Tämä päivä vuonna 536 oli merkittävä symbolinen hetki Euroopan historiassa: Kenraali Flavius Belisarius, valtakuntansa viimeinen suuri sotilaallinen nero, ratsasti taistelutta Roomaan ja antoi ostrogoottien varusväen poistua rauhanomaisesti. Sadan vuoden levottomuuksien ja kaaoksen jälkeen ikuinen pääkaupunki Urbs oli jälleen osa jakamatonta imperiumia. Belisarius oli tyrannimaisen mutta kykenevän keisarinsa Justinianuksen uskollisin palvelija, joka kaksi vuosikymmentä kestäneissä sodissa löi yhä uudestaan ja uudestaan itseään vahvemmat vihollisjoukot ja valloitti takaisin suurimman osan menetetyistä läntisistä provinsseista: Afrikan, Italian ja Espanjan. Kenties, jos historia olisi mennyt toisin, Justinianus olisi muistettu Euroopan vastineena Yang Jianille (楊堅), Sui-dynastian perustajalle joka samaan aikaan yhdisti Kiinan keisarikunnan uudelleen ja luotsasi sen siihenastisen historiansa suurimpaan kukoistukseen. Näin ei kuitenkaan ollut käyvä. Sen sijaan Belisariuksen suuret voitot saivat epäluuloisen Justinianuksen kääntymään uskollisinta kenraaliaan vastaan - näin kertoo keskiaikainen legenda.

Belisariuksen maine oli niin suuri, että hän jäi elämään Euroopan kansanperinteeseen eräänlaisena sekulaarina marttyyrinä. Myöhäiskeskiajan Italiassa kerrottiin yleisesti satua jonka mukaan kateellinen Justinianus antoi sokaista Belisariuksen ja jätti entisen sotapäällikönsä kerjäläiseksi Rooman Porta Pincianan liepeille. Jean-François Marmontelin eponyyminen romaani Bélisaire (1767) teki legendasta yleisesti tunnetun ja innoitti lukuisia aikakauden taiteilijoita, jotka rinnastivat Belisariuksen ja Justinianuksen tarinan oman aikansa epäoikeudenmukaisuuksiin. Oheisen maalauksen on tehnyt vallankumousajan suurin uusklassismin mestari, Jacques-Louis David.