Nyt kun keskustelu on taas vaihteeksi vellonut Yleisradion politisoitumisessa ja v\u00e4hemmist\u00f6aktivismin tukemisessa, on hyv\u00e4 muistaa ettei ole mit\u00e4\u00e4n uutta auringon alla. Nykyinen debatti on n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 osana historiallista jatkumoa ja 80 vuotta kest\u00e4nytt\u00e4 poliittista kamppailua Yleisradion hallinnasta. Vanhan sanonnan mukaisesti jokainen organisaatio, joka ei ole olemuksellisesti oikeistolainen, muuttuu ajan my\u00f6t\u00e4 vasemmistolaiseksi (“pitk\u00e4 marssi halki instituutioiden”). Ylen tapauksessa molemmat edelliset kerrat p\u00e4\u00e4ttyiv\u00e4t eduskunnan v\u00e4liintuloon.<\/p>\n\n\n\n
30-luvulla <\/strong>Oy Yleisradio Ab<\/em> toimi kulkulaitosten ja yleisten t\u00f6iden ministeri\u00f6\u00f6n kuuluvan posti- ja lenn\u00e4tinhallituksen alaisuudessa. Sota-aikana sen teht\u00e4v\u00e4 oli l\u00e4hinn\u00e4 kotirintaman mielialan kohottaminen is\u00e4nmaallisella propagandalla, mutta h\u00e4vityn sodan j\u00e4lkeen \u00e4\u00e4rivasemmisto miehitti sek\u00e4 Valtiollisen poliisin ett\u00e4 Yleisradion. Yleisradion p\u00e4\u00e4johtajaksi nimitettiin Neuvostoliiton hyv\u00e4ksi vakoillut ja maanpetoksesta tuomittu Hella Wuolijoki (os. Murrik).<\/p>\n\n\n\n Wuolijoki kiinnitti Yleisradion palvelukseen uutta henkil\u00f6kuntaa, joka vastasi paremmin h\u00e4nen poliittista maailmankatsomustaan, kuten Erkki Vala, Martti Kurjensaari ja Olavi Paavolainen, joka oli “Synk\u00e4ss\u00e4 yksinpuhelussa” tehnyt pes\u00e4eron Suur-Suomi-aatteeseen ja ryhtynyt flirttailemaan \u00e4\u00e4rivasemmiston kanssa (kirjaimellisesti, seurustelemalla aikansa johtavan kommunistin Hertta Kuusisen kanssa).<\/p>\n\n\n\n Oikeistossa uutta Yleisradiota haukuttiin “Hella-radioksi”. Kun SKDL k\u00e4rsi vaalitappion 1948, Wuolijoki putosi eduskunnasta. Eduskunta hyv\u00e4ksyi Yleisradion sodanj\u00e4lkeist\u00e4 ohjelmapolitiikkaa n\u00e4kyv\u00e4sti vastustaneen Yrj\u00f6 Kilpel\u00e4isen ajaman “Lex Jahvetin”, jolla Yleisradion hallintoneuvoston j\u00e4senten valinta siirtyi eduskunnalle. Uusi porvarienemmist\u00f6inen hallintoneuvosto erotti Wuolijoen ja h\u00e4nen palkkaamansa henkil\u00f6t. Vasemmisto syytti vastaavasti oikeistoa “Yleisradion politisoimisesta”.<\/p>\n\n\n\n Vuoteen 1965 asti Yleisradio oli leimallisesti konservatiivinen, kunnes Kekkonen nosti sen p\u00e4\u00e4johtajaksi radikaalin kirjallisuuskriitikon Eino S. Revon. Revon aikana Yleisradion toimintaa uudistettiin nopeasti ja vasemmistolainen opiskelijaradikalismi sai jalansijaa yhti\u00f6ss\u00e4. Repo antoi runsaasti tilaa nuorille toimittajille, jotka olivat my\u00f6s \u00e4\u00e4rivasemmistolaisia poliittisia aktivisteja (Pertti Hem\u00e1nus, Kaarle Nordenstreng). Oikeistossa arvosteltiin vuorostaan Yleisradion “politisoitumista”. “Reporadioksi” pilkattua Yleisradiota syytettiin my\u00f6s suorasta tuesta vasemmistolle vuoden 1966 eduskuntavaaleissa.<\/p>\n\n\n\n Repo halusi m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 uudestaan Yleisradion teht\u00e4v\u00e4n Suomessa. Vuosina 1950\u20131965 Yleisradio oli ollut “yhteiskunnan sivullinen”, joka oli varonut ottamasta kantaa ajankohtaisiin asioihin. Repo halusi sen seuraavan aikaansa ja toimivan yhteiskunnallisen muutoksen airuena ja suunnann\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Oikeistolaiset Reporadion vastustajat perustivat kaksi j\u00e4rjest\u00f6\u00e4 taistelemaan marxilaiseksi mielletty\u00e4 Yleisradiota vastaan: Kristillinen radio- ja televisioliitto (1965) ja Suomen kotien radio- ja televisioliitto (1967), jossa oli mukana my\u00f6s SDP:n konservatiiveja. Vuoden 1970 eduskuntavaaleissa nuorisoradikalismia ja poliittisen ilmaston yleist\u00e4 vasemmistolaistumista arvostellut oikeisto sai vaalivoiton, joka nosti Juha Rihtniemen johtaman Kokoomuksen ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa suurimmaksi porvarilliseksi puolueeksi.<\/p>\n\n\n\n Uusi hallintoneuvosto m\u00e4\u00e4r\u00e4si Revon virkavapaalle, koska h\u00e4n ei ollut noudattanut tasapuolisuutta radio-ohjelmissa. Kiistat ohjelmien sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4, poliittiset taistot ja sensuurivaatimukset jatkuivat kuitenkin viel\u00e4 uudeksi johtajaksi valitun Erkki Raatikaisen kaudella. Yleisradio ja Neuvostoliiton APN (nykyinen RIA Novosti) tekiv\u00e4t sopimuksen ohjelmien yhteistuotannosta. Sopimuksen mukaan Neuvostoliitto sai vaikuttaa ohjelmien m\u00e4\u00e4r\u00e4n lis\u00e4ksi niiden yksityiskohtiin.<\/p>\n\n\n\n “Naapurinelj\u00e4nnes” ja “N\u00e4in naapurissa” esitteliv\u00e4t Neuvostoliittoa ajan tapaan ihailevasti, Suomen virallisen ulkopoliitikan mukaisesti. Muita Neuvostoliittoa my\u00f6t\u00e4ilevi\u00e4 ohjelmia olivat taistolaisen Toimittajaliiton Kaisa Karikosken ja Raini Lehtosen toimittamat “Ty\u00f6l\u00e4isen arkea”- ja “Neuvostoihmisi\u00e4”. It\u00e4naapuria peesaava vasemmistolainen suuntaus jatkui Yless\u00e4 oikeastaan aina Neuvostoliiton romahtamiseen asti, mik\u00e4 n\u00e4kyy hyvin 80-luvun uutis- ja ajankohtaisohjelmien suhtautumisessa Yhdysvaltoihin ja Ronald Reaganiin.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Nyt kun keskustelu on taas vaihteeksi vellonut Yleisradion politisoitumisessa ja v\u00e4hemmist\u00f6aktivismin tukemisessa, on hyv\u00e4 muistaa ettei ole mit\u00e4\u00e4n uutta auringon alla. Nykyinen debatti on n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 osana historiallista jatkumoa ja 80 vuotta kest\u00e4nytt\u00e4 poliittista kamppailua Yleisradion hallinnasta. Vanhan sanonnan mukaisesti jokainen organisaatio, joka ei ole olemuksellisesti oikeistolainen, muuttuu ajan my\u00f6t\u00e4 vasemmistolaiseksi (“pitk\u00e4 marssi halki instituutioiden”). Ylen tapauksessa molemmat edelliset kerrat p\u00e4\u00e4ttyiv\u00e4t eduskunnan v\u00e4liintuloon. 30-luvulla Oy Yleisradio Ab toimi kulkulaitosten ja yleisten t\u00f6iden ministeri\u00f6\u00f6n kuuluvan posti- ja lenn\u00e4tinhallituksen alaisuudessa. Sota-aikana sen teht\u00e4v\u00e4 oli l\u00e4hinn\u00e4 kotirintaman mielialan kohottaminen is\u00e4nmaallisella propagandalla, mutta h\u00e4vityn sodan j\u00e4lkeen \u00e4\u00e4rivasemmisto miehitti sek\u00e4 Valtiollisen poliisin ett\u00e4 Yleisradion. Yleisradion p\u00e4\u00e4johtajaksi nimitettiin Neuvostoliiton hyv\u00e4ksi vakoillut ja maanpetoksesta tuomittu Hella Wuolijoki (os. Murrik). Wuolijoki kiinnitti Yleisradion palvelukseen uutta henkil\u00f6kuntaa, joka vastasi paremmin h\u00e4nen poliittista maailmankatsomustaan, kuten Erkki Vala, Martti Kurjensaari ja Olavi Paavolainen, joka oli “Synk\u00e4ss\u00e4 yksinpuhelussa” tehnyt pes\u00e4eron Suur-Suomi-aatteeseen ja ryhtynyt flirttailemaan \u00e4\u00e4rivasemmiston kanssa (kirjaimellisesti, seurustelemalla aikansa johtavan kommunistin Hertta Kuusisen kanssa). Oikeistossa uutta Yleisradiota haukuttiin “Hella-radioksi”. Kun SKDL k\u00e4rsi vaalitappion 1948, Wuolijoki putosi eduskunnasta. Eduskunta hyv\u00e4ksyi Yleisradion sodanj\u00e4lkeist\u00e4 ohjelmapolitiikkaa n\u00e4kyv\u00e4sti vastustaneen Yrj\u00f6 Kilpel\u00e4isen ajaman “Lex Jahvetin”, jolla Yleisradion hallintoneuvoston j\u00e4senten valinta siirtyi eduskunnalle. Uusi porvarienemmist\u00f6inen hallintoneuvosto erotti Wuolijoen ja h\u00e4nen palkkaamansa henkil\u00f6t. Vasemmisto syytti vastaavasti oikeistoa “Yleisradion politisoimisesta”. Vuoteen 1965 asti Yleisradio oli leimallisesti konservatiivinen, kunnes Kekkonen nosti sen p\u00e4\u00e4johtajaksi radikaalin kirjallisuuskriitikon Eino S. Revon. Revon aikana Yleisradion toimintaa uudistettiin nopeasti ja vasemmistolainen opiskelijaradikalismi sai jalansijaa yhti\u00f6ss\u00e4. Repo antoi runsaasti tilaa nuorille toimittajille, jotka olivat my\u00f6s \u00e4\u00e4rivasemmistolaisia poliittisia aktivisteja (Pertti Hem\u00e1nus, Kaarle Nordenstreng). Oikeistossa arvosteltiin vuorostaan Yleisradion “politisoitumista”. “Reporadioksi” pilkattua Yleisradiota syytettiin my\u00f6s suorasta tuesta vasemmistolle vuoden 1966 eduskuntavaaleissa. Repo halusi m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 uudestaan Yleisradion teht\u00e4v\u00e4n Suomessa. Vuosina 1950\u20131965 Yleisradio oli ollut “yhteiskunnan sivullinen”, joka oli varonut ottamasta kantaa ajankohtaisiin asioihin. Repo halusi sen seuraavan aikaansa ja toimivan yhteiskunnallisen muutoksen airuena ja suunnann\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n\u00e4. Oikeistolaiset Reporadion vastustajat perustivat kaksi j\u00e4rjest\u00f6\u00e4 taistelemaan marxilaiseksi mielletty\u00e4 Yleisradiota vastaan: Kristillinen radio- ja televisioliitto (1965) ja Suomen kotien radio- ja televisioliitto (1967), jossa oli mukana my\u00f6s SDP:n konservatiiveja. Vuoden 1970 eduskuntavaaleissa nuorisoradikalismia ja poliittisen ilmaston yleist\u00e4 vasemmistolaistumista arvostellut oikeisto sai vaalivoiton, joka nosti Juha Rihtniemen johtaman Kokoomuksen ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa suurimmaksi porvarilliseksi puolueeksi. Uusi hallintoneuvosto m\u00e4\u00e4r\u00e4si Revon virkavapaalle, koska h\u00e4n ei ollut noudattanut tasapuolisuutta radio-ohjelmissa. Kiistat ohjelmien sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4, poliittiset taistot ja sensuurivaatimukset jatkuivat kuitenkin viel\u00e4 uudeksi johtajaksi valitun Erkki Raatikaisen kaudella. Yleisradio ja Neuvostoliiton APN (nykyinen RIA Novosti) tekiv\u00e4t sopimuksen ohjelmien yhteistuotannosta. Sopimuksen mukaan Neuvostoliitto sai vaikuttaa ohjelmien m\u00e4\u00e4r\u00e4n lis\u00e4ksi niiden yksityiskohtiin. “Naapurinelj\u00e4nnes” ja “N\u00e4in naapurissa” esitteliv\u00e4t Neuvostoliittoa ajan tapaan ihailevasti, Suomen virallisen ulkopoliitikan mukaisesti. Muita Neuvostoliittoa my\u00f6t\u00e4ilevi\u00e4 ohjelmia olivat taistolaisen Toimittajaliiton Kaisa Karikosken ja Raini Lehtosen toimittamat “Ty\u00f6l\u00e4isen arkea”- ja “Neuvostoihmisi\u00e4”. It\u00e4naapuria peesaava vasemmistolainen suuntaus jatkui Yless\u00e4 oikeastaan aina Neuvostoliiton romahtamiseen asti, mik\u00e4 n\u00e4kyy hyvin 80-luvun uutis- ja ajankohtaisohjelmien suhtautumisessa Yhdysvaltoihin ja Ronald Reaganiin.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":860,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[19,9],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/859"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=859"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/859\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":864,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/859\/revisions\/864"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/860"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=859"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=859"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=859"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}