{"id":330,"date":"2012-05-23T18:39:37","date_gmt":"2012-05-23T16:39:37","guid":{"rendered":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/?p=330"},"modified":"2024-01-04T22:14:38","modified_gmt":"2024-01-04T20:14:38","slug":"entente-cordiale-keski-maassa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/?p=330","title":{"rendered":"Entente Cordiale Keski-Maassa"},"content":{"rendered":"

Egosentrifugi kaivautuu j\u00e4lleen Tolkienin pariin. T\u00e4ll\u00e4 kertaa osansa saa Haltioiden ja Ihmisten Viimeinen Liitto<\/a><\/em>\u00a0(ja kyll\u00e4, Kersti Juva kirjoittaa jokaisen sanan isolla alkukirjaimella). T\u00e4m\u00e4 Keski-Maan dokumentoidun historian suurin ja verisin sota k\u00e4ytiin kolme tuhatta vuotta ennen Hobitin ja Tarun Sormusten Herrasta kuvaamia tapahtumia. Koska t\u00e4ydellist\u00e4 narratiivia sodasta, siihen johtaneista syist\u00e4 ja sen seuraamuksista ei ole yhdess\u00e4k\u00e4\u00e4n Tolkienin kirjassa, annettakoon sellainen nyt t\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

Viimeisen liiton sodasta kertovat l\u00e4hteet ovat joskus nelj\u00e4nnen ajan alkupuolella Gondorissa kirjoitettu Mahtisormukset ja kolmas aika <\/em>(Sil. 354\u2013380), Mestari Elrondin<\/a><\/strong> antama harvinainen silminn\u00e4kij\u00e4todistus (TSH II.2 s. 343\u2013345) ja Keskener\u00e4isten tarujen kirjaan kootut sivuhuomiot ja alaviitteet. Sodan kokeneista miehist\u00e4 Elrondin lis\u00e4ksi my\u00f6s haltia C\u00edrdan<\/a><\/strong> oli elossa kolmannen ajan lopulla, mutta h\u00e4n j\u00e4\u00e4 pelk\u00e4ksi myk\u00e4ksi todistajaksi.<\/p>\n

\"\"
\nKartta 1. Ihmisten ja haltioiden viimeisen liiton hallussa pit\u00e4m\u00e4t alueet sinisell\u00e4, Sauronin mahti punaisella.<\/em><\/p>\n

Konfliktin ytimess\u00e4 piili j\u00e4lleen kerran\u00a0Suurin Sormus<\/a>, mutta Sormus ei ollut sodan syy eik\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4. Virallisesti Viimeisen liiton sota alkoi vuonna 3429 toista aikaa ja se oli suoraa jatkoa N\u00famenorin ihmisten ja Sauronin hegemonian v\u00e4liselle kamppailulle maailman herruudesta. Sauron oli julistautunut kaksi sataa vuotta aiemmin Keski-Maan herraksi nimell\u00e4 Tar-Mairon<\/a><\/strong>. Kuten hyvin tied\u00e4mme, h\u00e4n h\u00e4visi N\u00famenorin kuninkaalle Ar-Pharaz\u00f4nille, mutta onnistui taikavoimillaan kohoamaan panttivangista neuvonantajaksi ja k\u00e4\u00e4nnytti suuren osan N\u00famenorin kansasta palvomaan Melkoria. N\u00famenorin tuhouduttua vedenpaisumuksessa vuonna II 3319 my\u00f6s Sauron menetti ruumiinsa, mutta Sormuksen avulla h\u00e4n inkarnoitui uudelleen ja palasi\u00a0\u201dmuinaiseen kuningaskuntaansa\u201d <\/em>Mordoriin. Mahtisormusten narratiivi antaa my\u00f6s ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Sauron olisi t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa rakentanut p\u00e4\u00e4kaupunkinsa Barad-d\u00fbrin, mutta Akallab\u00eath<\/em>in mukaan se oli olemassa jo Tar-Minastirin aikana 17. vuosisadalla.<\/p>\n

Vaikka Sauron oli saanut puolelleen monet N\u00famenorin siirtokunnista Keski-Maassa, h\u00e4n pelk\u00e4si silti maanpakolaisten mahtia ja p\u00e4\u00e4tti ryhty\u00e4 ehk\u00e4isysotaan Gondoria vastaan vuonna II 3429. Isildur<\/strong> puolustautui v\u00e4kens\u00e4 kera jonkun aikaa linnavuorellaan Minas Ithiliss\u00e4, mutta Sauronin ensi hy\u00f6kk\u00e4yksen voima oli h\u00e4nelle liikaa ja linnoitus h\u00e4vitettiin. Isildur onnistui pakenemaan vaimoineen ja lapsineen Anduinin suulle, josta h\u00e4n otti laivan pohjoiseen; samaan aikaan h\u00e4nen nuorempi veljens\u00e4 An\u00e1rion<\/strong> pid\u00e4tteli Sauronin joukkoja Osgiliathissa. Isildurin pako oli ehk\u00e4 h\u00e4tik\u00f6ity\u00e4, sill\u00e4 An\u00e1rion onnistui lopulta torjumaan yksin Sauronin hy\u00f6kk\u00e4yksen ja ajoi h\u00e4net takaisin vuorille.<\/p>\n

Isildurin perhe saapui pohjoiseen ja oletettavasti jatkoi matkaansa maitse Ann\u00faminasiin, Elendilin vastaperustettuun p\u00e4\u00e4kaupunkiin. H\u00e4nen onnistui vakuuttaa is\u00e4ns\u00e4 Sauronin uhasta. Seuraavana vuonna (3430) Elendil<\/strong>, N\u00famenorin kuningas maanpaossa, ja Gil-galad<\/strong>, \u00d1oldorin korkea kuningas, pitiv\u00e4t neuvoa H\u00e4myveden rannalla: \u201dHe k\u00e4sittiv\u00e4t ett\u00e4 Sauron k\u00e4visi liian vahvaksi ja voittaisi kaikki vihollisensa yhden kerrallaan elleiv\u00e4t he liittoutuisi h\u00e4nt\u00e4 vastaan. Sen t\u00e4hden muodostivat he Viimeisen Liiton ja marssivat it\u00e4\u00e4n kooten mukaansa suuren sotajoukon haltioita ja ihmisi\u00e4\u201d<\/em>. Viel\u00e4 kolme tuhatta vuotta my\u00f6hemmin Elrond, joka palveli tuolloin Gil-galadin airueena ja neuvonantajana, saattoi haaveilla: \u201dMuistan hyvin heid\u00e4n lippujensa loiston. Ne toivat mieleeni Esiaikojen kukoistuksen ja Beleriandin joukot, niin monta suurta ruhtinasta ja p\u00e4\u00e4llikk\u00f6\u00e4 oli koolla.\u201d <\/em>Sormus ei ollut asialistalla. Sodan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli Sauronin valtakunnan sotilaallinen ja taloudellinen tuhoaminen.<\/p>\n

Koottuaan ensin sotajoukkonsa Arnorissa Elendil ja Gil-galad marssivat Imladrisiin, joka oli tuolloin Paatsamalan haltiapakolaisten leiri ja tukikohta. Siell\u00e4 he viipyiv\u00e4t kolme vuotta, ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 takoen aseita, ker\u00e4ten muonavaroja ja kooten liittolaisia. Elrondin muistelemia p\u00e4\u00e4llik\u00f6it\u00e4 olivat ainakin Gil-galad ja Cirdan, Elendil ja h\u00e4nen poikansa Isildur, Vihermets\u00e4n kuningas Oropher<\/a><\/strong> ja h\u00e4nen poikansa Thranduil<\/a><\/strong> sek\u00e4 L\u00f3rinandin kuningas Amd\u00edr Malgalad<\/a><\/strong> ja h\u00e4nen poikansa Amroth<\/a><\/strong>. Lopullisen sotajoukon kokoa ei mainita miss\u00e4\u00e4n, mutta sen on t\u00e4ytynyt olla huomattava. Armeijan miesm\u00e4\u00e4r\u00e4 oli niin suuri, ett\u00e4 sen piti hajaantua ja ylitt\u00e4\u00e4 Sumuvuoret useita eri solia pitkin. Legendan mukaan armeija oli suurin ja kaunein koko Keski-Maan historiassa, ellei taivaallisia sotavoimia lasketa. Sanotaan my\u00f6s, ett\u00e4 Sauron oli l\u00e4hett\u00e4nyt kaikki liikenev\u00e4t joukkonsa est\u00e4m\u00e4\u00e4n vuorten ylityksen, mutta Gil-galadin ja Arnorin miesten marssiessa Caradhrasin ja Imladrisin solien l\u00e4pi \u00f6rkit pakenivat ja k\u00e4tkeytyiv\u00e4t kauhuissaan.(1)<\/p>\n

Marssiessaan Anduinia alas etel\u00e4\u00e4n sotajoukkoon liittyi mukaan Durinin heimoon kuuluvia k\u00e4\u00e4pi\u00f6it\u00e4 ja muita apujoukkoja. K\u00e4\u00e4pi\u00f6it\u00e4 osallistui sotaan vain v\u00e4h\u00e4n kummallakaan puolella. Emme tied\u00e4, keit\u00e4 olivat ne k\u00e4\u00e4pi\u00f6t, jotka taistelivat Sauronin sotajoukoissa. Todenn\u00e4k\u00f6isesti he olivat palkkasotureita ja kuuluivat it\u00e4isiin k\u00e4\u00e4pi\u00f6heimoihin, kuten mustakutreihin<\/em> ja kivijalkoihin<\/em>.\u00a0T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa narratiivi kohoaa suorastaan raamatullisiin sf\u00e4\u00e4reihin v\u00e4itt\u00e4ess\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 \u201dtuona p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 jakautuivat kaikki el\u00e4v\u00e4t olennot kahteen joukkoon, ja kaikkia lajeja, jopa lintuja ja nelijalkaisia taisteli kummallakin puolella.\u201d<\/em>\u00a0 T\u00e4m\u00e4 on helppo ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 vertauskuvallisesti, mutta miksei my\u00f6s konkreettisesti: asuuhan Keski-Maassa runsain mitoin \u00e4lykk\u00e4it\u00e4 ja puhekykyisi\u00e4 el\u00e4imi\u00e4 ja hirvi\u00f6it\u00e4, kuten korppeja, variksia, kotkia, kettuja, hevosia, petoliskoja ja jopa vuoristotursaita<\/a>. L\u00e4hteet ovat kuitenkin yksimielisi\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 \u201dvain haltiat olivat jakamattomat\u201d<\/em>, mink\u00e4 nojalla voisi argumentoida ett\u00e4 my\u00f6s liittoutuneiden riveiss\u00e4 olisi ollut hiisi\u00e4.<\/p>\n

Dagorladilla liittoutuneet ryhmitt\u00e4ytyiv\u00e4t ensi kerran taisteluun Sauronin p\u00e4\u00e4voimia vastaan. Elendil, Gil-galad ja suurhaltiat seisoivat ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 keskustassa. Oropher, Amdir ja salohaltiat muodostivat armeijakunnan oikean sivustan, joka ankkuroitui turvallisiin asemiin Litiluhdan ja Emyn Muilin v\u00e4lille, sill\u00e4 \u201dhe taistelivat itsen\u00e4isesti eiv\u00e4tk\u00e4 suostuneet alistumaan Gil-galadin ylijohdon alle\u201d<\/em>. Emme tied\u00e4 ketk\u00e4 miehitt\u00e4v\u00e4t vasemman sivustan, joka joutui taistelemaan suojattomassa paikassa Emyn Muilin it\u00e4puolella. Vet\u00e4ytyess\u00e4\u00e4n etel\u00e4\u00e4n Sauron oli harjoittanut poltetun maan taktiikkaa ja tuhonnut kaikki viljelykset Vihermets\u00e4n ja Emyn Muilin v\u00e4lill\u00e4. N\u00e4m\u00e4 ns. Ruskeat maat<\/a>\u00a0muistuttavat kuvaukseltaan ensimm\u00e4isen maailmansodan tuhoja Flanderissa, jossa tykist\u00f6- ja juoksuhautasodan seurauksena pellot olivat muuttuneet l\u00e4pikotaisin kuolleiksi mutakentiksi. Eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 j\u00e4\u00e4 viimeiseksi kerraksi, kun Tolkien (11. Service Battalion, Lancashire Fusiliers<\/em>) turvautuu maailmansodan kuvakieleen, kuten saamme pian huomata.<\/p>\n

Sauronin armeija lienee vastannut kooltaan liittoutuneiden armeijaa tai ollut hieman pienempi, sill\u00e4 kumpikaan kertomus ei mainitse ett\u00e4 haltiat olisivat taistelleet ylivoimaa vastaan (kuten tavallisesti aina muistetaan mainita). Joukkojen kokonaism\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 ehk\u00e4 puolet on ollut hiisi\u00e4 ja puolet ihmisi\u00e4. Sauronin puolella taisteli my\u00f6s ylh\u00e4isi\u00e4 n\u00famenorilaisia ruhtinaita joukkoineen. Heist\u00e4 mainitaan nimelt\u00e4 kaksi, Herumor<\/strong>\u00a0(\u2019mustavalta\u2019)\u00a0ja Fuinur<\/strong>\u00a0(\u2019pime\u00e4ntuli\u2019)\u00a0jotka olivat nousseet valtaan haradrim<\/em>in keskuudessa. Nimet ovat suurella todenn\u00e4k\u00f6isyydell\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 tai per\u00e4ti kronikoitsijan omaa keksint\u00f6\u00e4, sill\u00e4 Melkorin palvojat eiv\u00e4t olisi k\u00e4ytt\u00e4neet suurhaltiakielisi\u00e4 nimi\u00e4, elleiv\u00e4t he sitten olleet entisi\u00e4 Gondorin uskollisia, jotka olivat ryhtyneet luopioiksi. Pid\u00e4n todenn\u00e4k\u00f6isemp\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 he olisivat olleet umbarilaista syntyper\u00e4\u00e4 \u2013 vaikkei sit\u00e4 miss\u00e4\u00e4n varmaksi sanotakaan \u2013 jolloin heid\u00e4n nimens\u00e4 olisivat ad\u00fbnaiciksi kuuluneet Dulgukh\u00ear ja Ugruz\u00f4r.<\/p>\n

Taistelun kulusta Elrond toteaa ykskantaan:\u00a0\u201dme saimme voiton\u201d. <\/em>Mahtisormukset ja kolmas aika \u2013teoksen tuntematon skribentti siteeraa suoraan Elrondia kirjoittaessaan ett\u00e4 \u201dAeglosia, Gil-galadin keih\u00e4st\u00e4, ei kukaan voinut vastustaa; ja Elendilin miekka t\u00e4ytti \u00f6rkit ja ihmiset pelolla\u201d. <\/em>Ei voi kuitenkaan sanoa, ett\u00e4 voitto olisi herunut helpolla. Taistelu ei muistuttanut keskiaikaisia taisteluita, vaan ensimm\u00e4isen maailmansodan teurastuksia,\u00a0Verdunia tai Passchendaelea<\/a>, sill\u00e4 se kesti \u201dp\u00e4ivi\u00e4 ja kuukausia\u201d<\/em>, kuten Sm\u00e9agolille oli kerrottu lapsena (2). Liittoutuneiden oikea sivusta, joka oli vaikeakulkuisessa maastossa Litiluhdan laidalla, k\u00e4rsi suuria tappioita ja ly\u00f6tiin hajalle. Tappion syy ei ollut salohaltioiden urheudessa, vaan heikoissa aseissa, varusteissa ja johdon puutteissa (3). L\u00f3rinandin kuningas Amd\u00edr Malgalad ja yli puolet h\u00e4nen joukoistaan kaatui oikean sivustan romahtaessa, kun he joutuivat erilleen p\u00e4\u00e4joukosta ja heid\u00e4t ajettiin Kalmansoille. Suolle j\u00e4\u00e4neiden kaatuneiden haltioiden ruumiittomat sielut houkuttelivat el\u00e4vi\u00e4 luokseen viel\u00e4 vuosituhansien ajan ruumislyhtyin\u00e4, kuten Frodo ja Sam saivat huomata. (4)<\/p>\n

Elrondin kertoman perusteella voidaan p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 liittoutuneet saivat l\u00e4pimurron juuri keskustassa, jota johtivat Gil-galad ja Elendil. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen Sauronin oma oikea laita joutui erilleen vasemmasta, joka sarrettiin. Sauronin armeijat vet\u00e4ytyiv\u00e4t Mordoriin, mutta ilmeisesti hyv\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4, tai sitten Sauronilla oli Ud\u00fbnissa tuoreita reservej\u00e4, sill\u00e4 \u201dOropher sai surmansa ensimm\u00e4isess\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4yksess\u00e4 Mordoria vastaan kun h\u00e4n rynt\u00e4si eteenp\u00e4in kaikkein miehuullisimpien sotureidensa k\u00e4rjess\u00e4 ennen kuin Gil-galad oli antanut etenemisk\u00e4skyn.\u201d\u00a0<\/em>(5) H\u00e4nen poikansa Thranduil otti komentoonsa j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4neet salohaltiat, mutta heille ei varmaankaan en\u00e4\u00e4 annettu rintamavastuuta. Kun sota oli lopussa, \u201dkotiin palasi tuskin kolmanneskaan siit\u00e4 joukosta joka oli sotaan l\u00e4htenyt\u201d<\/em>.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen Gil-galad ja Elendil tunkeutuivat itse Mordoriin ja saartoivat Barad-d\u00fbrin. Nopean etenemisen j\u00e4lkeen sota \u00a0j\u00e4m\u00e4hti asemasodaksi<\/a>. Liittoutuneet piirittiv\u00e4t Sauronin linnoitusta t\u00e4ydet seitsem\u00e4n vuotta. Mutta millaisesta piirityksest\u00e4 oli kyse? Elokuvat ja maalaukset viev\u00e4t t\u00e4ss\u00e4 lukijaa harhaan. Barad-d\u00fbr ei ollut torni. Kyse oli suunnattomasta linnoitetusta kaupungista, jossa oli Konstantinopolin tapaan\u00a0\u201dmuuri muurin p\u00e4\u00e4ll\u00e4, varustus varustuksen p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u201d <\/em>(6) tai kuten alkuteksti asian ilmaisee, \u201dwall upon wall, battlement upon battlement, black, immeasurably strong, mountain of iron, gate of steel, tower of adamant<\/em>.\u201d Sen muurit ja tornit (huom. monikossa) olivat mustaa, timantinkovaa ainetta. Onko kyseess\u00e4 sama tuntematon valmistusmenetelm\u00e4, jolla uskolliset n\u00famenorilaiset rakensivat kolmannen ajan alussa Orthancin tornin ja Minas Anorin uloimman\u00a0puolustusmuuri? Neh\u00e4n olivat my\u00f6s saumattomia, sileit\u00e4 ja pikimustia, kuin joku outo voima olisi kyennyt sulattamaan kive\u00e4. On my\u00f6s hyv\u00e4 muistaa, ett\u00e4 Tolkienin oman vesiv\u00e4rimaalauksen mukaan Musta torni ei ollut musta, vaan v\u00e4rilt\u00e4\u00e4n l\u00e4hinn\u00e4 vihert\u00e4v\u00e4nharmaa.<\/p>\n

Liittoutuneiden saartorengas ei ollut kovin tiukka, sill\u00e4 my\u00f6s Orodruinin tulivuori mahtui sen sis\u00e4puolelle. Koska Orodruinin ja Barad-d\u00fbrin v\u00e4linen et\u00e4isyys on 40 virstaa, saarto on muistuttanut mittakaavaltaan enemm\u00e4n Leningradin piirityst\u00e4<\/a> kuin Konstantinopolin tuhoa<\/a>. Mielleyhtym\u00e4t ensimm\u00e4iseen maailmansotaan vain vahvistuvat. Isildurin veli An\u00e1rion sai surmansa aivan asemasodan alussa heittimen osumasta. Liittoutuneiden joukot k\u00e4rsiv\u00e4t seitsem\u00e4n vuoden aikana \u201dsuuria tappioita vihollisen tulien ja nuolien ja ammusten vuoksi, ja monta osastoa Sauron l\u00e4hetti taistelemaan heit\u00e4 vastaan\u201d<\/em>. Entist\u00e4 apokalyptisemm\u00e4ksi menee, jos uskomme niit\u00e4 l\u00e4hteit\u00e4 joiden mukaan n\u00famenorilaisilla oli tuohon aikaan mahtavia koneita, aseita jotka sy\u00f6ksiv\u00e4t tulta ja ammuksia jotka lensiv\u00e4t jyristen virstojen p\u00e4\u00e4h\u00e4n. (7)<\/p>\n

\"\"
\nMordor, tai sitten Passchendaele vuonna 1917 (Canada. Dept. of National Defence\/Library\/PA-002195)<\/em><\/p>\n

Lopulta Sauronilta loppuivat reservit. H\u00e4n tuli ulos Barad-d\u00fbrista ja\u00a0k\u00e4vi kaksintaistelun Gil-galadia ja Elendili\u00e4 vastaan Orodruinin rinteill\u00e4; muodoltaan h\u00e4n oli \u201dpitk\u00e4 muttei j\u00e4ttim\u00e4inen\u201d <\/em>(8). Oliko kaksintaistelu Sauronin idea? El\u00e4ttelik\u00f6 Gil-galad mieless\u00e4\u00e4n toistavansa esivanhempansa Fingolfinin uroty\u00f6n? Viimeisell\u00e4 taistelulla ei ollut muita todistajia kuin Elrond, Cirdan ja Isildur. Tied\u00e4mme vain ett\u00e4 Gil-galad kaatui ensin, ja sitten kaatui Elendil, joka oli tuossa vaiheessa jo vanha mies. Ehk\u00e4 Elendil joutui per\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n ja torjumaan Sauronin iskun miekkansa ter\u00e4ll\u00e4, joka sitten murtui tunnetuin seuraamuksin. Mutta my\u00f6s\u00a0\u201dSauron heitettiin maahan\u201d. <\/em>Miksi passiivi? Isildurin asemiehetk\u00f6 kaatoivat joukolla Sauronin, jotta herransa voisi ly\u00f6d\u00e4 h\u00e4net hengilt\u00e4 ja nirhata is\u00e4ns\u00e4 miekan tyng\u00e4ll\u00e4 h\u00e4nen sormensa irti? Mutta Elrond v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 \u201dIsildur seisoi yksin is\u00e4ns\u00e4 vieress\u00e4 tuossa viimeisess\u00e4 taistelussa el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja kuolemasta\u201d<\/em>, eik\u00e4 meill\u00e4 oli hyv\u00e4\u00e4 syyt\u00e4 ep\u00e4ill\u00e4 silminn\u00e4kij\u00e4n todistusta. Elrondin mukaan h\u00e4n ja Cirdan vaativat Isilduria heitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Sormuksen tuleen, mutta \u201dIsildur ei kuunnellut neuvojamme\u201d. <\/em>Jos Isildur oli yksin, kaksi ikivanhaa haltiaruhtinasta olisi helposti voinut pakottaa h\u00e4net tahtoonsa. N\u00e4in ei tapahtunut. Isildur piti Sormuksen, eik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 estetty…<\/p>\n

Viimeisen liiton sota p\u00e4\u00e4ttyi kuten ensimm\u00e4inen maailmansotakin: ep\u00e4tyydytt\u00e4v\u00e4sti. Voittajat olivat k\u00e4rsineet karmaisevia menetyksi\u00e4. Lindonin haltiavaltakunta lakkasi olemasta maailmanpoliittinen valtatekij\u00e4. Arnor alkoi rappeutua. Sauronin valtakunta oli miehitetty, mutta ajan my\u00f6t\u00e4 miehitys k\u00e4vi voittajille niin kalliiksi, ett\u00e4 siit\u00e4 luovuttiin. Ja koska Sauronin olemassaolon salaisuutta, Sormusta, ei tehty tekem\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi, sota sis\u00e4lsi uuden sodan siemenen.<\/p>\n

Alaviitteet<\/h3>\n
    \n
  1. KTK s. 386<\/li>\n
  2. TSH II.4 s. 318<\/li>\n
  3. KTK s. 354<\/li>\n
  4. TSH II.4 s. 316<\/li>\n
  5. KTK s. 354<\/li>\n
  6. TSH I.2 s. 563<\/li>\n
  7. The Lost Road<\/em>, HoME V, s. 74.<\/li>\n
  8. The Letters of J.R.R. Tolkien<\/em>,\u00a0N:o 246.<\/li>\n<\/ol>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

    Egosentrifugi kaivautuu j\u00e4lleen Tolkienin pariin. T\u00e4ll\u00e4 kertaa osansa saa Haltioiden ja Ihmisten Viimeinen Liitto\u00a0(ja kyll\u00e4, Kersti Juva kirjoittaa jokaisen sanan isolla alkukirjaimella). T\u00e4m\u00e4 Keski-Maan dokumentoidun historian suurin ja verisin sota k\u00e4ytiin kolme tuhatta vuotta ennen Hobitin ja Tarun Sormusten Herrasta kuvaamia tapahtumia. Koska t\u00e4ydellist\u00e4 narratiivia sodasta, siihen johtaneista syist\u00e4 ja sen seuraamuksista ei ole yhdess\u00e4k\u00e4\u00e4n Tolkienin kirjassa, annettakoon sellainen nyt t\u00e4ss\u00e4. Viimeisen liiton sodasta kertovat l\u00e4hteet ovat joskus nelj\u00e4nnen ajan alkupuolella Gondorissa kirjoitettu Mahtisormukset ja kolmas aika (Sil. 354\u2013380), Mestari Elrondin antama harvinainen silminn\u00e4kij\u00e4todistus (TSH II.2 s. 343\u2013345) ja Keskener\u00e4isten tarujen kirjaan kootut sivuhuomiot ja alaviitteet. Sodan kokeneista miehist\u00e4 Elrondin lis\u00e4ksi my\u00f6s haltia C\u00edrdan oli elossa kolmannen ajan lopulla, mutta h\u00e4n j\u00e4\u00e4 pelk\u00e4ksi myk\u00e4ksi todistajaksi. Kartta 1. Ihmisten ja haltioiden viimeisen liiton hallussa pit\u00e4m\u00e4t alueet sinisell\u00e4, Sauronin mahti punaisella. Konfliktin ytimess\u00e4 piili j\u00e4lleen kerran\u00a0Suurin Sormus, mutta Sormus ei ollut sodan syy eik\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4. Virallisesti Viimeisen liiton sota alkoi vuonna 3429 toista aikaa ja se oli suoraa jatkoa N\u00famenorin ihmisten ja Sauronin hegemonian v\u00e4liselle kamppailulle maailman herruudesta. Sauron oli julistautunut kaksi sataa vuotta aiemmin Keski-Maan herraksi nimell\u00e4 Tar-Mairon. Kuten hyvin tied\u00e4mme, h\u00e4n h\u00e4visi N\u00famenorin kuninkaalle Ar-Pharaz\u00f4nille, mutta onnistui taikavoimillaan kohoamaan panttivangista neuvonantajaksi ja k\u00e4\u00e4nnytti suuren osan N\u00famenorin kansasta palvomaan Melkoria. N\u00famenorin tuhouduttua vedenpaisumuksessa vuonna II 3319 my\u00f6s Sauron menetti ruumiinsa, mutta Sormuksen avulla h\u00e4n inkarnoitui uudelleen ja palasi\u00a0\u201dmuinaiseen kuningaskuntaansa\u201d Mordoriin. Mahtisormusten narratiivi antaa my\u00f6s ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Sauron olisi t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa rakentanut p\u00e4\u00e4kaupunkinsa Barad-d\u00fbrin, mutta Akallab\u00eathin mukaan se oli olemassa jo Tar-Minastirin aikana 17. vuosisadalla. Vaikka Sauron oli saanut puolelleen monet N\u00famenorin siirtokunnista Keski-Maassa, h\u00e4n pelk\u00e4si silti maanpakolaisten mahtia ja p\u00e4\u00e4tti ryhty\u00e4 ehk\u00e4isysotaan Gondoria vastaan vuonna II 3429. Isildur puolustautui v\u00e4kens\u00e4 kera jonkun aikaa linnavuorellaan Minas Ithiliss\u00e4, mutta Sauronin ensi hy\u00f6kk\u00e4yksen voima oli h\u00e4nelle liikaa ja linnoitus h\u00e4vitettiin. Isildur onnistui pakenemaan vaimoineen ja lapsineen Anduinin suulle, josta h\u00e4n otti laivan pohjoiseen; samaan aikaan h\u00e4nen nuorempi veljens\u00e4 An\u00e1rion pid\u00e4tteli Sauronin joukkoja Osgiliathissa. Isildurin pako oli ehk\u00e4 h\u00e4tik\u00f6ity\u00e4, sill\u00e4 An\u00e1rion onnistui lopulta torjumaan yksin Sauronin hy\u00f6kk\u00e4yksen ja ajoi h\u00e4net takaisin vuorille. Isildurin perhe saapui pohjoiseen ja oletettavasti jatkoi matkaansa maitse Ann\u00faminasiin, Elendilin vastaperustettuun p\u00e4\u00e4kaupunkiin. H\u00e4nen onnistui vakuuttaa is\u00e4ns\u00e4 Sauronin uhasta. Seuraavana vuonna (3430) Elendil, N\u00famenorin kuningas maanpaossa, ja Gil-galad, \u00d1oldorin korkea kuningas, pitiv\u00e4t neuvoa H\u00e4myveden rannalla: \u201dHe k\u00e4sittiv\u00e4t ett\u00e4 Sauron k\u00e4visi liian vahvaksi ja voittaisi kaikki vihollisensa yhden kerrallaan elleiv\u00e4t he liittoutuisi h\u00e4nt\u00e4 vastaan. Sen t\u00e4hden muodostivat he Viimeisen Liiton ja marssivat it\u00e4\u00e4n kooten mukaansa suuren sotajoukon haltioita ja ihmisi\u00e4\u201d. Viel\u00e4 kolme tuhatta vuotta my\u00f6hemmin Elrond, joka palveli tuolloin Gil-galadin airueena ja neuvonantajana, saattoi haaveilla: \u201dMuistan hyvin heid\u00e4n lippujensa loiston. Ne toivat mieleeni Esiaikojen kukoistuksen ja Beleriandin joukot, niin monta suurta ruhtinasta ja p\u00e4\u00e4llikk\u00f6\u00e4 oli koolla.\u201d Sormus ei ollut asialistalla. Sodan p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli Sauronin valtakunnan sotilaallinen ja taloudellinen tuhoaminen. Koottuaan ensin sotajoukkonsa Arnorissa Elendil ja Gil-galad marssivat Imladrisiin, joka oli tuolloin Paatsamalan haltiapakolaisten leiri ja tukikohta. Siell\u00e4 he viipyiv\u00e4t kolme vuotta, ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 takoen aseita, ker\u00e4ten muonavaroja ja kooten liittolaisia. Elrondin muistelemia p\u00e4\u00e4llik\u00f6it\u00e4 olivat ainakin Gil-galad ja Cirdan, Elendil ja h\u00e4nen poikansa Isildur, Vihermets\u00e4n kuningas Oropher ja h\u00e4nen poikansa Thranduil sek\u00e4 L\u00f3rinandin kuningas Amd\u00edr Malgalad ja h\u00e4nen poikansa Amroth. Lopullisen sotajoukon kokoa ei mainita miss\u00e4\u00e4n, mutta sen on t\u00e4ytynyt olla huomattava. Armeijan miesm\u00e4\u00e4r\u00e4 oli niin suuri, ett\u00e4 sen piti hajaantua ja ylitt\u00e4\u00e4 Sumuvuoret useita eri solia pitkin. Legendan mukaan armeija oli suurin ja kaunein koko Keski-Maan historiassa, ellei taivaallisia sotavoimia lasketa. Sanotaan my\u00f6s, ett\u00e4 Sauron oli l\u00e4hett\u00e4nyt kaikki liikenev\u00e4t joukkonsa est\u00e4m\u00e4\u00e4n vuorten ylityksen, mutta Gil-galadin ja Arnorin miesten marssiessa Caradhrasin ja Imladrisin solien l\u00e4pi \u00f6rkit pakenivat ja k\u00e4tkeytyiv\u00e4t kauhuissaan.(1) Marssiessaan Anduinia alas etel\u00e4\u00e4n sotajoukkoon liittyi mukaan Durinin heimoon kuuluvia k\u00e4\u00e4pi\u00f6it\u00e4 ja muita apujoukkoja. K\u00e4\u00e4pi\u00f6it\u00e4 osallistui sotaan vain v\u00e4h\u00e4n kummallakaan puolella. Emme tied\u00e4, keit\u00e4 olivat ne k\u00e4\u00e4pi\u00f6t, jotka taistelivat Sauronin sotajoukoissa. Todenn\u00e4k\u00f6isesti he olivat palkkasotureita ja kuuluivat it\u00e4isiin k\u00e4\u00e4pi\u00f6heimoihin, kuten mustakutreihin ja kivijalkoihin.\u00a0T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa narratiivi kohoaa suorastaan raamatullisiin sf\u00e4\u00e4reihin v\u00e4itt\u00e4ess\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 \u201dtuona p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 jakautuivat kaikki el\u00e4v\u00e4t olennot kahteen joukkoon, ja kaikkia lajeja, jopa lintuja ja nelijalkaisia taisteli kummallakin puolella.\u201d\u00a0 T\u00e4m\u00e4 on helppo ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 vertauskuvallisesti, mutta miksei my\u00f6s konkreettisesti: asuuhan Keski-Maassa runsain mitoin \u00e4lykk\u00e4it\u00e4 ja puhekykyisi\u00e4 el\u00e4imi\u00e4 ja hirvi\u00f6it\u00e4, kuten korppeja, variksia, kotkia, kettuja, hevosia, petoliskoja ja jopa vuoristotursaita. L\u00e4hteet ovat kuitenkin yksimielisi\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 \u201dvain haltiat olivat jakamattomat\u201d, mink\u00e4 nojalla voisi argumentoida ett\u00e4 my\u00f6s liittoutuneiden riveiss\u00e4 olisi ollut hiisi\u00e4. Dagorladilla liittoutuneet ryhmitt\u00e4ytyiv\u00e4t ensi kerran taisteluun Sauronin p\u00e4\u00e4voimia vastaan. Elendil, Gil-galad ja suurhaltiat seisoivat ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 keskustassa. Oropher, Amdir ja salohaltiat muodostivat armeijakunnan oikean sivustan, joka ankkuroitui turvallisiin asemiin Litiluhdan ja Emyn Muilin v\u00e4lille, sill\u00e4 \u201dhe taistelivat itsen\u00e4isesti eiv\u00e4tk\u00e4 suostuneet alistumaan Gil-galadin ylijohdon alle\u201d. Emme tied\u00e4 ketk\u00e4 miehitt\u00e4v\u00e4t vasemman sivustan, joka joutui taistelemaan suojattomassa paikassa Emyn Muilin it\u00e4puolella. Vet\u00e4ytyess\u00e4\u00e4n etel\u00e4\u00e4n Sauron oli harjoittanut poltetun maan taktiikkaa ja tuhonnut kaikki viljelykset Vihermets\u00e4n ja Emyn Muilin v\u00e4lill\u00e4. N\u00e4m\u00e4 ns. Ruskeat maat\u00a0muistuttavat kuvaukseltaan ensimm\u00e4isen maailmansodan tuhoja Flanderissa, jossa tykist\u00f6- ja juoksuhautasodan seurauksena pellot olivat muuttuneet l\u00e4pikotaisin kuolleiksi mutakentiksi. Eik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 j\u00e4\u00e4 viimeiseksi kerraksi, kun Tolkien (11. Service Battalion, Lancashire Fusiliers) turvautuu maailmansodan kuvakieleen, kuten saamme pian huomata. Sauronin armeija lienee vastannut kooltaan liittoutuneiden armeijaa tai ollut hieman pienempi, sill\u00e4 kumpikaan kertomus ei mainitse ett\u00e4 haltiat olisivat taistelleet ylivoimaa vastaan (kuten tavallisesti aina muistetaan mainita). Joukkojen kokonaism\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 ehk\u00e4 puolet on ollut hiisi\u00e4 ja puolet ihmisi\u00e4. Sauronin puolella taisteli my\u00f6s ylh\u00e4isi\u00e4 n\u00famenorilaisia ruhtinaita joukkoineen. Heist\u00e4 mainitaan nimelt\u00e4 kaksi, Herumor\u00a0(\u2019mustavalta\u2019)\u00a0ja Fuinur\u00a0(\u2019pime\u00e4ntuli\u2019)\u00a0jotka olivat nousseet valtaan haradrimin keskuudessa. Nimet ovat suurella todenn\u00e4k\u00f6isyydell\u00e4 k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 tai per\u00e4ti kronikoitsijan omaa keksint\u00f6\u00e4, sill\u00e4 Melkorin palvojat eiv\u00e4t olisi k\u00e4ytt\u00e4neet suurhaltiakielisi\u00e4 nimi\u00e4, elleiv\u00e4t he sitten olleet entisi\u00e4 Gondorin uskollisia, jotka olivat ryhtyneet luopioiksi. Pid\u00e4n todenn\u00e4k\u00f6isemp\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 he olisivat olleet umbarilaista syntyper\u00e4\u00e4 \u2013 vaikkei sit\u00e4 miss\u00e4\u00e4n varmaksi sanotakaan \u2013 jolloin heid\u00e4n nimens\u00e4 olisivat ad\u00fbnaiciksi kuuluneet Dulgukh\u00ear ja Ugruz\u00f4r. Taistelun kulusta Elrond toteaa ykskantaan:\u00a0\u201dme saimme voiton\u201d. Mahtisormukset ja kolmas aika \u2013teoksen tuntematon skribentti siteeraa suoraan Elrondia kirjoittaessaan ett\u00e4 \u201dAeglosia, Gil-galadin keih\u00e4st\u00e4, ei kukaan voinut vastustaa; ja Elendilin miekka t\u00e4ytti \u00f6rkit ja ihmiset pelolla\u201d. Ei voi kuitenkaan sanoa, ett\u00e4 voitto olisi herunut helpolla. Taistelu ei muistuttanut keskiaikaisia taisteluita, vaan ensimm\u00e4isen maailmansodan teurastuksia,\u00a0Verdunia tai Passchendaelea, sill\u00e4 se kesti \u201dp\u00e4ivi\u00e4 ja kuukausia\u201d, kuten Sm\u00e9agolille oli kerrottu lapsena (2). Liittoutuneiden oikea sivusta, joka oli vaikeakulkuisessa maastossa Litiluhdan laidalla, k\u00e4rsi suuria tappioita ja ly\u00f6tiin hajalle. Tappion syy ei ollut salohaltioiden urheudessa, vaan heikoissa aseissa, varusteissa ja johdon puutteissa (3). L\u00f3rinandin kuningas Amd\u00edr Malgalad ja yli puolet h\u00e4nen joukoistaan kaatui oikean sivustan romahtaessa, kun he joutuivat erilleen p\u00e4\u00e4joukosta ja heid\u00e4t ajettiin Kalmansoille. Suolle j\u00e4\u00e4neiden kaatuneiden haltioiden ruumiittomat sielut houkuttelivat el\u00e4vi\u00e4 luokseen viel\u00e4 vuosituhansien ajan ruumislyhtyin\u00e4, kuten Frodo ja Sam saivat huomata. (4) Elrondin kertoman perusteella voidaan p\u00e4\u00e4tell\u00e4, ett\u00e4 liittoutuneet saivat l\u00e4pimurron juuri keskustassa, jota johtivat Gil-galad ja Elendil. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen Sauronin oma oikea laita joutui erilleen vasemmasta, joka sarrettiin. Sauronin armeijat vet\u00e4ytyiv\u00e4t Mordoriin, mutta ilmeisesti hyv\u00e4ss\u00e4 j\u00e4rjestyksess\u00e4, tai sitten Sauronilla oli Ud\u00fbnissa tuoreita reservej\u00e4, sill\u00e4 \u201dOropher sai surmansa ensimm\u00e4isess\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4yksess\u00e4 Mordoria vastaan kun h\u00e4n rynt\u00e4si eteenp\u00e4in kaikkein miehuullisimpien sotureidensa k\u00e4rjess\u00e4 ennen kuin Gil-galad oli antanut etenemisk\u00e4skyn.\u201d\u00a0(5) H\u00e4nen poikansa Thranduil otti komentoonsa j\u00e4ljelle j\u00e4\u00e4neet salohaltiat, mutta heille ei varmaankaan en\u00e4\u00e4 annettu rintamavastuuta. Kun sota oli lopussa, \u201dkotiin palasi tuskin kolmanneskaan siit\u00e4 joukosta joka oli sotaan l\u00e4htenyt\u201d. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen Gil-galad ja Elendil tunkeutuivat itse Mordoriin ja saartoivat Barad-d\u00fbrin. Nopean etenemisen j\u00e4lkeen sota \u00a0j\u00e4m\u00e4hti asemasodaksi. Liittoutuneet piirittiv\u00e4t Sauronin linnoitusta t\u00e4ydet seitsem\u00e4n vuotta. Mutta millaisesta piirityksest\u00e4 oli kyse? Elokuvat ja maalaukset viev\u00e4t t\u00e4ss\u00e4 lukijaa harhaan. Barad-d\u00fbr ei ollut torni. Kyse oli suunnattomasta linnoitetusta kaupungista, jossa oli Konstantinopolin tapaan\u00a0\u201dmuuri muurin p\u00e4\u00e4ll\u00e4, varustus varustuksen p\u00e4\u00e4ll\u00e4\u201d (6) tai kuten alkuteksti asian ilmaisee, \u201dwall upon wall, battlement upon battlement, black, immeasurably strong, mountain of iron, gate of steel, tower of adamant.\u201d Sen muurit ja tornit (huom. monikossa) olivat mustaa, timantinkovaa ainetta. Onko kyseess\u00e4 sama tuntematon valmistusmenetelm\u00e4, jolla uskolliset n\u00famenorilaiset rakensivat kolmannen ajan alussa Orthancin tornin ja Minas Anorin uloimman\u00a0puolustusmuuri? Neh\u00e4n olivat my\u00f6s saumattomia, sileit\u00e4 ja pikimustia, kuin joku outo voima olisi kyennyt sulattamaan kive\u00e4. On my\u00f6s hyv\u00e4 muistaa, ett\u00e4 Tolkienin oman vesiv\u00e4rimaalauksen mukaan Musta torni ei ollut musta, vaan v\u00e4rilt\u00e4\u00e4n l\u00e4hinn\u00e4 vihert\u00e4v\u00e4nharmaa. Liittoutuneiden saartorengas ei ollut kovin tiukka, sill\u00e4 my\u00f6s Orodruinin tulivuori mahtui sen sis\u00e4puolelle. Koska Orodruinin ja Barad-d\u00fbrin v\u00e4linen et\u00e4isyys on 40 virstaa, saarto on muistuttanut mittakaavaltaan enemm\u00e4n Leningradin piirityst\u00e4 kuin Konstantinopolin tuhoa. Mielleyhtym\u00e4t ensimm\u00e4iseen maailmansotaan vain vahvistuvat. Isildurin veli An\u00e1rion sai surmansa aivan asemasodan alussa heittimen osumasta. Liittoutuneiden joukot k\u00e4rsiv\u00e4t seitsem\u00e4n vuoden aikana \u201dsuuria tappioita vihollisen tulien ja nuolien ja ammusten vuoksi, ja monta osastoa Sauron l\u00e4hetti taistelemaan heit\u00e4 vastaan\u201d. Entist\u00e4 apokalyptisemm\u00e4ksi menee, jos uskomme niit\u00e4 l\u00e4hteit\u00e4 joiden mukaan n\u00famenorilaisilla oli tuohon aikaan mahtavia koneita, aseita jotka sy\u00f6ksiv\u00e4t tulta ja ammuksia jotka lensiv\u00e4t jyristen virstojen p\u00e4\u00e4h\u00e4n. (7) Mordor, tai sitten Passchendaele vuonna 1917 (Canada. Dept. of National Defence\/Library\/PA-002195) Lopulta Sauronilta loppuivat reservit. H\u00e4n tuli ulos Barad-d\u00fbrista ja\u00a0k\u00e4vi kaksintaistelun Gil-galadia ja Elendili\u00e4 vastaan Orodruinin rinteill\u00e4; muodoltaan h\u00e4n oli \u201dpitk\u00e4 muttei j\u00e4ttim\u00e4inen\u201d (8). Oliko kaksintaistelu Sauronin idea? El\u00e4ttelik\u00f6 Gil-galad mieless\u00e4\u00e4n toistavansa esivanhempansa Fingolfinin uroty\u00f6n? Viimeisell\u00e4 taistelulla ei ollut muita todistajia kuin Elrond, Cirdan ja Isildur. Tied\u00e4mme vain ett\u00e4 Gil-galad kaatui ensin, ja sitten kaatui Elendil, joka oli tuossa vaiheessa jo vanha mies. Ehk\u00e4 Elendil joutui per\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n ja torjumaan Sauronin iskun miekkansa ter\u00e4ll\u00e4, joka sitten murtui tunnetuin seuraamuksin. Mutta my\u00f6s\u00a0\u201dSauron heitettiin maahan\u201d. Miksi passiivi? Isildurin asemiehetk\u00f6 kaatoivat joukolla Sauronin, jotta herransa voisi ly\u00f6d\u00e4 h\u00e4net hengilt\u00e4 ja nirhata is\u00e4ns\u00e4 miekan tyng\u00e4ll\u00e4 h\u00e4nen sormensa irti? Mutta Elrond v\u00e4itt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 \u201dIsildur seisoi yksin is\u00e4ns\u00e4 vieress\u00e4 tuossa viimeisess\u00e4 taistelussa el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja kuolemasta\u201d, eik\u00e4 meill\u00e4 oli hyv\u00e4\u00e4 syyt\u00e4 ep\u00e4ill\u00e4 silminn\u00e4kij\u00e4n todistusta. Elrondin mukaan h\u00e4n ja Cirdan vaativat Isilduria heitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Sormuksen tuleen, mutta \u201dIsildur ei kuunnellut neuvojamme\u201d. Jos Isildur oli yksin, kaksi ikivanhaa haltiaruhtinasta olisi helposti voinut pakottaa h\u00e4net tahtoonsa. N\u00e4in ei tapahtunut. Isildur piti Sormuksen, eik\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 estetty… Viimeisen liiton sota p\u00e4\u00e4ttyi kuten ensimm\u00e4inen maailmansotakin: ep\u00e4tyydytt\u00e4v\u00e4sti. Voittajat olivat k\u00e4rsineet karmaisevia menetyksi\u00e4. Lindonin haltiavaltakunta lakkasi olemasta maailmanpoliittinen valtatekij\u00e4. Arnor alkoi rappeutua. Sauronin valtakunta oli miehitetty, mutta ajan my\u00f6t\u00e4 miehitys k\u00e4vi voittajille niin kalliiksi, ett\u00e4 siit\u00e4 luovuttiin. Ja koska Sauronin olemassaolon salaisuutta, Sormusta, ei tehty tekem\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi, sota sis\u00e4lsi uuden sodan siemenen. Alaviitteet KTK s. 386 TSH II.4 s. 318 KTK s. 354 TSH II.4 s. 316 KTK s. 354 TSH I.2 s. 563 The Lost Road, HoME V, s. 74. The Letters of J.R.R. Tolkien,\u00a0N:o 246.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":548,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[22],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/330"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=330"}],"version-history":[{"count":10,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/330\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":549,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/330\/revisions\/549"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/548"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=330"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=330"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=330"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}