Tämä sivu on harvojen lukemasta sarjakuva-albumista: Tintti seikkailee siinä Palestiinassa. Hergé alkoi piirtää Mustan kullan maana tunnettua tarinaa heti Ottokarin valtikan jälkeen ja sen ensimmäinen osa ilmestyi Le Petit Vingtièmessä 25. syyskuuta 1939. Saksa oli hyökännyt Puolaan; maailmansodan uhka leijui kaiken yläpuolella. Alussa Tintti lukee lehdestä, että Belgian puolustusvoimat on asetettu liikekannalle. Etsivät Dupond ja Dupont selvittävät räjähtävän bensiinin mysteeriä: kaiken takana on natsi-Saksan asiamies, tohtori Müller, joka on sabotoinut liittoutuneiden öljylähteet.
Le Petit Vingtiéme lakkasi ilmestymästä 8. toukokuuta 1940. Yhdeksän päivää myöhemmin saksalaiset miehittivät Brysselin. Mustan kullan maa jäi kesken planššiin nro 56. Hergé palasi albumin pariin vasta vuonna 1948 Kultasaksisen ravun, Seitsemän kristallipallon ja Auringon temppelin jälkeen. Silloin tarinaa oli muokattava ottamaan huomioon uudet henkilöt, joihin Tintti oli ehtinyt tutustua tällä välin: kapteeni Haddock ja professori Tuhatkauno. Haddock mobilisoidaan Belgian laivastoon sivulla 3 ja ilmestyy takaisin vasta aivan tarinan lopussa, sivulla 54. Haddockin mukaan ottaminen tekee tarinasta kuitenkin kronologisen kummajaisen, sillä se aivan selvästi sijoittuu vuosiin 1939–1940, jolloin Tintti ei vielä tuntenut Haddockia!
Alkuperäisessä tarinassa Tintti lähtee selvittelemään öljyongelmaa, mutta päätyykin erehdyksessä kokaiinin salakuljettajien jäljille Palestiinan brittiläiseen mandaattiin, jossa sekä arabit että juutalaisjärjestöt (Stern, Haganah, Irgun) taistelevat brittimiehittäjiä vastaan. Iso-Britannia kontrolloi tuohon aikaan koko Lähi-idän öljyä, joka pumpattiin Irakista Kirkukin öljyputkea pitkin Transjordanian läpi Palestiinaan Haifan satamaan. Alueella toimi oikeastikin Saksan tiedustelupalvelun Abwehrin agentteja, jotka pyrkivät arabien avulla horjuttamaan brittien valtaa Lähi-idässä. Arabit olivat nousseet kapinaan brittejä ja juutalaisten maahanmuuttoa vastaan.
Brittiläiset sotilaspoliisit pidättävät Tintin Haifan satamassa huumeiden salakuljetuksesta epäiltynä, mutta juutalaiset erehtyvät luulemaan Tinttiä sionistisen terroriristijärjestön Irgunin jäseneksi Salomon Goldsteiniksi (alkuperäisversiossa Finkelstein), jonka on tuomassa Irgunille aseita. Irgunin miehet nappaavat Tintin briteiltä joutuakseen vain sheikki Bab el-Ehrin johtamien arabiterroristien käsiin. Arabikapinallisten mukana Tintti päätyy Haifasta itään olevalle aavikolle, todennäköisesti Mafraqin alueelle Jordanian pohjoisosissa. Hän todistaa Müllerin sabotoivan Kirkukin öljyputken arabien avustuksella ja päätyy lopulta Persianlahdelle emiiri Mohammed Ben Kalish Ezabin johtamaan nimeltämainitsemattomaan öljyntuottajamaahan, joka voisi olla Kuwait, mutta muistuttaa kaikin puolin enemmän Irakia.
Tarina oli piirtämisajankohtanaan äärimmäisen ajankohtainen, mutta ilmestyessään ensi kertaa kokonaisena vuonna 1950 se tuntui jo anakronistiselta. Saksa oli kukistettu, siirtomaavalta Lähi-idässä päättynyt, Israelin valtio itsenäistynyt ja Kirkuk–Haifa -öljyputki suljettu. Tintin englantilainen kustantaja, joka oli jo aiemmin painostanut Hergén piirtämään uudestaan Mustan saaren salaisuuden, vaati vuonna 1969 ajankohtaistamaan albumin ja poistamaan siitä vanhentuneeksi katsotut ainekset. Tarina meni käytännössä kokonaan uusiksi. Toinen maailmansota katosi kokonaan. Saksan vehkeilyjen sekä arabien ja juutalaisten välisen konfliktin sijaan Mustan kullan maa kertoikin nyt fiktiivisestä Khemedin muslimimaasta, jonka hallinnasta emiiri Ben Kalish Ezab ja sheikki Bab el-Ehr taistelivat. Tohtori Müller alennettiin samalla Abwehrin agentista öljy-yhtiö Skoilin vähäpätöiseksi asiamieheksi.
