Elrondin dysfunktionaalinen perhe

Viime kuussa kirjoitin Reppuleista ja menin lupaamaan uuden Tolkien-aiheisen raapustuksen kerran kuussa. Olkaa siis hyvät. Bilbo ja hobitit on käsitelty, seuraavaksi jatkamme pohdintaamme Elrond Puolhaltiasta. Puhuin jo aiemmin haltioiden jäykistä sukupuolirooleista ja siitä miten Elrond oli tietoisesti tai tiedostamatta omaksunut haltiayhteiskunnan kummajaisen eli naiselle varatun parantaja-shamaanin roolin. Elrondin perhetaustaa kaivelemalla paljastuu, että miekkonen oli kaiken lisäksi ehkä koko Keski-maan dysfunktionaalisimman perheen lapsi.

Rikkinäiset perheet näkyvät räikeimmin hääjuhlissa, joiden koko tarkoitus on sukuyhteyden vahvistaminen. Kun Elrond ja Celebrían menivät naimisiin vuonna 109 kolmatta aikaa(1), keitä oli kutsuttu juhliin? Morsiamen puolelta paikalla lienee ollut koko onnellinen ydinperhe: äiti Galadriel, isä Celeborn ja Celebornin harmaahaltiasukulaiset. Sulhasen puolelta taas… ai niin.

Elrondin äiti on joutsen, isä on tähti taivaalla, ja kasvatti-isä on kirottu koditon leikari.

Voin vain kuvitella sen kohteliaan hiljaisuuden ja yleisen vaivaantuneisuuden jolla koko häiden ajan on yritetty välttää puhumasta Elrondin sukulaisista. Mennäänpä hieman ajassa taaksepäin: Harmaiden annaalien mukaan Elrond ja hänen kaksoisveljensä Elros syntyivät pakolaisleirissä Sirionin satamassa vuonna 532 ensimmäistä aikaa. Hänen äitinsä oli Elwing, Doriathin kuninkaan Dior Eluchilin tytär.

Elwing oli myös yksi silmarilin − tuon maagisen McGuffinin − kantajista. Fëanorin pojat hyökkäsivät vuonna 506 valan velvoittamana Doriathiin palauttaakseen varastetun silmarilin itselleen. Retki muuttui melkoiseksi teurastukseksi ja siinä sivussa surmansa saivat kaikki muut Elwingin sukulaiset, mutta silmarilia Fëanorin pojat eivät saaneet, sillä Dior oli lähettänyt sen edeltä tyttärensä mukana turvaan satamiin. Celegormin julmat palvelijat kostivat tämän Elwingin kuusivuotiaille veljille Elurédille ja Elurínille jättämällä heidät metsään susille. Kun Maedhros sai tietää tästä hän katui kaikkea julmuutta mitä oli käynyt ja yritti pelastaa lapset, mutta Elwingin veljiä ei koskaan löytynyt.

Elrondin äiti kasvoi siis naiseksi pakolaisleirissä jossa hän tutustui kolmekymppiseen merenkävijämieheen, Eärendiliin. Tuttavuudesta syntyi kaksi poikaa, mutta pian lasten syntymän jälkeen Eärendil lähti merille eikä enää palannut. Tällä välin henkiin jääneet Fëanorin pojat olivat saaneet tietää missä Elwing piileskeli ja pyysivät että silmaril palautetaan heille. Satamien asukkaat kieltäytyivät sen veren tähden jota Fëanorin pojat olivat vuodattaneet Doriathissa ja koska he olivat ylpeitä siitä, että silmaril oli heidän kaupungissaan. Näyttämö oli valmis uudelle murhenäytelmälle.

Maedhros, Maglor ja Amras kokosivat uskolliset kannattajansa viimeiseen yritykseen, tunkeutuivat pakolaisleiriin ja tappoivat kaikki. Elwing ei suostunut luovuttamaan silmarilia vaan heittäytyi sen kanssa mieluummin kalliolta mereen. Maglor säästi Elwingin lapset Elrondin ja Elrosin. Hekin olivat tuolloin vasta kuusivuotiaita ja ehkä Magloria painoi samanikäisten Elurédin ja Elurínin kohtalo Doriathissa ja hän halusi hyvittää aikaisemmat syntinsä:

”Maglor hoivasi heitä ja heidän välilleen kasvoi arvaamatta rakkaus, mutta Maglorin sydän oli kipeä ja väsynyt kauhean valan taakkaansa” (2).

Murhaamiseen kyllästyneestä bardista tuli kahden orpolapsen yksinhuoltaja-isä.(3)

Maglor vietti elämänsä ehtoovuodet lastenkasvatuksen ja runoilun parissa. Hän sävelsi  ja sanoitti omaelämäkerrallisen eepoksen kansansa ja aatteensa tuhosta (Noldolantë). Nyt kun tiedämme, että Silmarillion ei ole romaani vaan osa Keski-maan sisäistä mytologiaa, herää kysymys, eikö tarina Eärendilin ihmeellisestä matkasta ja Elwingin muuttumisesta joutseneksi olekin peräisin Maglorin sulkakynästä?

Kun suurisilmäinen pikku-Elrond on kysynyt kasvatti-isältään mitä hänen oikeille vanhemmilleen tapahtui, olisiko Maglor voinut kertoa karvaan totuuden?  ”Katsos, sinun isäsi katosi merille, äitisi heittäytyi mereen ja me murhasimme kaikki sinun sukulaisesi?” Vanhempien menettämisen karmea tragedia muuttuu lapselle helpommaksi hyväksyä, kun myytti lisää tähän: ”Elwing kyllä heittäytyi mereen, mutta hänestä tuli kuolemansa jälkeen merilintu joka lensi isäsi luokse. Ja sinun isäsi, ei hän kadonnut, vaan seilaa nyt taivaan meriä, katso, hän on tuo tähti tuolla…”

Elrond ja Elros elivät Maglorin kanssa neljäkymmentä vuotta, ensimmäisen ajan loppuun asti. Maedhros pakotti veljensä Maglorin lähtemään kanssaan varastamaan kahta jäljellä ollutta silmarilia. Vaikka jalokivikeikka onnistui, Maglor ei kestänyt silmarilin aiheuttamaa kipua ja rikostensa valtavaa painoa, vaan hän heitti kiven mereen ja vaelsi sen jälkeen rannoilla lauluja laulaen ”palaamatta enää koskaan haltiakansojen keskuuteen”(4). Kasvattipoikansa hän oli sitä ennen lähettänyt Círdan laivanrakentajan ja Ereinion Gil-galadin tykö Balarin saarelle.

Tällainen on siis Elrond: Kahdesti isättömäksi jäänyt orpo jonka äiti teki itsemurhan ja joka ei biologisesta isästään tiennyt muuta kuin että hänestä tuli katoamisensa jälkeen tarujen vapahtajasankari. Ja tämä selittää erittäin hyvin minulle lapsena TSH:ssa mystiseksi jääneen kohdan, eli miksi Aragorn − isätön kasvattipoika hänkin − ripittää Bilboa epähienosta aiheenvalinnasta Rivendellin runoillassa: ”− − hän sanoi että jos minulla on otsaa tehdä runoja Eärendilistä Elrondin talossa, niin omapa on asiani. Taisi olla oikeassa.” (5)

Alaviitteet

1. TSH, liite B.
2. Silmarillion, s. 311.
3. Veljesten orpoudelle on olemassa toinenkin tarina: Vuonna 1958 Tolkien selitti kirjeessään Rhona Baerelle että Elrond löytyi luolasta, jonne hänet oli vastasyntyneenä hylätty. Kenties Eärendil ei edes ollut heidän isänsä. Letters no. 211, s. 281–282.
4. Silmarillion, s. 319.
5. TSH II, s. 335−336.