{"id":1302,"date":"2025-11-28T01:16:34","date_gmt":"2025-11-27T23:16:34","guid":{"rendered":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/?p=1302"},"modified":"2025-11-28T11:23:01","modified_gmt":"2025-11-28T09:23:01","slug":"siita-on-lahdettava-etta-tahan-on-tultu","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/?p=1302","title":{"rendered":"Siit\u00e4 on l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4h\u00e4n on tultu"},"content":{"rendered":"\n

P\u00e4iv\u00e4n\u00e4 muutamana tuli pohdittua yst\u00e4v\u00e4n kanssa, miten me oikein p\u00e4\u00e4dyimme t\u00e4h\u00e4n tilanteeseen.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a><\/figure>\n\n\n\n

Maailma oli enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n raiteillaan vuoteen 1990 asti, jonka j\u00e4lkeen ulkomaalaisv\u00e4est\u00f6n m\u00e4\u00e4r\u00e4 Suomessa kymmenenkertaistui kymmeness\u00e4 vuodessa ja nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n menness\u00e4 jopa kuusikymmenkertaistui. Tapahtuneeseen on akateemisissa piireiss\u00e4 laajalti suhtauduttu joko v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 luonnonvoimana, jolle ei voi tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, tai maata rikastuttavana onnenpotkuna, jolle ei pid\u00e4 tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. V\u00e4est\u00f6nvaihtumisesta on vasta t\u00e4n\u00e4 vuonna puhuttu julkisuudessa vakavastiotettavana ongelmana. Suomi ei t\u00e4ss\u00e4k\u00e4\u00e4n tapauksessa ollut mik\u00e4\u00e4n ajopuu, vaan kaikki on tapahtunut tietoisten tai tiedostamattomien aatteellisten valintojen ja poliittisten p\u00e4\u00e4t\u00f6sten seurauksena.<\/p>\n\n\n\n

Nuoremmat eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 muista Eila K\u00e4nn\u00f6\u00e4, sis\u00e4asiainministeri\u00f6n poliisiosaston Ulkomaalaistoimiston p\u00e4\u00e4llikk\u00f6\u00e4 vuosina 1970\u20131984. K\u00e4nn\u00f6 oli Suomen tiukan ulkomaalaispolitiikan henkil\u00f6itym\u00e4, joka piti huolen siit\u00e4 ettei maahan voinut tulla kevyin perustein. 1980-luvun alkupuolelle asti Suomesta puuttui varsinainen ulkomaalaislains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6. Ainoa s\u00e4\u00e4d\u00f6s oli 1950-luvulla annettu ulkomaalaisasetus, jonka perusteella tehdyist\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4 ei saanut valittaa. N\u00e4in ollen oikeusl\u00e4hteen\u00e4 oli aiempi hallintok\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 eli ulkomaalaistoimiston aiemmat ratkaisut, joista K\u00e4nn\u00f6 vastasi vuodesta 1970 alkaen. Lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n valmistelu oli my\u00f6s sis\u00e4asiainministeri\u00f6n poliisiosaston vastuulla, joten ulkomaalaistoimiston olisi tullut itse valmistella s\u00e4\u00e4d\u00f6kset, jos sellaiset olisi katsottu aiheellisiksi.<\/p>\n\n\n\n

Samaten viime vuosituhannen lopun poliittiset vaikuttajat olivat j\u00e4rjest\u00e4\u00e4n l\u00e4nsimaiden ulkopuolelta suuntautuvaa maahanmuuttoa vastaan. Somalian sis\u00e4llissota ajoi Neuvostoliitossa oleskelleita somaleja ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Suomen rajan. Marraskuussa 1990 heit\u00e4 tuli kerralla toistasataa, joulukuussa kaksisataakolmekymment\u00e4. Virta jatkui tasaisena vuoden loppua kohti. Se sai presidentti Mauno Koiviston pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kovasanaisen puhuttelun sis\u00e4ministeri Jarmo Rantaselle (sd.) ja kansliap\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Juhani Perttuselle:<\/p>\n\n\n\n

\n

\u2013 Somalialaiset on syyt\u00e4 pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 rajalle. Otetaan nimet yl\u00f6s ja luvataan harkita. Todetaan, ett\u00e4 Neuvostoliitto on turvallinen maa. Jos joku on eri mielt\u00e4, niin sitten riidell\u00e4\u00e4n. Ellei n\u00e4it\u00e4 pys\u00e4ytet\u00e4, miten sitten muitakaan.<\/em><\/p>\nPresidentti Mauno Koivisto<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Presidentti\u00e4 \u00e4rsytti pakolaismy\u00f6nteisen eliitin \u00e4\u00e4nek\u00e4s ja kaikkitiet\u00e4v\u00e4 esiintyminen asiassa. Eliitti pyrki neuvomaan, mik\u00e4 on oikeaa pakolaispolitiikkaa ja moralisoi Suomen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 v\u00e4itt\u00e4en, ettei Suomi t\u00e4yt\u00e4 pakolaisvelvoitteitaan muihin Pohjoismaihin verrattuna, kirjoitti valtiotieteen tohtori Risto Hauvonen kirjassaan Taistelu Koivistosta<\/em> (Sigillum, 2017). Hallitus teki tulkinnan turvallisista maista, joista tulevat pakolaiset voitaisiin palauttaa takaisin kyseisiin maihin. Neuvostoliitto katsottiin turvalliseksi maaksi. P\u00e4\u00e4t\u00f6s ei kuitenkaan pit\u00e4nyt ja pohjant\u00e4hden alle p\u00e4\u00e4si syntym\u00e4\u00e4n merkitt\u00e4v\u00e4n kokoinen somaliv\u00e4hemmist\u00f6 tunnettuine ongelmineen. <\/p>\n\n\n\n

Her\u00e4\u00e4 kysymys, keit\u00e4 kaikkia kuului t\u00e4h\u00e4n “pakolaismy\u00f6nteiseen eliittiin” ja miten se vaikutti poliittisiin p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin Suomen muuttamiseksi etnisest\u00e4 kansallisvaltiosta Suomi-nimiseksi maantieteelliseksi paikaksi, jopa vastoin tasavallan presidentin ja p\u00e4\u00e4ministerin tahtoa? <\/p>\n\n\n\n

Vuoden 1991 erikoishaastattelussaan Koivisto jo t\u00e4hdensi, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 huoletti pakolaisissa eniten rasismin lis\u00e4\u00e4ntyminen. Koivisto kuitenkin ep\u00e4ili ettei Suomessa tosiasiassa esiintynyt suurta vastustusta pakolaisia kohtaan, tai erityisen ennakkoluuloisia asenteita. “Minua harmittaa, kun sanotaan, ett\u00e4 olemme jotenkin huonompia suhteessa muihin kansoihin,”<\/em> kommentoi presidentti Koivisto A-studiossa. Koiviston nuivaa suhtautumista somalipakolaisiin oli arvostellut erityisesti puolustusministeri Elisabeth Rehn (r.) ja arkkipiispa John Wikstr\u00f6m. T\u00e4m\u00e4 asetelma ei minun elinaikanani ole muuttunut: kansallivaltion innokkaimpia alasajajia ovat olleet RKP ja evankelis-luterilainen kirkko. <\/p>\n\n\n\n

Vuonna 1999 miljoona Kosovon albaania l\u00e4hti kodeistaan pakoon Euroopan Unioniin. EU-maat yrittiv\u00e4t sopia, kuinka monta kosovolaista kukin ottaisi vastaan. Saksa ilmoitti ottavansa 15 000, Norja 6 000 ja Ruotsi 5 000. Suomi veti t\u00e4ysin omaa linjaansa. Silloinen p\u00e4\u00e4ministeri Paavo Lipponen (sd.) ilmoitti, ett\u00e4 Suomi voi ottaa 50 Kosovon albaania. T\u00e4m\u00e4kin tyrmistytti samaa “pakolaismy\u00f6nteist\u00e4 eliitti\u00e4”. Europarlamentaarikko Astrid Thors (r.) sanoi Strasbourgin t\u00e4ysistunnossa h\u00e4pe\u00e4v\u00e4ns\u00e4 suomalaisuuttaan Lipposen lausunnon vuoksi. My\u00f6s Ruotsin p\u00e4\u00e4ministeri G\u00f6ran Persson paheksui Lipposta julkisesti.<\/p>\n\n\n\n

Paavo Lipponen joutui n\u00f6yrtym\u00e4\u00e4n. H\u00e4n k\u00e4\u00e4nsi takkinsa ja muuttui maahanmuuton kannattajaksi. Viel\u00e4 vuonna 2020 entinen p\u00e4\u00e4ministeri ihmetteli miksei kehitysmaista suuntautuvaa maahanmuuttoa lis\u00e4t\u00e4 huomattavasti. Perusteluiksi h\u00e4n esitti alhaisen syntyvyyden ja ty\u00f6voimapulan, ja muistutti maahanmuuton “tuoneen dynaamisuutta” esimerkiksi Britanniaan ja Ruotsiin. Ottaen huomioon ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa sek\u00e4 Britannia ett\u00e4 Ruotsi olivat jo muuttuneet Euroopan johtaviksi raiskauksien ja kranaatti-iskujen suurvalloiksi, heittoa voisi helposti pit\u00e4\u00e4 joko seniilin vanhuksen h\u00f6pin\u00e4n\u00e4 tai silkkana pahansuopuutena. <\/p>\n\n\n\n

Primordialismi, konstruktivismi ja etnonationalismi<\/h3>\n\n\n\n

Instituutioiden muuttuminen maahanmuuton moottoreiksi ja kansallisvaltion alasajajiksi tapahtui 90-luvun lopulta 2010-luvulle. Muutosta varmaankin vauhditti akateemisissa piireiss\u00e4 valtavirtaistunut konstruktivistinen nationalismitutkimus, jossa kansallismielisyys ja kansallisvaltio n\u00e4htiin yksiselitteisen negatiivisessa valossa. Aiemmin vallalla ollut primordialistinen k\u00e4sitys kansallisvaltiosta v\u00e4itti, ett\u00e4 kansallisvaltio oli jatkoa vanhemmille yhten\u00e4isyyden ja yhteenkuuluvuuden voimille, kuten kylille, kaupunkien identiteeteille ja heimoidentiteeteille. Toisin sanoen primordialistit uskoivat, ett\u00e4 kansallisvaltio rakentui selkeille identiteettimerkeille, jotka ovat olleet olemassa historian aikana tietyll\u00e4 maantieteellisell\u00e4 alueella.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4llainen k\u00e4sitys kansallisuudesta ja kansallisvaltiosta tarkoittaa my\u00f6s, ettei kansallisuus ole vapaaehtoista, vaan ennalta m\u00e4\u00e4r\u00e4tty\u00e4. Jos olet ruotsalainen, olet ruotsalainen, eik\u00e4 juuri mik\u00e4\u00e4n voi muuttaa sit\u00e4. Primordialismin pohjalta syntyneet kansallisvaltiot, kuten Saksa 1800-luvulla, toimivat sill\u00e4 tavalla, ett\u00e4 t\u00e4ysi kansalaisuus (tarkoittaen oikeuksia, velvollisuuksia ja sit\u00e4, ett\u00e4 muut ja erityisesti viranomaiset tunnustavat sinut saksalaiseksi) oli saavutettavissa vain niille, jotka olivat sukua muille etnisille saksalaisille. L\u00e4ht\u00f6kohtaisesti kaikki primordialismin pohjalta ponnistanut nationalismi on jotain mit\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n kutsutaan tautologisesti etnonationalismiksi<\/em>. Termi on minusta typer\u00e4, koska sek\u00e4 muinaiskreikan \u1f14\u03b8\u03bd\u03bf\u03c2\u00a0(\u00e9thnos<\/em>) ett\u00e4 latinan natio <\/em>tarkoittavat samaa asiaa: kansaa.<\/p>\n\n\n\n

Nyky\u00e4\u00e4n yliopistomaailmassa yleisesti jaettu n\u00e4kemys kansallisen identiteetin ja kansallisvaltion muodostumisesta on 80-luvulla alkunsa saanut konstruktivistinen n\u00e4kemys, joka l\u00e4htee siit\u00e4, ettei kansallivaltio ole luonnollinen eik\u00e4 sill\u00e4 ole syvi\u00e4 historiallisia juuria, vaan se on pikemminkin eliitin tietoinen luomus, joka yritt\u00e4\u00e4 oikeuttaa sill\u00e4 omaa olemassaoloaan. Konstruktivistisen n\u00e4kemyksen suurimpia nimi\u00e4 ovat olleet Benedict Anderson, Ernest Gellner ja Eric Hobsbawm, jotka loivat k\u00e4sitteet kuviteltu yhteis\u00f6<\/em> ja perinteen keksiminen<\/em>. Vastoin yleist\u00e4 luuloa Anderson ei tosin pit\u00e4nyt kansallisuusaatetta sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n <\/em>kielteisen\u00e4 asiana, toisin kuin muut konstruktivistiset nationalismitutkijat.<\/p>\n\n\n\n

Nationalismin tutkimuksen historiassa on huomattava, ett\u00e4 1900-luvun alkupuolella tutkijat olivat l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti historiantutkijoita. He antoivat nationalismille laajan my\u00f6nteisen merkityksen kansallismielisyyten\u00e4, johon kuului kansojen vapaustaistelu, pyrkimys k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kansan omaa kielt\u00e4 ja kehitt\u00e4\u00e4 sen kulttuuria. Toisen maailmansodan ideologisessa voimainmittel\u00f6ss\u00e4 t\u00e4st\u00e4 etnisyyteen perustuvasta nationalismista tuli “v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4” ja “primitiivist\u00e4”. Ainoa oikea nationalismi \u2013 p\u00e4\u00e4ominaisuutena tietenkin demokraattisuus \u2013 l\u00f6ydettiin l\u00e4ntisilt\u00e4 voittajavaltioilta, Iso-Britannialta, Ranskalta ja Yhdysvalloilta. Kansallismielisyyden demonisointiin vaikutti erityisen paljon my\u00f6s se, ett\u00e4 Neuvostoliitto ja sen edustama aate kuuluivat toisen maailmansodan voittajiin.<\/p>\n\n\n\n

1960-luvulta l\u00e4htien nationalismin tutkimus kiinnosti l\u00e4hinn\u00e4 sosiologeja, joita innoitti internationalismia ihannoinut marxismi. Se vastusti kansallisuusaatetta ja n\u00e4ki kansallismielisyyden artistokraattien ja porvarillisen keskiluokan yrityksen\u00e4 hallita ty\u00f6v\u00e4ke\u00e4 vetoamalla kansallistietoisuuteen, joka heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n oli kuviteltua. Nationalismi voitiin poistaa historiasta muuttamalla sanan natio <\/em>ja nationalismi<\/em> merkityst\u00e4. Jos kansaa merkitsev\u00e4lle sanalle natio <\/em>hyv\u00e4ksyttiin vain merkitys \u201dkansan valtaa k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 suurilukuinen v\u00e4est\u00f6\u201d eli perustavaksi aatteeksi katsottiin demokratia ja v\u00e4est\u00f6pohjaksi teollistuneet massat, niin sellaisia kansoja tuskin oli ennen 1800-lukua. Nationalismin siis voitiin katsoa syntyneen vasta 1800-luvulla. Nationalismi tarkoitti t\u00e4ll\u00f6in pyrkimyst\u00e4 demokratiaan, joka lienee tulkittu eri tavoin l\u00e4nness\u00e4 ja id\u00e4ss\u00e4. “Valistuksen ja romantiikan kansallisen ajattelun, kansallisuusliikkeiden ajan vapaussotien ja kansallisvaltioiden synnyn kanssa t\u00e4ll\u00e4 ‘nationalismilla’ on vain v\u00e4h\u00e4n yhteist\u00e4,” kirjoitti nationalismia tutkinut Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopiston yleisen historian professori Aira Kemil\u00e4inen v\u00e4h\u00e4n ennen kuolemaansa Tieteess\u00e4 tapahtuu -lehdess\u00e4 (8\/2004).<\/p>\n\n\n\n

Konstruktivistista nationalismik\u00e4sityst\u00e4 ja toisen maailmansodan tapahtumia on k\u00e4ytetty koko 2000-luvun ajan perustelemaan sit\u00e4, miksei eurooppalaisilla (maailman muista kansoista poiketen) saisi olla etnisi\u00e4 kansallisvaltioita. Jos koko kansakunnan k\u00e4site on kuvitteellinen, Helsinki-Vantaalle saapuva nigerialainen muuttuu taikaiskusta suomalaiseksi oleskellessaan vakituisesti Suomen maantieteellisell\u00e4 alueella. T\u00e4llaista k\u00e4sityst\u00e4 kansallisuudesta suosivat esimerkiksi p\u00e4iv\u00e4- ja iltalehdet, jotka raportoivat s\u00e4\u00e4nn\u00f6nmukaisesti rikosuutisissa “espoolaismiesten” ja “vantaalaismiesten” edesottamuksista. <\/p>\n\n\n\n

V\u00e4est\u00f6n vaihtumiseen johtava massasiirtolaisuus on kuitenkin jo aiheuttamassa Euroopassa primordialistisen vastareaktion, joka korostaa alkuper\u00e4isasukkaiden etuoikeutta omaan kotimaahansa. Britanniassa merkkej\u00e4 t\u00e4st\u00e4 on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 esimerkiksi Raise the colours <\/em>-kampanjassa, jossa asuinalueita liputetaan nimenomaan Englannin lipuilla. Siin\u00e4 miss\u00e4 Iso-Britannian lippu symboloi monikansallista imperiumia, Englannin lippu on kiistaton etnisen identiteetin tunnus. Suomessa primordialistista kansallisuusk\u00e4sityst\u00e4 ei ole toistaiseksi kannattaneet muut kuin saamelaisk\u00e4r\u00e4j\u00e4t ja Tuukka Kurun Sinimustat<\/em>. <\/p>\n\n\n\n

Millaista on postliberaali nationalismi? <\/h3>\n\n\n\n

Suomen kansan olemassaolo ennen vuotta 1918 on historiallisten l\u00e4hteiden valossa suhteellisen kiistatonta. Jonas Nordin Tukholman yliopiston historian instituutista julkaisi vuonna 2000 laajan v\u00e4it\u00f6skirjan Ett fattigt men fritt folk<\/em> Ruotsin kansallisesta identiteetist\u00e4 1600- ja 1700-luvuilla. H\u00e4n kiisti siin\u00e4 onnistuneesti konstruktivistisen nationalismin tutkimussuuntauksen v\u00e4itteen, jonka mukaan kansallinen identiteetti oli syntynyt keinotekoisesti industrialismin aikakaudella. Nordin kykeni l\u00e4hteiden avulla osoittamaan ruotsalaisten pohtineen aiemmin paljon kansan omaa kuvaa ja ruotsalaisuutta. Suomalaisten kannalta mielenkiintoista on se, miten suomalaisuus oli identiteettin\u00e4 selke\u00e4sti tunnistettu silloinkin, kun Suomen maantieteellinen alue oli osa Ruotsin valtakuntaa.<\/p>\n\n\n\n

Sanan natio<\/em> k\u00e4ytt\u00f6 oli 1600-luvulla arkip\u00e4iv\u00e4ist\u00e4. Oli tavallista mainita, mit\u00e4 kansallisuutta henkil\u00f6 oli, esimerkiksi \u201dnatione Fenno\u201d, ja kaikille oli t\u00e4ysin selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 varsinaisen Ruotsin v\u00e4est\u00f6 ja Suomen v\u00e4est\u00f6 olivat eri kansoja. Etnisen identiteetin k\u00e4site menee tietysti viel\u00e4 paljon kauemmas, rautakaudelle asti. Roomalaiset k\u00e4yttiv\u00e4t sanaa natio <\/em>merkityksess\u00e4 kansa, syntyper\u00e4. Kansoja erottaviksi tekij\u00f6iksi katsottiin alkuper\u00e4, kieli, kotimaa, lait, tavat ja hallinto, ruumiinrakenne, ihon- ja hiustenv\u00e4ri, vaatetus, asunnot, aseet. Monikansallisissa valtioissa kuten Ruotsissa hyveeksi nostettiin 1700-luvulla patriotismi eli is\u00e4nmaallisuus. Is\u00e4nmaallisuus ei katsonut syntyper\u00e4\u00e4 \u2013 uskollisuus kuninkaalle ja valtiolle riitti. My\u00f6hemmiss\u00e4 kansallisvaltioissa is\u00e4nmaallisuus ja nationalismi luonnollisesti sekoittuivat toisiinsa, mutta on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 k\u00e4sitteet visusti erill\u00e4\u00e4n toisistaan. Kansallismielisyys ei edellyt\u00e4 lojaaliutta valtiolle, eik\u00e4 lojaalius valtiolle edellyt\u00e4 syntyper\u00e4\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Se, ettei enemp\u00e4\u00e4 kansan kuin rodunkaan olemassaolo ole tarkkarajaisesti m\u00e4\u00e4ritelt\u00e4viss\u00e4, ei poista sit\u00e4 tosiasiaa, ett\u00e4 ihminen on edelleen tunnistettavissa jonkun ryhm\u00e4n j\u00e4seneksi. Identiteetin n\u00e4k\u00f6kulmasta pelkk\u00e4 yksil\u00f6n subjektiivinen kokemus ei viel\u00e4 riit\u00e4, vaan ryhm\u00e4n on my\u00f6s tunnustettava yksil\u00f6 j\u00e4senekseen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on aiheuttanut p\u00e4\u00e4nvaivaa afroamerikkalaiseksi identifioituvat valkoihoiset, joilla ei ole lainkaan afrikkalaisia sukujuuria. Mik\u00e4li itseidentifikaatio riitt\u00e4isi etnoksen j\u00e4senyyteen, t\u00e4llaiset ihmiset pit\u00e4isi laskea v\u00e4est\u00f6nlaskennassa afroamerikkalaisiksi. Suomessa samanlaista keskustelua on k\u00e4yty siit\u00e4, ketk\u00e4 ovat oikeita saamelaisia. <\/p>\n\n\n\n

Identiteeteist\u00e4 puhuessa on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 jokaisella ihmisell\u00e4 on samaan aikaan useita kerrostuneita ja p\u00e4\u00e4llekk\u00e4isi\u00e4 identiteettej\u00e4. Itse esimerkiksi koen itseni helsinkil\u00e4iseksi, l\u00e4nsisuomalaiseksi ja eurooppalaiseksi. Helsinkil\u00e4isyyteni voin todentaa sukujuurillani ja pitk\u00e4aikaisella asuinpaikallani, vaikka olenkin tosiasiassa syntynyt ja viett\u00e4nyt lapsuuteni keskisess\u00e4 H\u00e4meess\u00e4 entisess\u00e4 S\u00e4\u00e4ksm\u00e4en kihlakunnassa. L\u00e4nsisuomalaiseksi minut tunnistaa automaattisesti jokainen suomalainen puheenparteni ja luontoni perusteella. Kun matkustan Aasiaan tai Afrikkaan, kenellek\u00e4\u00e4n ei tulisi mieleen kyseenalaistaa eurooppalaisuuttani ihonv\u00e4rini ansiosta. Identiteetit voivat olla my\u00f6s kompleksisia. Syntyj\u00e4\u00e4n kenialainen, mutta lapsena Savoon adoptoitu ja savon murretta \u00e4idinkielen\u00e4\u00e4n puhuva voi olla samaan aikaan kulttuurisesti savolainen ja etnisesti masai. Eurooppalainen h\u00e4n ei kuitenkaan tulisi koskaan olemaan, koska primordialistisessa mieless\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 puuttuu etnokseen kuulumisen t\u00e4rkein piirre eli ylisukupolvisuu<\/em>s \u2013 ajallinen, paikallinen ja geneettinen ulottuvuus.<\/p>\n\n\n\n

Kommunistisen puolueen manifestia mukaellen t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 voisi sanoa:<\/p>\n\n\n\n

“Aave kummittelee Euroopassa \u2013 nationalismin aave. Kaikki vanhan Euroopan mahdit ovat liittoutuneet pyh\u00e4\u00e4n ajojahtiin t\u00e4t\u00e4 aavetta vastaan: kirkko ja yliopistot, EU ja WEF, Saksan radikaalit ja Britannian poliisit.”<\/em><\/p>\n\n\n\n

Liberaalit instituutiot ja poliittiset puolueet ovat k\u00e4ytt\u00e4neet viimeiset vuosikymmenet primordialistisen kansallisuusaatteen mit\u00e4t\u00f6imiseksi ja eurooppalaisten kansakuntien h\u00e4vitt\u00e4miseksi. Kansalaiset on n\u00e4hty pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kesken\u00e4\u00e4n vaihdettavina taloudellisina yksikk\u00f6in\u00e4, joilla p\u00f6nkitet\u00e4\u00e4n horjuvaa bruttokansantuotetta. Nimellisesti ihmisilt\u00e4 ei vaadita muuta kuin veronmaksukyky\u00e4 ja sitoutumista “yhteisiin l\u00e4nsimaisiin arvoihin” \u2013 joskaan tulijat tuskin maksavat enemm\u00e4n veroja kuin mit\u00e4 hy\u00f6tyv\u00e4t tulonsiirroista, ja sitoutuminen yhteisiin arvoihinkin on etenkin islamilaisista maista tulevilla siirtolaisilla kyseenalaista. <\/p>\n\n\n\n

Liberaalin j\u00e4rjestyksen kunnian p\u00e4iv\u00e4t ovat kuitenkin jo takanap\u00e4in. Vaikka muotoutumassa olevan postliberaalin maailmanj\u00e4rjestyksen piirteet eiv\u00e4t ole viel\u00e4 selv\u00e4t, kaikki kehitysurat tuntuvat kulkevan kohti primordialistista vastareaktiota ja etnisi\u00e4 konflikteja Euroopan valtioiden sis\u00e4ll\u00e4, kohti Euroopan balkanisoitumista. Liberaalin demokraattisen j\u00e4rjestyksen suurin virhe on ollut uskoa omiin juttuihinsa, eli t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa konstruktivistisen nationalismitutkimuksen teeseihin. Ajatus siit\u00e4, ettei identiteetti ole historiallisesti ja ylisukupolvisesti kumpuava tosiasia, vaan juonikkaan eliitin yritys oikeuttaa oma olemassaolonsa, kertoo tosiasiassa enemm\u00e4n eliitin itseymm\u00e4rryksest\u00e4 kuin todellisuudesta an sich<\/em>. <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

P\u00e4iv\u00e4n\u00e4 muutamana tuli pohdittua yst\u00e4v\u00e4n kanssa, miten me oikein p\u00e4\u00e4dyimme t\u00e4h\u00e4n tilanteeseen. Maailma oli enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n raiteillaan vuoteen 1990 asti, jonka j\u00e4lkeen ulkomaalaisv\u00e4est\u00f6n m\u00e4\u00e4r\u00e4 Suomessa kymmenenkertaistui kymmeness\u00e4 vuodessa ja nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n menness\u00e4 jopa kuusikymmenkertaistui. Tapahtuneeseen on akateemisissa piireiss\u00e4 laajalti suhtauduttu joko v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 luonnonvoimana, jolle ei voi tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, tai maata rikastuttavana onnenpotkuna, jolle ei pid\u00e4 tehd\u00e4 mit\u00e4\u00e4n. V\u00e4est\u00f6nvaihtumisesta on vasta t\u00e4n\u00e4 vuonna puhuttu julkisuudessa vakavastiotettavana ongelmana. Suomi ei t\u00e4ss\u00e4k\u00e4\u00e4n tapauksessa ollut mik\u00e4\u00e4n ajopuu, vaan kaikki on tapahtunut tietoisten tai tiedostamattomien aatteellisten valintojen ja poliittisten p\u00e4\u00e4t\u00f6sten seurauksena. Nuoremmat eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 muista Eila K\u00e4nn\u00f6\u00e4, sis\u00e4asiainministeri\u00f6n poliisiosaston Ulkomaalaistoimiston p\u00e4\u00e4llikk\u00f6\u00e4 vuosina 1970\u20131984. K\u00e4nn\u00f6 oli Suomen tiukan ulkomaalaispolitiikan henkil\u00f6itym\u00e4, joka piti huolen siit\u00e4 ettei maahan voinut tulla kevyin perustein. 1980-luvun alkupuolelle asti Suomesta puuttui varsinainen ulkomaalaislains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6. Ainoa s\u00e4\u00e4d\u00f6s oli 1950-luvulla annettu ulkomaalaisasetus, jonka perusteella tehdyist\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4 ei saanut valittaa. N\u00e4in ollen oikeusl\u00e4hteen\u00e4 oli aiempi hallintok\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 eli ulkomaalaistoimiston aiemmat ratkaisut, joista K\u00e4nn\u00f6 vastasi vuodesta 1970 alkaen. Lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n valmistelu oli my\u00f6s sis\u00e4asiainministeri\u00f6n poliisiosaston vastuulla, joten ulkomaalaistoimiston olisi tullut itse valmistella s\u00e4\u00e4d\u00f6kset, jos sellaiset olisi katsottu aiheellisiksi. Samaten viime vuosituhannen lopun poliittiset vaikuttajat olivat j\u00e4rjest\u00e4\u00e4n l\u00e4nsimaiden ulkopuolelta suuntautuvaa maahanmuuttoa vastaan. Somalian sis\u00e4llissota ajoi Neuvostoliitossa oleskelleita somaleja ylitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Suomen rajan. Marraskuussa 1990 heit\u00e4 tuli kerralla toistasataa, joulukuussa kaksisataakolmekymment\u00e4. Virta jatkui tasaisena vuoden loppua kohti. Se sai presidentti Mauno Koiviston pit\u00e4m\u00e4\u00e4n kovasanaisen puhuttelun sis\u00e4ministeri Jarmo Rantaselle (sd.) ja kansliap\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Juhani Perttuselle: \u2013 Somalialaiset on syyt\u00e4 pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 rajalle. Otetaan nimet yl\u00f6s ja luvataan harkita. Todetaan, ett\u00e4 Neuvostoliitto on turvallinen maa. Jos joku on eri mielt\u00e4, niin sitten riidell\u00e4\u00e4n. Ellei n\u00e4it\u00e4 pys\u00e4ytet\u00e4, miten sitten muitakaan. Presidentti Mauno Koivisto Presidentti\u00e4 \u00e4rsytti pakolaismy\u00f6nteisen eliitin \u00e4\u00e4nek\u00e4s ja kaikkitiet\u00e4v\u00e4 esiintyminen asiassa. Eliitti pyrki neuvomaan, mik\u00e4 on oikeaa pakolaispolitiikkaa ja moralisoi Suomen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 v\u00e4itt\u00e4en, ettei Suomi t\u00e4yt\u00e4 pakolaisvelvoitteitaan muihin Pohjoismaihin verrattuna, kirjoitti valtiotieteen tohtori Risto Hauvonen kirjassaan Taistelu Koivistosta (Sigillum, 2017). Hallitus teki tulkinnan turvallisista maista, joista tulevat pakolaiset voitaisiin palauttaa takaisin kyseisiin maihin. Neuvostoliitto katsottiin turvalliseksi maaksi. P\u00e4\u00e4t\u00f6s ei kuitenkaan pit\u00e4nyt ja pohjant\u00e4hden alle p\u00e4\u00e4si syntym\u00e4\u00e4n merkitt\u00e4v\u00e4n kokoinen somaliv\u00e4hemmist\u00f6 tunnettuine ongelmineen. Her\u00e4\u00e4 kysymys, keit\u00e4 kaikkia kuului t\u00e4h\u00e4n “pakolaismy\u00f6nteiseen eliittiin” ja miten se vaikutti poliittisiin p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin Suomen muuttamiseksi etnisest\u00e4 kansallisvaltiosta Suomi-nimiseksi maantieteelliseksi paikaksi, jopa vastoin tasavallan presidentin ja p\u00e4\u00e4ministerin tahtoa? Vuoden 1991 erikoishaastattelussaan Koivisto jo t\u00e4hdensi, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 huoletti pakolaisissa eniten rasismin lis\u00e4\u00e4ntyminen. Koivisto kuitenkin ep\u00e4ili ettei Suomessa tosiasiassa esiintynyt suurta vastustusta pakolaisia kohtaan, tai erityisen ennakkoluuloisia asenteita. “Minua harmittaa, kun sanotaan, ett\u00e4 olemme jotenkin huonompia suhteessa muihin kansoihin,” kommentoi presidentti Koivisto A-studiossa. Koiviston nuivaa suhtautumista somalipakolaisiin oli arvostellut erityisesti puolustusministeri Elisabeth Rehn (r.) ja arkkipiispa John Wikstr\u00f6m. T\u00e4m\u00e4 asetelma ei minun elinaikanani ole muuttunut: kansallivaltion innokkaimpia alasajajia ovat olleet RKP ja evankelis-luterilainen kirkko. Vuonna 1999 miljoona Kosovon albaania l\u00e4hti kodeistaan pakoon Euroopan Unioniin. EU-maat yrittiv\u00e4t sopia, kuinka monta kosovolaista kukin ottaisi vastaan. Saksa ilmoitti ottavansa 15 000, Norja 6 000 ja Ruotsi 5 000. Suomi veti t\u00e4ysin omaa linjaansa. Silloinen p\u00e4\u00e4ministeri Paavo Lipponen (sd.) ilmoitti, ett\u00e4 Suomi voi ottaa 50 Kosovon albaania. T\u00e4m\u00e4kin tyrmistytti samaa “pakolaismy\u00f6nteist\u00e4 eliitti\u00e4”. Europarlamentaarikko Astrid Thors (r.) sanoi Strasbourgin t\u00e4ysistunnossa h\u00e4pe\u00e4v\u00e4ns\u00e4 suomalaisuuttaan Lipposen lausunnon vuoksi. My\u00f6s Ruotsin p\u00e4\u00e4ministeri G\u00f6ran Persson paheksui Lipposta julkisesti. Paavo Lipponen joutui n\u00f6yrtym\u00e4\u00e4n. H\u00e4n k\u00e4\u00e4nsi takkinsa ja muuttui maahanmuuton kannattajaksi. Viel\u00e4 vuonna 2020 entinen p\u00e4\u00e4ministeri ihmetteli miksei kehitysmaista suuntautuvaa maahanmuuttoa lis\u00e4t\u00e4 huomattavasti. Perusteluiksi h\u00e4n esitti alhaisen syntyvyyden ja ty\u00f6voimapulan, ja muistutti maahanmuuton “tuoneen dynaamisuutta” esimerkiksi Britanniaan ja Ruotsiin. Ottaen huomioon ett\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa sek\u00e4 Britannia ett\u00e4 Ruotsi olivat jo muuttuneet Euroopan johtaviksi raiskauksien ja kranaatti-iskujen suurvalloiksi, heittoa voisi helposti pit\u00e4\u00e4 joko seniilin vanhuksen h\u00f6pin\u00e4n\u00e4 tai silkkana pahansuopuutena. Primordialismi, konstruktivismi ja etnonationalismi Instituutioiden muuttuminen maahanmuuton moottoreiksi ja kansallisvaltion alasajajiksi tapahtui 90-luvun lopulta 2010-luvulle. Muutosta varmaankin vauhditti akateemisissa piireiss\u00e4 valtavirtaistunut konstruktivistinen nationalismitutkimus, jossa kansallismielisyys ja kansallisvaltio n\u00e4htiin yksiselitteisen negatiivisessa valossa. Aiemmin vallalla ollut primordialistinen k\u00e4sitys kansallisvaltiosta v\u00e4itti, ett\u00e4 kansallisvaltio oli jatkoa vanhemmille yhten\u00e4isyyden ja yhteenkuuluvuuden voimille, kuten kylille, kaupunkien identiteeteille ja heimoidentiteeteille. Toisin sanoen primordialistit uskoivat, ett\u00e4 kansallisvaltio rakentui selkeille identiteettimerkeille, jotka ovat olleet olemassa historian aikana tietyll\u00e4 maantieteellisell\u00e4 alueella. T\u00e4llainen k\u00e4sitys kansallisuudesta ja kansallisvaltiosta tarkoittaa my\u00f6s, ettei kansallisuus ole vapaaehtoista, vaan ennalta m\u00e4\u00e4r\u00e4tty\u00e4. Jos olet ruotsalainen, olet ruotsalainen, eik\u00e4 juuri mik\u00e4\u00e4n voi muuttaa sit\u00e4. Primordialismin pohjalta syntyneet kansallisvaltiot, kuten Saksa 1800-luvulla, toimivat sill\u00e4 tavalla, ett\u00e4 t\u00e4ysi kansalaisuus (tarkoittaen oikeuksia, velvollisuuksia ja sit\u00e4, ett\u00e4 muut ja erityisesti viranomaiset tunnustavat sinut saksalaiseksi) oli saavutettavissa vain niille, jotka olivat sukua muille etnisille saksalaisille. L\u00e4ht\u00f6kohtaisesti kaikki primordialismin pohjalta ponnistanut nationalismi on jotain mit\u00e4 nyky\u00e4\u00e4n kutsutaan tautologisesti etnonationalismiksi. Termi on minusta typer\u00e4, koska sek\u00e4 muinaiskreikan \u1f14\u03b8\u03bd\u03bf\u03c2\u00a0(\u00e9thnos) ett\u00e4 latinan natio tarkoittavat samaa asiaa: kansaa. Nyky\u00e4\u00e4n yliopistomaailmassa yleisesti jaettu n\u00e4kemys kansallisen identiteetin ja kansallisvaltion muodostumisesta on 80-luvulla alkunsa saanut konstruktivistinen n\u00e4kemys, joka l\u00e4htee siit\u00e4, ettei kansallivaltio ole luonnollinen eik\u00e4 sill\u00e4 ole syvi\u00e4 historiallisia juuria, vaan se on pikemminkin eliitin tietoinen luomus, joka yritt\u00e4\u00e4 oikeuttaa sill\u00e4 omaa olemassaoloaan. Konstruktivistisen n\u00e4kemyksen suurimpia nimi\u00e4 ovat olleet Benedict Anderson, Ernest Gellner ja Eric Hobsbawm, jotka loivat k\u00e4sitteet kuviteltu yhteis\u00f6 ja perinteen keksiminen. Vastoin yleist\u00e4 luuloa Anderson ei tosin pit\u00e4nyt kansallisuusaatetta sin\u00e4ll\u00e4\u00e4n kielteisen\u00e4 asiana, toisin kuin muut konstruktivistiset nationalismitutkijat. Nationalismin tutkimuksen historiassa on huomattava, ett\u00e4 1900-luvun alkupuolella tutkijat olivat l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti historiantutkijoita. He antoivat nationalismille laajan my\u00f6nteisen merkityksen kansallismielisyyten\u00e4, johon kuului kansojen vapaustaistelu, pyrkimys k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kansan omaa kielt\u00e4 ja kehitt\u00e4\u00e4 sen kulttuuria. Toisen maailmansodan ideologisessa voimainmittel\u00f6ss\u00e4 t\u00e4st\u00e4 etnisyyteen perustuvasta nationalismista tuli “v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4” ja “primitiivist\u00e4”. Ainoa oikea nationalismi \u2013 p\u00e4\u00e4ominaisuutena tietenkin demokraattisuus \u2013 l\u00f6ydettiin l\u00e4ntisilt\u00e4 voittajavaltioilta, Iso-Britannialta, Ranskalta ja Yhdysvalloilta. Kansallismielisyyden demonisointiin vaikutti erityisen paljon my\u00f6s se, ett\u00e4 Neuvostoliitto ja sen edustama aate kuuluivat toisen maailmansodan voittajiin. 1960-luvulta l\u00e4htien nationalismin tutkimus kiinnosti l\u00e4hinn\u00e4 sosiologeja, joita innoitti internationalismia ihannoinut marxismi. Se vastusti kansallisuusaatetta ja n\u00e4ki kansallismielisyyden artistokraattien ja porvarillisen keskiluokan yrityksen\u00e4 hallita ty\u00f6v\u00e4ke\u00e4 vetoamalla kansallistietoisuuteen, joka heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n oli kuviteltua. Nationalismi voitiin poistaa historiasta muuttamalla sanan natio ja nationalismi merkityst\u00e4. Jos kansaa merkitsev\u00e4lle sanalle natio hyv\u00e4ksyttiin vain merkitys \u201dkansan valtaa k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 suurilukuinen v\u00e4est\u00f6\u201d eli perustavaksi aatteeksi katsottiin demokratia ja v\u00e4est\u00f6pohjaksi teollistuneet massat, niin sellaisia kansoja tuskin oli ennen 1800-lukua. Nationalismin siis voitiin katsoa syntyneen vasta 1800-luvulla. Nationalismi tarkoitti t\u00e4ll\u00f6in pyrkimyst\u00e4 demokratiaan, joka lienee tulkittu eri tavoin l\u00e4nness\u00e4 ja id\u00e4ss\u00e4. “Valistuksen ja romantiikan kansallisen ajattelun, kansallisuusliikkeiden ajan vapaussotien ja kansallisvaltioiden synnyn kanssa t\u00e4ll\u00e4 ‘nationalismilla’ on vain v\u00e4h\u00e4n yhteist\u00e4,” kirjoitti nationalismia tutkinut Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopiston yleisen historian professori Aira Kemil\u00e4inen v\u00e4h\u00e4n ennen kuolemaansa Tieteess\u00e4 tapahtuu -lehdess\u00e4 (8\/2004). Konstruktivistista nationalismik\u00e4sityst\u00e4 ja toisen maailmansodan tapahtumia on k\u00e4ytetty koko 2000-luvun ajan perustelemaan sit\u00e4, miksei eurooppalaisilla (maailman muista kansoista poiketen) saisi olla etnisi\u00e4 kansallisvaltioita. Jos koko kansakunnan k\u00e4site on kuvitteellinen, Helsinki-Vantaalle saapuva nigerialainen muuttuu taikaiskusta suomalaiseksi oleskellessaan vakituisesti Suomen maantieteellisell\u00e4 alueella. T\u00e4llaista k\u00e4sityst\u00e4 kansallisuudesta suosivat esimerkiksi p\u00e4iv\u00e4- ja iltalehdet, jotka raportoivat s\u00e4\u00e4nn\u00f6nmukaisesti rikosuutisissa “espoolaismiesten” ja “vantaalaismiesten” edesottamuksista. V\u00e4est\u00f6n vaihtumiseen johtava massasiirtolaisuus on kuitenkin jo aiheuttamassa Euroopassa primordialistisen vastareaktion, joka korostaa alkuper\u00e4isasukkaiden etuoikeutta omaan kotimaahansa. Britanniassa merkkej\u00e4 t\u00e4st\u00e4 on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 esimerkiksi Raise the colours -kampanjassa, jossa asuinalueita liputetaan nimenomaan Englannin lipuilla. Siin\u00e4 miss\u00e4 Iso-Britannian lippu symboloi monikansallista imperiumia, Englannin lippu on kiistaton etnisen identiteetin tunnus. Suomessa primordialistista kansallisuusk\u00e4sityst\u00e4 ei ole toistaiseksi kannattaneet muut kuin saamelaisk\u00e4r\u00e4j\u00e4t ja Tuukka Kurun Sinimustat. Millaista on postliberaali nationalismi? Suomen kansan olemassaolo ennen vuotta 1918 on historiallisten l\u00e4hteiden valossa suhteellisen kiistatonta. Jonas Nordin Tukholman yliopiston historian instituutista julkaisi vuonna 2000 laajan v\u00e4it\u00f6skirjan Ett fattigt men fritt folk Ruotsin kansallisesta identiteetist\u00e4 1600- ja 1700-luvuilla. H\u00e4n kiisti siin\u00e4 onnistuneesti konstruktivistisen nationalismin tutkimussuuntauksen v\u00e4itteen, jonka mukaan kansallinen identiteetti oli syntynyt keinotekoisesti industrialismin aikakaudella. Nordin kykeni l\u00e4hteiden avulla osoittamaan ruotsalaisten pohtineen aiemmin paljon kansan omaa kuvaa ja ruotsalaisuutta. Suomalaisten kannalta mielenkiintoista on se, miten suomalaisuus oli identiteettin\u00e4 selke\u00e4sti tunnistettu silloinkin, kun Suomen maantieteellinen alue oli osa Ruotsin valtakuntaa. Sanan natio k\u00e4ytt\u00f6 oli 1600-luvulla arkip\u00e4iv\u00e4ist\u00e4. Oli tavallista mainita, mit\u00e4 kansallisuutta henkil\u00f6 oli, esimerkiksi \u201dnatione Fenno\u201d, ja kaikille oli t\u00e4ysin selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 varsinaisen Ruotsin v\u00e4est\u00f6 ja Suomen v\u00e4est\u00f6 olivat eri kansoja. Etnisen identiteetin k\u00e4site menee tietysti viel\u00e4 paljon kauemmas, rautakaudelle asti. Roomalaiset k\u00e4yttiv\u00e4t sanaa natio merkityksess\u00e4 kansa, syntyper\u00e4. Kansoja erottaviksi tekij\u00f6iksi katsottiin alkuper\u00e4, kieli, kotimaa, lait, tavat ja hallinto, ruumiinrakenne, ihon- ja hiustenv\u00e4ri, vaatetus, asunnot, aseet. Monikansallisissa valtioissa kuten Ruotsissa hyveeksi nostettiin 1700-luvulla patriotismi eli is\u00e4nmaallisuus. Is\u00e4nmaallisuus ei katsonut syntyper\u00e4\u00e4 \u2013 uskollisuus kuninkaalle ja valtiolle riitti. My\u00f6hemmiss\u00e4 kansallisvaltioissa is\u00e4nmaallisuus ja nationalismi luonnollisesti sekoittuivat toisiinsa, mutta on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 k\u00e4sitteet visusti erill\u00e4\u00e4n toisistaan. Kansallismielisyys ei edellyt\u00e4 lojaaliutta valtiolle, eik\u00e4 lojaalius valtiolle edellyt\u00e4 syntyper\u00e4\u00e4. Se, ettei enemp\u00e4\u00e4 kansan kuin rodunkaan olemassaolo ole tarkkarajaisesti m\u00e4\u00e4ritelt\u00e4viss\u00e4, ei poista sit\u00e4 tosiasiaa, ett\u00e4 ihminen on edelleen tunnistettavissa jonkun ryhm\u00e4n j\u00e4seneksi. Identiteetin n\u00e4k\u00f6kulmasta pelkk\u00e4 yksil\u00f6n subjektiivinen kokemus ei viel\u00e4 riit\u00e4, vaan ryhm\u00e4n on my\u00f6s tunnustettava yksil\u00f6 j\u00e4senekseen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on aiheuttanut p\u00e4\u00e4nvaivaa afroamerikkalaiseksi identifioituvat valkoihoiset, joilla ei ole lainkaan afrikkalaisia sukujuuria. Mik\u00e4li itseidentifikaatio riitt\u00e4isi etnoksen j\u00e4senyyteen, t\u00e4llaiset ihmiset pit\u00e4isi laskea v\u00e4est\u00f6nlaskennassa afroamerikkalaisiksi. Suomessa samanlaista keskustelua on k\u00e4yty siit\u00e4, ketk\u00e4 ovat oikeita saamelaisia. Identiteeteist\u00e4 puhuessa on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 jokaisella ihmisell\u00e4 on samaan aikaan useita kerrostuneita ja p\u00e4\u00e4llekk\u00e4isi\u00e4 identiteettej\u00e4. Itse esimerkiksi koen itseni helsinkil\u00e4iseksi, l\u00e4nsisuomalaiseksi ja eurooppalaiseksi. Helsinkil\u00e4isyyteni voin todentaa sukujuurillani ja pitk\u00e4aikaisella asuinpaikallani, vaikka olenkin tosiasiassa syntynyt ja viett\u00e4nyt lapsuuteni keskisess\u00e4 H\u00e4meess\u00e4 entisess\u00e4 S\u00e4\u00e4ksm\u00e4en kihlakunnassa. L\u00e4nsisuomalaiseksi minut tunnistaa automaattisesti jokainen suomalainen puheenparteni ja luontoni perusteella. Kun matkustan Aasiaan tai Afrikkaan, kenellek\u00e4\u00e4n ei tulisi mieleen kyseenalaistaa eurooppalaisuuttani ihonv\u00e4rini ansiosta. Identiteetit voivat olla my\u00f6s kompleksisia. Syntyj\u00e4\u00e4n kenialainen, mutta lapsena Savoon adoptoitu ja savon murretta \u00e4idinkielen\u00e4\u00e4n puhuva voi olla samaan aikaan kulttuurisesti savolainen ja etnisesti masai. Eurooppalainen h\u00e4n ei kuitenkaan tulisi koskaan olemaan, koska primordialistisessa mieless\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 puuttuu etnokseen kuulumisen t\u00e4rkein piirre eli ylisukupolvisuus \u2013 ajallinen, paikallinen ja geneettinen ulottuvuus. Kommunistisen puolueen manifestia mukaellen t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 voisi sanoa: “Aave kummittelee Euroopassa \u2013 nationalismin aave. Kaikki vanhan Euroopan mahdit ovat liittoutuneet pyh\u00e4\u00e4n ajojahtiin t\u00e4t\u00e4 aavetta vastaan: kirkko ja yliopistot, EU ja WEF, Saksan radikaalit ja Britannian poliisit.” Liberaalit instituutiot ja poliittiset puolueet ovat k\u00e4ytt\u00e4neet viimeiset vuosikymmenet primordialistisen kansallisuusaatteen mit\u00e4t\u00f6imiseksi ja eurooppalaisten kansakuntien h\u00e4vitt\u00e4miseksi. Kansalaiset on n\u00e4hty pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kesken\u00e4\u00e4n vaihdettavina taloudellisina yksikk\u00f6in\u00e4, joilla p\u00f6nkitet\u00e4\u00e4n horjuvaa bruttokansantuotetta. Nimellisesti ihmisilt\u00e4 ei vaadita muuta kuin veronmaksukyky\u00e4 ja sitoutumista “yhteisiin l\u00e4nsimaisiin arvoihin” \u2013 joskaan tulijat tuskin maksavat enemm\u00e4n veroja kuin mit\u00e4 hy\u00f6tyv\u00e4t tulonsiirroista, ja sitoutuminen yhteisiin arvoihinkin on etenkin islamilaisista maista tulevilla siirtolaisilla kyseenalaista. Liberaalin j\u00e4rjestyksen kunnian p\u00e4iv\u00e4t ovat kuitenkin jo takanap\u00e4in. Vaikka muotoutumassa olevan postliberaalin maailmanj\u00e4rjestyksen piirteet eiv\u00e4t ole viel\u00e4 selv\u00e4t, kaikki kehitysurat tuntuvat kulkevan kohti primordialistista vastareaktiota ja etnisi\u00e4 konflikteja Euroopan valtioiden sis\u00e4ll\u00e4, kohti Euroopan balkanisoitumista. Liberaalin demokraattisen j\u00e4rjestyksen suurin virhe on ollut uskoa omiin juttuihinsa, eli t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa konstruktivistisen nationalismitutkimuksen teeseihin. Ajatus siit\u00e4, ettei identiteetti ole historiallisesti ja ylisukupolvisesti kumpuava tosiasia, vaan juonikkaan eliitin yritys oikeuttaa oma olemassaolonsa, kertoo tosiasiassa enemm\u00e4n eliitin itseymm\u00e4rryksest\u00e4 kuin todellisuudesta an sich.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":1308,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[19,9],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1302"}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1302"}],"version-history":[{"count":10,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1302\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1315,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1302\/revisions\/1315"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/1308"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1302"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1302"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1302"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}