Itsenäisyyspäivänä oli ennen vanhaan tapana sytyttää kaksi kynttilää ikkunalaudalle. Tapa juonsi juurensa ns. routavuosilta ja jääkäriliikkeen alkuajoilta: Kaksi kynttilää oli salaviesti jolla ilmaistiin talon olevan "ryssä-vapaa vyöhyke", turvallinen etappitalo Ruotsiin ja Saksaan pyrkiville vastarintamiehille. Aukoton järjestelmä ei ollut: Tsaarin poliisi onnistui pidättämään yhteensä 78 aktivistia, jotka passitettiin Špalernajan vankilaan odottamaan teloitustaan tai karkotustaan Siperiaan. Venäjän sekasortoisten olojen vuoksi tuomioita ei kuitenkaan ehditty panna toteen. Vangiksi jääneitä alettiin kutsumaan špalernikeiksi tai kalterijääkäreiksi. Maaliskuun vallankumouksessa kansanjoukot avasivat vankiloiden portit ja kalterijääkärit pääsivät vihdoin Saksaan 27. Jääkäripatalioonaan.

Vuoden 1918 kapina ja Suomen itsenäistyminen jakoi aktivistit. Rivimiesten joukossa oli ollut useita vasemmistolaisittain ajattelevia ns. punajääkäreitä, joiden perustamia neuvostoja ei oikeistolainen päällystö hyväksynyt. Samaten suuri joukko aktivisteja katsoi, ettei sota ollut ohi, vaan jatkoivat sitä lähtemällä vapaaehtoisiksi taistelemaan myös Eestin ja Karjalan itsenäisyyden puolesta. Puolustusvoimien johto, erityisesti kenraali ja entinen kalterijääkäri Aarne Sihvo, ei kuitenkaan ollut tässä toiminnassa mukana, vaan toimi tarmokkaasti kaikenlaisen ulkoparlamentaarisen poliittisen toiminnan ehkäisemiseksi.