Jos kohta merietanat ja korallit ovatkin uhanalaisia, pörröinen phidippus audax ei ole. Se on amerikkalainen hyppyhämähäkki (heimo salticidae), jolla on peräti 553 toverisukua ja yli viisituhatta sukulaislajia, mikä vastaa kolmeatoista prosenttia kaikista maailman hämähäkeistä. Hyppyhämähäkkejä elää käytännössä kaikkialla, jopa Himalajan rinteillä 6700 metrin korkeudessa, jossa ne metsästävät ilmavirtojen laaksoista nostamia hyönteisiä. Phidippus audaxilla on muiden hyppyhämähäkkien tapaan erinomainen näköaisti kaikella kahdeksalla silmällään. Toisin kuin ihminen, joka kykenee aistimaan vain kolmea perusväriä (punainen, vihreä, sininen) ja niiden yhdistelmiä, hyppyhämähäkillä on tetrakromaattinen värinäkö. Sen neljä eri tappisolutyyppiä aistivat punaisen, kelta-vihreän, sinisen ja ultravioletin aina 360 nanometrin aaltoihin asti, mikä mahdollistaa jopa sata miljoonaa erilaista värisävyä.

Mainittakoon, että myös useimmilla linnuilla on lähiultraviolettiin ulottuva nelivärinäkö. Vaikka takapihan tirppa näyttäisi harmaalta ja värittömältä meidän silmissämme, sen lajitoverien silmissä asia on toisin. Nisäkkäät olivat alunperin yöeläimiä, joille riitti mustavalkoinen näköaisti; ihmisapinoiden kolmivärinäkö on kehittynyt evoluution näkökulmasta vasta tovi sitten, kun osa vihreää aistivista tappisoluista muuttui punaherkiksi - erään teorian mukaan siksi että löytäisimme värikkäät hedelmät helpommin puista. Silti ihminen ei kykene erottamaan parhaimmillaankaan kuin sadasosan phidippus audaxin näkemistä väreistä.