Rooma on aivan ihmeellinen kaupunki, minkä välillä unohtaa ja sitten muistaa jälleen. On olemassa syynsä sille, miksi on vain yksi URBS ja kaikki muut rakennetut ympäristöt ovat pelkkiä taajamia. Esimerkiksi tämä hotelli, Albergo del Sole, joka tunnettiin aiemmin Albergo del Montonena ja sitä ennen Locanda del Montonena, mainitaan kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1467 – mutta on perustettu jo kauan ennen sitä.
Pyhä saksalais-roomalainen keisari Fredrik III yöpyi siellä vieraillessaan kruunattavana Roomassa, kuten myös “Raivoisan Rolandin” sepittänyt Ludovico Ariosto, seikkailija-alkemisti Cagliostro ja säveltäjä Pietro Mascagni, joka yöpyi Albergo del Solessa vuonna 1890 Cavalleria Rusticanan saadessa ensi-iltansa Rooman Teatro Constanzissa. Vieraskirjasta löytyy tavallisempienkin ihmisten, kuten Jean Paul Sartren ja Simone de Beauvoirin nimet.
Aika on kauhea ja säälitön kaiken murskaaja, mutta ajan vääjäämätöntä hammasta vasten on maailmassa sentään asettunut yksi kaupunki, yksi Diaspar, joka suhtautuu vuosisatoihin välinpitämättömyydellä. Se on paikka jossa Caesarin haudalle viedään edelleen tuoreita kukkia eikä ravintolan tarvitse vaihtaa nimeään joka toinen vuosi – tai edes joka toinen vuosisata.
Via dei Condottista tuli maineikas ostoskatu jo 1572, kun uudistetun Aqua Virgo -vesijohdon putket ohjattiin sen kautta. Via dei Condotti no.86:een avattiin vuonna 1760 kahvila nimeltä Caffé Greco, josta tuli nopeasti Euroopan taiteilijapiireissä suosittu ajanvietepaikka: Goethe, Chopin, Bizet, Rossini, Liszt, Wagner, Grieg, Ibsen ja Gogol – vain muutamia mainitakseni – istuivat siellä. Ja tietenkin myös Giacomo Casanova harrasti paheitaan Caffé Grecossa. Kahvilan atmosfääristä nauttiakseen ei kuitenkaan tarvitse lukea historiikkeja. Siellä se on edelleen.
Miten virkistävää tällainen syvä ajattomuus onkaan uutuutta palvovassa ajassamme, joka ei – näin väitän – tule jättämään jälkeensä minkäänlaisia pysyviä arvoja; ei henkisiä, ei aineellisia. “Ajanmukainen” arkkitehtuuri (jolla suomalaiset tarkoittavat ihmisvihamielisiä lasi-teräsbetonikuutioita) ei jätä jälkeensä edes kauniita raunioita.
Markkinatalouskin, valitettavaa kyllä, ymmärtää pysyvien arvojen päälle, joten vielä 1970-luvulla suomalaisten seuramatkalaisten suosiossa olleen Albergo del Solen hinnat ovat nousseet 2000-luvulla miljonääriluokkaan. Viikko paremmassa huoneessa näköalalla Pantheoniin on nykyään rapiat seitsemäntoistatuhatta euroa, koska 1400-luvulla rakennettuja hotelleja ei tule lisää.
Sentään voi unelmoida.
