Mitä Yhdysvaltain huomisista presidentinvaaleista seuraa? Yhdysvallat on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana jakautunut kahdeksi kansakunnaksi, joiden arvot, ihanteet ja päämäärät ovat keskenään vastakkaiset ja yhteensovittamattomat. Kun maa oli viimeksi yhtä jakautuneessa tilassa 1850-luvulla, senaattoriehdokas Abraham Lincoln piti Springfieldissä, Illinoissa kuolemattomaksi muuttuneen puheensa “A house divided against itself, cannot stand.” Lincoln ei uumoillut liittovaltion hajoamista. Hän uskoi, että raastavan jaon kansakunnan sisällä on ratkettava tavalla tai toisella niin, että orjuus joko kielletään koko maassa tai sen kannattajat levittävät orjuuden myös pohjoiseen.
“A house divided against itself, cannot stand. I believe this government cannot endure permanently half slave and half free. I do not expect the Union to be dissolved – I do not expect the house to fall – but I do expect it will cease to be divided. It will become all one thing or all the other.
Either the opponents of slavery will arrest the further spread of it, and place it where the public mind shall rest in the belief that it is in the course of ultimate extinction; or its advocates will push it forward, till it shall become lawful in all the States, old as well as new – North as well as South.”
Nykytilanne vaikuttaa monella tavalla samanlaiselta. 21. toukokuuta 2024 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan 47 % amerikkalaista uskoi uuden sisällissodan alkavan joskus lähitulevaisuudessa. 13 % uskoi sisällissodan koittavan pian; vain 14 % ei uskonut sisällissodan mahdollisuuteen. Suurin osa heistä oli vanhempia miehiä. Usko sisällissodan väistämättömyyteen oli suurinta nuorison ja naisten keskuudessa. Nyt käytävissä vaaleissa ei ole amerikkalaisten mielestä kysymys vain siitä, kuka henkilö valitaan maailman mahtavimman valtion johtajaksi, vaan mikä maailmankatsomus, mikä weltanschauung nousee vallitsevaksi.
Demokraattien ja 90-luvun neokonservatiivien näkökulmasta Donald Trump muodostaa äärimmäisen uhan länsimaiselle oikeusvaltiolle ja demokratialle. Trump pyrkii hallitsemaan autokraattisesti, yli laillisten valtaoikeuksiensa ja perustuslaillisia raja-aitoja tuon tuostakin rikkoen. Hän osoittaa täydellistä piittaamattomuutta laeista ja normeista, seurustelee diktaattoreiden kanssa ja kenties haaveilee diktatuurista itsekin. Trump valehtelee häikäilemättä kaikesta ja suoltaa tavan takaa rasistisia solvauksia. Trump uhkaa kieltää abortin ja karkottaa maasta 15-20 miljoonaa maahanmuuttajaa.
Trumpin uusi nelivuotiskausi johtaisi Yhdysvallat puhtaaseen fasismiin; siksi kaikki keinot on otettava käyttöön hänen vaalivoittonsa estämiseksi ja hänen syöksemisekseen vallasta. Muuten ei olisi jäljellä oikeusvaltiota, demokratiaa, ei kansalais- ja ihmisoikeuksia. Aiemmalla presidenttikaudellaan Trumpia kutsuttiin demokraattien puheissa toistuvasti “groteskiksi”, “mielenvikaiseksi” sekä “klovnimaiseksi” mieheksi. New Yorkin demokraattiedustajan Jerrold “Jerry” Nadlerin mukaan Trump oli “diktaattori, joka täytyy poistaa virastaan” ja Hillary Clintonin mukaan “illegitiimi presidentti”, joka “varasti vaalit Venäjän avulla”.
Republikaanien ja Trumpin kannattajien näkökulmasta uhan oikeusvaltiolle ja demokratialle muodostaa demokraattipuolueen eliitti, joka hallitsee liittovaltion pöhöttyneen ja perustuslain yläpuolelle itsensä kohottaneen virkakoneiston (“deep state”) ja suuryritysten varauksettomalla tuella. Demokraatit haluavat kieltää sananvapauden ja muutkin kansalaisten perustuslailliset oikeudet. He haluavat liittovaltiosta kaikkien ihmisten moraalia kyttäävän orwellilaisen Ison Veljen, poliisivaltion, joka vainoaa todenpuhujia mutta jättää oikeat ryöstäjät ja raiskaajat rankaisematta.
Trumpia kannattavan Elon Muskin mukaan “nämä ovat viimeiset vaalit”, sillä mikäli demokraatit voittavat, he pyrkivät tekemään Yhdysvalloista “sosialistisen yksipuoluevaltion”: laillistamalla kaikki 13 miljoonaa laitonta siirtolaista, lisäämällä korkeimman oikeuden tuomareiden määrää ja kohottamalla Washingtonin osavaltion asemaan demokraatit uhkaavat kaapata vallan itselleen ikiajoiksi. Republikaanien näkökulmasta demokraatit ja Trumpia vihaava valtamedia valehtelee häikäilemättä kaikesta. Trump hävisi vuoden 2020 vaalit massiivisen varjovaalivaikuttamisen vuoksi, jossa olivat mukana myös Google ja Facebook. Trumpin mukaan “vaalit varastettiin häneltä”.
Mikäli kummankin puolen kiihkomielisimpiä kannattajia on uskominen, Yhdysvalloista tulisi vaalien jälkeen joko fasistinen natsivaltio tai sosialistinen diktatuuri. Ei siis ihme, että jotkut pitävät sisällissotaakin parempana vaihtoehtona. Hyperbolat lentävät ja solvauksia syydetään jakolinjojen yli yhä kiihtyvään tahtiin. Tämän jälkimodernin Kulturkampfin osapuolina on kaksi rajoiltaan epämääräistä ja vielä muotoutumassa olevaa maailmankatsomusta, joilla ei ole yleisesti hyväksyttyjä nimiä.
MAGA (Make America Great Again) on syntynyt Trumpin ympärille ja suurelta osin hänen aloitteestaan, mutta on käytännössä vallannut aiemman republikaanipuolueen. Näiden kulttuurikonservatiivien maailmankuvan ytimessä on ikuisen paluun myytti, kangastus Yhdysvaltain kadotetusta suuruudenajasta ja alkuperäisestä viattomuuden tilasta, johon on mahdollista palata poistamalla sääntelyä, purkamalla hallintoa ja lukemalla perustuslakia sen kirjoittajien eli perustajaisien alkuperäisen tarkoituksen (intentionalismi) ja sanamuodon (originalismi) mukaan. Perustuslaki on heille Raamattuun verratava auktoriteetti, eräänlaisen kansalaisuskonnon pyhä teksti.
Perustuslailliset orginalistit uskovat lain kirjaimen ja vain sen kirjaimen sitovuuteen. Perustuslain kirjaimellisen tulkinnan mukaan liittovaltiolla ei ole muita tehtäviä kuin mitä sille on eksplisiittisesti annettu. Tämä laintulkinta oli hallitseva aina vuoteen 1937, jolloin korkeimmassa oikeudessa nousi vähitellen vallitsevaksi ns. elävän dokumentin juridiikka, joka kielsi lainkirjaimen sitovuuden. Tämän tulkinnan mukaan mikään 1700-luvulla kirjoitettu teksti ei voi useita satoja vuosia myöhemmin olla enää sitova, koska maailma sen ympärillä on muuttunut täydellisesti. Olennaista on tulkita, miten perustuslain henki soveltuu parhaiten nykyajan vaatimuksiin (purposivismi).
Purposivistinen tulkinta on oikeuttanut valtiovallan toimivallan jatkuvan laajentumisen. Se on myös MAGA:n vastavoiman eli edistyksellisen maailmankatsomuksen ytimessä. Edistyksellisistä (progressives) on käytetty haukkumasanana afroamerikkalaisessa kielenkäytössä “tiedostavaa” tarkoittanutta sanaa woke. Oman itseymmärryksensä mukaan edistykselliset pyrkivät muuttamaan vallitsevia oloja ja korjaamaan epäkohdiksi kokemiaan asenteita, lakeja ja sortaviksi katsottuja yhteiskunnallisia rakenteita. Lopullinen filosofinen jakolinja onkin siis, oliko Yhdysvallat suuri joskus menneisyydessä, vai vasta joskus tulevaisuudessa jahka aiemmat pahat teot on hyvitetty.
Nämä ovat fundamentaaleja eroja, joilla on enemmän merkitystä kuin kaikella internetin ja median kaikukammioiden voimistamalla kohinalla. Toisaalta ei voi sekoilua ja kohinaakaan aliarvioida: varomattomat puheet tai median voimistamat valheet voivat johtaa uuteen tammikuun 6. päivän kaltaiseen Capitolin valtaukseen tai BLM-mellakoihin. Puheet sisällissodasta kannattaa sen sijaan toistaiseksi ohittaa ylidramatisointina. Trumpin voitto ei itsessään tee Yhdysvalloista enempää fasistista Gileadia kuin Harrisin voitto sosialistista sateenkaaridiktatuuria, mutta nykyisessä asenneilmastossa äärimmäisen kiihtyneeseen tilaan itsensä lietsoneet ihmiset voivat rynnätä repimään toisiaan kappaleiksi.
“Kompromissi ei ole mahdollinen. Kulttuurisodan molemmat puolet eivät voi voittaa. Vain yksi niistä voi voittaa ja toisen on pakko hävitä, tai muuten Yhdysvallat on tuomittu hoippumaan pysyvästi sisällissodan reunalla. Varmaa sen sijaan on, että hiljentämällä, sensuurilla, nimittelyllä, alentamisella ja mitätöimällä ei kumpaakaan osapuolta voi tuhota.”
– Markku Ruotsila: Trumpin Amerikka
