Ruotsissa päämajaansa pitävä globaali viihdeyhtiö Embracer Group (tulot viime vuonna: 38 miljardia kr.) on ilmoittanut epätyydyttävästä tuloksesta toisella vuosineljänneksellä. Myynti pelipuolella laski 24 % ja viihdepuolella 10 %, mistä Embracer syytti omistamiensa “Tolkienin immateriaalioikeuksien hiljaisuutta”. Embracer Group osti 2023 Tolkienin oikeudet 395,6 miljoonalla dollarilla Saul Zaentz Companylta. Summaa pidettiin “halpana”, sillä IP:n arvoksi oli ennen Amazonin tv-sarjan floppaamista arvioitu jopa kaksi miljardia dollaria. Vertailun vuoksi Amazon maksoi sarjan tuottamisesta oikeuksienhaltijalle 250 miljoonaa dollaria.
Monet tietämättömät kuvittelevat että Tolkienin perikunnalla olisi jotain tekemistä asian kanssa, mutta edesmenneen Oxfordin professorin jälkeläisillä ei ole osaa eikä arpaa muuhun kuin kirjamyyntiin. Eläköitynyt J.R.R. Tolkien joutui vuonna 1969 myymään oikeudet Keski-maahan vaivaisesta 10 000 punnasta maksaakseen hänelle määrätyt veromätkyt. Universal Studios möi Tolkienin immateriaalioikeudet eteenpäin kansainväliselle sijoittajalle Saul Zaentzille, joka perusti niiden ympärille holdingyhtiön Tolkien Enterprises (nyk. Middle-Earth Enterprises), jonka nykyään siis omistaa Embracer Group.
En oikein tiedä perintöveron jälkeen epäoikeudenmukaisempaa ja järjettömämpää asiaa kuin immateriaalioikeudet, joita voi ostaa ja myydä. Kaikkien aineettomien oikeuksien pitäisi aina lakata tekijän kuollessa. Keski-maa on olemassa ainoastaan Tolkienin kirjoituksissa ja niiden lukijoiden pään sisällä. Minusta on suorastaan rikollista, että jotkut täysin ulkopuoliset tahmanäppiset salkunhoitajat voivat tienata sillä miljoonia ja samalla vielä kontrolloida, mitä scheissea Tolkienin nimissä voi tuottaa.
Viimeiset pari vuosikymmentä ovat olleet kulttuurisen impotenssin aikaa. Länsimainen viihdeteollisuus on nykyään kuin ouroboros, käärme joka syö omaa häntäänsä ja regurgitoi vanhenevalle väestölle loputtomia määriä tyhjänpäiväisiä jatko-osia ja sieluttomia uusintaversioita viime vuosisadan populaarikulttuurin helmistä. Monasti uusintaversioiden tekijät eivät ole vain päätyneet pilaamaan vanhoja viihdeteoksia, vaan myös onnistuneet oksentamaan niiden päälle olemalla mahdollisimman epäkunnioittavia alkutekstille.
Vihaan sekä franchise-ajattelua että siihen olennaisesti kuuluvaa kaanonin käsitettä. Kukaan muu kuin taiteilija itse ei voi määritellä, mikä hänen luomassaan maailmassa on totta ja mikä ei. Franchise-toiminta ei ole mitään muuta kuin glorifioitua fanitaidetta. Ajatelkaapa tätä: Jos minä olin miljardööri, voisin ostaa Tolkienin immateriaalioikeudet itselleni. Sen jälkeen minä olisin ainoa taho, joka voi sanella miten Keski-maata on tulkittava. Minun omat lisäykseni ja keksimäni henkilöhahmot olisivat sen jälkeen kaanonia. Kaikki muut olisivat väärässä.
