Aiemmin käsitellystä saksalaisesta 30-luvun swing-musiikista on vain lyhyt hyppäys westerneihin. Myös kansallissosialistisessa Saksassa tehtiin lännenelokuvia, ja miksei olisi, sillä Adolf Hitler jumaloi Karl Mayn seikkailukirjoja. Saksaa puhuvia gringoja ja englantia puhuvia intiaaneja nähtiin 30-luvulla mm. August Kernin Der goldene Gletscherissä, Herbert Selpin Sergeant Berryssä ja Wasser für Carnitogassa sekä Paul Verhoevenin Gold in New Friscossa. Mikään ei kuitenkaan voita Luis Trenkerin Der kaiser von Kalifornien -elokuvaa vuodelta 1936, joka monen kriitikon mielestä on edelleen paras saksalainen lännenelokuva. Trenker oli sekä elokuvan tuottaja, käsikirjoittaja että pääosan esittäjä. On varsin kuvaavaa että amerikkalaiset kielsivät Trenkerin elokuvan sodan jälkeen Saksassa amerikanvastaisena, neuvostoliittolaiset taas Amerikkaa ihannoivana.
Der kaiser von Kalifornien on oikeastaan filmatisointi ranskalaisen Blaise Cendras’n (oik. Frédéric Sausser) 1926 kirjoittamasta novellista L’or. Se kertoo 1839 Amerikkaan lähteneestä Johann August Sutterista, joka teki valtavan aluevaltauksen, joutui sitten kultakuumeen pauloihin ja koki vararikon vuonna 1848. Kirja käännettiin englanniksi 1927; neuvostoliittolainen Sergei Eisenstein teki 1930 siitä käsikirjoituksen jota ei koskaan filmattu. Yhdysvalloissa kirja muuttui perinteiseksi Hollywood-westerniksi Kultaa ja verta (Sutter’s Gold, 1937). Yhteistä saksalaiselle ja amerikkalaiselle westernille on voiman ihannointi sekä rosseaulainen sokea kaipuu vapauteen ja menneeseen, luontoon ja viattomuuden tilaan. Trenkerin esittämällä Der kaiser von Kalifornienin päähenkilöllä Johann Sutterilla on terävä pää ja nopea käsi, joiden avulla hän toteuttaa darwinismia preerialla ja pyrkii perustamaan vielä lähes asumattomaan Kaliforniaan saksalaisille arvoille ja arjalaiselle siemenelle uskollisen agraarisen utopian, New Helvetian.
Mielenkiintoisia ovat saksalaisen ja amerikkalaisen westernin asenteiden ja arvomaailman erot. Sutteria ajaa kaukaiseen länteen kansallismielisen runoilijan Ernst Moritz Arndtin henki ja ilmestys. Kansallissosialistisissa elokuvissa rikkaus ei ole tie onneen. Pelkän sanan “kulta” esiintyminen elokuvan nimessä vihjaa päähenkilön turmeltumiseen tai peräti kuolemaan, kuten Veit Harlanin Die goldene Stadtissa. Kaupunkeihin keskittyvän likaisen pääomatalouden vastakohtana on Blut und Boden -filosofian mukainen “luonnollinen” agraari-ihanne, jota Kalifornian keisarissakin turhaan tavoitellaan. Saksalainen western korostaa rahan turmelevaa valtaa siinä missä amerikkalaisen westernin sankarit rikastuvat. Toinen saksalaista ja amerikkalaista westerniä jyrkästi erottava piirre on suhtautuminen alkuperäisasukkaisiin. Der kaiser von Kalifornienin intiaanit ovat Sutterin pelastavia, luonnon kanssa sopusoinnussa eläviä, yleväpiirteisiä ja tiipiinsä hakaristikuvioin koristelevia jaloja villejä, siinä missä amerikkalaisessa westernissä julmia intiaaneja tapetaan kansallisen turvallisuuden nimissä.
Kupan lailla leviävä Kalifornian kultakuume murskaa Sutterin unelmat ja perinteisen maatalousyhteiskunnan. Yhdessä yössä New Helvetia muuttuukin San Franciscoksi, keinottelijoiden ja roistojen hallitsemaksi paheiden pesäksi jossa kuhisee kiinalaisia narkomaaneja ja mustaihoisia huoria. Sutter ei kuitenkaan luovu utopiastaan, ei vaihda sitä rahasta pois, vaan seisoo unelmansa takana katkeraan loppuun ja tuhoon asti. Karl Mayn, Jack Londonin ja Friedrich Nietzschen filosofiaa yhdistelevään Sutteriin, jota kadulla liikkuva autokin järkyttää, sopii erinomaisesti sanat jotka Harmonica sanoo Frankista Huuliharppukostajan finaalissa: “An ancient race.” Kun Arndtin henki ilmestyy vielä kerran kaiken menettäneelle Sutterille ja kysyy “Miksi taistelet? Oikein tai väärin, mutta et voi estää kehitystä”, kysymykseen ei voi olla kuin yksi vastaus:
“Koska minun täytyy. Koska minä olen mies.”
