Edellisen 20-luvun nuoret syntyivät juuri väärään aikaan joutuakseen toisen maailmansodan syöveriin. Nuoret miehet taistelivat rintamalla ja nuoret naiset raatoivat tehtaissa. Kun sota loppui, menetetty aika otettiin takaisin. Tuloksena oli suuri määrä lapsia, joista muodostuivat ns. suuret ikäluokat (engl. baby boomers). Lapsia oli joka paikassa, ja kun he 1960-luvulla kasvoivat teini-ikään, yhteiskunnassa oli valtava nuorten ylijäämä vanhuksiin verrattuna.
Nuoret vs. vanhukset
Yhteiskunnat ovat juuri sen näköisiä kuin ihmiset, joista ne muodostuvat. Vuonna 1960 Yhdysvalloissa keski-ikäisiä (45–64 -vuotiaita) oli 20,1 % asukkaista, kun taas alle 20-vuotiaiden nuorten osuus oli lähes kaksi kertaa suurempi: 38,1 %. Yli puolet amerikkalaisista oli alle kolmekymppisiä. Ei siis ihme, että nämä amerikkalaiset äänestivät itselleen hieman itseään vanhemman nelikymppisen presidentin, joka lupasi viedä ihmisen Kuuhun. 1960-luvun nuorten oli helppo päästä töihin ja jatkuvan talouskasvun ansiosta myös nousta johtaviin asemiin. Rahat riittivät auton ja asunnon ostoon. Nuorisokulttuurilla oli myös suuri yhteiskunnallinen vaikutus. Tuloksena oli rauhaa ja vapaata rakkauta vaatinut radikaali 1960-luku.
Tänä päivänä tilanne on päinvastoin: yli puolet länsimaiden asukkaista on yli 45-vuotiaita. Nuoret ovat vähemmistö, jonka taloudellinen ja sosiaalinen merkitys pienenee koko ajan. Suuri osa 2020-luvun nuorista kärsii erilaisista mielenterveyden ongelmista. Halpahintainen asuminen on muuttunut kaupungeissa mahdottomaksi ja kilpailu työpaikoista on veristä. Suuret ikäluokat pitävät hallussaan sekä työpaikkoja että poliittista valtaa. Viihdetalous keskittyy lypsämään rahaa nostalgisilta keski-ikäisiltä kierrättämällä loputtomasti heidän nuoruutensa ilmiöitä. Tämä keski-ikäisistä ja vanhuksista koostuva amerikkalainen yhteiskunta äänestää pian kahden hieman itseään vanhemman kahdeksankymppisen väliltä, kenestä tulee uusi Yhdysvaltain presidentti.
1960-luvulla nuorten ääni kuului yhteiskunnassa. He antoivat ajalleen oman estetiikan ja oman kulttuurisen identiteetin. 2020-luvun nuoret ovat vetäytyneet internetin syövereihin; aikakauden musiikki ja estetiikka on suurten korporaatioiden sanelemaa sielutonta hähmää. Politiikassa suuret ikäluokat päätyivät kannattamaan sosiaalista liberalismia ja vapaata markkinataloutta, mutta 2020-luvun nuoret näyttävät kallistuvan poliittisen nelikentän vastakkaisiin päihin: kohti sosiaalista fasismia ja autoritaarista kommunismia. Pähkinänkuoressa: 1960-luvun nuoret vaativat vapautta sanoa “vittu”, 2020-luvun nuoret haluavat kieltää rumat sanat.
Universalismi vs. essentialismi
1960-luku oli Yhdysvalloissa kansalaisoikeusliikkeen vuosikymmen. Aikakauden arvoja olivat universalismi ja kaikkien ihmisten yhdenvertaisuus. Martin Luther King piti kuuluisan puheensa, jossa hän vaati ihmisiä kohdeltavan pelkästään luonteensa ja ansioittensa eikä ihonvärinsä mukaan. Siirtomaajärjestelmä purkautui ja rotuerottelu loppui monissa maissa. Yhteiskuntaluokkien väliset erot tasoittuivat.
2020-luvulla olemusajattelu eli essentialismi on korvannut universalismin lähes jokaisella yhteiskunnan osa-alueella. Ihmisiä vaaditaan kohdeltavan heidän viiteryhmänsä ja fyysisten ominaisuuksiensa, ei kyvykkyytensä mukaan. Suuryritykset käyttävät vuosittain miljardeja dollareita syrjiviin DEI (diversity, equity, inclusion) -rekrytointeihin. Yleisradioyhtiöt kirjaavat ylös haastateltavien ihonvärin ja sukupuolen. Ihmisen arvo riippuu siitä, moneenko marginaaliseen ryhmään hän kykenee kuulumaan samanaikaisesti.
Etnisesti homogeenisiä valtioita on vähemmän kuin koskaan aiemmin. Samaan aikaan rotujen ja uskontojen väliset suhteet ovat kärjistymässä entistä huonommiksi. Segregaatio on palannut yliopistoihin. Juutalaiset ovat joutuneet länsimaissa väkivallan ja boikottien kohteeksi. Ranskassa vandalisoidaan tai poltetaan parisataa kirkkoa vuodessa. Yhdysvalloissa enemmistö kansalaisista kokee rotujen välisten suhteiden tulevaisuudessa vain huonontuvan.
Progressiivinen vastakulttuuri vs. konservatiivinen vastakulttuuri
1960-luvun valtakulttuuri oli konservatiivinen ja vastakulttuuri progressiivinen. Aikansa vallanpitäjät olivat huoliteltuja, he pukeutuivat muodollisesti ja kävivät kirkossa. 1960-luvun nuoret taas olivat epäsiistejä, pitkätukkaisia hippejä jotka todennäköisemmin polttivat raamattuja kuin lukivat niitä. Valtakulttuuri suhtautui vastakulttuurin erittäin tuomitsevasti: hippejä arvosteltiin kommunismista, jumalattomuudesta ja yleisestä moraalittomuudesta.
2020-luvun valtakulttuuri on progressiivinen ja vastakulttuuri konservatiivinen. Nykyiset vallanpitäjät ovat huppareihin ja farkkuihin pukeutuvia entisiä hippejä, jotka suhtautuvat uskontoon ja perinteisiin arvoihin vähintäänkin penseästi. Konservatismista on tullut 2000-luvun nuorten radikaali vastakulttuuri, mutta tällä konservatiivisuudella on vain vähän tekemistä 1900-luvun konservatismin kanssa. Ihan kaikki ei kuitenkaan muutu: Myös 2020-luvulla valtakulttuuri suhtautuu vastakulttuuriin erittäin tuomitsevasti: nuoria konservatiiveja syytetään äärioikeistolaisuudesta, kansallismielisyydestä ja yleisestä moralismista.
Vapaa rakkaus vs. seksikielteisyys
Ehkäisypillerit ilmestyivät markkinoille 1960-1965 ja muuttivat ihmiskunnan historiaa radikaalilla tavalla. Seksistä tuli osa hedonistista kulutusyhteiskuntaa ruoan, juoman ja muun viihteen ohella. 1960-luvun vastakulttuuriin kuului olennaisesti vapaa rakkaus. Liikkeen tarkoitus oli vastustaa rakkaudelle asetettuja sosiaalisia ja juridisia esteitä, toisin sanoen erottaa valtio ja laki kaikista seksuaalisuuteen ja romantiikkaan liittyvistä kysymyksistä. 1960-luvulla homoseksuaalisuus oli yhä laitonta ja jopa julkiset hellyydenosoitukset miesten ja naisten välillä olivat kiellettyjä – Suomessa opiskelijat järjestivät sen murtamiseksi Jyväskylässä suuteluprotestin.
2020-luvulla julkinen tila on täynnä seksiä ja seksuaalivähemmistöjä. Kaikenikäiset voivat katsoa internetistä loputtomasti ilmaista pornoa. OnlyFans on laskenut itsensä myymisen kynnyksen lattiatasolle. Pride-kulkueet ovat suurimpia yleisötapahtumia, joita myös valtiolliset instituutiot ja suuryritykset tukevat. Sen sijaan yksityistä rakkautta on jatkuvasti vähemmän. Seksi ei kiinnosta nuoria. Seksiä myös harrastetaan vuosi vuodelta vähemmän niin parisuhteissa kuin niiden ulkopuolella: 2000-luvun aikana seksin määrä on laskenut kolmanneksella. Japanissa peräti 45 % nuorista suhtautuu rakkauteen ja parisuhteeseen torjuvasti. Julkiset iskuyritykset ovat vähentyneet merkittävästi ja niihin suhtaudutaan entistä kielteisemmin. Moraaliset asenteet ovat muuttuneet jyrkemmiksi. Nudismi on lähes kadonnut ja ikäeroja on alettu pitää tuomittavina.
Optimismi vs. pessimismi
1960-luvun nuorista koostuva yhteiskunta oli kylmästä sodasta huolimatta etupäässä tulevaisuuteen katsova ja optimistinen. Ongelmista huolimatta maailman koettiin olevan kehittymässä parempaan suuntaan. Keski-ikäisten ja vanhusten hallitsema 2020-luvun yhteiskunta näyttäytyy alati pessimistisenä ja taaksepäin katsovana. Oli kyse sitten ilmastosta, taloudesta, väestöliikkeistä tai demokratiasta, tulevaisuudessa ei uskota olevan odotettavissa mitään hyvää. Länsimaiden väestön ikääntyessä ja kantaväestön lapsimäärän jatkuvasti pienentyessä toivonkipinät vähenevät; 2030-luvulle tultaessa eläkeläisistä huolehtiminen tulee olemaan yhteiskunnan ylivoimaisesti suurin menoerä ja vanhukset suurin äänestäjäsegmentti.
Minusta näyttää siltä, että 2020-luku tulee muodostamaan samanlaisen radikaalin taitekohdan historiassa kuin 1960-luku aikoinaan. Länsimainen yhteiskunta on atomisoitumassa pieniin paloihin. Siitä pitää myös internet huolen: ei ole enää yhtenäiskulttuuria eikä edes yhteistä internetiä, vaan algoritmi, joka syöttää kaikille oman minuskuulisen viiteryhmänsä mukaista sisältöä. Nuorison poliittiset mielipiteet ovat eriytymässä sukupuolen mukaan: nuoret miehet ovat yhä konservatiivisempia, nuoret naiset taas radikaaleja vasemmistolaisia. Autoritaarisuuden kaipuuta kuulee kummastakin suunnasta.
Nuorisossa on kuitenkin kirjaimellisesti aina tulevaisuus. Ehkäpä 2020-luvun vastakulttuuri murtautuu jonain päivänä kahleistaan määrittämään jälleen uudet moraalinormit, joilla mennään seuraavat kuusikymmentä vuotta. Tai sitten tulee suuri sota jonne uuden 20-luvun nuoret päätyvät.
Aika näyttää.
