{"id":1559,"date":"2026-11-06T16:06:05","date_gmt":"2026-11-06T14:06:05","guid":{"rendered":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/?p=1559"},"modified":"2026-11-06T16:09:18","modified_gmt":"2026-11-06T14:09:18","slug":"il-trasformista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/il-trasformista\/","title":{"rendered":"Il Trasformista"},"content":{"rendered":"\n

Italiassa tunnetaan sellainen poliittinen k\u00e4site kuin trasformismo<\/em>, joka tarkoittaa hallituskent\u00e4n pyrkimyst\u00e4 pysy\u00e4 vallassa muodostamalla joustavia, aatteettomia monipuoluekoalitioita ja sitomalla yksitt\u00e4isi\u00e4 oppositioedustajia ja -ryhmi\u00e4 hallituksen tueksi. Sille on ominaista perinteisten oikeisto-vasemmisto-rajojen h\u00e4m\u00e4rtyminen, pragmaattinen opportunismi sek\u00e4 henkil\u00f6kohtaisten etujen, kuten ministerisalkkujen ja alueellisten etujen tarjoaminen vastikkeeksi poliittiseksi tuesta. Jos politiikka on pohjoisessa n\u00e4hty “mahdollisuuksien taiteena”, kuten Otto von Bismarck sanoi, niin Italiassa politiikka on trasformismon <\/em>taidetta. Menestyneimpi\u00e4 poliitikkoja yhdist\u00e4\u00e4 kyky muuttaa muotoaan, v\u00e4ri\u00e4\u00e4n ja mielipiteit\u00e4\u00e4n kuin kameleontti.<\/p>\n\n\n\n

K\u00e4site syntyi Italiassa 1880-luvulla, kun p\u00e4\u00e4ministeri Agostino Depretis kehotti poliitikkoja “muuttumaan” (trasfomarsi<\/em>) ja liittym\u00e4\u00e4n keskustalaiseen enemmist\u00f6\u00f6n yli puoluerajojen vakauden nimiss\u00e4. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kuitenkin johti syv\u00e4\u00e4n korruptioon, ideologiseen tyhji\u00f6\u00f6n ja lehm\u00e4nkauppoihin (trasformismo parlamentare<\/em>). Ei sill\u00e4, ett\u00e4 Italian demokratia olisi koskaan toiminut kovin tyydytt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla. Sen ensimm\u00e4inen ep\u00e4onni oli avioliitto Savoijin kuningashuoneen kanssa. Yksik\u00e4\u00e4n Euroopan silloisista suurvalloista ei sallinut Italiaan radikaalia tasavaltaa. Hallitsijasuvuista mik\u00e4\u00e4n muu ei taas ollut edes ajateltavissa. Pohjoisessa valtaa olivat pit\u00e4neet Hapsburgit, Napolissa taas Bourbon-suku, jolla oli tavattoman kehno maine.<\/p>\n\n\n\n

Savoijin ja Sardinian kuninkaat olivat ranskaa puhuvia muukalaisia, joilla oli useiden per\u00e4kk\u00e4isten serkusavioliittojen tuottama sukurasite. Perustuslaillisina monarkkeina heit\u00e4 ei juurikaan kiinnostanut hallitusasiat. Umberto I tyytyi vain allekirjoittamaan p\u00e4\u00e4t\u00f6sasiakirjat, eik\u00e4 k\u00e4\u00e4pi\u00f6m\u00e4inen Viktor Emmanuel III ollut h\u00e4nt\u00e4 kummempi. Todellinen mahtitekij\u00e4 Italiassa oli edelleen katolinen kirkko. Paavit kielsiv\u00e4t katolilaisia osallistumasta laittomana pit\u00e4m\u00e4ns\u00e4 sekulaarin Italian valtion poltiikkaan. Kun \u00e4\u00e4nioikeus oli vain runsaalla 7 % v\u00e4est\u00f6st\u00e4, katoliset j\u00e4rjest\u00f6t j\u00e4tt\u00e4ytyiv\u00e4t vapaaehtoisesti pois parlamentista ja radikaali vasemmisto suljettiin sen ulkopuolelle, valta j\u00e4i pienelle liberaalille eliitille eik\u00e4 aitoa porvarillista puoluelaitosta koskaan syntynyt.<\/p>\n\n\n\n

Jotta t\u00e4m\u00e4 liberaali ja sekulaari porvarillinen v\u00e4hemmist\u00f6 kykeni hallitsemaan maata, Italia omaksui edelleenkin k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olevan omalaatuisen menettelytapas\u00e4\u00e4d\u00f6ksen, joka antaa hallitukselle mahdollisuuden vaalilain muuttamiseen tavalla, jonka tarkoituksena on enemmist\u00f6aseman s\u00e4ilytt\u00e4minen edustajakamarissa. Trasformismon <\/em>mestariksi osoittautui viisinkertainen p\u00e4\u00e4ministeri Giovanni Giolitti<\/strong> (1842\u20131928), pikkukaupunkilaisasianajaja, jolla ei ollut varsinaisesti muuta poliittista ohjelmaa kuin pysy\u00e4 vallassa. H\u00e4n toimi p\u00e4\u00e4ministerin\u00e4 vuodesta 1892 l\u00e4htien ja oli mukana viel\u00e4 useammissa ministerist\u00f6iss\u00e4. Giolittin vaikutuksesta liberaalit eiv\u00e4t koskaan muodostaneet j\u00e4rjest\u00e4ytynytt\u00e4 puoluetta, vaan puolueet pysyiv\u00e4t Italiassa ep\u00e4muodollisina, henkil\u00f6iden ymp\u00e4rille muodostuvina voimaryhmin\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Benito Mussolini <\/strong>raateli puheissaan kappaleiksi liberaalin j\u00e4rjestelm\u00e4n rappiota, mutta pohjimmiltaan h\u00e4n oli aivan samanlainen trasformisti <\/em>kuin Giolitti, jolle valtaan nouseminen ja siell\u00e4 pysyminen oli p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n. Giolitti viel\u00e4p\u00e4 auttoi Mussolinin valtaan, kuvitellen manipuloivansa fascisteja samalla tavalla kuin h\u00e4n oli pett\u00e4nyt kaikkia muitakin ryhmi\u00e4. Biennio Rosson<\/a> <\/em>vallankumouksellisten vuosien ja Fiumen kriisin j\u00e4lkeen armeija oli levoton, kansalaiset vihaisia ja pettyneit\u00e4, ja Italia muutenkin sekasorron vallassa. S\u00e4ilytt\u00e4\u00e4kseen asemansa p\u00e4\u00e4ministeri Giolitti m\u00e4\u00e4r\u00e4si uudet vaalit hankkiakseen j\u00e4lleen kerran vaalilakia rukkaamalla itselleen enemmist\u00f6n parlamenttiin. Sen toteuttaakseen h\u00e4n loi “kansallismielisen vaaliliiton” Mussolinin fascistien kanssa. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 Giolitti vain legitimoi fascistit ja heid\u00e4n harjoittamansa katuv\u00e4kivallan. <\/p>\n\n\n\n

P\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n parlamenttiin Mussolini ei asettunutkaan istumaan keskustaan, vaan fascistit marssivat salin oikeaan laitaan ja kielt\u00e4ytyiv\u00e4t tukemasta hallitusta. Giolittia oli huiputettu perinpohjaisesti ja h\u00e4nen hallituksensa kaatui. Valtaan noustuaan Mussolini osoitti trasformistin <\/em>kykyns\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 takkinsa jokaisessa aiemmin kannattamassaan kysymyksess\u00e4. H\u00e4n p\u00e4\u00e4tyi liehakoimaan kuningashuonetta ja katolista kirkkoa, vaikka oli aiemmin uhannut hirtt\u00e4\u00e4 viimeisen monarkin viimeisen paavin suoliin; h\u00e4n tukeutui arvostelemiinsa suurp\u00e4\u00e4omapiireihin, ja lopulta liittoutui viel\u00e4 syv\u00e4sti inhoamansa Adolf Hitlerin kanssa. <\/p>\n\n\n\n

Marxilainen filosofi ja poliittinen ajattelija Antonio Gramsci<\/strong> (1891\u20131937) tarkasteli trasformismoa <\/em>paljon syv\u00e4llisemmin kuin pelkk\u00e4n\u00e4 parlamentaarisena k\u00e4hmint\u00e4n\u00e4 tai korruptiona. H\u00e4n k\u00e4sitteli ilmi\u00f6t\u00e4 laajasti vankilavihkoissaan<\/a> osana valtiota, hegemoniaa ja luokkataistelua koskevaa teoriaansa. Gramscille trasformismo <\/em>oli keskeinen mekanismi, jonka avulla hallitseva luokka s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 valtansa ja valtarakenteensa ilman, ett\u00e4 sen tarvitsee turvautua avoimeen v\u00e4kivaltaan tai sortoon. Se on keino suojella j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 laajoilta yhteiskunnallisilta mullistuksilta.<\/p>\n\n\n\n

Gramscin mukaan trasformismossa <\/em>on kyse siit\u00e4, ett\u00e4 eliitti kaappaa ja sulkee sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 potentiaaliset vastustajansa yksitellen ja v\u00e4hitellen. Historiallisena esimerkkin\u00e4 h\u00e4n k\u00e4ytti Italian Risorgimentoa<\/em>: maltilliset liberaalit kaappasivat radikaalimman tasavaltalaisen Partito d’Azionen<\/em> (toimintapuolueen) johtajat ja ohjelman, jolloin kansanomainen ja vallankumouksellinen potentiaali typistettiin osaksi maltillista j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4. Gramsci liitti k\u00e4sitteeseens\u00e4 ajatuksen passiivisesta vallankumouksesta<\/strong> (Rivoluzione passiva<\/em>). Se tarkoittaa prosessia, jossa yhteiskunnallista muutosta toteutetaan ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 p\u00e4in niin, ett\u00e4 vanhat eliitit s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4t etuoikeutensa ja massat pidet\u00e4\u00e4n poliittisesti passiivisina. <\/p>\n\n\n\n

Gramscille trasformismo <\/em>on t\u00e4m\u00e4n strategian parlamentaarinen ja poliittinen v\u00e4line: yhteiskunta muuttuu n\u00e4enn\u00e4isesti, mutta mik\u00e4\u00e4n ei todellisuudessa muutu. Radikaalit houkutellaan mukaan hallitusvastuuseen ja j\u00e4rjestelm\u00e4n sis\u00e4isiin kompromisseihin, mik\u00e4 kesytt\u00e4\u00e4 heid\u00e4t lopulta samanlaisiksi periaatteettomiksi nyhver\u00f6iksi kuin kaikki muutkin. Kun vastustajista tehd\u00e4\u00e4n osa j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4, todellinen poliittinen vaihtoehto katoaa. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n esimerkkej\u00e4 voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 nykyp\u00e4iv\u00e4st\u00e4 useita. Menetelm\u00e4ss\u00e4 on vain se vika, ettei se poista radikaalin muutoksen tarvetta mihink\u00e4\u00e4n. Puolueet, jotka ovat toistuvasti pett\u00e4neet lupauksensa, ovat saaneet huomata \u00e4\u00e4nest\u00e4jiens\u00e4 liukuvan entist\u00e4 kauemmaksi. <\/p>\n\n\n\n

Parlamentaarinen pirstoutuminen on nostanut Euroopassa valtaan monia trasformisteja<\/em>. Ranskassa Emmanuel Macron <\/strong>rakensi liikkeens\u00e4 tietoisesti perinteisen vasemmisto-oikeisto-jaon yl\u00e4puolelle. Macron houkutteli hallitukseensa sek\u00e4 keskusta-vasemmistolaisen sosiaalipuolueen ett\u00e4 keskusta-oikeistolaisen republikaanien k\u00e4rkihahmoja, mik\u00e4 hajotti perinteiset p\u00e4\u00e4puolueet sis\u00e4lt\u00e4p\u00e4in ja keskitti vallan Macronin omalle puolueelle. Espanjassa Pedro Sanch\u00e9zin <\/strong>hallituskoalitio on tehnyt pragmaattisia lehm\u00e4nkauppoja katalaani- ja baskiseparatistien sek\u00e4 \u00e4\u00e4rivasemmiston kanssa ilman yhten\u00e4ist\u00e4 ideologista pohjaa. Brasiliassa Centr\u00e3o <\/em>on suuri ep\u00e4ideologinen parlamentaarinen ryhm\u00e4, joka myy \u00e4\u00e4nens\u00e4 kenelle tahansa vastineeksi viroista ja rahallisista eduista. Voisi jopa ajatella, ett\u00e4 trasformismi <\/em>on monissa maissa koko liberaalia j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 pystyss\u00e4 pit\u00e4v\u00e4 ty\u00f6kalu. <\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Italiassa tunnetaan sellainen poliittinen k\u00e4site kuin trasformismo, joka tarkoittaa hallituskent\u00e4n pyrkimyst\u00e4 pysy\u00e4 vallassa muodostamalla joustavia, aatteettomia monipuoluekoalitioita ja sitomalla yksitt\u00e4isi\u00e4 oppositioedustajia ja -ryhmi\u00e4 hallituksen tueksi. Sille on ominaista perinteisten oikeisto-vasemmisto-rajojen h\u00e4m\u00e4rtyminen, pragmaattinen opportunismi sek\u00e4 henkil\u00f6kohtaisten etujen, kuten ministerisalkkujen ja alueellisten etujen tarjoaminen vastikkeeksi poliittiseksi tuesta. Jos politiikka on pohjoisessa n\u00e4hty “mahdollisuuksien taiteena”, kuten Otto von Bismarck sanoi, niin Italiassa politiikka on trasformismon taidetta. Menestyneimpi\u00e4 poliitikkoja yhdist\u00e4\u00e4 kyky muuttaa muotoaan, v\u00e4ri\u00e4\u00e4n ja mielipiteit\u00e4\u00e4n kuin kameleontti. K\u00e4site syntyi Italiassa 1880-luvulla, kun p\u00e4\u00e4ministeri Agostino Depretis kehotti poliitikkoja “muuttumaan” (trasfomarsi) ja liittym\u00e4\u00e4n keskustalaiseen enemmist\u00f6\u00f6n yli puoluerajojen vakauden nimiss\u00e4. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kuitenkin johti syv\u00e4\u00e4n korruptioon, ideologiseen tyhji\u00f6\u00f6n ja lehm\u00e4nkauppoihin (trasformismo parlamentare). Ei sill\u00e4, ett\u00e4 Italian demokratia olisi koskaan toiminut kovin tyydytt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla. Sen ensimm\u00e4inen ep\u00e4onni oli avioliitto Savoijin kuningashuoneen kanssa. Yksik\u00e4\u00e4n Euroopan silloisista suurvalloista ei sallinut Italiaan radikaalia tasavaltaa. Hallitsijasuvuista mik\u00e4\u00e4n muu ei taas ollut edes ajateltavissa. Pohjoisessa valtaa olivat pit\u00e4neet Hapsburgit, Napolissa taas Bourbon-suku, jolla oli tavattoman kehno maine. Savoijin ja Sardinian kuninkaat olivat ranskaa puhuvia muukalaisia, joilla oli useiden per\u00e4kk\u00e4isten serkusavioliittojen tuottama sukurasite. Perustuslaillisina monarkkeina heit\u00e4 ei juurikaan kiinnostanut hallitusasiat. Umberto I tyytyi vain allekirjoittamaan p\u00e4\u00e4t\u00f6sasiakirjat, eik\u00e4 k\u00e4\u00e4pi\u00f6m\u00e4inen Viktor Emmanuel III ollut h\u00e4nt\u00e4 kummempi. Todellinen mahtitekij\u00e4 Italiassa oli edelleen katolinen kirkko. Paavit kielsiv\u00e4t katolilaisia osallistumasta laittomana pit\u00e4m\u00e4ns\u00e4 sekulaarin Italian valtion poltiikkaan. Kun \u00e4\u00e4nioikeus oli vain runsaalla 7 % v\u00e4est\u00f6st\u00e4, katoliset j\u00e4rjest\u00f6t j\u00e4tt\u00e4ytyiv\u00e4t vapaaehtoisesti pois parlamentista ja radikaali vasemmisto suljettiin sen ulkopuolelle, valta j\u00e4i pienelle liberaalille eliitille eik\u00e4 aitoa porvarillista puoluelaitosta koskaan syntynyt. Jotta t\u00e4m\u00e4 liberaali ja sekulaari porvarillinen v\u00e4hemmist\u00f6 kykeni hallitsemaan maata, Italia omaksui edelleenkin k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olevan omalaatuisen menettelytapas\u00e4\u00e4d\u00f6ksen, joka antaa hallitukselle mahdollisuuden vaalilain muuttamiseen tavalla, jonka tarkoituksena on enemmist\u00f6aseman s\u00e4ilytt\u00e4minen edustajakamarissa. Trasformismon mestariksi osoittautui viisinkertainen p\u00e4\u00e4ministeri Giovanni Giolitti (1842\u20131928), pikkukaupunkilaisasianajaja, jolla ei ollut varsinaisesti muuta poliittista ohjelmaa kuin pysy\u00e4 vallassa. H\u00e4n toimi p\u00e4\u00e4ministerin\u00e4 vuodesta 1892 l\u00e4htien ja oli mukana viel\u00e4 useammissa ministerist\u00f6iss\u00e4. Giolittin vaikutuksesta liberaalit eiv\u00e4t koskaan muodostaneet j\u00e4rjest\u00e4ytynytt\u00e4 puoluetta, vaan puolueet pysyiv\u00e4t Italiassa ep\u00e4muodollisina, henkil\u00f6iden ymp\u00e4rille muodostuvina voimaryhmin\u00e4. Benito Mussolini raateli puheissaan kappaleiksi liberaalin j\u00e4rjestelm\u00e4n rappiota, mutta pohjimmiltaan h\u00e4n oli aivan samanlainen trasformisti kuin Giolitti, jolle valtaan nouseminen ja siell\u00e4 pysyminen oli p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n. Giolitti viel\u00e4p\u00e4 auttoi Mussolinin valtaan, kuvitellen manipuloivansa fascisteja samalla tavalla kuin h\u00e4n oli pett\u00e4nyt kaikkia muitakin ryhmi\u00e4. Biennio Rosson vallankumouksellisten vuosien ja Fiumen kriisin j\u00e4lkeen armeija oli levoton, kansalaiset vihaisia ja pettyneit\u00e4, ja Italia muutenkin sekasorron vallassa. S\u00e4ilytt\u00e4\u00e4kseen asemansa p\u00e4\u00e4ministeri Giolitti m\u00e4\u00e4r\u00e4si uudet vaalit hankkiakseen j\u00e4lleen kerran vaalilakia rukkaamalla itselleen enemmist\u00f6n parlamenttiin. Sen toteuttaakseen h\u00e4n loi “kansallismielisen vaaliliiton” Mussolinin fascistien kanssa. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 Giolitti vain legitimoi fascistit ja heid\u00e4n harjoittamansa katuv\u00e4kivallan. P\u00e4\u00e4sty\u00e4\u00e4n parlamenttiin Mussolini ei asettunutkaan istumaan keskustaan, vaan fascistit marssivat salin oikeaan laitaan ja kielt\u00e4ytyiv\u00e4t tukemasta hallitusta. Giolittia oli huiputettu perinpohjaisesti ja h\u00e4nen hallituksensa kaatui. Valtaan noustuaan Mussolini osoitti trasformistin kykyns\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 takkinsa jokaisessa aiemmin kannattamassaan kysymyksess\u00e4. H\u00e4n p\u00e4\u00e4tyi liehakoimaan kuningashuonetta ja katolista kirkkoa, vaikka oli aiemmin uhannut hirtt\u00e4\u00e4 viimeisen monarkin viimeisen paavin suoliin; h\u00e4n tukeutui arvostelemiinsa suurp\u00e4\u00e4omapiireihin, ja lopulta liittoutui viel\u00e4 syv\u00e4sti inhoamansa Adolf Hitlerin kanssa. Marxilainen filosofi ja poliittinen ajattelija Antonio Gramsci (1891\u20131937) tarkasteli trasformismoa paljon syv\u00e4llisemmin kuin pelkk\u00e4n\u00e4 parlamentaarisena k\u00e4hmint\u00e4n\u00e4 tai korruptiona. H\u00e4n k\u00e4sitteli ilmi\u00f6t\u00e4 laajasti vankilavihkoissaan osana valtiota, hegemoniaa ja luokkataistelua koskevaa teoriaansa. Gramscille trasformismo oli keskeinen mekanismi, jonka avulla hallitseva luokka s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 valtansa ja valtarakenteensa ilman, ett\u00e4 sen tarvitsee turvautua avoimeen v\u00e4kivaltaan tai sortoon. Se on keino suojella j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 laajoilta yhteiskunnallisilta mullistuksilta. Gramscin mukaan trasformismossa on kyse siit\u00e4, ett\u00e4 eliitti kaappaa ja sulkee sis\u00e4\u00e4ns\u00e4 potentiaaliset vastustajansa yksitellen ja v\u00e4hitellen. Historiallisena esimerkkin\u00e4 h\u00e4n k\u00e4ytti Italian Risorgimentoa: maltilliset liberaalit kaappasivat radikaalimman tasavaltalaisen Partito d’Azionen (toimintapuolueen) johtajat ja ohjelman, jolloin kansanomainen ja vallankumouksellinen potentiaali typistettiin osaksi maltillista j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4. Gramsci liitti k\u00e4sitteeseens\u00e4 ajatuksen passiivisesta vallankumouksesta (Rivoluzione passiva). Se tarkoittaa prosessia, jossa yhteiskunnallista muutosta toteutetaan ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 p\u00e4in niin, ett\u00e4 vanhat eliitit s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4t etuoikeutensa ja massat pidet\u00e4\u00e4n poliittisesti passiivisina. Gramscille trasformismo on t\u00e4m\u00e4n strategian parlamentaarinen ja poliittinen v\u00e4line: yhteiskunta muuttuu n\u00e4enn\u00e4isesti, mutta mik\u00e4\u00e4n ei todellisuudessa muutu. Radikaalit houkutellaan mukaan hallitusvastuuseen ja j\u00e4rjestelm\u00e4n sis\u00e4isiin kompromisseihin, mik\u00e4 kesytt\u00e4\u00e4 heid\u00e4t lopulta samanlaisiksi periaatteettomiksi nyhver\u00f6iksi kuin kaikki muutkin. Kun vastustajista tehd\u00e4\u00e4n osa j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4, todellinen poliittinen vaihtoehto katoaa. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n esimerkkej\u00e4 voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 nykyp\u00e4iv\u00e4st\u00e4 useita. Menetelm\u00e4ss\u00e4 on vain se vika, ettei se poista radikaalin muutoksen tarvetta mihink\u00e4\u00e4n. Puolueet, jotka ovat toistuvasti pett\u00e4neet lupauksensa, ovat saaneet huomata \u00e4\u00e4nest\u00e4jiens\u00e4 liukuvan entist\u00e4 kauemmaksi. Parlamentaarinen pirstoutuminen on nostanut Euroopassa valtaan monia trasformisteja. Ranskassa Emmanuel Macron rakensi liikkeens\u00e4 tietoisesti perinteisen vasemmisto-oikeisto-jaon yl\u00e4puolelle. Macron houkutteli hallitukseensa sek\u00e4 keskusta-vasemmistolaisen sosiaalipuolueen ett\u00e4 keskusta-oikeistolaisen republikaanien k\u00e4rkihahmoja, mik\u00e4 hajotti perinteiset p\u00e4\u00e4puolueet sis\u00e4lt\u00e4p\u00e4in ja keskitti vallan Macronin omalle puolueelle. Espanjassa Pedro Sanch\u00e9zin hallituskoalitio on tehnyt pragmaattisia lehm\u00e4nkauppoja katalaani- ja baskiseparatistien sek\u00e4 \u00e4\u00e4rivasemmiston kanssa ilman yhten\u00e4ist\u00e4 ideologista pohjaa. Brasiliassa Centr\u00e3o on suuri ep\u00e4ideologinen parlamentaarinen ryhm\u00e4, joka myy \u00e4\u00e4nens\u00e4 kenelle tahansa vastineeksi viroista ja rahallisista eduista. Voisi jopa ajatella, ett\u00e4 trasformismi on monissa maissa koko liberaalia j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 pystyss\u00e4 pit\u00e4v\u00e4 ty\u00f6kalu.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":1560,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[27,9],"tags":[],"class_list":["post-1559","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-filosofia","category-politiikka"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1559","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1559"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1559\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1563,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1559\/revisions\/1563"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/wp-json\/wp\/v2\/media\/1560"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1559"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1559"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1559"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}