Gene Roddenberry (1921–1991) ja Frank Herbert (1920–1986) olivat saman sukupolven kirjoittajia joita yhdisti oman aikansa vasemmistoliberalismi, huumekokeilut ja tieteisfiktio. Roddenberry kirjoitti Star Trekin optimistiseksi visiokseen siitä, millainen tulevaisuuden pitäisi olla: niukkuuden jälkeinen tasa-arvoinen utopia ilman ahneutta tai rasismia (ja paljon vapaata rakkautta). Herbert taas kirjoitti Dyynin pessimistiseksi visiokseen siitä, millainen maailmasta kuitenkin tulee: historia on syklistä; feodalismi, ahneus ja fanaattinen uskonnollisuus vallitsevat. J.R.R. Tolkien tunnetusti inhosi Dyyniä, koska Herbertin näkemys uskonnosta oli niin korostetun negatiivinen – yhteinen piirre monille 60-luvun tieteiskirjailijoille, kuten Arthur C. Clarkelle. Star Trekissä yhteiskunnasta on taas tullut täysin ateistinen.
Star Trek edustaa fukuyamalaista historian loppua: Länsimainen sivilisaatio, sen luoma hyvinvointi ja edistykselliset liberaalit arvot ovat valloittaneet maailman. Tulevaisuudessa ei ole odotettavissa muuta kuin enemmän edistystä. Star Trekin maailmassa energia on tieteellisen kehityksen ansiosta käytännössä loputonta ja ilmaista. Mitä tahansa voi materialisoida aineeksi suoraan energiasta, joten yhteiskunnalla on varaa olla täysin egalitaarinen (hyshys, Section 31). Dyyni edustaa taas spengleriläis-huntingtonilaista maailmankuvaa, jossa kasvua seuraa romahdus. Dyynin maailma on riippuvainen nopean tähtienvälisen matkustamisen mahdollistavasta rohdosta, jota syntyy hitaasti vain yhdellä planeetalla – Arrakiksella – joten sen hallinnasta kamppaillaan verisesti. Sodat luonnonvaroista ovat johtaneet yhteiskuntaluokkien stratifikaatioon ja feodalismiin. Mahdia odottavat zen-suufilaiset fremenit aloittavat lopulta Paul “Muad’dib” Atreidesin johdolla tähtienvälisen jihadin, jossa kuolee 60 miljardia ihmistä.
Star Trekiä voi verrata myös Robert A. Heinleinin (1907–1988) Starship Troopersiin, joka on harvinaisen väärinymmärretty kirja. Starship Troopersin federaatio tuo ihmisille jatkuvasti mieleen fasismin, koska ihmiset sekoittavat militarismin ja fasismin toisiinsa. Starship Troopersilla ja Star Trekillä on paljon enemmän yhteistä keskenään. Jos Star Trek on liberaali utopia idealisteille, Starship Troopers on liberaali utopia realisteille. Sodankäyneenä miehenä Heinlein kuvaa libertaaria ihanneyhteiskuntaa, jota ihmiset ovat valmiita puolustamaan samalla palavalla innolla kuin toisessa maailmansodassa. Heinleinin federaatiossa ei Star Trekin tapaan ole enää rasismia eikä sukupuolierottelua. Päähenkilö Juan Rico on kotoisin filippiineiltä. Asepalveluksessa on kaikille yhteiset unisex-suihkut.
Star Trekin federaatio syntyy “eugeniikkasodiksi” kutsutun kriisin jälkeen (joita ei koskaan tarkemmin kuvata). Starship Troopersin federaatio taas syntyy, kun yhteiskuntatieteilijät ja humanistit ovat ajaneet länsimaisen sivilisaation täydelliseen romahdukseen kasvattamalla julkisia menoja ja lisäämällä vapauksia vailla vastuuta, kunnes Kiinan vastaisen sodan veteraanit ottavat vallan. Star Trekin demokraattista prosessia ei kuvata tarkemmin; Starship Troopersissa äänioikeus on rajoitettu niille, jotka ovat valmiita asettamaan yhteisön edun henkilökohtaisen edun edelle (mikä tuo mieleen mitä Spock sanoo Wrath of Khanissa: “Needs of the many….”).
Star Trekin visio sopi hyvin 60–90-luvuille, jotka olivat ihmiskunnan historiassa ennennäkemättömän talouskasvun ja kehityksen aikaa. Taudit ja nälänhädät voitettiin, ehkäisy vapautti seksin harrastamisen; sekularismi ja tasa-arvo voittivat alaa kaikkialla maailmassa. Roddenberryn Star Trek on kuvitelma siitä, mitä seuraa jos tämä kehitys vain jatkuu ja jatkuu keskeytyksettä eteenpäin. Vuosituhanteen vaihteessa kaikki kuitenkin muuttui. Terrori-iskut Yhdysvaltoihin aloittivat globaalin jihadin länsimaisia arvoja vastaan; Yhdysvaltain hegemonia haastettiin ja alkoi murtua.
Maailmankauppa ei ole enää yhtä turvallista kuin ennen. Kiinan, Venäjän ja Iranin kaltaiset tyranniat ovat avoimesti haastaneet demokraattiset maat omilla autoritaarisilla malleillaan. Taudit ja epidemiat leviävät; monet kadonneeksi luullut taudit ovat palanneet entistä vaarallisempian. Massasiirtolaisuus kehitysmaista on horjuttanut yhteiskuntien koheesiota ja lisännyt rotuvihaa. Viimeisimmissä tutkimuksissa on huomattu uskonnollisuuden olevan merkittävässä kasvussa eivätkä sukupuoletkaan enää tunnu ymmärtävän toisiaan.
Ehkäpä Herbert oli kuitenkin eniten oikeassa omassa pessimistisessä ja julman kyynisessä tulevaisuuskuvassaan.
