{"id":741,"date":"2024-06-20T21:34:57","date_gmt":"2024-06-20T19:34:57","guid":{"rendered":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/?p=741"},"modified":"2024-11-05T12:45:03","modified_gmt":"2024-11-05T10:45:03","slug":"mita-vaihtoehtohistoria-on-ja-mita-se-ei-ole","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/?p=741","title":{"rendered":"Mit\u00e4 vaihtoehtohistoria on ja mit\u00e4 se ei ole"},"content":{"rendered":"\n

Filosofi ja kirjailija Jussi K. Niemel\u00e4 julkaisi eilen esseearvion<\/a> teoksestani Valtakunta \u2013 vaihtoehtoinen historia<\/em> (Kiuas, 2024). T\u00e4m\u00e4 on erinomaista, sill\u00e4 pitki\u00e4 kirja-arvosteluja julkaistaan nyky\u00e4\u00e4n ylen v\u00e4h\u00e4n. N\u00e4in marginaalisesta teoksesta en montaa arvostelua odottanutkaan. Niemel\u00e4 antaa ruusuja totalitarismin arvostelusta, mutta sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 risuja. Kirjassa oleviin kielioppi- ja kirjoitusvirheisiin (mm. p\u00e4\u00e4ministeri Ragnell<\/em> po. Rangell) olen toki viime k\u00e4dess\u00e4 yksin syyllinen; mik\u00e4 tahansa teos hy\u00f6tyisi siit\u00e4 ett\u00e4 sen huolelliseen l\u00e4pik\u00e4yntiin olisi enemm\u00e4n aikaa. Kustantamot ovat my\u00f6s suurelta osin luopuneet oikoluvusta tarpeettomana menoer\u00e4n\u00e4. Muut Niemel\u00e4n esitt\u00e4m\u00e4t puutteet menev\u00e4t kuitenkin mielest\u00e4ni ohi sen, mit\u00e4 olen yritt\u00e4nyt teoksellani sanoa. Ehk\u00e4p\u00e4 seuraavaan, korjattuun painokseen on syyt\u00e4 laittaa alkuun selke\u00e4 lukuohje.<\/p>\n\n\n\n

Vaihtoehtohistoriaa on kahta laatua, kaunokirjallista ja akateemista; Valtakunta ankkuroituu enemm\u00e4n j\u00e4lkimm\u00e4iseen. Se ei ole romaani eik\u00e4 se yrit\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n olla tahallaan hauska tai lennokas sen enemp\u00e4\u00e4 kuin historian oppikirja. Esipuheessani mainitsen ensimm\u00e4iseen koulukuntaan kuuluvia teoksia kuten Philip K. Dickin Oraakkelin kirjan (The Man In The High Castle<\/em>), Robert Harrisin Kolmannen valtakunnan salaisuuden (Fatherland<\/em>) ja Ilkka Remeksen P\u00e4\u00e4kallokehr\u00e4\u00e4j\u00e4n. N\u00e4ille on ominaista aiheen vapaa k\u00e4sittely, satiirisuus ja tarvittaessa draaman korostaminen uskottavuuden kustannuksella. Kontrafaktuaalinen historia taas k\u00e4y l\u00e4pi historian sivupolkuja ja toteutumattomia mahdollisuuksia. Vaihtoehtohistoria toimii todellisen historian asettamien reunaehtojen sis\u00e4ll\u00e4. Pidin ohjenuorana sit\u00e4, etten satuile tai keksi edes spekulatiivisissa osissa mit\u00e4\u00e4n sellaista, mit\u00e4 ei voi jollain tavalla perustaa historiallisiin l\u00e4hteisiin. Toteutumattomien tapahtumien on oltava sellaisia, joita aikalaiset ovat todistettavasti suunnitelleet tai ainakin pit\u00e4neet uskottavana.<\/p>\n\n\n\n

Kirjan tyyli on kuiva, tiivis ja ajoittain raskaskin kuin Churchillin dry martini<\/em>; silti pid\u00e4n itse sit\u00e4 parempana tapana aiheen k\u00e4sittelyyn kuin retostelevaa ja yliampuvaa tyyli\u00e4, jota on n\u00e4hty riitt\u00e4miin jo muualla. Vaihtoehtohistoriallinen pohdinta tuntuu avaavan runsaasti mahdollisuuksia lennokkaaseen satiiriin ja nykyp\u00e4iv\u00e4n poliittiseen piikittelyyn, jota viljeltiinkin runsaasti siin\u00e4 muodossa miss\u00e4 Valtakunta alun perin julkaistiin netiss\u00e4 kaksikymment\u00e4 vuotta sitten. Olisivatko Suur-Suomen \u00e4\u00e4rioikeistolaiset kunnanvaltuutetut saaneet Hitlerin patsaan Imatralle? Olisiko Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksella tavattu Goebbelsia samalla palavalla innolla kuin toteutuneessa historiassa Antonio Gramscia? Olisiko Mussolini retrosti chic<\/em>, kuin Che Guevara?<\/p>\n\n\n\n

Mahdollista, mutta t\u00e4t\u00e4 emme voi mitenk\u00e4\u00e4n tiet\u00e4\u00e4. Saksaan kallellaan olevissa piireiss\u00e4 tehtiin sodan aikana tietenkin kaavailuja siit\u00e4, millainen tuleva Suur-Suomi voisi olla, mutta heimoaatteen kannattajien pitk\u00e4\u00e4n vaalima utopia \u2013 heille suorastaan Suomen historian moraalinen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4<\/em> \u2013 ei koskaan ehtinyt lujittua siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 tulevaisuuden askelmerkit olisivat n\u00e4ytt\u00e4ytyneet kovin selv\u00e4piirteisin\u00e4. Akateemisen eliitin johtamalla Suomen Valtakunnan Liitolla oli vakaa aie organisoitua puolueeksi ensimm\u00e4isi\u00e4 sodanj\u00e4lkeisi\u00e4 eduskuntavaaleja varten ja nousta kertaheitolla Suomen johtavaksi poliittiseksi voimaksi Saksan siipien suojassa, mutta sit\u00e4 vastassa olisi ollut Maalaisliiton ja SDP:n muodostama laillisuusrintama. Toisin kuin Niemel\u00e4, en pid\u00e4 Urho Kekkosta AKS-taustasta huolimatta sellaisena takink\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4n\u00e4, jolla olisi voinut olla poliittista uraa Suur-Suomessa. Olihan Kekkonen tunnettu antifasisti jo 1930-luvulla, jolloin h\u00e4net tunnettiin \u00e4\u00e4rioikeiston poliittisten vapauksien kielt\u00e4miseen t\u00e4ht\u00e4\u00e4vist\u00e4 “Kekkosen konsteista”. Oikealla pel\u00e4ttiin Kekkosen ja Maalaisliiton yritt\u00e4v\u00e4n muodostaa Suomesta keskustadiktatuuria Viron tavoin. <\/p>\n\n\n\n

Niemel\u00e4 pit\u00e4\u00e4 haaskattuna mahdollisuutena sit\u00e4, ettei narratiivi jatku 1900-luvun lopulle ja tuo esiin tuttuja \u00e4\u00e4rioikeistohahmoja kuten tee-se-itse-valtakunnanjohtaja Pekka Siitointa, V\u00e4in\u00f6 Kuismaa tai Kristian Arjea tulevan Suur-Suomen johtajina. En tied\u00e4 mihin tyylilajiin t\u00e4llainen puskafarssin kaltainen pelleily edes voisi sopia \u2013 historiateokseen ei ainakaan. YYA-Suomen aikana muodostunut suomalainen \u00e4\u00e4rioikeisto koostui l\u00e4hes yksiomaan surullisista ja syrj\u00e4ytyneist\u00e4 oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 sankareista. Heid\u00e4n merkityksens\u00e4 meemikulttuurihistorian ulkopuolella on py\u00f6re\u00e4 nolla. Jos n\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4 ja okkultistina tunnettu Siitoin olisi halunnut ravistella yhteiskuntaa kansallissosialismiin my\u00f6nteisesti suhtautuvassa Suur-Suomessa, h\u00e4n olisi tietenkin tehnyt sen Staliniksi pukeutuneena sirppi\u00e4 ja vasaraa heilutellen. My\u00f6s yhteiskunnanvastaiset skinheadit olisivat arvatenkin s\u00e4ilyneet uskollisina alkuper\u00e4iselle vasemmistolaiselle aatteelleen. Yhteist\u00e4 n\u00e4ille kaikille hahmoille ei ole ideologia vaan j\u00e4rjestelm\u00e4n vastustus, kontrarianismi. <\/p>\n\n\n\n

Ehk\u00e4 kuvaavinta Niemel\u00e4n yleisess\u00e4 v\u00e4\u00e4rink\u00e4sityksess\u00e4 Valtakunnasta on huomautus immersion rikkovista alaviitteist\u00e4, joissa on usein t\u00e4rke\u00e4\u00e4 lis\u00e4tietoa obskuureista historian henkil\u00f6ist\u00e4 ja tapahtumista. H\u00e4n tuntuu j\u00e4\u00e4v\u00e4n my\u00f6s kaipailemaan borgesilaista fiktiota ja keksittyj\u00e4 l\u00e4hteit\u00e4; edelleen t\u00e4llainen k\u00e4sittelytapa kuuluu romaanikirjallisuuteen, ei spekulatiiviseen historiaan. Fiktiivisen l\u00e4hteet vesitt\u00e4isiv\u00e4t kokonaan sen, mik\u00e4 omasta mielest\u00e4ni on Valtakunnan p\u00e4\u00e4asiallinen anti: Se on historiallisiin faktoihin ja tieteelliseen historiantutkimukseen nojaava katselmus siihen, mit\u00e4 silloisessa Saksassa todellisuudessa suunniteltiin tulevan yhdistyneen Euroopan varalle. Sekava, brutaali ja byrokraattinen, mutta samaan aikaan my\u00f6s hurjasti tylsempi ja v\u00e4hemm\u00e4n dramaattinen kuin Wolfensteinin<\/em>, Iron Skyn <\/em>ja Man in the High Castlen<\/em> natsifetisistiset dystopiat.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"<\/a><\/figure><\/div>\n\n\n

Yhdest\u00e4 asiasta olen kuitenkin Niemel\u00e4n kanssa samaa mielt\u00e4: Kirjasta j\u00e4i tilan- ja ajanpuutteen vuoksi pois luku, joka olisi k\u00e4sitellyt ymp\u00e4rist\u00f6liikett\u00e4 natsi-Saksassa. Natsien hyvin dokumentoidut pyrkimykset Euroopan metsien ennallistamiseksi, pientilojen tukemiseksi, luomuviljelyn ja kasvissy\u00f6nnin edist\u00e4miseksi, saastuttamisen kielt\u00e4miseksi ja el\u00e4inten oikeuksien edist\u00e4miseksi ovat suurelle yleis\u00f6lle t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tuiki tuntemattomia. T\u00e4m\u00e4 ei ole suinkaan sattumaa, sill\u00e4 vaikka sodanj\u00e4lkeinen ymp\u00e4rist\u00f6liike ei olekaan natsien suora perillinen, se on halunnut kaikin keinoin v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 kiusallisia rinnastuksia. Samasta syyst\u00e4 historian marginaaliin kuuluvat my\u00f6s natsien EU-suunnitelmat, jotka jotkut historioitsijat suorastaan mit\u00e4t\u00f6iv\u00e4t puhtaana propagandana. Monet sodan aikana aiheesta pidetyt kokoukset ja seminaarit puhuvat kuitenkin toista. <\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Filosofi ja kirjailija Jussi K. Niemel\u00e4 julkaisi eilen esseearvion teoksestani Valtakunta \u2013 vaihtoehtoinen historia (Kiuas, 2024). T\u00e4m\u00e4 on erinomaista, sill\u00e4 pitki\u00e4 kirja-arvosteluja julkaistaan nyky\u00e4\u00e4n ylen v\u00e4h\u00e4n. N\u00e4in marginaalisesta teoksesta en montaa arvostelua odottanutkaan. Niemel\u00e4 antaa ruusuja totalitarismin arvostelusta, mutta sis\u00e4ll\u00f6st\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 risuja. Kirjassa oleviin kielioppi- ja kirjoitusvirheisiin (mm. p\u00e4\u00e4ministeri Ragnell po. Rangell) olen toki viime k\u00e4dess\u00e4 yksin syyllinen; mik\u00e4 tahansa teos hy\u00f6tyisi siit\u00e4 ett\u00e4 sen huolelliseen l\u00e4pik\u00e4yntiin olisi enemm\u00e4n aikaa. Kustantamot ovat my\u00f6s suurelta osin luopuneet oikoluvusta tarpeettomana menoer\u00e4n\u00e4. Muut Niemel\u00e4n esitt\u00e4m\u00e4t puutteet menev\u00e4t kuitenkin mielest\u00e4ni ohi sen, mit\u00e4 olen yritt\u00e4nyt teoksellani sanoa. Ehk\u00e4p\u00e4 seuraavaan, korjattuun painokseen on syyt\u00e4 laittaa alkuun selke\u00e4 lukuohje. Vaihtoehtohistoriaa on kahta laatua, kaunokirjallista ja akateemista; Valtakunta ankkuroituu enemm\u00e4n j\u00e4lkimm\u00e4iseen. Se ei ole romaani eik\u00e4 se yrit\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n olla tahallaan hauska tai lennokas sen enemp\u00e4\u00e4 kuin historian oppikirja. Esipuheessani mainitsen ensimm\u00e4iseen koulukuntaan kuuluvia teoksia kuten Philip K. Dickin Oraakkelin kirjan (The Man In The High Castle), Robert Harrisin Kolmannen valtakunnan salaisuuden (Fatherland) ja Ilkka Remeksen P\u00e4\u00e4kallokehr\u00e4\u00e4j\u00e4n. N\u00e4ille on ominaista aiheen vapaa k\u00e4sittely, satiirisuus ja tarvittaessa draaman korostaminen uskottavuuden kustannuksella. Kontrafaktuaalinen historia taas k\u00e4y l\u00e4pi historian sivupolkuja ja toteutumattomia mahdollisuuksia. Vaihtoehtohistoria toimii todellisen historian asettamien reunaehtojen sis\u00e4ll\u00e4. Pidin ohjenuorana sit\u00e4, etten satuile tai keksi edes spekulatiivisissa osissa mit\u00e4\u00e4n sellaista, mit\u00e4 ei voi jollain tavalla perustaa historiallisiin l\u00e4hteisiin. Toteutumattomien tapahtumien on oltava sellaisia, joita aikalaiset ovat todistettavasti suunnitelleet tai ainakin pit\u00e4neet uskottavana. Kirjan tyyli on kuiva, tiivis ja ajoittain raskaskin kuin Churchillin dry martini; silti pid\u00e4n itse sit\u00e4 parempana tapana aiheen k\u00e4sittelyyn kuin retostelevaa ja yliampuvaa tyyli\u00e4, jota on n\u00e4hty riitt\u00e4miin jo muualla. Vaihtoehtohistoriallinen pohdinta tuntuu avaavan runsaasti mahdollisuuksia lennokkaaseen satiiriin ja nykyp\u00e4iv\u00e4n poliittiseen piikittelyyn, jota viljeltiinkin runsaasti siin\u00e4 muodossa miss\u00e4 Valtakunta alun perin julkaistiin netiss\u00e4 kaksikymment\u00e4 vuotta sitten. Olisivatko Suur-Suomen \u00e4\u00e4rioikeistolaiset kunnanvaltuutetut saaneet Hitlerin patsaan Imatralle? Olisiko Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksella tavattu Goebbelsia samalla palavalla innolla kuin toteutuneessa historiassa Antonio Gramscia? Olisiko Mussolini retrosti chic, kuin Che Guevara? Mahdollista, mutta t\u00e4t\u00e4 emme voi mitenk\u00e4\u00e4n tiet\u00e4\u00e4. Saksaan kallellaan olevissa piireiss\u00e4 tehtiin sodan aikana tietenkin kaavailuja siit\u00e4, millainen tuleva Suur-Suomi voisi olla, mutta heimoaatteen kannattajien pitk\u00e4\u00e4n vaalima utopia \u2013 heille suorastaan Suomen historian moraalinen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 \u2013 ei koskaan ehtinyt lujittua siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, ett\u00e4 tulevaisuuden askelmerkit olisivat n\u00e4ytt\u00e4ytyneet kovin selv\u00e4piirteisin\u00e4. Akateemisen eliitin johtamalla Suomen Valtakunnan Liitolla oli vakaa aie organisoitua puolueeksi ensimm\u00e4isi\u00e4 sodanj\u00e4lkeisi\u00e4 eduskuntavaaleja varten ja nousta kertaheitolla Suomen johtavaksi poliittiseksi voimaksi Saksan siipien suojassa, mutta sit\u00e4 vastassa olisi ollut Maalaisliiton ja SDP:n muodostama laillisuusrintama. Toisin kuin Niemel\u00e4, en pid\u00e4 Urho Kekkosta AKS-taustasta huolimatta sellaisena takink\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4n\u00e4, jolla olisi voinut olla poliittista uraa Suur-Suomessa. Olihan Kekkonen tunnettu antifasisti jo 1930-luvulla, jolloin h\u00e4net tunnettiin \u00e4\u00e4rioikeiston poliittisten vapauksien kielt\u00e4miseen t\u00e4ht\u00e4\u00e4vist\u00e4 “Kekkosen konsteista”. Oikealla pel\u00e4ttiin Kekkosen ja Maalaisliiton yritt\u00e4v\u00e4n muodostaa Suomesta keskustadiktatuuria Viron tavoin. Niemel\u00e4 pit\u00e4\u00e4 haaskattuna mahdollisuutena sit\u00e4, ettei narratiivi jatku 1900-luvun lopulle ja tuo esiin tuttuja \u00e4\u00e4rioikeistohahmoja kuten tee-se-itse-valtakunnanjohtaja Pekka Siitointa, V\u00e4in\u00f6 Kuismaa tai Kristian Arjea tulevan Suur-Suomen johtajina. En tied\u00e4 mihin tyylilajiin t\u00e4llainen puskafarssin kaltainen pelleily edes voisi sopia \u2013 historiateokseen ei ainakaan. YYA-Suomen aikana muodostunut suomalainen \u00e4\u00e4rioikeisto koostui l\u00e4hes yksiomaan surullisista ja syrj\u00e4ytyneist\u00e4 oman el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 sankareista. Heid\u00e4n merkityksens\u00e4 meemikulttuurihistorian ulkopuolella on py\u00f6re\u00e4 nolla. Jos n\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4 ja okkultistina tunnettu Siitoin olisi halunnut ravistella yhteiskuntaa kansallissosialismiin my\u00f6nteisesti suhtautuvassa Suur-Suomessa, h\u00e4n olisi tietenkin tehnyt sen Staliniksi pukeutuneena sirppi\u00e4 ja vasaraa heilutellen. My\u00f6s yhteiskunnanvastaiset skinheadit olisivat arvatenkin s\u00e4ilyneet uskollisina alkuper\u00e4iselle vasemmistolaiselle aatteelleen. Yhteist\u00e4 n\u00e4ille kaikille hahmoille ei ole ideologia vaan j\u00e4rjestelm\u00e4n vastustus, kontrarianismi. Ehk\u00e4 kuvaavinta Niemel\u00e4n yleisess\u00e4 v\u00e4\u00e4rink\u00e4sityksess\u00e4 Valtakunnasta on huomautus immersion rikkovista alaviitteist\u00e4, joissa on usein t\u00e4rke\u00e4\u00e4 lis\u00e4tietoa obskuureista historian henkil\u00f6ist\u00e4 ja tapahtumista. H\u00e4n tuntuu j\u00e4\u00e4v\u00e4n my\u00f6s kaipailemaan borgesilaista fiktiota ja keksittyj\u00e4 l\u00e4hteit\u00e4; edelleen t\u00e4llainen k\u00e4sittelytapa kuuluu romaanikirjallisuuteen, ei spekulatiiviseen historiaan. Fiktiivisen l\u00e4hteet vesitt\u00e4isiv\u00e4t kokonaan sen, mik\u00e4 omasta mielest\u00e4ni on Valtakunnan p\u00e4\u00e4asiallinen anti: Se on historiallisiin faktoihin ja tieteelliseen historiantutkimukseen nojaava katselmus siihen, mit\u00e4 silloisessa Saksassa todellisuudessa suunniteltiin tulevan yhdistyneen Euroopan varalle. Sekava, brutaali ja byrokraattinen, mutta samaan aikaan my\u00f6s hurjasti tylsempi ja v\u00e4hemm\u00e4n dramaattinen kuin Wolfensteinin, Iron Skyn ja Man in the High Castlen natsifetisistiset dystopiat. Yhdest\u00e4 asiasta olen kuitenkin Niemel\u00e4n kanssa samaa mielt\u00e4: Kirjasta j\u00e4i tilan- ja ajanpuutteen vuoksi pois luku, joka olisi k\u00e4sitellyt ymp\u00e4rist\u00f6liikett\u00e4 natsi-Saksassa. Natsien hyvin dokumentoidut pyrkimykset Euroopan metsien ennallistamiseksi, pientilojen tukemiseksi, luomuviljelyn ja kasvissy\u00f6nnin edist\u00e4miseksi, saastuttamisen kielt\u00e4miseksi ja el\u00e4inten oikeuksien edist\u00e4miseksi ovat suurelle yleis\u00f6lle t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tuiki tuntemattomia. T\u00e4m\u00e4 ei ole suinkaan sattumaa, sill\u00e4 vaikka sodanj\u00e4lkeinen ymp\u00e4rist\u00f6liike ei olekaan natsien suora perillinen, se on halunnut kaikin keinoin v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 kiusallisia rinnastuksia. Samasta syyst\u00e4 historian marginaaliin kuuluvat my\u00f6s natsien EU-suunnitelmat, jotka jotkut historioitsijat suorastaan mit\u00e4t\u00f6iv\u00e4t puhtaana propagandana. Monet sodan aikana aiheesta pidetyt kokoukset ja seminaarit puhuvat kuitenkin toista.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":746,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[10,25],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/741"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=741"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/741\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":753,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/741\/revisions\/753"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/746"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=741"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=741"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=741"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}