{"id":363,"date":"2012-11-02T09:43:25","date_gmt":"2012-11-02T07:43:25","guid":{"rendered":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/?p=363"},"modified":"2012-11-02T09:48:45","modified_gmt":"2012-11-02T07:48:45","slug":"reblog-kekri","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/?p=363","title":{"rendered":"Reblog: Kekri"},"content":{"rendered":"

Koska pakanalle aika on syklist\u00e4 ja nyt on taas se hetki vuodesta, nostan esiin kymmenen vuotta sitten kirjoittamani jutun kekrist\u00e4<\/em>, vanhasta suomalaisesta uudestavuodesta.<\/p>\n

Kekri \u2013 unohdettu juhla<\/h1>\n

 
\nN\u00e4ihin aikoihin, nykyisen Pyh\u00e4inmiesten p\u00e4iv\u00e4n paikkeilla, oli ennen yksi vuodenkiertomme suurimmista ja t\u00e4rkeimmist\u00e4 pakanallisista juhlista: kekri, murrealueesta riippuen my\u00f6s k\u00f6yri<\/em>, keyri<\/em> ja k\u00f6yry<\/em>. Sana on vanhaa perua, ja sill\u00e4 tarkoitettiin vuoden viimeist\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, joka p\u00e4\u00e4tti satokauden ja aloitti karjanhoitovuoden. Sit\u00e4 juhlittiin mahtavin sy\u00f6mingein ja juomingein.<\/p>\n

Kekri mainitaan\u00a0Mikael Agricola<\/strong>n Psalttarin esipuheessa vuodelta 1551 karjalaisten jumalana. Kekrin v\u00e4itet\u00e4\u00e4n my\u00f6s olleen karjanhoidon haltija, jonka suojeluksessa vuotuisjuhlaa vietettiin. Toisen teorian mukaan Agricolan Kekri oli Nyyrikin tavoin v\u00e4\u00e4nn\u00f6s kreikasta: P. Gregorius oli ortodoksisella puolella karjan suojeluspyhimys. Tai sitten n\u00e4m\u00e4 kaksi olivat sulautuneet toisiinsa.<\/p>\n

Toisin kuin usein luullaan, Kekri ei kenties alunperin ollut vainajajuhla \u2013 suomalainen Halloween \u2013 vaikka juhlat sijoittuvatkin samoihin aikoihin ja pit\u00e4v\u00e4t sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n samoja piirteit\u00e4. Satovuoden viimeisen\u00e4 ja uuden vuoden ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Kekri korvasi muinoin joulun ja uudenvuoden. Maamme hitaasti kristillistyess\u00e4 osa vainajien p\u00e4iv\u00e4n tavoista sulautui kekriin, siin\u00e4 miss\u00e4 vanhaa kekriperinnett\u00e4 pukkeineen kaikkineen siirtyi jouluun.<\/p>\n

Maamme it\u00e4osissa vanhan kekripyh\u00e4n vietto vuoden p\u00e4\u00e4juhlana s\u00e4ilyi pisimp\u00e4\u00e4n. Savon syrj\u00e4kylill\u00e4 joulu lienee syrj\u00e4ytt\u00e4nyt sen lopullisesti vasta 1800-luvulla. Vaikka viimeisen kerran Suomessa on vietetty kansallisia kekrijuhlia vuonna 1954 Maalaisliiton aloitteesta Kokem\u00e4ell\u00e4, ei ole mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 heitt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 juhlaa hukkaan. Kekriin siis!<\/p>\n

Milloin viet\u00e4n kekri\u00e4?<\/h3>\n

 
\nKekrin vietto ajoittui Mikkelinp\u00e4iv\u00e4n (29.9.) ja Pyh\u00e4inmiesten p\u00e4iv\u00e4n v\u00e4liseen aikaan. Sit\u00e4 vietettiin silloin, kun sato oli korjattu ja kaikki vanhaan vuoteen kuuluvat toimet ja askareet oli hoidettu niin, ett\u00e4 uusi vuosi voitiin toivottaa tervetulleeksi. Kekri\u00e4 saatettiin ennen viett\u00e4\u00e4 samankin kyl\u00e4n eri taloissa eri aikoina, riippuen siit\u00e4 milloin kukin talo oli syysty\u00f6ns\u00e4 saanut p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen. T\u00e4m\u00e4 on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llist\u00e4, sill\u00e4 nykyisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4nmenossa kekrin voi sijoittaa hyv\u00e4ll\u00e4 omallatunnolla sopivaan vapaaseen viikonloppuun. Marraskuun ensimm\u00e4iseen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n Kekri liitettiin vasta 1800-luvulla.<\/p>\n

Kekriin varustautuminen<\/h3>\n

 
\nKekriin varauduttiin hyviss\u00e4 ajoin keitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kekriviinat ja panemalla kekrioluet. Kekriaterian p\u00e4\u00e4osan muodosti yleens\u00e4 \u201ckekrip\u00e4ssi\u201d tai \u201cvillavuona\u201d. Kekrilammas teurastettiin ja palvattiin usein y\u00f6ll\u00e4. Lampaan liha sy\u00f6tiin tarkasti, eik\u00e4 luita saanut j\u00e4tt\u00e4\u00e4 heitteille, vaan ne tuli haudata lammaskarsinan maahan, jotta lampaat menestyisiv\u00e4t seuraavana vuonna. Lampaan sijasta Kekrin\u00e4 saatettiin uhrata ja sy\u00f6d\u00e4 toki my\u00f6s muitakin el\u00e4imi\u00e4, jos lampaanlihaa ei ole saatavilla.<\/p>\n

Sy\u00f6minen ja juominen olivat kekrin vietossa keskeisess\u00e4 asemassa. Uskottiin, ett\u00e4 mit\u00e4 ylt\u00e4kyll\u00e4isemmin kekrin\u00e4 m\u00e4ss\u00e4ili, sit\u00e4 paremmin seuraavana vuonna menestyi. Is\u00e4nt\u00e4v\u00e4en piiriss\u00e4 my\u00f6s viinalla oli hyvin suuri merkitys. Miesv\u00e4en kuului olla kekrin\u00e4 mahdollisimman suuressa humalassa, jotta seuraavan vuoden viljasato onnistuisi. Koska ruokaa piti olla p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 koko p\u00e4iv\u00e4n ja kaikki taloon saapuvat saivat osansa kestityksest\u00e4, em\u00e4nn\u00e4n tuli vastaavasti olla ainakin suhteellisen selv\u00e4p\u00e4inen.<\/p>\n

Jakoaika<\/h3>\n

 
\nAterialle saatettiin pakanallisten tapojen mukaisesti kutsua my\u00f6s suvun vainajat nauttimaan kekrin antimista. Vainajille j\u00e4tettiin ruokauhreja pyhien puiden juurelle; haltijoille valmistettiin ruokia ja juomia, jotka vietiin navettaan, saunaan tai talliin onnea tuottamaan. Tehtiin taikoja ja ennustettiin tulevaa vuotta. Saunakin l\u00e4mmitettiin ensin vainajien kylvetett\u00e4v\u00e4ksi. Em\u00e4nt\u00e4 saattoi juoksuttaa uuniluutaa navetan ymp\u00e4ri kolme kertaa, ja se tuotti karjalle onnea.<\/p>\n

Kekriviikko oli hyvin erityist\u00e4 aikaa, joka ei varsinaisesti kuulunut enemp\u00e4\u00e4 vanhaan kuin uuteen vuoteenkaan: se oli sen ulkopuolella, ja siksi\u00a0pyh\u00e4\u00e4<\/em>, vaarallista. Vanha j\u00e4rjestys ei ollut silloin voimassa. Kekriin liittyykin selv\u00e4sti my\u00f6s karnevalistisia piirteit\u00e4. Kekrin\u00e4 alkoi palvelusv\u00e4en vuoden ainoa vapaaviikko, \u201cr\u00f6mpp\u00e4viikko\u201d. Viikon kuluessa palkolliset saattoivat pestautua uuteen taloon rengeiksi ja piioiksi tulevan ty\u00f6vuoden ajaksi. Ennen ty\u00f6jakson aloittamista \u201cmenn\u00e4 r\u00f6mp\u00f6teltiin\u201d vapaina kekriviikon verran.<\/p>\n

Kekripukki<\/h3>\n

 
\nPalkollisten lis\u00e4ksi kekrin\u00e4 kulki talosta taloon kestityst\u00e4 saamassa naimattomia nuoria (sek\u00e4 vanhojapiikoja ja -poikia), jotka olivat naamioituneet muun muassa nurinp\u00e4in puettuihin turkkeihin ja tuohinaamareihin. N\u00e4m\u00e4 kekritt\u00e4ret (k\u00f6yritt\u00e4ret) ja kekripukit (k\u00f6yripukit), kuten heit\u00e4 kutsuttiin, olivat er\u00e4\u00e4nlaisia k\u00e4\u00e4nteisi\u00e4 joulupukkeja: kekripukki ei tuo lahjoja, vaan vaatii niit\u00e4.<\/p>\n

Talon oli kekripukin saapuessa oltava l\u00e4mmitetty, muuten pukki suutahti ja ryhtyi oitis rikkomaan uunia. N\u00e4in h\u00e4n saattoi tehd\u00e4 my\u00f6s, jos h\u00e4nelle ei heti tarjottu ruokaa, viinaa ja my\u00f6hemmin my\u00f6s kahvia. Kekripukilta ei voinut kielt\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, em\u00e4nn\u00e4nkin oli istuttava pukin syliss\u00e4 jos pukki niin tahtoi. T\u00e4m\u00e4 varmisti tulevan vuoden hyv\u00e4n onnen. Kun kekripukki oli saanut riitt\u00e4v\u00e4sti kestityst\u00e4, h\u00e4n jatkoi matkaansa seuraavaan taloon, melkoisessa humalassa.<\/p>\n

Kekri on siis kaikkinensa erinomaisen hyvin suomalaiseen kansanluonteeseen istuva perinteinen juhla. Ei muuta kun railakasta kekri\u00e4 kaikille!<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Koska pakanalle aika on syklist\u00e4 ja nyt on taas se hetki vuodesta, nostan esiin kymmenen vuotta sitten kirjoittamani jutun kekrist\u00e4, vanhasta suomalaisesta uudestavuodesta. Kekri \u2013 unohdettu juhla   N\u00e4ihin aikoihin, nykyisen Pyh\u00e4inmiesten p\u00e4iv\u00e4n paikkeilla, oli ennen yksi vuodenkiertomme suurimmista ja t\u00e4rkeimmist\u00e4 pakanallisista juhlista: kekri, murrealueesta riippuen my\u00f6s k\u00f6yri, keyri ja k\u00f6yry. Sana on vanhaa perua, ja sill\u00e4 tarkoitettiin vuoden viimeist\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, joka p\u00e4\u00e4tti satokauden ja aloitti karjanhoitovuoden. Sit\u00e4 juhlittiin mahtavin sy\u00f6mingein ja juomingein. Kekri mainitaan\u00a0Mikael Agricolan Psalttarin esipuheessa vuodelta 1551 karjalaisten jumalana. Kekrin v\u00e4itet\u00e4\u00e4n my\u00f6s olleen karjanhoidon haltija, jonka suojeluksessa vuotuisjuhlaa vietettiin. Toisen teorian mukaan Agricolan Kekri oli Nyyrikin tavoin v\u00e4\u00e4nn\u00f6s kreikasta: P. Gregorius oli ortodoksisella puolella karjan suojeluspyhimys. Tai sitten n\u00e4m\u00e4 kaksi olivat sulautuneet toisiinsa. Toisin kuin usein luullaan, Kekri ei kenties alunperin ollut vainajajuhla \u2013 suomalainen Halloween \u2013 vaikka juhlat sijoittuvatkin samoihin aikoihin ja pit\u00e4v\u00e4t sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n samoja piirteit\u00e4. Satovuoden viimeisen\u00e4 ja uuden vuoden ensimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Kekri korvasi muinoin joulun ja uudenvuoden. Maamme hitaasti kristillistyess\u00e4 osa vainajien p\u00e4iv\u00e4n tavoista sulautui kekriin, siin\u00e4 miss\u00e4 vanhaa kekriperinnett\u00e4 pukkeineen kaikkineen siirtyi jouluun. Maamme it\u00e4osissa vanhan kekripyh\u00e4n vietto vuoden p\u00e4\u00e4juhlana s\u00e4ilyi pisimp\u00e4\u00e4n. Savon syrj\u00e4kylill\u00e4 joulu lienee syrj\u00e4ytt\u00e4nyt sen lopullisesti vasta 1800-luvulla. Vaikka viimeisen kerran Suomessa on vietetty kansallisia kekrijuhlia vuonna 1954 Maalaisliiton aloitteesta Kokem\u00e4ell\u00e4, ei ole mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 heitt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 juhlaa hukkaan. Kekriin siis! Milloin viet\u00e4n kekri\u00e4?   Kekrin vietto ajoittui Mikkelinp\u00e4iv\u00e4n (29.9.) ja Pyh\u00e4inmiesten p\u00e4iv\u00e4n v\u00e4liseen aikaan. Sit\u00e4 vietettiin silloin, kun sato oli korjattu ja kaikki vanhaan vuoteen kuuluvat toimet ja askareet oli hoidettu niin, ett\u00e4 uusi vuosi voitiin toivottaa tervetulleeksi. Kekri\u00e4 saatettiin ennen viett\u00e4\u00e4 samankin kyl\u00e4n eri taloissa eri aikoina, riippuen siit\u00e4 milloin kukin talo oli syysty\u00f6ns\u00e4 saanut p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen. T\u00e4m\u00e4 on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llist\u00e4, sill\u00e4 nykyisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4nmenossa kekrin voi sijoittaa hyv\u00e4ll\u00e4 omallatunnolla sopivaan vapaaseen viikonloppuun. Marraskuun ensimm\u00e4iseen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n Kekri liitettiin vasta 1800-luvulla. Kekriin varustautuminen   Kekriin varauduttiin hyviss\u00e4 ajoin keitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kekriviinat ja panemalla kekrioluet. Kekriaterian p\u00e4\u00e4osan muodosti yleens\u00e4 \u201ckekrip\u00e4ssi\u201d tai \u201cvillavuona\u201d. Kekrilammas teurastettiin ja palvattiin usein y\u00f6ll\u00e4. Lampaan liha sy\u00f6tiin tarkasti, eik\u00e4 luita saanut j\u00e4tt\u00e4\u00e4 heitteille, vaan ne tuli haudata lammaskarsinan maahan, jotta lampaat menestyisiv\u00e4t seuraavana vuonna. Lampaan sijasta Kekrin\u00e4 saatettiin uhrata ja sy\u00f6d\u00e4 toki my\u00f6s muitakin el\u00e4imi\u00e4, jos lampaanlihaa ei ole saatavilla. Sy\u00f6minen ja juominen olivat kekrin vietossa keskeisess\u00e4 asemassa. Uskottiin, ett\u00e4 mit\u00e4 ylt\u00e4kyll\u00e4isemmin kekrin\u00e4 m\u00e4ss\u00e4ili, sit\u00e4 paremmin seuraavana vuonna menestyi. Is\u00e4nt\u00e4v\u00e4en piiriss\u00e4 my\u00f6s viinalla oli hyvin suuri merkitys. Miesv\u00e4en kuului olla kekrin\u00e4 mahdollisimman suuressa humalassa, jotta seuraavan vuoden viljasato onnistuisi. Koska ruokaa piti olla p\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 koko p\u00e4iv\u00e4n ja kaikki taloon saapuvat saivat osansa kestityksest\u00e4, em\u00e4nn\u00e4n tuli vastaavasti olla ainakin suhteellisen selv\u00e4p\u00e4inen. Jakoaika   Aterialle saatettiin pakanallisten tapojen mukaisesti kutsua my\u00f6s suvun vainajat nauttimaan kekrin antimista. Vainajille j\u00e4tettiin ruokauhreja pyhien puiden juurelle; haltijoille valmistettiin ruokia ja juomia, jotka vietiin navettaan, saunaan tai talliin onnea tuottamaan. Tehtiin taikoja ja ennustettiin tulevaa vuotta. Saunakin l\u00e4mmitettiin ensin vainajien kylvetett\u00e4v\u00e4ksi. Em\u00e4nt\u00e4 saattoi juoksuttaa uuniluutaa navetan ymp\u00e4ri kolme kertaa, ja se tuotti karjalle onnea. Kekriviikko oli hyvin erityist\u00e4 aikaa, joka ei varsinaisesti kuulunut enemp\u00e4\u00e4 vanhaan kuin uuteen vuoteenkaan: se oli sen ulkopuolella, ja siksi\u00a0pyh\u00e4\u00e4, vaarallista. Vanha j\u00e4rjestys ei ollut silloin voimassa. Kekriin liittyykin selv\u00e4sti my\u00f6s karnevalistisia piirteit\u00e4. Kekrin\u00e4 alkoi palvelusv\u00e4en vuoden ainoa vapaaviikko, \u201cr\u00f6mpp\u00e4viikko\u201d. Viikon kuluessa palkolliset saattoivat pestautua uuteen taloon rengeiksi ja piioiksi tulevan ty\u00f6vuoden ajaksi. Ennen ty\u00f6jakson aloittamista \u201cmenn\u00e4 r\u00f6mp\u00f6teltiin\u201d vapaina kekriviikon verran. Kekripukki   Palkollisten lis\u00e4ksi kekrin\u00e4 kulki talosta taloon kestityst\u00e4 saamassa naimattomia nuoria (sek\u00e4 vanhojapiikoja ja -poikia), jotka olivat naamioituneet muun muassa nurinp\u00e4in puettuihin turkkeihin ja tuohinaamareihin. N\u00e4m\u00e4 kekritt\u00e4ret (k\u00f6yritt\u00e4ret) ja kekripukit (k\u00f6yripukit), kuten heit\u00e4 kutsuttiin, olivat er\u00e4\u00e4nlaisia k\u00e4\u00e4nteisi\u00e4 joulupukkeja: kekripukki ei tuo lahjoja, vaan vaatii niit\u00e4. Talon oli kekripukin saapuessa oltava l\u00e4mmitetty, muuten pukki suutahti ja ryhtyi oitis rikkomaan uunia. N\u00e4in h\u00e4n saattoi tehd\u00e4 my\u00f6s, jos h\u00e4nelle ei heti tarjottu ruokaa, viinaa ja my\u00f6hemmin my\u00f6s kahvia. Kekripukilta ei voinut kielt\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, em\u00e4nn\u00e4nkin oli istuttava pukin syliss\u00e4 jos pukki niin tahtoi. T\u00e4m\u00e4 varmisti tulevan vuoden hyv\u00e4n onnen. Kun kekripukki oli saanut riitt\u00e4v\u00e4sti kestityst\u00e4, h\u00e4n jatkoi matkaansa seuraavaan taloon, melkoisessa humalassa. Kekri on siis kaikkinensa erinomaisen hyvin suomalaiseen kansanluonteeseen istuva perinteinen juhla. Ei muuta kun railakasta kekri\u00e4 kaikille!<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/363"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=363"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/363\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":365,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/363\/revisions\/365"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=363"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=363"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=363"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}