädytettiin sadoiksi vuosiksi. Kun Elrond meni naimisiin haltiakuningatar Galadrielin tyttären kanssa vuonna III 109 , vain Valandil oli kutsuttu häihin. Gondorissa tästä ei tiedetty mitään. Galadrielin maata Lórieniakin alettiin siellä kutsua “Valkoisen noidan valtakunnaksi”. Yleisen uskomuksen mukaan sinne eksyneet ihmiset katosivat, eivätkä koskaan palanneet.
Rouva Isildur katoaa kirjallisista lähteistä Valandilin syntymän jälkeen. Poika eli Elrondin luona Rivendellissä, joten on oletettavaa, että hänen äitinsä käytännössä hallitsi Arnoria leskikuningattarena – vaikka Isildur olikin nimenomaan muuttanut Númenorin lakia niin, ettei nainen voinut hallita. Muutos oli myöhäinen ja Isildur teki sen Sauronin kukistumisen jälkeen järjestellessään Gondorin asioita, ennen kohtalokasta paluutaan pohjoiseen. Mikä sai Isildurin muuttamaan perinnäistapaa?
Vuosien Kirjasta syystä tai toisesta poispyyhitty Isildurin vaimo, Arnorin kuningatar, oli tosiasiassa “viimeinen númenorilainen” Keski-maassa. Totuutta hänen tarinastaan emme voi enää koskaan saada.
