Kolmannen valtakunnan pelkist\u00e4misess\u00e4 pelk\u00e4ksi pahuudeksi on sekin ongelma, ett\u00e4 se samalla tekee mahdottomaksi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, miksi niin monet saksalaiset suhtautuivat siihen my\u00f6nteisesti. Kansallissosialismi ei syntynyt tyhji\u00f6ss\u00e4 tai muodostanut ep\u00e4jatkuvuuskohtaa Saksan historiassa. Se poimi vaikutteensa ja ideansa oman aikansa poliittisista virtauksista, joista monet olivat saaneet alkunsa jo kauan ennen natseja. Yksi n\u00e4ist\u00e4 ilmi\u00f6ist\u00e4 oli vuonna 1904 j\u00e4rjest\u00e4ytynyt saksalainen luonnonsuojeluliike Deutscher Bund Heimatschutz<\/em>. <\/p>\n\n\n\n Luonnonsuojelussa oli tuohon aikaan vahvan kansallismielinen vire. Heimatschutz<\/em>-liike ei rajoittanut toimintaansa pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kasvien ja uhanalaisten el\u00e4inten suojeluun. Olennainen osa sen toimintaa oli kansanperinteen tallettaminen, muinaismuistojen tutkiminen ja historian el\u00e4v\u00f6itt\u00e4minen. Luonnonsuojelijat puhuivat saksalaisen kotiseudun (Heimat<\/em>) ja kulttuurimaiseman (Landschaft<\/em>) s\u00e4ilytt\u00e4misest\u00e4. Ajan k\u00e4sityksen mukaisesti Saksan vuorilla, niityill\u00e4, ahoilla ja puroilla oli suora yhteys saksalaiseen kulttuuriin, historiaan ja kansanluonteeseen. Saksalaisten perinteiden, arkkitehtuurin, kansantapojen ja luonnonmaisemien suojelun n\u00e4htiin olevan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 essentiaalisen saksalaisuuden<\/em> s\u00e4ilytt\u00e4miseksi ja siirt\u00e4miseksi j\u00e4lkipolville. N\u00e4it\u00e4 arvoja uhkasivat teollistuminen ja kaupungistuminen. <\/p>\n\n\n\n Luonnosta nauttimisesta tuli 1900-luvun alussa keskiluokkaisten kaupunkilaisten suosikkiharrastus. Vuonna 1901 spontaanisti syntynyt Wandervogel<\/em>-nuorisoliike<\/a> ryhtyi j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n luontovaelluksia ymp\u00e4ri Saksaa. Vaelluksille otettiin mukaan musiikki-instrumentteja, leiritulilla laulettiin ja opeteltiin uudelleen vanhoja kansanlauluja. Liikkeen kasvaessa valtakunnanlaajuiseksi syntyi linjariitoja. Keskeisimm\u00e4t kysymykset liittyiv\u00e4t abstinenssiin eli siihen pit\u00e4isik\u00f6 wandervogeleiden<\/em> vastustaa tupakkaa ja alkoholia, ja saivatko naiset osallistua liikkeen toimintaan. Ilman keskitetty\u00e4 johtoa paikalliset osastot kehittiv\u00e4t omia tapojaan. Jotkut omaksuivat Heil-<\/em>tervehdyksen omaksi tunnusmerkikseen. Toiset eiv\u00e4t hyv\u00e4ksyneet toimintaansa mukaan juutalaisia. <\/p>\n\n\n\n Ensimm\u00e4isen maailmansodan j\u00e4lkeen saksalainen luonnonsuojeluliike koki aatteensa polkevan paikallaan. T\u00e4rke\u00e4t lakialoitteet eiv\u00e4t edenneet parlamentissa. Kaupunkien v\u00e4rivalojen humu sai nuoret hylk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n wandervogeleiden<\/em> atavistisen nostalgian. Monet luonnonsuojeluliikkeen veteraanit radikalisoituivat etnonationalistisen V\u00f6lkisch<\/em>-ajattelun1<\/a><\/sup> suuntaisesti painottamaan rodun merkityst\u00e4 ja vastustamaan kristinuskoa. T\u00e4m\u00e4 oli tilanne kansallissosialistien ottaessa vallan k\u00e4siins\u00e4 Saksassa vuonna 1933. Saksalaiset liittyiv\u00e4t sankoin joukoin NSDAP:n j\u00e4seniksi, sill\u00e4 kansallissosialistinen diktatuuri n\u00e4ytt\u00e4ytyi mahdollisuutena monenlaisten kesken\u00e4\u00e4n ristiriitaistenkin tavoitteiden ajamiselle. Puolue taas pyrki Gleichschaltung<\/em>-periaatteen2<\/a><\/sup> mukaisesti yhdenmukaistamaan kaiken omaan k\u00e4skyvaltaansa. Luonnonsuojeluliike ei t\u00e4ss\u00e4 suhteessa tehnyt poikkeusta.<\/p>\n\n\n\n Kansallissosialistinen kuva ihmisen ja luonnon suhteesta perustui ajatukseen kaikki luomakunnan osat muodostavasta hierarkkisesta jatkumsta. Ihmist\u00e4 ei voinut erottaa muista el\u00e4imist\u00e4. Kuten harvinaiset el\u00e4inlajit ovat muita arvokkaampia, my\u00f6s joidenkin ihmisarvo oli toista suurempi. Kansallissosialismi katsoi olevansa maailmankatsomuksena eettisesti ylivoimainen, koska se korosti laatua ja moraalista ryhti\u00e4. <\/p>\n\n\n\n Jo 1800-luvun romantikot maalailivat kansallismielisyyden hengess\u00e4 mystist\u00e4 yhteytt\u00e4 luonnon ja ihmisten v\u00e4lill\u00e4. S\u00e4velt\u00e4j\u00e4 Richard Wagner perusteli sek\u00e4 kasvissy\u00f6nti\u00e4 ett\u00e4 el\u00e4inkokeiden vastustusta juutalaisvastaisuudella. Juutalaisilta per\u00e4isin olevan lihansy\u00f6nnin ja el\u00e4inten sorron h\u00e4n katsoi turmelleen puhtaan saksalaisen rodun, ja el\u00e4inkokeet h\u00e4n yhdisti juutalaisten kosher<\/em>-teurastukseen. “Juutalaisen ajattelun” ja “m\u00e4d\u00e4tt\u00e4v\u00e4n sielun” ankara vastustaminen voitiin h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n n\u00e4hd\u00e4 oikeutettuna heikkojen puolustamisena ja siten moraalisena velvollisuutena.<\/p>\n\n\n\n Kansallissosialistien kes\u00e4kuussa 1935 hyv\u00e4ksym\u00e4 Valtakunnan luonnonsuojelulaki <\/em>(Reichsnaturschutzgesetz<\/em>) oli ennenkuulumattoman kattava, alansa edistyksellisin lakipaketti. Se mahdollisti kokonaisten kulttuurimaisemien suojelun kaikelta rakentamiselta ja rajoitti merkitt\u00e4v\u00e4sti yksityisten maanomistajien oikeuksia. Poliittisten implikaatioidensa vuoksi laki on her\u00e4tt\u00e4nyt tutkijoiden keskuudessa monenlaisia tulkintoja. Esimerkiksi Anna Bramwell v\u00e4itti tendenssim\u00e4isesti vihreit\u00e4 natsien politiikan suoriksi perillisiksi.3<\/a><\/sup> Raymond Dominick taas pesi luonnonsuojelulain puhtaaksi v\u00e4h\u00e4ttelem\u00e4ll\u00e4 sen luonnetta “propagandistiseksi” ja korostamalla, ettei lain kirjoittaneilla virkamiehill\u00e4 ollut vahvoja kytk\u00f6ksi\u00e4 kansallissosialismiin.4<\/a><\/sup> On totta, ett\u00e4 lain monet osa-alueet muuttuivat sodan alettua kuolleeksi kirjaimeksi, mutta ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole vahvoja perusteita olettaa, etteiv\u00e4tk\u00f6 kansallissosialistit suhtautuneet luonnonsuojeluun vakavissaan. <\/p>\n\n\n\n Reichsnaturschutzgesetz<\/em> nosti luonnonsuojelukysymykset ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa Saksassa kansalliselle tasolle. Sen valvomisesta vastasi Reichstelle f\u00fcr Naturschutz<\/em>, Valtakunnan luonnonsuojeluvirasto, joka toimi Hermann G\u00f6ringin johtaman mets\u00e4viraston (Reichsforstamt<\/em>) alaisuudessa. Laissa ei ollut kyse vain passiivisesta suojelusta, vaan siin\u00e4 m\u00e4\u00e4riteltiin aktiivisia toimenpiteit\u00e4 ahojen ja purojen ennallistamiseksi ja el\u00e4inkunnan hyvinvoinnin lis\u00e4\u00e4miseksi. Mehil\u00e4isten, laululintujen, pienriistan ja suurpetojen oikeuksia lis\u00e4ttiin samalla, kun ihmisten oikeuksia kavennettiin. Uhanalaisille el\u00e4imille rajattiin omia alueita. Kolmas valtakunta rauhoitti ensimm\u00e4isen\u00e4 maailmassa suden, mik\u00e4 oli omana aikanaan t\u00e4ysin uskomaton teko. Jopa kalojen ja hummereiden kohtelusta laadittiin pikkutarkat m\u00e4\u00e4r\u00e4ykset. Valtion, maakuntien ja kuntien virkamiehi\u00e4 vaadittiin konsultoimaan Valtakunnan luonnonsuojeluvirastoa ennen mink\u00e4\u00e4n luontoa ja maank\u00e4ytt\u00f6\u00e4 koskevan suunnitelman hyv\u00e4ksymist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n My\u00f6s kotiseudun suojelu (Heimatschutz<\/em>) kuului viraston toimivaltaan. Suojeltaviksi m\u00e4\u00e4riteltiin kaikki kulttuurisesti merkitt\u00e4v\u00e4t n\u00e4k\u00f6alat, sillat, polut, puutarhat ja rakennukset. Kaupunkisuunnittelun tuli perustua taloudellisen tehokkuuden sijaan esteettisyyteen. Luonnonsuojelulaki kielsi liikeyrityksi\u00e4 pystytt\u00e4m\u00e4st\u00e4 julkisille paikoille sellaisia mainostauluja, jotka h\u00e4iritsisiv\u00e4t kulttuurisesti merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 maisemaa tai muuttaisivat arkkitehtonisesti arvokkaiden rakennusten ulkoasua. Laki antoi viranomaisille oikeuden perustaa koskemattomia luonnonsuojelualueita ja takavarikoida sit\u00e4 varten yksityisten henkil\u00f6iden tai yritysten maaomaisuutta tarvittaessa. <\/p>\n\n\n\n Kansallissosialistinen ideologia n\u00e4kyi lain perusteissa. Koskematon, puhdas luonto n\u00e4htiin edellytyksen\u00e4 terveen ja elinvoimaisen rodun kehittymiselle. Kansallissosialistit pitiv\u00e4t romantikkojen tavoin kaupungistumista ihmisvastaisena, kansakuntaa rappeuttavana asiana. Terve saksalainen kansa saattoi kehitty\u00e4 ainoastaan jatkuvassa yhteydess\u00e4 alkuper\u00e4iseen saksalaiseen luontoon. Luonnonsuojelulain kannattajat vetosivat runoilija ja naturalisti Hermann L\u00f6nsiin, joka jo vuonna 1906 vaati maaseudun pelastamista tehomaataloudelta. Saksa ei saanut muuttua “ojitetuksi vilja-aroksi”, vaan alkuper\u00e4iset ahot, lehdot ja purot oli s\u00e4ilytett\u00e4v\u00e4. Maatalousministeri Richard Walther Darr\u00e9<\/strong> oli t\u00e4m\u00e4n “veri ja maa” (Blut und Boden<\/em>) -ajattelun esitaistelija. H\u00e4n my\u00f6s teki parhaansa ekologisen luomuviljelyn l\u00e4piviemiseksi, vaikka Saksan maataloudella oli jo valmiiksi vaikeuksia v\u00e4est\u00f6n ruokkimisessa.5<\/a><\/sup> <\/p>\n\n\n\n Harvalla asialla oli kansallissosialistien luontomystiikassa suurempaa merkityst\u00e4 kuin saksalaisella ikimets\u00e4ll\u00e4. Muinainen Germania<\/em> oli koskemattomien jylhien korpien maa; Teutoburgin mets\u00e4n suojista natsien kansallissankariksi kohottama Arminius miehineen kykeni murskaamaan maahan tunkeutuneet roomalaiset legioonat. <\/p>\n\n\n\n Saksalainen mets\u00e4talous perustui aiemmin samanlaiseen tehomets\u00e4talouteen kuin muissakin l\u00e4nsimaissa, miss\u00e4 mets\u00e4t koostuivat etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 samaa lajiketta olevista ja saman ik\u00e4isist\u00e4 puista. Arvostelijoiden mukaan t\u00e4llaiset monokulttuurit k\u00f6yhdyttiv\u00e4t maaper\u00e4n ja olivat herkki\u00e4 kasvitaudeille. Hermann G\u00f6ring valmisteli vuonna 1934 metsien ennallistusasetuksen, joka perustui Preussin mets\u00e4instituutin professorin Alfred M\u00f6llerin vuonna 1920 kaavailemaan radikaaliin Dauerwald<\/em> (“Ikimets\u00e4”) -periaatteeseen. Sen perusajatus oli kohdella mets\u00e4\u00e4 yhten\u00e4 el\u00e4v\u00e4n\u00e4 organismina \u2013 nyky\u00e4\u00e4n sanottaisiin ekosysteemin\u00e4. <\/p>\n\n\n\n M\u00f6llerin mukaan mets\u00e4n terveys oli riippuvainen sen monimuotoisuudesta. Dauerwald<\/em> koostui useista puulajeista ja eri-ik\u00e4isist\u00e4 puista. Avohakkuut oli kielletty kokonaan. G\u00f6ring, joka oli intohimoinen mets\u00e4st\u00e4j\u00e4 ja tunnettu metsien rakastaja, oli tutustunut Dauerwald<\/em>-periaatteeseen vuonna 1932 vieraillessaan entisen mets\u00e4talousministerin Walter von Keudellin maatilalla. Keudell esitteli G\u00f6ringille kest\u00e4v\u00e4n ekologisen mets\u00e4nhoidon edut \u2013 ja G\u00f6ring oli \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen vakuuttunut. Natseihin vetosi erityisesti ikimets\u00e4n <\/em>“orgaanisuus” talousmets\u00e4n yksitoikkoisuuteen verrattuna.<\/p>\n\n\n\n G\u00f6ring ryhtyi ajamaan asiaa puolueen sis\u00e4ll\u00e4. 3. kes\u00e4kuuta 1934 hallitus luovutti kaiken m\u00e4\u00e4r\u00e4ysvallan mets\u00e4nhoitoon ja mets\u00e4stykseen liittyviss\u00e4 asioissa vastaperustetulle Valtakunnan mets\u00e4virastolle. G\u00f6ringin mahtik\u00e4skyll\u00e4 metsien ennallistusasetus m\u00e4\u00e4r\u00e4si kaikki Valtakunnan mets\u00e4t palautettavaksi ikimetsiksi. Alle 50-vuotiaiden puiden kaatamisesta m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin vuosi ehdotonta vankeutta. Kukaan mets\u00e4nomistaja ei saanut kaataa kerralla kuin 2,5 % mets\u00e4st\u00e4\u00e4n. Kaadettaviksi valikoitavat yksitt\u00e4iset puut piti valita niin, ett\u00e4 huonoimmat puut kaadettiin ensin ja parhaimmat j\u00e4tettiin lis\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n ja tuottamaan entist\u00e4 parempilaatuisia puita.6<\/a><\/sup><\/p>\n\n\n\n Hitlerin valtalaki oli jo poistanut saksalaisilta yksityisomaisuuden suojan, joten valtio saattoi vapaasti takavarikoida yhteisen edun nimiss\u00e4 metsi\u00e4 luonnontilaistettaviksi. Kansallissosialistisessa propagandassa muistettiin aina my\u00f6s korostaa sit\u00e4, ett\u00e4 saksalainen ikimets\u00e4 koostui ainoastaan kotoper\u00e4isist\u00e4 (bodenst\u00e4ndige<\/em>) lajikkeista. Vieraslajit kitkettiin armotta pois.<\/p>\n\n\n\n Saksan ymp\u00e4rist\u00f6lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 oli puolueen juristien mielest\u00e4 paljon korjattavaa, mutta saasteita koskevien asetusten kohdalla yhteisen edun m\u00e4\u00e4ritteleminen osoittautui haastavaksi. Kun sotateollisuuden kannalta t\u00e4rke\u00e4 valtiollinen tehdas saastutti paikallisen joen ja maanviljelij\u00f6iden pellot, kumpi osapuoli edusti yhteist\u00e4 etua? <\/p>\n\n\n\n Saksan industrialistit olivat tottuneet sovittelemaan t\u00e4llaiset kysymykset rahalla, mutta vuoden 1933 j\u00e4lkeen Richard Walter Darr\u00e9n johtama Valtakunnan maatalousministeri\u00f6 alkoi puuttua saastumista koskeviin kysymyksiin. Puolueen talonpoikaisyhdistyst\u00e4 kehotettiin raportoimaan puoluevirkailijoille kaikki paikalliset ymp\u00e4rist\u00f6uhat. Kyse oli paitsi ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4, my\u00f6s kansallissosialistisen hallinnon suosion kasvattamisesta maaty\u00f6l\u00e4isten keskuudessa. <\/p>\n\n\n\n Kansallissosialistit eiv\u00e4t kuitenkaan onnistuneet luomaan yhten\u00e4ist\u00e4 ohjelmaa ilmansaasteiden v\u00e4hent\u00e4miseksi. Ongelmiin puututtiin ad hoc<\/em> -periaatteella ja byrokraattinen koneisto saattoi ratkaista ne ep\u00e4johdonmukaisesti. Teollisuustuotannon kasvattaminen tarkoitti v\u00e4kisinkin my\u00f6s ilmansaasteiden lis\u00e4\u00e4ntymist\u00e4. Ilmansaasteiden rajoittamista koskevat asetukset eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n koskeneet sotateollisuutta. <\/p>\n\n\n\n Sek\u00e4\u00e4n ei est\u00e4nyt ruohonjuuritason yrityksi\u00e4 saasteiden v\u00e4hent\u00e4miseksi. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1940 puolueen Leipzigin piirijohto (Kreisleitung<\/em>) teki virallisen valituksen paikallisesta ter\u00e4svalimosta, jonka tuottama noki ja paha haju h\u00e4iritsi paikallisia asukkaita. Tehdas oli osa Saksan j\u00e4lleenaseistautumisohjelmaa, joten kaupungin pormestari hylk\u00e4si valituksen. Joskus paikallinen aktivismi kuitenkin kannatti: Harz-vuorilla toiminut kaivosyhti\u00f6 tuomitiin marraskuussa 1943 maksamaan 15 578 valtakunnanmarkkaa (nykyrahassa noin 145 000 euroa) korvausta metsille aiheutuneesta ymp\u00e4rist\u00f6tuhosta.7<\/a><\/sup> <\/p>\n\n\n\n Hermann G\u00f6ring piti 28. elokuuta 1933 radiossa Saksan kansalle linjapuheen, joka k\u00e4sitteli vasta voimaan astunutta vivisektion kieltoa. El\u00e4inkokeiden \u2013 erityisesti tuskallisten, ilman kivunlievityst\u00e4 ja nukutusta teht\u00e4vien el\u00e4v\u00e4lt\u00e4 leikkaamisten \u2013 t\u00e4yskieltoa G\u00f6ring puolusti pohjoisen rodun historiallisella veljeydell\u00e4 el\u00e4inten kanssa. Ihmiset ja el\u00e4imet olivat vuosituhansien ajan jakaneet kodit, pellot ja taistelut yhteisty\u00f6ss\u00e4. Ihmisen ja luonnon yhteys oli kansallissosialistisen ajattelun kulmakivi; ne jotka edelleen kuvittelivat voivansa kohdella el\u00e4imi\u00e4 kuin omaisuutta, saisivat ankaran tuomion. <\/p>\n\n\n\n Vuoden 1933 lopulla voimaan astunut el\u00e4insuojelulaki (Tierschutzgesetz<\/em>) oli maailman ensimm\u00e4inen, joka m\u00e4\u00e4ritteli el\u00e4imille oikeudet sellaisenaan (um ihrer selbst wille<\/em>) ihmisen tarpeista ja tunteista riippumatta. Se my\u00f6s poisti erottelun koti- ja villiel\u00e4inten v\u00e4lill\u00e4. Lain kohteiksi m\u00e4\u00e4riteltiin “kaikki el\u00e4v\u00e4t olennot, jotka luetaan el\u00e4imiksi yleisess\u00e4 kielenk\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ja luonnontieteellisesti. Rikosoikeudellisessa mieless\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n eroa kotiel\u00e4inten ja muiden, korkeampiarvoisten ja alempiarvoisten tai ihmisille hy\u00f6dyllisten ja haitallisten el\u00e4inten v\u00e4lill\u00e4”. L\u00e4nsimaiden el\u00e4insuojelulait pohjautuvat viel\u00e4 nykyisinkin samoihin periaatteisiin, vaikka sanamuodot ovatkin erilaiset.8<\/a><\/sup><\/p>\n\n\n\n Kasvissy\u00f6j\u00e4n\u00e4 tunnetun Hitlerin suhtautuminen el\u00e4inten oikeuksiin oli viel\u00e4 G\u00f6ringi\u00e4kin tiukempi. G\u00f6ring oli valtakunnanjahtimestari, jonka mets\u00e4stysintoa h\u00e4n arvosteli jatkuvasti: \u201cEl\u00e4inten surmaaminen, se on teurastajan ty\u00f6t\u00e4. Mutta viel\u00e4 kuluttaa siihen paljon rahaa \u2013 \u2013 Mets\u00e4stys ja ratsastus ovat sukupuuttoon kuolleen feodaalisen maailman viimeisi\u00e4 rippeit\u00e4.\u201d SS-valtakunnanjohtaja Heinrich Himmler vastusti Hitlerin tavoin mets\u00e4styst\u00e4. Suomalais-virolaiselle l\u00e4\u00e4k\u00e4rilleen Felix Kerstenille h\u00e4n sanoi: “Kuinka voitte saada nautintoa, Herr Kersten, ampumalla suojasta avuttomia luontokappaleita, jotka samoilevat mets\u00e4n siimeksess\u00e4 viattomina, puolustuskyvytt\u00f6min\u00e4 ja mit\u00e4\u00e4n aavistamatta? Se on todellista murhaamista. Luonto on suunnattoman kaunis ja jokaisella el\u00e4imell\u00e4 on oikeus el\u00e4\u00e4.” <\/p>\n\n\n\n Himmler k\u00e4ytti my\u00f6s k\u00e4sitett\u00e4 “el\u00e4inoikeudet” ensimm\u00e4isen kerran nykyaikaisessa mieless\u00e4 artikkelinsa otsikkona vuonna 1934 SS:n perhejulkaisussa. Kirjoituksessa h\u00e4n ihaili keskiajan saksalaisia, jotka eiv\u00e4t tappaneet rottia, vaan haastoivat n\u00e4m\u00e4 vertaisineen oikeuteen, miss\u00e4 niit\u00e4 puolusti asianajaja ja niille annettiin mahdollisuus parantaa tapansa ja lopettaa mellastus viljavarastoissa. Himmlerin kiintymys luontoon ja el\u00e4imiin oli syv\u00e4\u00e4 ja lempe\u00e4\u00e4; kuten juutalaisten tuhoamisleirit kouriintuntuvasti osoittavat, h\u00e4n todellakin piti el\u00e4imi\u00e4 paljon ihmist\u00e4 arvokkaampana. <\/p>\n\n\n\n Miehitetyt alueet Puolassa, Baltiassa ja Ukrainassa tarjosivat kansallissosialisteille mahdollisuuden toteuttaa ohjelmiaan suuressa mittakaavassa. Monet johtavat teoreetikot vertasivat ty\u00f6t\u00e4\u00e4n puutarhanhoitoon. “Huono rotuaines” oli kitkett\u00e4v\u00e4. V\u00e4est\u00f6nsiirtoja perusteltiin my\u00f6s ekologisin syin: slaavit olivat natsien mukaan kyvytt\u00f6mi\u00e4 arvostamaan luontoa ja huolehtimaan ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 saksalaisten tavoin. Vuonna 1941 Puolalta vallatuilta alueilta karkotettiin 410 000 puolalaista ja 560 000 juutalaista. Kaikki maaomaisuus takavarikoitiin valtiolle. Puolalaiset kyl\u00e4t ja kaupungit oli tarkoitus jyr\u00e4t\u00e4 matalaksi ja rakentaa uudelleen kansallissosialististen maisemasuunnitelmien mukaisiksi niin, ett\u00e4 muistokin aiemmasta historiasta katoaisi. <\/p>\n\n\n\n Suunnitelmat pohjautuivat pitk\u00e4lle maantieteilij\u00e4 Walter Christallerin keskuspaikkaparadigmaan<\/a>. Uudisasutuksen perusyksikk\u00f6 oli kuudensadan hengen maalaiskyl\u00e4 (Hauptdorf<\/em>), joka keskuksena toimi puolueen paikallisosaston kokoussali. Samankokoiset pientilat ja maalaiskyl\u00e4t ryhmitt\u00e4ytyisiv\u00e4t hunajakennomaisesti suurempien keskuskylien (Gehobenes Hauptdorf<\/em>) ymp\u00e4rille, jotka taas sijoittuisivat samalla tavalla kaupunkikeskusten ymp\u00e4rille. Kaupungit eiv\u00e4t kuitenkaan saaneet olla liian isoja: ideaalina oli k\u00e4velt\u00e4v\u00e4n kokoinen puutarhakaupunki, jonka arkkitehtuuri noudatteli klassista muotokielt\u00e4. Kaiken p\u00e4ivitt\u00e4iseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n tarvittavan oli l\u00f6ydytt\u00e4v\u00e4 l\u00e4helt\u00e4 k\u00e4vellen, py\u00f6r\u00e4illen tai julkisilla liikennev\u00e4lineill\u00e4. Pienet saksalaiset puutarhakaupungit levitt\u00e4ytyisiv\u00e4t helminauhamaisesti Autobahn<\/em>-moottoritieverkoston yhteen sitomana kauas it\u00e4\u00e4n.9<\/a><\/sup> <\/p>\n\n\n\n Suunnitelman tavoitteena oli luoda mahdollisimman omavaraisia ja itseriittoisia yksik\u00f6it\u00e4. Maatiloja viljelt\u00e4isiin esi-isien tapaan hevospelill\u00e4 luonnonmukaisin menetelmin. Hitler oli tuominnut kasvimyrkkyjen ja v\u00e4kilannotteiden k\u00e4yt\u00f6n, koska ne h\u00e4nen mukaansa myrkyttiv\u00e4t luonnon ja k\u00f6yhdyttiv\u00e4t maaper\u00e4n. Puolentoista miljoonan asukkaan Varsova oli kaupunkisuunnittelija Friedrich Pabstin kaavailujen mukaisesti tuhottava maan tasalle puolalaisen kulttuurin ja muistin h\u00e4vitt\u00e4miseksi. Tilalle oli tarkoitus rakentaa 130 000 asukkaan saksalainen puutarhakaupunki tulevan moottoritie- ja leve\u00e4raidejunaverkon risteyskohtaan. Yli puolet rakennetusta alueesta piti olla viheralueita: puistoja ja kotipuutarhoja. Varsovan leveiden bulevardien tilalle Pabst kaavaili pittoreskeja kapeita kivettyj\u00e4 katuja kahviloineen ja oluttupineen.10<\/a><\/sup> My\u00f6s puutarhakaupungeilla ja ekologisilla luomutiloilla oli suora yhteys kansallissosialismin rotuideologiaan: “arjalaisen rodun elinvoima” edellytti “kiinte\u00e4\u00e4 luontosuhdetta” ja tervehenkist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 tukevia ratkaisuja.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n Kolmannen valtakunnan ymp\u00e4rist\u00f6politiikan k\u00e4sittely on vaikeaa siksi, ett\u00e4 se tulkitaan herk\u00e4sti joko polemiikiksi vihreit\u00e4 vastaan tai natsien puolesta. Yht\u00e4l\u00e4isyydet nykyisten ja edelt\u00e4vien ymp\u00e4rist\u00f6liikkeiden v\u00e4lill\u00e4 eiv\u00e4t kuitenkaan yksin\u00e4\u00e4n tee vihreist\u00e4 natseja tai natseista vihreit\u00e4. P\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4ri\u00e4 ja keinoja on tarkasteltava sellaisenaan riippumatta siit\u00e4, pid\u00e4mmek\u00f6 niiden esitt\u00e4jist\u00e4 vai ei. Kansallissosialismi on usein esitetty aatehistoriallisesti taantumuksellisena (r\u00e9actionnaire, aate joka tavoittelee status quo anten palauttamista), mik\u00e4 on varsin harhaanjohtava tapa kuvata monisyist\u00e4 ilmi\u00f6t\u00e4. Kolmas valtakunta oli saksalaisen romantiikan ja modernismin lehtolapsi, jossa romantiikan ajan naturalismi, ep\u00e4rationaalisuus ja sankaruuden palvonta yhdistyiv\u00e4t modernin ajan teknologiaan ja yhteiskuntasuunnitteluun. Hitler ei voittanut vaaleja pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n vetoamalla nostalgiaan tai lupaamalla paluuta vanhaan, kuten keisarikunnan militanttiin nationalismiin ja juutalaisvihaan. Sen sijaan Hitler lupasi ohjelmassaan t\u00e4ysty\u00f6llisyytt\u00e4, luokkaerojen poistamista ja laajaa sosiaaliturvaa \u2013 sanalla sanoen, parempaa huomista. Kolmannen valtakunnan pelkist\u00e4misess\u00e4 pelk\u00e4ksi pahuudeksi on sekin ongelma, ett\u00e4 se samalla tekee mahdottomaksi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, miksi niin monet saksalaiset suhtautuivat siihen my\u00f6nteisesti. Kansallissosialismi ei syntynyt tyhji\u00f6ss\u00e4 tai muodostanut ep\u00e4jatkuvuuskohtaa Saksan historiassa. Se poimi vaikutteensa ja ideansa oman aikansa poliittisista virtauksista, joista monet olivat saaneet alkunsa jo kauan ennen natseja. Yksi n\u00e4ist\u00e4 ilmi\u00f6ist\u00e4 oli vuonna 1904 j\u00e4rjest\u00e4ytynyt saksalainen luonnonsuojeluliike Deutscher Bund Heimatschutz. Luonnonsuojelussa oli tuohon aikaan vahvan kansallismielinen vire. Heimatschutz-liike ei rajoittanut toimintaansa pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kasvien ja uhanalaisten el\u00e4inten suojeluun. Olennainen osa sen toimintaa oli kansanperinteen tallettaminen, muinaismuistojen tutkiminen ja historian el\u00e4v\u00f6itt\u00e4minen. Luonnonsuojelijat puhuivat saksalaisen kotiseudun (Heimat) ja kulttuurimaiseman (Landschaft) s\u00e4ilytt\u00e4misest\u00e4. Ajan k\u00e4sityksen mukaisesti Saksan vuorilla, niityill\u00e4, ahoilla ja puroilla oli suora yhteys saksalaiseen kulttuuriin, historiaan ja kansanluonteeseen. Saksalaisten perinteiden, arkkitehtuurin, kansantapojen ja luonnonmaisemien suojelun n\u00e4htiin olevan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 essentiaalisen saksalaisuuden s\u00e4ilytt\u00e4miseksi ja siirt\u00e4miseksi j\u00e4lkipolville. N\u00e4it\u00e4 arvoja uhkasivat teollistuminen ja kaupungistuminen. Luonnosta nauttimisesta tuli 1900-luvun alussa keskiluokkaisten kaupunkilaisten suosikkiharrastus. Vuonna 1901 spontaanisti syntynyt Wandervogel-nuorisoliike ryhtyi j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n luontovaelluksia ymp\u00e4ri Saksaa. Vaelluksille otettiin mukaan musiikki-instrumentteja, leiritulilla laulettiin ja opeteltiin uudelleen vanhoja kansanlauluja. Liikkeen kasvaessa valtakunnanlaajuiseksi syntyi linjariitoja. Keskeisimm\u00e4t kysymykset liittyiv\u00e4t abstinenssiin eli siihen pit\u00e4isik\u00f6 wandervogeleiden vastustaa tupakkaa ja alkoholia, ja saivatko naiset osallistua liikkeen toimintaan. Ilman keskitetty\u00e4 johtoa paikalliset osastot kehittiv\u00e4t omia tapojaan. Jotkut omaksuivat Heil-tervehdyksen omaksi tunnusmerkikseen. Toiset eiv\u00e4t hyv\u00e4ksyneet toimintaansa mukaan juutalaisia. Ensimm\u00e4isen maailmansodan j\u00e4lkeen saksalainen luonnonsuojeluliike koki aatteensa polkevan paikallaan. T\u00e4rke\u00e4t lakialoitteet eiv\u00e4t edenneet parlamentissa. Kaupunkien v\u00e4rivalojen humu sai nuoret hylk\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n wandervogeleiden atavistisen nostalgian. Monet luonnonsuojeluliikkeen veteraanit radikalisoituivat etnonationalistisen V\u00f6lkisch-ajattelun suuntaisesti painottamaan rodun merkityst\u00e4 ja vastustamaan kristinuskoa. T\u00e4m\u00e4 oli tilanne kansallissosialistien ottaessa vallan k\u00e4siins\u00e4 Saksassa vuonna 1933. Saksalaiset liittyiv\u00e4t sankoin joukoin NSDAP:n j\u00e4seniksi, sill\u00e4 kansallissosialistinen diktatuuri n\u00e4ytt\u00e4ytyi mahdollisuutena monenlaisten kesken\u00e4\u00e4n ristiriitaistenkin tavoitteiden ajamiselle. Puolue taas pyrki Gleichschaltung-periaatteen mukaisesti yhdenmukaistamaan kaiken omaan k\u00e4skyvaltaansa. Luonnonsuojeluliike ei t\u00e4ss\u00e4 suhteessa tehnyt poikkeusta. Kansallissosialistinen kuva ihmisen ja luonnon suhteesta perustui ajatukseen kaikki luomakunnan osat muodostavasta hierarkkisesta jatkumsta. Ihmist\u00e4 ei voinut erottaa muista el\u00e4imist\u00e4. Kuten harvinaiset el\u00e4inlajit ovat muita arvokkaampia, my\u00f6s joidenkin ihmisarvo oli toista suurempi. Kansallissosialismi katsoi olevansa maailmankatsomuksena eettisesti ylivoimainen, koska se korosti laatua ja moraalista ryhti\u00e4. Jo 1800-luvun romantikot maalailivat kansallismielisyyden hengess\u00e4 mystist\u00e4 yhteytt\u00e4 luonnon ja ihmisten v\u00e4lill\u00e4. S\u00e4velt\u00e4j\u00e4 Richard Wagner perusteli sek\u00e4 kasvissy\u00f6nti\u00e4 ett\u00e4 el\u00e4inkokeiden vastustusta juutalaisvastaisuudella. Juutalaisilta per\u00e4isin olevan lihansy\u00f6nnin ja el\u00e4inten sorron h\u00e4n katsoi turmelleen puhtaan saksalaisen rodun, ja el\u00e4inkokeet h\u00e4n yhdisti juutalaisten kosher-teurastukseen. “Juutalaisen ajattelun” ja “m\u00e4d\u00e4tt\u00e4v\u00e4n sielun” ankara vastustaminen voitiin h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n n\u00e4hd\u00e4 oikeutettuna heikkojen puolustamisena ja siten moraalisena velvollisuutena. Reichsnaturschutzgesetz Kansallissosialistien kes\u00e4kuussa 1935 hyv\u00e4ksym\u00e4 Valtakunnan luonnonsuojelulaki (Reichsnaturschutzgesetz) oli ennenkuulumattoman kattava, alansa edistyksellisin lakipaketti. Se mahdollisti kokonaisten kulttuurimaisemien suojelun kaikelta rakentamiselta ja rajoitti merkitt\u00e4v\u00e4sti yksityisten maanomistajien oikeuksia. Poliittisten implikaatioidensa vuoksi laki on her\u00e4tt\u00e4nyt tutkijoiden keskuudessa monenlaisia tulkintoja. Esimerkiksi Anna Bramwell v\u00e4itti tendenssim\u00e4isesti vihreit\u00e4 natsien politiikan suoriksi perillisiksi. Raymond Dominick taas pesi luonnonsuojelulain puhtaaksi v\u00e4h\u00e4ttelem\u00e4ll\u00e4 sen luonnetta “propagandistiseksi” ja korostamalla, ettei lain kirjoittaneilla virkamiehill\u00e4 ollut vahvoja kytk\u00f6ksi\u00e4 kansallissosialismiin. On totta, ett\u00e4 lain monet osa-alueet muuttuivat sodan alettua kuolleeksi kirjaimeksi, mutta ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole vahvoja perusteita olettaa, etteiv\u00e4tk\u00f6 kansallissosialistit suhtautuneet luonnonsuojeluun vakavissaan. Reichsnaturschutzgesetz nosti luonnonsuojelukysymykset ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa Saksassa kansalliselle tasolle. Sen valvomisesta vastasi Reichstelle f\u00fcr Naturschutz, Valtakunnan luonnonsuojeluvirasto, joka toimi Hermann G\u00f6ringin johtaman mets\u00e4viraston (Reichsforstamt) alaisuudessa. Laissa ei ollut kyse vain passiivisesta suojelusta, vaan siin\u00e4 m\u00e4\u00e4riteltiin aktiivisia toimenpiteit\u00e4 ahojen ja purojen ennallistamiseksi ja el\u00e4inkunnan hyvinvoinnin lis\u00e4\u00e4miseksi. Mehil\u00e4isten, laululintujen, pienriistan ja suurpetojen oikeuksia lis\u00e4ttiin samalla, kun ihmisten oikeuksia kavennettiin. Uhanalaisille el\u00e4imille rajattiin omia alueita. Kolmas valtakunta rauhoitti ensimm\u00e4isen\u00e4 maailmassa suden, mik\u00e4 oli omana aikanaan t\u00e4ysin uskomaton teko. Jopa kalojen ja hummereiden kohtelusta laadittiin pikkutarkat m\u00e4\u00e4r\u00e4ykset. Valtion, maakuntien ja kuntien virkamiehi\u00e4 vaadittiin konsultoimaan Valtakunnan luonnonsuojeluvirastoa ennen mink\u00e4\u00e4n luontoa ja maank\u00e4ytt\u00f6\u00e4 koskevan suunnitelman hyv\u00e4ksymist\u00e4. My\u00f6s kotiseudun suojelu (Heimatschutz) kuului viraston toimivaltaan. Suojeltaviksi m\u00e4\u00e4riteltiin kaikki kulttuurisesti merkitt\u00e4v\u00e4t n\u00e4k\u00f6alat, sillat, polut, puutarhat ja rakennukset. Kaupunkisuunnittelun tuli perustua taloudellisen tehokkuuden sijaan esteettisyyteen. Luonnonsuojelulaki kielsi liikeyrityksi\u00e4 pystytt\u00e4m\u00e4st\u00e4 julkisille paikoille sellaisia mainostauluja, jotka h\u00e4iritsisiv\u00e4t kulttuurisesti merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 maisemaa tai muuttaisivat arkkitehtonisesti arvokkaiden rakennusten ulkoasua. Laki antoi viranomaisille oikeuden perustaa koskemattomia luonnonsuojelualueita ja takavarikoida sit\u00e4 varten yksityisten henkil\u00f6iden tai yritysten maaomaisuutta tarvittaessa. Kansallissosialistinen ideologia n\u00e4kyi lain perusteissa. Koskematon, puhdas luonto n\u00e4htiin edellytyksen\u00e4 terveen ja elinvoimaisen rodun kehittymiselle. Kansallissosialistit pitiv\u00e4t romantikkojen tavoin kaupungistumista ihmisvastaisena, kansakuntaa rappeuttavana asiana. Terve saksalainen kansa saattoi kehitty\u00e4 ainoastaan jatkuvassa yhteydess\u00e4 alkuper\u00e4iseen saksalaiseen luontoon. Luonnonsuojelulain kannattajat vetosivat runoilija ja naturalisti Hermann L\u00f6nsiin, joka jo vuonna 1906 vaati maaseudun pelastamista tehomaataloudelta. Saksa ei saanut muuttua “ojitetuksi vilja-aroksi”, vaan alkuper\u00e4iset ahot, lehdot ja purot oli s\u00e4ilytett\u00e4v\u00e4. Maatalousministeri Richard Walther Darr\u00e9 oli t\u00e4m\u00e4n “veri ja maa” (Blut und Boden) -ajattelun esitaistelija. H\u00e4n my\u00f6s teki parhaansa ekologisen luomuviljelyn l\u00e4piviemiseksi, vaikka Saksan maataloudella oli jo valmiiksi vaikeuksia v\u00e4est\u00f6n ruokkimisessa. Mets\u00e4politiikka Harvalla asialla oli kansallissosialistien luontomystiikassa suurempaa merkityst\u00e4 kuin saksalaisella ikimets\u00e4ll\u00e4. Muinainen Germania oli koskemattomien jylhien korpien maa; Teutoburgin mets\u00e4n suojista natsien kansallissankariksi kohottama Arminius miehineen kykeni murskaamaan maahan tunkeutuneet roomalaiset legioonat. Saksalainen mets\u00e4talous perustui aiemmin samanlaiseen tehomets\u00e4talouteen kuin muissakin l\u00e4nsimaissa, miss\u00e4 mets\u00e4t koostuivat etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 samaa lajiketta olevista ja saman ik\u00e4isist\u00e4 puista. Arvostelijoiden mukaan t\u00e4llaiset monokulttuurit k\u00f6yhdyttiv\u00e4t maaper\u00e4n ja olivat herkki\u00e4 kasvitaudeille. Hermann G\u00f6ring valmisteli vuonna 1934 metsien ennallistusasetuksen, joka perustui Preussin mets\u00e4instituutin professorin Alfred M\u00f6llerin vuonna 1920 kaavailemaan radikaaliin Dauerwald (“Ikimets\u00e4”) -periaatteeseen. Sen perusajatus oli kohdella mets\u00e4\u00e4 yhten\u00e4 el\u00e4v\u00e4n\u00e4 organismina \u2013 nyky\u00e4\u00e4n sanottaisiin ekosysteemin\u00e4. M\u00f6llerin mukaan mets\u00e4n terveys oli riippuvainen sen monimuotoisuudesta. Dauerwald koostui useista puulajeista ja eri-ik\u00e4isist\u00e4 puista. Avohakkuut oli kielletty kokonaan. G\u00f6ring, joka oli intohimoinen mets\u00e4st\u00e4j\u00e4 ja tunnettu metsien rakastaja, oli tutustunut Dauerwald-periaatteeseen vuonna 1932 vieraillessaan entisen mets\u00e4talousministerin Walter von Keudellin maatilalla. Keudell esitteli G\u00f6ringille kest\u00e4v\u00e4n ekologisen mets\u00e4nhoidon edut \u2013 ja G\u00f6ring oli \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen vakuuttunut. Natseihin vetosi erityisesti ikimets\u00e4n “orgaanisuus” talousmets\u00e4n yksitoikkoisuuteen verrattuna. G\u00f6ring ryhtyi ajamaan asiaa puolueen sis\u00e4ll\u00e4. 3. kes\u00e4kuuta 1934 hallitus luovutti kaiken m\u00e4\u00e4r\u00e4ysvallan mets\u00e4nhoitoon ja mets\u00e4stykseen liittyviss\u00e4 asioissa vastaperustetulle Valtakunnan mets\u00e4virastolle. G\u00f6ringin mahtik\u00e4skyll\u00e4 metsien ennallistusasetus m\u00e4\u00e4r\u00e4si kaikki Valtakunnan mets\u00e4t palautettavaksi ikimetsiksi. Alle 50-vuotiaiden puiden kaatamisesta m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin vuosi ehdotonta vankeutta. Kukaan mets\u00e4nomistaja ei saanut kaataa kerralla kuin 2,5 % mets\u00e4st\u00e4\u00e4n. Kaadettaviksi valikoitavat yksitt\u00e4iset puut piti valita niin, ett\u00e4 huonoimmat puut kaadettiin ensin ja parhaimmat j\u00e4tettiin lis\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n ja tuottamaan entist\u00e4 parempilaatuisia puita. Hitlerin valtalaki oli jo poistanut saksalaisilta yksityisomaisuuden suojan, joten valtio saattoi vapaasti takavarikoida yhteisen edun nimiss\u00e4 metsi\u00e4 luonnontilaistettaviksi. Kansallissosialistisessa propagandassa muistettiin aina my\u00f6s korostaa sit\u00e4, ett\u00e4 saksalainen ikimets\u00e4 koostui ainoastaan kotoper\u00e4isist\u00e4 (bodenst\u00e4ndige) lajikkeista. Vieraslajit kitkettiin armotta pois. Ilmansaasteet vai sotateollisuus? Saksan ymp\u00e4rist\u00f6lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 oli puolueen juristien mielest\u00e4 paljon korjattavaa, mutta saasteita koskevien asetusten kohdalla yhteisen edun m\u00e4\u00e4ritteleminen osoittautui haastavaksi. Kun sotateollisuuden kannalta t\u00e4rke\u00e4 valtiollinen tehdas saastutti paikallisen joen ja maanviljelij\u00f6iden pellot, kumpi osapuoli edusti yhteist\u00e4 etua? Saksan industrialistit olivat tottuneet sovittelemaan t\u00e4llaiset kysymykset rahalla, mutta vuoden 1933 j\u00e4lkeen Richard Walter Darr\u00e9n johtama Valtakunnan maatalousministeri\u00f6 alkoi puuttua saastumista koskeviin kysymyksiin. Puolueen talonpoikaisyhdistyst\u00e4 kehotettiin raportoimaan puoluevirkailijoille kaikki paikalliset ymp\u00e4rist\u00f6uhat. Kyse oli paitsi ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4, my\u00f6s kansallissosialistisen hallinnon suosion kasvattamisesta maaty\u00f6l\u00e4isten keskuudessa. Kansallissosialistit eiv\u00e4t kuitenkaan onnistuneet luomaan yhten\u00e4ist\u00e4 ohjelmaa ilmansaasteiden v\u00e4hent\u00e4miseksi. Ongelmiin puututtiin ad hoc -periaatteella ja byrokraattinen koneisto saattoi ratkaista ne ep\u00e4johdonmukaisesti. Teollisuustuotannon kasvattaminen tarkoitti v\u00e4kisinkin my\u00f6s ilmansaasteiden lis\u00e4\u00e4ntymist\u00e4. Ilmansaasteiden rajoittamista koskevat asetukset eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n koskeneet sotateollisuutta. Sek\u00e4\u00e4n ei est\u00e4nyt ruohonjuuritason yrityksi\u00e4 saasteiden v\u00e4hent\u00e4miseksi. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1940 puolueen Leipzigin piirijohto (Kreisleitung) teki virallisen valituksen paikallisesta ter\u00e4svalimosta, jonka tuottama noki ja paha haju h\u00e4iritsi paikallisia asukkaita. Tehdas oli osa Saksan j\u00e4lleenaseistautumisohjelmaa, joten kaupungin pormestari hylk\u00e4si valituksen. Joskus paikallinen aktivismi kuitenkin kannatti: Harz-vuorilla toiminut kaivosyhti\u00f6 tuomitiin marraskuussa 1943 maksamaan 15 578 valtakunnanmarkkaa (nykyrahassa noin 145 000 euroa) korvausta metsille aiheutuneesta ymp\u00e4rist\u00f6tuhosta. El\u00e4inten oikeudet Hermann G\u00f6ring piti 28. elokuuta 1933 radiossa Saksan kansalle linjapuheen, joka k\u00e4sitteli vasta voimaan astunutta vivisektion kieltoa. El\u00e4inkokeiden \u2013 erityisesti tuskallisten, ilman kivunlievityst\u00e4 ja nukutusta teht\u00e4vien el\u00e4v\u00e4lt\u00e4 leikkaamisten \u2013 t\u00e4yskieltoa G\u00f6ring puolusti pohjoisen rodun historiallisella veljeydell\u00e4 el\u00e4inten kanssa. Ihmiset ja el\u00e4imet olivat vuosituhansien ajan jakaneet kodit, pellot ja taistelut yhteisty\u00f6ss\u00e4. Ihmisen ja luonnon yhteys oli kansallissosialistisen ajattelun kulmakivi; ne jotka edelleen kuvittelivat voivansa kohdella el\u00e4imi\u00e4 kuin omaisuutta, saisivat ankaran tuomion. Vuoden 1933 lopulla voimaan astunut el\u00e4insuojelulaki (Tierschutzgesetz) oli maailman ensimm\u00e4inen, joka m\u00e4\u00e4ritteli el\u00e4imille oikeudet sellaisenaan (um ihrer selbst wille) ihmisen tarpeista ja tunteista riippumatta. Se my\u00f6s poisti erottelun koti- ja villiel\u00e4inten v\u00e4lill\u00e4. Lain kohteiksi m\u00e4\u00e4riteltiin “kaikki el\u00e4v\u00e4t olennot, jotka luetaan el\u00e4imiksi yleisess\u00e4 kielenk\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ja luonnontieteellisesti. Rikosoikeudellisessa mieless\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n eroa kotiel\u00e4inten ja muiden, korkeampiarvoisten ja alempiarvoisten tai ihmisille hy\u00f6dyllisten ja haitallisten el\u00e4inten v\u00e4lill\u00e4”. L\u00e4nsimaiden el\u00e4insuojelulait pohjautuvat viel\u00e4 nykyisinkin samoihin periaatteisiin, vaikka sanamuodot ovatkin erilaiset. Kasvissy\u00f6j\u00e4n\u00e4 tunnetun Hitlerin suhtautuminen el\u00e4inten oikeuksiin oli viel\u00e4 G\u00f6ringi\u00e4kin tiukempi. G\u00f6ring oli valtakunnanjahtimestari, jonka mets\u00e4stysintoa h\u00e4n arvosteli jatkuvasti: \u201cEl\u00e4inten surmaaminen, se on teurastajan ty\u00f6t\u00e4. Mutta viel\u00e4 kuluttaa siihen paljon rahaa \u2013 \u2013 Mets\u00e4stys ja ratsastus ovat sukupuuttoon kuolleen feodaalisen maailman viimeisi\u00e4 rippeit\u00e4.\u201d SS-valtakunnanjohtaja Heinrich Himmler vastusti Hitlerin tavoin mets\u00e4styst\u00e4. Suomalais-virolaiselle l\u00e4\u00e4k\u00e4rilleen Felix Kerstenille h\u00e4n sanoi: “Kuinka voitte saada nautintoa, Herr Kersten, ampumalla suojasta avuttomia luontokappaleita, jotka samoilevat mets\u00e4n siimeksess\u00e4 viattomina, puolustuskyvytt\u00f6min\u00e4 ja mit\u00e4\u00e4n aavistamatta? Se on todellista murhaamista. Luonto on suunnattoman kaunis ja jokaisella el\u00e4imell\u00e4 on oikeus el\u00e4\u00e4.” Himmler k\u00e4ytti my\u00f6s k\u00e4sitett\u00e4 “el\u00e4inoikeudet” ensimm\u00e4isen kerran nykyaikaisessa mieless\u00e4 artikkelinsa otsikkona vuonna 1934 SS:n perhejulkaisussa. Kirjoituksessa h\u00e4n ihaili keskiajan saksalaisia, jotka eiv\u00e4t tappaneet rottia, vaan haastoivat n\u00e4m\u00e4 vertaisineen oikeuteen, miss\u00e4 niit\u00e4 puolusti asianajaja ja niille annettiin mahdollisuus parantaa tapansa ja lopettaa mellastus viljavarastoissa. Himmlerin kiintymys luontoon ja el\u00e4imiin oli syv\u00e4\u00e4 ja lempe\u00e4\u00e4; kuten juutalaisten tuhoamisleirit kouriintuntuvasti osoittavat, h\u00e4n todellakin piti el\u00e4imi\u00e4 paljon ihmist\u00e4 arvokkaampana. Maisemasuunnittelu ja antiurbanismi Miehitetyt alueet Puolassa, Baltiassa ja Ukrainassa tarjosivat kansallissosialisteille mahdollisuuden toteuttaa ohjelmiaan suuressa mittakaavassa. Monet johtavat teoreetikot vertasivat ty\u00f6t\u00e4\u00e4n puutarhanhoitoon. “Huono rotuaines” oli kitkett\u00e4v\u00e4. V\u00e4est\u00f6nsiirtoja perusteltiin my\u00f6s ekologisin syin: slaavit olivat natsien mukaan kyvytt\u00f6mi\u00e4 arvostamaan luontoa ja huolehtimaan ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 saksalaisten tavoin. Vuonna 1941 Puolalta vallatuilta alueilta karkotettiin 410 000 puolalaista ja 560 000 juutalaista. Kaikki maaomaisuus takavarikoitiin valtiolle. Puolalaiset kyl\u00e4t ja kaupungit oli tarkoitus jyr\u00e4t\u00e4 matalaksi ja rakentaa uudelleen kansallissosialististen maisemasuunnitelmien mukaisiksi niin, ett\u00e4 muistokin aiemmasta historiasta katoaisi. Suunnitelmat pohjautuivat pitk\u00e4lle maantieteilij\u00e4 Walter Christallerin keskuspaikkaparadigmaan. Uudisasutuksen perusyksikk\u00f6 oli kuudensadan hengen maalaiskyl\u00e4 (Hauptdorf), joka keskuksena toimi puolueen paikallisosaston kokoussali. Samankokoiset pientilat ja maalaiskyl\u00e4t ryhmitt\u00e4ytyisiv\u00e4t hunajakennomaisesti suurempien keskuskylien (Gehobenes Hauptdorf) ymp\u00e4rille, jotka taas sijoittuisivat samalla tavalla kaupunkikeskusten ymp\u00e4rille. Kaupungit eiv\u00e4t kuitenkaan saaneet olla liian isoja: ideaalina oli k\u00e4velt\u00e4v\u00e4n kokoinen puutarhakaupunki, jonka arkkitehtuuri noudatteli klassista muotokielt\u00e4. Kaiken p\u00e4ivitt\u00e4iseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n tarvittavan oli l\u00f6ydytt\u00e4v\u00e4 l\u00e4helt\u00e4 k\u00e4vellen, py\u00f6r\u00e4illen tai julkisilla liikennev\u00e4lineill\u00e4. Pienet saksalaiset puutarhakaupungit levitt\u00e4ytyisiv\u00e4t helminauhamaisesti Autobahn-moottoritieverkoston yhteen sitomana kauas it\u00e4\u00e4n. Suunnitelman tavoitteena oli luoda mahdollisimman omavaraisia ja itseriittoisia yksik\u00f6it\u00e4. Maatiloja viljelt\u00e4isiin esi-isien tapaan hevospelill\u00e4 luonnonmukaisin menetelmin. Hitler oli tuominnut kasvimyrkkyjen ja v\u00e4kilannotteiden k\u00e4yt\u00f6n, koska ne h\u00e4nen mukaansa myrkyttiv\u00e4t luonnon ja k\u00f6yhdyttiv\u00e4t maaper\u00e4n. Puolentoista miljoonan asukkaan Varsova oli kaupunkisuunnittelija Friedrich Pabstin kaavailujen mukaisesti tuhottava maan tasalle puolalaisen kulttuurin ja muistin h\u00e4vitt\u00e4miseksi. Tilalle oli tarkoitus rakentaa 130 000 asukkaan saksalainen puutarhakaupunki tulevan moottoritie- ja leve\u00e4raidejunaverkon risteyskohtaan. Yli puolet rakennetusta alueesta piti olla viheralueita: puistoja ja kotipuutarhoja. Varsovan leveiden bulevardien tilalle Pabst kaavaili pittoreskeja kapeita kivettyj\u00e4 katuja kahviloineen ja oluttupineen. My\u00f6s puutarhakaupungeilla ja ekologisilla luomutiloilla oli suora yhteys kansallissosialismin rotuideologiaan: “arjalaisen rodun elinvoima” edellytti “kiinte\u00e4\u00e4 luontosuhdetta” ja tervehenkist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 tukevia ratkaisuja.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":779,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":"[{\"content\":\"Volk<\/em> on k\u00e4site, joka ei k\u00e4\u00e4nny mitenk\u00e4\u00e4n j\u00e4rkev\u00e4sti millek\u00e4\u00e4n kielelle. Volkilla<\/em> tarkoitettiin kansaa biologis-metafyysisen\u00e4 ruumiillistumana, kollektiivina jonka on luonyt yhteinen kansallinen energia ja sielu (Volksgeist<\/em>) ja jota sitovat sek\u00e4 perinteet ett\u00e4 perim\u00e4. Yksi V\u00f6lkisch<\/em>-ajattelun edist\u00e4jist\u00e4 1900-luvun alun Saksassa oli Rudolf von Sebottendorfin perustama Thule-seura (Thule-Gesellschaft<\/em>), joka aloitti germaanisen muinaishistorian opintoryhm\u00e4n\u00e4. Monet NSDAP:n varhaisista johtohenkil\u00f6ist\u00e4 kuuluivat Thule-seuraan ja puolue omi hakaristins\u00e4kin silt\u00e4. Hitler ei ollut koskaan j\u00e4sen; yhdistys kuihtui pois jo ennen Hitlerin valtaannosua.\",\"id\":\"47e2c1a9-ec14-4c7b-9f8b-ce2b67be9a78\"},{\"content\":\"Gleichschaltung<\/em> on toinen huonosti k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4 kansallissosialistinen termi. Sill\u00e4 tarkoitettiin koko yhteiskunnan yhdenmukaistamista puolueen totalitaristiseen kontrolliin. Kaikki puolueen ulkopuoliset yhteiskunnalliset j\u00e4rjest\u00f6t, yhdistykset ja toimielimet joko lakkautettiin tai yhdenmukaistettiin kansallissosialistisen ideologian mukaisiksi. Ainoastaan katolinen kirkko onnistui vastustamaan gleichschaltungia<\/em>. My\u00f6s kaikki Saksan osavaltiot hallintoelimineen lakkautettiin ja niiden valtaoikeudet siirrettiin keskushallitukselle. \",\"id\":\"33bac46a-449b-40f4-9479-6aab1e2f3082\"},{\"content\":\"Anna Bramwell: Blood and Soil<\/em> (1985)\",\"id\":\"ce3198c3-d39b-47bc-a2fb-e383a1e145e8\"},{\"content\":\"Raymond Dominick: The Environmental Movement in Germany<\/em> (1992)\",\"id\":\"034f381f-3f37-418c-83a9-7c4afb844849\"},{\"content\":\"Franz-Josef Br\u00fcggmeier, Mark Cioc & Thomas Zeller: How Green Were the Nazis?<\/em> (2005) \",\"id\":\"e3f670f1-f0a5-4ad8-8b18-4706523a05ed\"},{\"content\":\"Michael Imort: \\\"Eternal Forest \u2013 Eternal Volk\\\" The Rhetoric and Reality of National Socialist Forest Policy<\/em> (2005)\",\"id\":\"29f6325c-9173-48c2-b197-101f9f931372\"},{\"content\":\"Frank Uek\u00f6tter: Air Pollution Control in Nazi Germany<\/em> (2005)\",\"id\":\"2d8fb4dd-0cd8-46a5-add8-ee6daee99f91\"},{\"content\":\"Aslak Aikio: Kolmannen valtakunnan el\u00e4inoikeudet<\/em> (2003)\",\"id\":\"ee736b91-de9d-4f12-b358-d206b79082cd\"},{\"content\":\"Unai Fern\u00e1ndez de Beto\u00f1o: The Nazi Anti-Urban Utopia<\/em> (202)\",\"id\":\"2cb736b3-0f36-4886-89be-3e9a1282caa1\"},{\"content\":\"https:\/\/en.wikipedia.org\/wiki\/Pabst_Plan<\/a>\",\"id\":\"f129de05-e96d-4365-a196-c74e22c7f934\"}]"},"categories":[19,25],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/778"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=778"}],"version-history":[{"count":24,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/778\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":930,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/778\/revisions\/930"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/779"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=778"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=778"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=778"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}Reichsnaturschutzgesetz<\/strong><\/em><\/h3>\n\n\n\n
Mets\u00e4politiikka<\/strong><\/h3>\n\n\n\n
Ilmansaasteet vai sotateollisuus?<\/strong><\/h3>\n\n\n\n
El\u00e4inten oikeudet<\/strong><\/h3>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/wp-content\/uploads\/2024\/06\/image-7.png\")
<\/a>![\"\"](\"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/wp-content\/uploads\/2024\/06\/Bundesarchiv_Bild_146-1974-079-57_Berlin_Ausstellung__Planung_und_Aufbau_im_Osten_-edited-1.jpg\")
<\/a>Maisemasuunnittelu ja antiurbanismi<\/strong><\/h3>\n\n\n\n
\n\n\n\n