Olen pel\u00e4nnyt kuolemaa siit\u00e4 l\u00e4htien kun tulin tietoiseksi ajan kulusta, mik\u00e4 oli hyvin varhain, aika lailla siin\u00e4 vaiheessa kun minua yritettiin nukuttaa. Sen olemassaolo itsess\u00e4\u00e4n tuntui rikokselta universumia kohtaan, sen v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys ja v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys tuottivat halvaannuttavaa kauhua. En kyennyt nukkumaan, koska nukahtaessa tietoisuus sammuu. Se tuntui pienelt\u00e4 kuolemalta.<\/p>\n
Eksistentialistista kauhua ei minulle tuota pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n l\u00e4hestyv\u00e4 ja arvaamaton Tuonen viikate, vaan se miten kuolema on sis\u00e4\u00e4nrakennettu universumin lakeihin. Kaiken olemassa olevan hidas l\u00e4mp\u00f6kuolema, entropian lis\u00e4\u00e4ntyminen, surmaa t\u00e4hdet ja planeetat, galaksit ja galaksijoukotkin.<\/p>\n
Oman el\u00e4m\u00e4nantajamme, kotiaurinkomme kuolema h\u00f6yrystytt\u00e4\u00e4 kerran Maan valtameret kuten se teki jo Venukselle. Maapallon kohtalo on muuttua steriiliksi kivipalloksi ikuisessa pimeydess\u00e4. Suuri kokeilu joka alkoi ensimm\u00e4isten aminohappojen lemmekk\u00e4\u00e4st\u00e4 tanssista ja joka on t\u00e4h\u00e4n asti tuottanut tursaiden uteluuden ja lavastajalinnun taiteellisuuden, Milanon duomon ja Apollo-ohjelman, p\u00e4\u00e4ttyy samalla v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydell\u00e4 kuin yksil\u00f6 heitt\u00e4\u00e4 viimeisen henk\u00e4yksens\u00e4.<\/p>\n
Kaiken elollisen katoaminen, maailmankaikkeuden laajeneminen, sen hajoaminen ajattomaan pimeyteen vuosimiljardien p\u00e4\u00e4st\u00e4, tuottavat minulle yht\u00e4 suuren kauhun kuin oma kuolemani, jonka kanssa en ole tehnyt rauhaa. Minne tahansa katsonkin, n\u00e4en sen odottavan minua l\u00e4himm\u00e4n kulman takana.<\/p>\n
Nuorena ihailin katkerana niit\u00e4, jotka pakenemisen sijaan olivat juosseet kuolemaa kohti; flirttailleet sen kanssa verisill\u00e4 tantereilla. Itse vierastin kipua, kammosin ep\u00e4mukavuutta. Kuoleman v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n odotuksen kammottavuus sai minut ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n niit\u00e4kin, jotka l\u00e4htiv\u00e4t amok-juoksuun. Ymm\u00e4rsin hy\u00f6dytt\u00f6m\u00e4n ja impotentin eleen, keskisormen n\u00e4ytt\u00e4misen Thanatokselle: “Jos minun on kuoltava, vien ainakin jonkun mukanani.”<\/p>\n
Olisin kernaasti uskonut johonkin, jos olisin osannut. Vanha euraasialainen pakanuus perustui ajan syklisyyteen; kaikki toistaa itse\u00e4\u00e4n, mill\u00e4\u00e4n ei ole alkua eik\u00e4 loppua. Jokainen on linkki \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ketjussa. Se olisi turvallisin ajatus mink\u00e4 tied\u00e4n. Mutta Kosmos ei v\u00e4lit\u00e4. Kosmos on p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt totella sellaisia luonnonlakeja, joilla on m\u00e4\u00e4r\u00e4tty alku ja kammottava loppu. Enk\u00e4 min\u00e4 voi muuta kuin puida nyrkki\u00e4ni tummenevaa taivasta kohti; kirota demiurgia jonka gnostilaiset sijoittivat Kosmoksen ytimeen selitt\u00e4\u00e4kseen teodikean, miksi maailma on paha jos Jumala on hyv\u00e4.<\/p>\n
Istun ja tuijotan. Se kutsuu minua; lyhenn\u00e4 tuskaasi, oikaise hieman, mit\u00e4 suotta itse\u00e4si kidutat. Paavo Haavikon<\/strong> (1931\u20132008) Rauta-ajassa Ilmari pohtii: “- Kuolema. Ett\u00e4 pelk\u00e4\u00e4nk\u00f6 min\u00e4 sit\u00e4. Mit\u00e4 min\u00e4 sit\u00e4 pelk\u00e4isin. Eik\u00f6 se ty\u00f6ns\u00e4 osanne. Ei t\u00e4m\u00e4 huono el\u00e4m\u00e4 ollut. On n\u00e4hty huonompiakin. On se kaiken ottanut mink\u00e4 se on antanutkin.”<\/em><\/p>\n Jos olisi rohkea! Mutta onko se todella rohkeutta, k\u00e4yd\u00e4 pystyp\u00e4in kuolemaan? Vai onko se n\u00f6yryytt\u00e4? Min\u00e4 en tahdo k\u00e4yd\u00e4 n\u00f6yr\u00e4sti sit\u00e4 kohti, min\u00e4 haluan nostattaa vihan kuolemaa vastaan ja syleill\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4, syleill\u00e4 sit\u00e4 niin kuin Kaarlo Sarkia<\/strong> (1902\u20131945) runossaan.<\/p>\n “\u00c4l\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, \u00e4l\u00e4 sen kauneutta kiell\u00e4<\/em> Sarkia kehottaa juopumaan elon maljasta, mutta my\u00f6s kivutta siit\u00e4 luopumaan. “El\u00e4 pelotta varassa yhden kortin \/ n\u00e4et aina avoinna kuoleman portin.”<\/em> Mutta mit\u00e4 k\u00e4y, jos veto kohti kuolemaa ja siit\u00e4 pois ovat yht\u00e4 suuret? Liikevoimat kumoavat toisensa, j\u00e4\u00e4n paikoilleni, halvaantuneena, kyvytt\u00f6m\u00e4n\u00e4 liikauttamaan sormeanikaan, ja tuijottamaan Kosmoksen ep\u00e4yst\u00e4v\u00e4llisi\u00e4 kasvoja.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Olen pel\u00e4nnyt kuolemaa siit\u00e4 l\u00e4htien kun tulin tietoiseksi ajan kulusta, mik\u00e4 oli hyvin varhain, aika lailla siin\u00e4 vaiheessa kun minua yritettiin nukuttaa. Sen olemassaolo itsess\u00e4\u00e4n tuntui rikokselta universumia kohtaan, sen v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys ja v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys tuottivat halvaannuttavaa kauhua. En kyennyt nukkumaan, koska nukahtaessa tietoisuus sammuu. Se tuntui pienelt\u00e4 kuolemalta. Eksistentialistista kauhua ei minulle tuota pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n l\u00e4hestyv\u00e4 ja arvaamaton Tuonen viikate, vaan se miten kuolema on sis\u00e4\u00e4nrakennettu universumin lakeihin. Kaiken olemassa olevan hidas l\u00e4mp\u00f6kuolema, entropian lis\u00e4\u00e4ntyminen, surmaa t\u00e4hdet ja planeetat, galaksit ja galaksijoukotkin. Oman el\u00e4m\u00e4nantajamme, kotiaurinkomme kuolema h\u00f6yrystytt\u00e4\u00e4 kerran Maan valtameret kuten se teki jo Venukselle. Maapallon kohtalo on muuttua steriiliksi kivipalloksi ikuisessa pimeydess\u00e4. Suuri kokeilu joka alkoi ensimm\u00e4isten aminohappojen lemmekk\u00e4\u00e4st\u00e4 tanssista ja joka on t\u00e4h\u00e4n asti tuottanut tursaiden uteluuden ja lavastajalinnun taiteellisuuden, Milanon duomon ja Apollo-ohjelman, p\u00e4\u00e4ttyy samalla v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydell\u00e4 kuin yksil\u00f6 heitt\u00e4\u00e4 viimeisen henk\u00e4yksens\u00e4. Kaiken elollisen katoaminen, maailmankaikkeuden laajeneminen, sen hajoaminen ajattomaan pimeyteen vuosimiljardien p\u00e4\u00e4st\u00e4, tuottavat minulle yht\u00e4 suuren kauhun kuin oma kuolemani, jonka kanssa en ole tehnyt rauhaa. Minne tahansa katsonkin, n\u00e4en sen odottavan minua l\u00e4himm\u00e4n kulman takana. Nuorena ihailin katkerana niit\u00e4, jotka pakenemisen sijaan olivat juosseet kuolemaa kohti; flirttailleet sen kanssa verisill\u00e4 tantereilla. Itse vierastin kipua, kammosin ep\u00e4mukavuutta. Kuoleman v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n odotuksen kammottavuus sai minut ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n niit\u00e4kin, jotka l\u00e4htiv\u00e4t amok-juoksuun. Ymm\u00e4rsin hy\u00f6dytt\u00f6m\u00e4n ja impotentin eleen, keskisormen n\u00e4ytt\u00e4misen Thanatokselle: “Jos minun on kuoltava, vien ainakin jonkun mukanani.” Olisin kernaasti uskonut johonkin, jos olisin osannut. Vanha euraasialainen pakanuus perustui ajan syklisyyteen; kaikki toistaa itse\u00e4\u00e4n, mill\u00e4\u00e4n ei ole alkua eik\u00e4 loppua. Jokainen on linkki \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4ss\u00e4 ketjussa. Se olisi turvallisin ajatus mink\u00e4 tied\u00e4n. Mutta Kosmos ei v\u00e4lit\u00e4. Kosmos on p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt totella sellaisia luonnonlakeja, joilla on m\u00e4\u00e4r\u00e4tty alku ja kammottava loppu. Enk\u00e4 min\u00e4 voi muuta kuin puida nyrkki\u00e4ni tummenevaa taivasta kohti; kirota demiurgia jonka gnostilaiset sijoittivat Kosmoksen ytimeen selitt\u00e4\u00e4kseen teodikean, miksi maailma on paha jos Jumala on hyv\u00e4. Istun ja tuijotan. Se kutsuu minua; lyhenn\u00e4 tuskaasi, oikaise hieman, mit\u00e4 suotta itse\u00e4si kidutat. Paavo Haavikon (1931\u20132008) Rauta-ajassa Ilmari pohtii: “- Kuolema. Ett\u00e4 pelk\u00e4\u00e4nk\u00f6 min\u00e4 sit\u00e4. Mit\u00e4 min\u00e4 sit\u00e4 pelk\u00e4isin. Eik\u00f6 se ty\u00f6ns\u00e4 osanne. Ei t\u00e4m\u00e4 huono el\u00e4m\u00e4 ollut. On n\u00e4hty huonompiakin. On se kaiken ottanut mink\u00e4 se on antanutkin.” Jos olisi rohkea! Mutta onko se todella rohkeutta, k\u00e4yd\u00e4 pystyp\u00e4in kuolemaan? Vai onko se n\u00f6yryytt\u00e4? Min\u00e4 en tahdo k\u00e4yd\u00e4 n\u00f6yr\u00e4sti sit\u00e4 kohti, min\u00e4 haluan nostattaa vihan kuolemaa vastaan ja syleill\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4, syleill\u00e4 sit\u00e4 niin kuin Kaarlo Sarkia (1902\u20131945) runossaan. “\u00c4l\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, \u00e4l\u00e4 sen kauneutta kiell\u00e4 suo sen tupaasi tulla tai jos liett\u00e4 ei sulla, sit\u00e4 vastaan k\u00e4y tiell\u00e4, \u00e4l\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00e4 sille selk\u00e4\u00e4. \u00c4l\u00e4 haudoille el\u00e4m\u00e4\u00e4 lymyyn kulje; ei kuolema sinulta oveaan sulje.” Sarkia kehottaa juopumaan elon maljasta, mutta my\u00f6s kivutta siit\u00e4 luopumaan. “El\u00e4 pelotta varassa yhden kortin \/ n\u00e4et aina avoinna kuoleman portin.” Mutta mit\u00e4 k\u00e4y, jos veto kohti kuolemaa ja siit\u00e4 pois ovat yht\u00e4 suuret? Liikevoimat kumoavat toisensa, j\u00e4\u00e4n paikoilleni, halvaantuneena, kyvytt\u00f6m\u00e4n\u00e4 liikauttamaan sormeanikaan, ja tuijottamaan Kosmoksen ep\u00e4yst\u00e4v\u00e4llisi\u00e4 kasvoja.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":532,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/439"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=439"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/439\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":440,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/439\/revisions\/440"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/532"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=439"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=439"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=439"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\nsuo sen tupaasi tulla<\/em>
\ntai jos liett\u00e4 ei sulla,<\/em>
\nsit\u00e4 vastaan k\u00e4y tiell\u00e4,<\/em>
\n\u00e4l\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00e4 sille selk\u00e4\u00e4.<\/em>
\n\u00c4l\u00e4 haudoille el\u00e4m\u00e4\u00e4 lymyyn kulje;<\/em>
\nei kuolema sinulta oveaan sulje.”<\/em><\/p>\n