{"id":897,"date":"2024-11-01T11:04:46","date_gmt":"2024-11-01T09:04:46","guid":{"rendered":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/?p=897"},"modified":"2024-11-01T11:40:25","modified_gmt":"2024-11-01T09:40:25","slug":"mita-gramsci-opettaa-meille-auktoriteettien-vastustamisesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/?p=897","title":{"rendered":"Mit\u00e4 Gramsci opettaa meille auktoriteettien vastustamisesta"},"content":{"rendered":"\n

Vastaan tuli tunnin mittainen video, jonka keskeinen sis\u00e4lt\u00f6 oli tunnetun saksalaisen astrofyysikon ja tieteen popularisoijan Sabine Hossenfelderin<\/strong> “problemaattisuus”, koska h\u00e4n on toistuvasti arvostellut akateemista maailmaa ja sen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4. Auktoriteettien vastaisuus ruokkii tekij\u00e4n mukaan fasismia<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4 ei ole yksitt\u00e4istapaus: Viime vuodet meille on usealta arvovaltaiselta taholta opetettu, ett\u00e4 median, virkakoneiston ja akatemian \u2013 siis instituutioiden ja auktoriteettien \u2013 arvostelu on vaarallista ja v\u00e4\u00e4rin. T\u00e4m\u00e4 sai minut pohtimaan asiaa laajemmin gramscilaisen hegemonisen vallan n\u00e4k\u00f6kulmasta. Miss\u00e4 vaiheessa auktoriteettien vastaisuudesta tuli oikeistolaista? Vallankumouksellisuus ja antiautoritaarisuushan ovat olleet leimallisesti vasemmistolaisuuteen liitettyj\u00e4 ilmi\u00f6it\u00e4. “Oikea” ja “vasen” ovat tosin itsess\u00e4\u00e4n ongelmallisia k\u00e4sitteit\u00e4, sill\u00e4 niiden sis\u00e4lt\u00f6 on el\u00e4nyt koko historian ajan. Janan hy\u00f6dytt\u00f6myydest\u00e4 kertoo sekin, miten mahdotonta on muodostaa konsensusta siit\u00e4, kuuluuko fascismi <\/em>itsess\u00e4\u00e4n oikealle vai vasemmalle. Pid\u00e4n mielekk\u00e4\u00e4mp\u00e4n\u00e4 puhua konservatismin, radikalismin, liberalismin ja autoritarismin muodostamista liukumista.<\/p>\n\n\n\n

Antonio Gramscin<\/strong> (1891\u20131937) mukaan yhteiskunta on moniaineksinen, riste\u00e4vien intressien ja valtakamppailujen paikka, jossa kukin yhteiskunnallinen taho m\u00e4\u00e4rittelee maailmaa omalta kannaltaan pyrkien saamaan muut ajattelemaan maailmasta oman totuutensa mukaan ja luomaan itselleen hegemonisen aseman. Hegemonisen vallan kannalta keskeisi\u00e4 kamppailupaikkoja ovat poliittisten elinten sijaan instituutiot: koulu, media, yliopistot, virastot, ty\u00f6paikat. Hegemonista valta-asemaa ei voi saavuttaa v\u00e4kivalloin, vaan olennainen osa hegemoniaa on my\u00f6ntymys, konformismi. Hegemonian syntyess\u00e4 yhteiskunnallista ajattelua ei vain anneta ylht\u00e4\u00e4lt\u00e4, vaan sit\u00e4 yll\u00e4pidet\u00e4\u00e4n ihmisten v\u00e4lisiss\u00e4 suhteissa, kulttuurissa ja instituutioiden toimintatavoissa.<\/p>\n\n\n\n

Konservatiivinen ns. valkoinen Suomi <\/em>oli t\u00e4llaisessa hegemonisessa asemassa 60-luvun lopulle asti, jolloin sen haastoivat marxilaiset ja liberaalit. Gramscin omana aikana Italiassa vallan kahvassa taas olivat tietenkin porvarilliset ja fasistiset voimat. Gramscin mukaan valtaa p\u00f6nkitt\u00e4\u00e4 ideologisten instituutioiden verkosto, joka pit\u00e4\u00e4 valtiota pystyss\u00e4 silloinkin kun sen “perustukset j\u00e4risev\u00e4t”. Hegemonian haastamiselle ja luhistumiselle on siten leimallista n\u00e4ihin instituutioihin kohdistuvat hy\u00f6kk\u00e4ykset ja toisaalta instituutioiden “itsepuolustus”, kun hegemonian kansalaisyhteiskunnassa nauttima my\u00f6ntymys v\u00e4henee.<\/p>\n\n\n\n

Nykyinen hegemonia syntyi entisten 60-luvun radikaalien ja heid\u00e4n lastensa noustua vallankahvaan. Jokainen hegemonia tuottaa oman folklorensa \u2013 populaarikulttuurinsa, jolla rakennetaan ja muovataan ihmisten haluja ja identiteettej\u00e4. Nykyhegemonian folklore on parhaiten kodifioitu sarjakuviin ja elokuviin, joissa vallankumoukselliset sankarit kamppailevat kasvotonta sortovaltaa vastaan. Alan viimeisi\u00e4 tyylipuhtaita mestariteoksia oli varmaankin The Matrix<\/em> (1999), jossa valta naamioitui itsens\u00e4 todellisuuden kudelmiin. Sankari ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 siin\u00e4 sortovallan todellisen luonteen kyseenalaistamalla kaikki totutut auktoriteetit \u2013 jopa luonnonlait. Vallassaolijat ovat perinteisesti nostalgisoineet onnistuneet kumouksensa1<\/a><\/sup> mutta jahka hegemoninen valta on jatkunut tarpeeksi pitk\u00e4\u00e4n, vallankumouksellinen eetos muuttuukin ongelmalliseksi, suorastaan vaaralliseksi hegemonian jatkuvuuden kannalta.<\/p>\n\n\n\n

\n

Pohja vanhan j\u00e4rjestelm\u00e4n horjuu
orjajoukko taistohon.
Alas ly\u00f6k\u00e4\u00e4 koko vanha maailma
ja valta teid\u00e4n silloin on.<\/em><\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n

Auktoriteettien arvostelun kielt\u00e4minen, sananvapauden rajoittaminen ja instutuutioiden pyhitt\u00e4minen voi kertoa siit\u00e4, ett\u00e4 viimeiset 60 vuotta kest\u00e4nyt liberaali hegemonia tutisee haastettuna. Ajallemme on ominaista oikeaan kielenk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n liittyv\u00e4 kamppailu. Yksi Gramscin ajattelulle m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4 onkin ajatus kielen poliittisuudesta. Kielen hegemonista ulottuvuutta ilmennet\u00e4\u00e4n kielen politisoinnilla: sanavalintojen mukana siirtyy aina my\u00f6s arvoja, ideologiaa ja maailmankatsomusta. Kulloinkin vallassa oleva ryhm\u00e4kunta pyrkii instituutioiden ja auktoriteettien arvovallalla m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n normatiivisesta kielenk\u00e4yt\u00f6st\u00e4. Sosiaaliseen ja yhteiskunnalliseen muutokseen t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4t hegemonian haastajat luovat taas omaa “vastakielt\u00e4\u00e4n”. Jokainen varmaan keksii nopeasti t\u00e4st\u00e4 monia esimerkkej\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Summa summarum<\/em>: Hegemonisen vallan n\u00e4k\u00f6kulmasta yhteiskunnalliseen muutokseen pyrkivien kannalta ei ole vain hy\u00f6dyllist\u00e4, vaan my\u00f6s v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 <\/em>hy\u00f6k\u00e4t\u00e4 instituutioita ja auktoriteetteja vastaan, kun taas status quon <\/em>puolustajien on vastaavasti p\u00f6nkitett\u00e4v\u00e4 olemassaolevia sosiaalisia j\u00e4rjestelmi\u00e4, silloinkin kuin he paradoksaalisesti edustavat vallankumouksellisia ideologioita. Varsinaiset aatteet ovat t\u00e4ss\u00e4 kuviossa merkitykset\u00f6n muuttuja. <\/p>\n\n\n

  1. Populaarikulttuurissa t\u00e4st\u00e4 on mainio esimerkki siin\u00e4, miten Raid<\/em>-sarjan komisario Jansson ja liikemies Hallvik muistelevat Vanhan valtausta. \u21a9\ufe0e<\/a><\/li><\/ol>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

    Vastaan tuli tunnin mittainen video, jonka keskeinen sis\u00e4lt\u00f6 oli tunnetun saksalaisen astrofyysikon ja tieteen popularisoijan Sabine Hossenfelderin “problemaattisuus”, koska h\u00e4n on toistuvasti arvostellut akateemista maailmaa ja sen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4. Auktoriteettien vastaisuus ruokkii tekij\u00e4n mukaan fasismia. T\u00e4m\u00e4 ei ole yksitt\u00e4istapaus: Viime vuodet meille on usealta arvovaltaiselta taholta opetettu, ett\u00e4 median, virkakoneiston ja akatemian \u2013 siis instituutioiden ja auktoriteettien \u2013 arvostelu on vaarallista ja v\u00e4\u00e4rin. T\u00e4m\u00e4 sai minut pohtimaan asiaa laajemmin gramscilaisen hegemonisen vallan n\u00e4k\u00f6kulmasta. Miss\u00e4 vaiheessa auktoriteettien vastaisuudesta tuli oikeistolaista? Vallankumouksellisuus ja antiautoritaarisuushan ovat olleet leimallisesti vasemmistolaisuuteen liitettyj\u00e4 ilmi\u00f6it\u00e4. “Oikea” ja “vasen” ovat tosin itsess\u00e4\u00e4n ongelmallisia k\u00e4sitteit\u00e4, sill\u00e4 niiden sis\u00e4lt\u00f6 on el\u00e4nyt koko historian ajan. Janan hy\u00f6dytt\u00f6myydest\u00e4 kertoo sekin, miten mahdotonta on muodostaa konsensusta siit\u00e4, kuuluuko fascismi itsess\u00e4\u00e4n oikealle vai vasemmalle. Pid\u00e4n mielekk\u00e4\u00e4mp\u00e4n\u00e4 puhua konservatismin, radikalismin, liberalismin ja autoritarismin muodostamista liukumista. Antonio Gramscin (1891\u20131937) mukaan yhteiskunta on moniaineksinen, riste\u00e4vien intressien ja valtakamppailujen paikka, jossa kukin yhteiskunnallinen taho m\u00e4\u00e4rittelee maailmaa omalta kannaltaan pyrkien saamaan muut ajattelemaan maailmasta oman totuutensa mukaan ja luomaan itselleen hegemonisen aseman. Hegemonisen vallan kannalta keskeisi\u00e4 kamppailupaikkoja ovat poliittisten elinten sijaan instituutiot: koulu, media, yliopistot, virastot, ty\u00f6paikat. Hegemonista valta-asemaa ei voi saavuttaa v\u00e4kivalloin, vaan olennainen osa hegemoniaa on my\u00f6ntymys, konformismi. Hegemonian syntyess\u00e4 yhteiskunnallista ajattelua ei vain anneta ylht\u00e4\u00e4lt\u00e4, vaan sit\u00e4 yll\u00e4pidet\u00e4\u00e4n ihmisten v\u00e4lisiss\u00e4 suhteissa, kulttuurissa ja instituutioiden toimintatavoissa. Konservatiivinen ns. valkoinen Suomi oli t\u00e4llaisessa hegemonisessa asemassa 60-luvun lopulle asti, jolloin sen haastoivat marxilaiset ja liberaalit. Gramscin omana aikana Italiassa vallan kahvassa taas olivat tietenkin porvarilliset ja fasistiset voimat. Gramscin mukaan valtaa p\u00f6nkitt\u00e4\u00e4 ideologisten instituutioiden verkosto, joka pit\u00e4\u00e4 valtiota pystyss\u00e4 silloinkin kun sen “perustukset j\u00e4risev\u00e4t”. Hegemonian haastamiselle ja luhistumiselle on siten leimallista n\u00e4ihin instituutioihin kohdistuvat hy\u00f6kk\u00e4ykset ja toisaalta instituutioiden “itsepuolustus”, kun hegemonian kansalaisyhteiskunnassa nauttima my\u00f6ntymys v\u00e4henee. Nykyinen hegemonia syntyi entisten 60-luvun radikaalien ja heid\u00e4n lastensa noustua vallankahvaan. Jokainen hegemonia tuottaa oman folklorensa \u2013 populaarikulttuurinsa, jolla rakennetaan ja muovataan ihmisten haluja ja identiteettej\u00e4. Nykyhegemonian folklore on parhaiten kodifioitu sarjakuviin ja elokuviin, joissa vallankumoukselliset sankarit kamppailevat kasvotonta sortovaltaa vastaan. Alan viimeisi\u00e4 tyylipuhtaita mestariteoksia oli varmaankin The Matrix (1999), jossa valta naamioitui itsens\u00e4 todellisuuden kudelmiin. Sankari ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 siin\u00e4 sortovallan todellisen luonteen kyseenalaistamalla kaikki totutut auktoriteetit \u2013 jopa luonnonlait. Vallassaolijat ovat perinteisesti nostalgisoineet onnistuneet kumouksensa mutta jahka hegemoninen valta on jatkunut tarpeeksi pitk\u00e4\u00e4n, vallankumouksellinen eetos muuttuukin ongelmalliseksi, suorastaan vaaralliseksi hegemonian jatkuvuuden kannalta. Pohja vanhan j\u00e4rjestelm\u00e4n horjuuorjajoukko taistohon.Alas ly\u00f6k\u00e4\u00e4 koko vanha maailmaja valta teid\u00e4n silloin on. Auktoriteettien arvostelun kielt\u00e4minen, sananvapauden rajoittaminen ja instutuutioiden pyhitt\u00e4minen voi kertoa siit\u00e4, ett\u00e4 viimeiset 60 vuotta kest\u00e4nyt liberaali hegemonia tutisee haastettuna. Ajallemme on ominaista oikeaan kielenk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n liittyv\u00e4 kamppailu. Yksi Gramscin ajattelulle m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4 onkin ajatus kielen poliittisuudesta. Kielen hegemonista ulottuvuutta ilmennet\u00e4\u00e4n kielen politisoinnilla: sanavalintojen mukana siirtyy aina my\u00f6s arvoja, ideologiaa ja maailmankatsomusta. Kulloinkin vallassa oleva ryhm\u00e4kunta pyrkii instituutioiden ja auktoriteettien arvovallalla m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n normatiivisesta kielenk\u00e4yt\u00f6st\u00e4. Sosiaaliseen ja yhteiskunnalliseen muutokseen t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4t hegemonian haastajat luovat taas omaa “vastakielt\u00e4\u00e4n”. Jokainen varmaan keksii nopeasti t\u00e4st\u00e4 monia esimerkkej\u00e4. Summa summarum: Hegemonisen vallan n\u00e4k\u00f6kulmasta yhteiskunnalliseen muutokseen pyrkivien kannalta ei ole vain hy\u00f6dyllist\u00e4, vaan my\u00f6s v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 hy\u00f6k\u00e4t\u00e4 instituutioita ja auktoriteetteja vastaan, kun taas status quon puolustajien on vastaavasti p\u00f6nkitett\u00e4v\u00e4 olemassaolevia sosiaalisia j\u00e4rjestelmi\u00e4, silloinkin kuin he paradoksaalisesti edustavat vallankumouksellisia ideologioita. Varsinaiset aatteet ovat t\u00e4ss\u00e4 kuviossa merkitykset\u00f6n muuttuja.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":898,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":"[{\"content\":\"Populaarikulttuurissa t\u00e4st\u00e4 on mainio esimerkki siin\u00e4, miten Raid<\/em>-sarjan komisario Jansson ja liikemies Hallvik muistelevat Vanhan valtausta.\",\"id\":\"cf68bf0a-1fb3-458b-a0f0-ddeb9f811742\"}]"},"categories":[27,9],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/897"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=897"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/897\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":905,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/897\/revisions\/905"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/898"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=897"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=897"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=897"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}