{"id":92,"date":"2010-10-19T14:15:15","date_gmt":"2010-10-19T12:15:15","guid":{"rendered":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/?p=92"},"modified":"2010-10-20T13:30:00","modified_gmt":"2010-10-20T11:30:00","slug":"hobitit-seikkailevat-ylaluokan-tyhjantoimittajat","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/?p=92","title":{"rendered":"Hobitit – seikkailevat yl\u00e4luokan tyhj\u00e4ntoimittajat"},"content":{"rendered":"

\"BilboPeter Jacksonin elokuvasta ja pintapuolisella lukemisella Tolkienin kirjoistakin saa sellaisen k\u00e4sityksen, ett\u00e4 kaikki hobitit harrastelivat taskunauriita, piipunpolttoa, m\u00e4ss\u00e4ily\u00e4 ja vaivatonta el\u00e4m\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on harha: Repunp\u00e4\u00e4n Reppulit<\/a><\/strong> olivat maalaisaateliin<\/a> verrattavaa\u00a0hobittiyhteiskunnan kermaa, joka Castle Howardien<\/a> sijaan sattui arvostamaan enemm\u00e4n maanalaisia asumuksia. Vaikka Repunp\u00e4\u00e4n Reppulit olivat Hobittilan ja Virranvarren vaikutusvaltaisinta ja vakavaraisinta sukua, he olivat itse asiassa nousukkaita: Bilbo oli perinyt omaisuutensa \u00e4idilt\u00e4\u00e4n Belladonna Tukilta, Gerontius Tukin<\/a><\/strong> tytt\u00e4relt\u00e4. Gerontius Tuk oli entinen\u00a0thain<\/a> <\/em>eli p\u00e4\u00e4mies ja k\u00e4skynhaltija, ja Tukit olivat Rankkibukien ohella koko Konnun ylivoimaisesti t\u00e4rkein ja ylh\u00e4isin suku. Kuten Englannin yl\u00e4luokassa my\u00f6s Tukien suvussa eksentrisyys, jopa suoranainen kahjous, ei ollut tavatonta. Bilbo v\u00e4ltteli naisseuraa, kirjoitti runoutta, eli piintyneen poikamiehen tavoin ja testamenttasi lopulta omaisuutensa pikkuserkulleen Frodolle.<\/p>\n

Frodo Reppuli, tuo Hobittilan oma Bertie Wooster, oli tottunut makoisaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n. H\u00e4nell\u00e4 oli oma Jeevesins\u00e4, Sam Gamgi, ja yst\u00e4vin\u00e4 joukko ihailevia kuhnuriklubilaisia. Hek\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t olleet mit\u00e4\u00e4n tavanomaisia hobitteja. Meriadoc Rankkibuk<\/strong> oli monimiljon\u00e4\u00e4ri Saradoc Kullankylv\u00e4j\u00e4n, Bukinmaan herran, vanhin poika ja perij\u00e4. Lahop\u00e4inen Pippin<\/strong> oli puolestaan konnun thain<\/em>in Paladin Tukin nuori tuhlaajapoika Peregrin Tuk. T\u00e4m\u00e4 kolmikko ei sitten vuosikymmeniin tehnytk\u00e4\u00e4n muuta kuin istui klubeilla ja kievareissa maistelemassa eri olutlaatuja.<\/p>\n

Ei ihme, ett\u00e4 heid\u00e4n menemisist\u00e4\u00e4n ja tulemisistaan puhuttiin, mutta heid\u00e4n katoamistaan ei varsinaisesti surtu, muuten kuin siin\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 Repunp\u00e4\u00e4nkin talous ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 tuotti ty\u00f6paikkoja v\u00e4lillisesti kymmenille ellei sadoille hobiteille. Bilbolla oli useita makuuhuoneita, useita vaatehuoneita, useampi ruokasali ja ennen kaikkea hyvin mukiinmenev\u00e4 ruokakellari. Hobitin varastoista l\u00f6ytyi min\u00e4 tahansa satunnaisena keskiviikkona ainakin teet\u00e4, kahvia, olutta, portteria ja punaviini\u00e4, piippukessusta<\/a><\/strong> puhumattakaan.<\/p>\n

Mutta mist\u00e4 tulivat kaikki n\u00e4m\u00e4 hobittiylimyst\u00f6n viinit, kahvit, kultaiset napit, brokadikankaat ja taidokkaat korut? Hobitit eiv\u00e4t k\u00e4sitt\u00e4\u00e4kseni valmistaneet itse kovinkaan monia yleellisyystuotteita. Ainoa poikkeus oli piippukessu, jota viljeltiin Etel\u00e4nelj\u00e4nnyksess\u00e4 ja josta merkitt\u00e4v\u00e4 osa meni vientiin. Bilbon aikana hobittien p\u00e4\u00e4asialliset kauppakumppanit olivat k\u00e4\u00e4pi\u00f6it\u00e4. Sijaitsihan Kontu muinaisen k\u00e4\u00e4pi\u00f6iden kauppatien varrella, jota pitkin Sinivuoren k\u00e4\u00e4pi\u00f6t (jotka kuuluivat tulipartojen <\/em>ja v\u00e4kivarsien <\/em>heimoihin) olivat pit\u00e4neet yhteytt\u00e4 pitk\u00e4partoihin<\/em> (Durinin heimoon). Isoihin ihmisiin suhtauduttiin Konnussa vieroksuen, mutta k\u00e4\u00e4pi\u00f6t olivat n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti yleinen n\u00e4ky. Kun Thorinin seurue pelmahti Bilbon vieraaksi, he luulivat Bilboa ensimm\u00e4isen\u00e4 kauppiaaksi<\/em>, sill\u00e4 mik\u00e4\u00e4n muu ei k\u00e4\u00e4pi\u00f6iden mielest\u00e4 voinut selitt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen vaurauttaan.<\/p>\n

K\u00e4\u00e4pi\u00f6ill\u00e4 oli muinainen, jo tuhansia vuosia jatkunut perinn\u00e4istapa, jonka mukaan he keskittyiv\u00e4t k\u00e4ym\u00e4\u00e4n kauppaa ja tuottamaan valmiita tuotteita, ja j\u00e4ttiv\u00e4t halveksitun maanviljelyn (ja usein my\u00f6s sotimisen) muille kansoille. K\u00e4\u00e4pi\u00f6kaivannot kuluttivat suuria m\u00e4\u00e4ri\u00e4 maatalouden tuotteita, ja t\u00e4t\u00e4 voidaan kenties pit\u00e4\u00e4 yhten\u00e4 selityksen\u00e4 sille, miten Kontu saattoi selvit\u00e4 Arthedainin <\/strong>kuningaskunnan romahtamisesta III 1974. Sinivuorten k\u00e4\u00e4pi\u00f6t tarvitsivat mahdollisimman l\u00e4hell\u00e4, hyvien liikenneyhteyksien varrella sijaitsevan ravinnontuotantoalueen. My\u00f6hempien aikojen hobittiylimyst\u00f6 nousi valtaan juuri noihin aikoihin, sivilisaation romahtamista seuranneessa kaaoksessa. He rikastuivat tuhansien hobittitorppareiden selk\u00e4nahasta, myym\u00e4ll\u00e4 viljelystens\u00e4 tuoton ulkomaille. Samalla he muovasivat puolituisten yhteiskunnasta sellaisen jonka me hyvin tunnemme.<\/p>\n

Monissa muissa maissa, joissa yl\u00e4luokka eli talonpoikaiston hiest\u00e4, se sent\u00e4\u00e4n saattoi v\u00e4itt\u00e4\u00e4 huolehtivansa rahvaan puolustuksesta. Thain<\/em>in virka perityy noilta levottomilta ajoilta, jolloin hobititkin tarttuivat aseeseen, mutta Konnun yl\u00e4luokka n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ulkoistaneen maansa puolustuksen jo hyvin varhaisessa vaiheessa ulkopuolisille. Nimellisesti siit\u00e4 huolehtivat rajamiehet ja h\u00e4t\u00e4tilanteessa koottava hobittiv\u00e4ki, mutta on selv\u00e4\u00e4, ettei Kontu olisi ainoana Arthedainin kuningaskunnan osana s\u00e4ilynyt vain omin voimin. Itse asiassa her\u00e4\u00e4 kysymys, vaikuttiko Konnun autonomisen hobittil\u00e4\u00e4nityksen perustaminen jotenkin tuhoisasti is\u00e4nt\u00e4valtioon.<\/p>\n

Puolituiset ilmestyv\u00e4t aikakirjoihin ensimm\u00e4isell\u00e4 tuhatluvulla Kolmatta Aikaa. Alkujaan he olivat Anduinin yl\u00e4laaksoissa Sumuvuorten ja Synkmets\u00e4n liepeill\u00e4 asuva pienikokoinen mutta sitke\u00e4 ker\u00e4ilij\u00e4- ja mets\u00e4st\u00e4j\u00e4kansa. Kaikki hobitit olivat alunperin asuneet maankoloissa, joent\u00f6rmiin kaivetuissa koloissa, ja heid\u00e4n t\u00e4rkein elinkeinonsa oli kalastus. Perim\u00e4tiedon mukaan ihmisten lis\u00e4\u00e4ntyminen, maanviljelyksen levi\u00e4minen ja Synkmets\u00e4n ylle levinnyt varjo ajoi heid\u00e4t pois perinteisilt\u00e4 asuinsijoiltaan Sumuvuorten yli Eriadoriin, jonne he saapuivat kolmena suurena muuttoaltona. Kulkusirkkalauman tavoin t\u00e4m\u00e4 varastelulla ja ker\u00e4ilyll\u00e4 el\u00e4nyt pakolaisv\u00e4ki levitt\u00e4ytyi yli koko Eriadorin. Karvajalat<\/em> asettuivat asumaan Arthedainiin, Briihin ja Viimavaaroille. V\u00e4kev\u00e4t<\/em> seurasivat Kohuvett\u00e4 etel\u00e4\u00e4n ja p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t Cardolaniin, Tharbadin ja Mustainmaan rajoille. V\u00e4h\u00e4lukuisimmat helokesit<\/em> valtasivat Rhudaurin mets\u00e4maat kunnes sulautuivat muihin klaaneihin.<\/p>\n

Arthedainin kuningaskunnan kannalta hobittien tulo oli varmaankin verrattavissa meid\u00e4n maailmamme kansainvaelluksiin. Ratkaisukin oli samankaltainen. Kuningas Argeleb II luovutti vuonna III 1601 hobiteille ikiaikaisen nautintaoikeuden maahan Paasikaarten sillan l\u00e4nsipuolella. Alkuper\u00e4inen hobittireservaatti oli ilmeisesti vaatimattoman kokoinen, mutta hobitit lis\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t nopeasti ja “valtasivat kaiken maan joen ja Kaukavaarojen v\u00e4lill\u00e4” <\/em>(Sormuksen ritarit, 22). Maa-alue kuului Arthedainin kuningaskunnan tuottavimpiin, mutta Vuosien Kirjassa on vihjeit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 Arthedainin v\u00e4ki oli suuresti huvennut sotien ja onnettomuuksien vuoksi, joten kenties Argeleb II:lla ei ollut vaihtoehtoja.<\/p>\n

Arthedainin d\u00fanedain<\/em> tekiv\u00e4t parhaansa kotouttaakseen tulokkaat ja tehd\u00e4kseen heist\u00e4 liittolaisia jatkuvaan sotaansa Angmarin noitavaltakuntaa vastaan. \u00a0He opettivat hobiteille luku- ja kirjoitustaidon, k\u00e4sity\u00f6t, rakennustaidon ja rahan k\u00e4yt\u00f6n vaihdannan v\u00e4lineen\u00e4. Ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 heilt\u00e4 olivat per\u00e4isin my\u00f6s kaikki ne instituutiot, joista hobitit olivat my\u00f6hemmin ylpeit\u00e4: postilaitos, rajavartiosto, k\u00e4r\u00e4j\u00e4t ja oikeuslaitos. Arthedainin ihmiset jakoivat Konnun hallintopiireihin, mutta hobittien sukurakkauden vuoksi niiden merkitys j\u00e4i olemattomaksi. Hobittiyhteiskunta muodostui klaaneista, joiden p\u00e4\u00e4llikk\u00f6t p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t kesken\u00e4\u00e4n kaikista asioista. Sen vuoksi TSH:n prologissa voidaan sanoa, ett\u00e4 Konnussa “oli tuskin mink\u00e4\u00e4nlaista hallintoa”<\/em>. Suvut hoitivat enimm\u00e4kseen omat asiansa. Miten, siihen Bilbo Reppuli ei ottanut kantaa. Ehk\u00e4 ei ole kaukaa haettua verrata Konnun perustajia Marchoa ja Blancoa tai Tukeja ja Ik\u00e4bukeja\u00a0Corleonien ja Maranzanojen<\/a> kaltaisiin “perheisiin”.<\/p>\n

Niin kauan kun kuningaskunta oli olemassa, hobitit olivat nimellisesti Arthedainin alamaisia, mutta itse asiassa heit\u00e4 hallitsivat heid\u00e4n omat p\u00e4\u00e4llikk\u00f6ns\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 he sekaantuneet muun maailman menoon. Sama tilanne vallitsi L\u00e4nsi-Roomassa 400-luvulla, kun keisarit olivat luovuttaneet kokonaisia provinsseja germaaneille. Argeleb II:n jalot tavoitteet j\u00e4iv\u00e4t tyystin toteutumatta. Hobitit ottivat d\u00fanedainilta<\/em> kaiken mit\u00e4 saivat, mutta eiv\u00e4t antaneet mit\u00e4\u00e4n vastapalvelukseksi. Arthedainin viimeiseen taisteluun he l\u00e4hettiv\u00e4t jousimiehi\u00e4 kuninkaan avuksi \u2013 tai niin he itse v\u00e4ittiv\u00e4t, sill\u00e4 siit\u00e4 ei l\u00f6ydy merkint\u00e4\u00e4 yhdess\u00e4k\u00e4\u00e4n ihmisten tarussa. Pohjoisen d\u00fanedain<\/em> eiv\u00e4t siis saaneet hobiteista mink\u00e4\u00e4nlaista apua omiin ponnisteluihinsa, ja yht\u00e4 kiitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6min\u00e4 he s\u00e4ilyiv\u00e4t vuosisatojen halki, omahyv\u00e4isin\u00e4 ja itsetyytyv\u00e4isin\u00e4, kunnes vasta Sormuksen Sodassa he joutuivat vihdoin lunastamaan paikkansa muiden arvostettujen kansakuntien joukossa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Peter Jacksonin elokuvasta ja pintapuolisella lukemisella Tolkienin kirjoistakin saa sellaisen k\u00e4sityksen, ett\u00e4 kaikki hobitit harrastelivat taskunauriita, piipunpolttoa, m\u00e4ss\u00e4ily\u00e4 ja vaivatonta el\u00e4m\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on harha: Repunp\u00e4\u00e4n Reppulit olivat maalaisaateliin verrattavaa\u00a0hobittiyhteiskunnan kermaa, joka Castle Howardien sijaan sattui arvostamaan enemm\u00e4n maanalaisia asumuksia. Vaikka Repunp\u00e4\u00e4n Reppulit olivat Hobittilan ja Virranvarren vaikutusvaltaisinta ja vakavaraisinta sukua, he olivat itse asiassa nousukkaita: Bilbo oli perinyt omaisuutensa \u00e4idilt\u00e4\u00e4n Belladonna Tukilta, Gerontius Tukin tytt\u00e4relt\u00e4. Gerontius Tuk oli entinen\u00a0thain eli p\u00e4\u00e4mies ja k\u00e4skynhaltija, ja Tukit olivat Rankkibukien ohella koko Konnun ylivoimaisesti t\u00e4rkein ja ylh\u00e4isin suku. Kuten Englannin yl\u00e4luokassa my\u00f6s Tukien suvussa eksentrisyys, jopa suoranainen kahjous, ei ollut tavatonta. Bilbo v\u00e4ltteli naisseuraa, kirjoitti runoutta, eli piintyneen poikamiehen tavoin ja testamenttasi lopulta omaisuutensa pikkuserkulleen Frodolle. Frodo Reppuli, tuo Hobittilan oma Bertie Wooster, oli tottunut makoisaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n. H\u00e4nell\u00e4 oli oma Jeevesins\u00e4, Sam Gamgi, ja yst\u00e4vin\u00e4 joukko ihailevia kuhnuriklubilaisia. Hek\u00e4\u00e4n eiv\u00e4t olleet mit\u00e4\u00e4n tavanomaisia hobitteja. Meriadoc Rankkibuk oli monimiljon\u00e4\u00e4ri Saradoc Kullankylv\u00e4j\u00e4n, Bukinmaan herran, vanhin poika ja perij\u00e4. Lahop\u00e4inen Pippin oli puolestaan konnun thainin Paladin Tukin nuori tuhlaajapoika Peregrin Tuk. T\u00e4m\u00e4 kolmikko ei sitten vuosikymmeniin tehnytk\u00e4\u00e4n muuta kuin istui klubeilla ja kievareissa maistelemassa eri olutlaatuja. Ei ihme, ett\u00e4 heid\u00e4n menemisist\u00e4\u00e4n ja tulemisistaan puhuttiin, mutta heid\u00e4n katoamistaan ei varsinaisesti surtu, muuten kuin siin\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 Repunp\u00e4\u00e4nkin talous ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 tuotti ty\u00f6paikkoja v\u00e4lillisesti kymmenille ellei sadoille hobiteille. Bilbolla oli useita makuuhuoneita, useita vaatehuoneita, useampi ruokasali ja ennen kaikkea hyvin mukiinmenev\u00e4 ruokakellari. Hobitin varastoista l\u00f6ytyi min\u00e4 tahansa satunnaisena keskiviikkona ainakin teet\u00e4, kahvia, olutta, portteria ja punaviini\u00e4, piippukessusta puhumattakaan. Mutta mist\u00e4 tulivat kaikki n\u00e4m\u00e4 hobittiylimyst\u00f6n viinit, kahvit, kultaiset napit, brokadikankaat ja taidokkaat korut? Hobitit eiv\u00e4t k\u00e4sitt\u00e4\u00e4kseni valmistaneet itse kovinkaan monia yleellisyystuotteita. Ainoa poikkeus oli piippukessu, jota viljeltiin Etel\u00e4nelj\u00e4nnyksess\u00e4 ja josta merkitt\u00e4v\u00e4 osa meni vientiin. Bilbon aikana hobittien p\u00e4\u00e4asialliset kauppakumppanit olivat k\u00e4\u00e4pi\u00f6it\u00e4. Sijaitsihan Kontu muinaisen k\u00e4\u00e4pi\u00f6iden kauppatien varrella, jota pitkin Sinivuoren k\u00e4\u00e4pi\u00f6t (jotka kuuluivat tulipartojen ja v\u00e4kivarsien heimoihin) olivat pit\u00e4neet yhteytt\u00e4 pitk\u00e4partoihin (Durinin heimoon). Isoihin ihmisiin suhtauduttiin Konnussa vieroksuen, mutta k\u00e4\u00e4pi\u00f6t olivat n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti yleinen n\u00e4ky. Kun Thorinin seurue pelmahti Bilbon vieraaksi, he luulivat Bilboa ensimm\u00e4isen\u00e4 kauppiaaksi, sill\u00e4 mik\u00e4\u00e4n muu ei k\u00e4\u00e4pi\u00f6iden mielest\u00e4 voinut selitt\u00e4\u00e4 h\u00e4nen vaurauttaan. K\u00e4\u00e4pi\u00f6ill\u00e4 oli muinainen, jo tuhansia vuosia jatkunut perinn\u00e4istapa, jonka mukaan he keskittyiv\u00e4t k\u00e4ym\u00e4\u00e4n kauppaa ja tuottamaan valmiita tuotteita, ja j\u00e4ttiv\u00e4t halveksitun maanviljelyn (ja usein my\u00f6s sotimisen) muille kansoille. K\u00e4\u00e4pi\u00f6kaivannot kuluttivat suuria m\u00e4\u00e4ri\u00e4 maatalouden tuotteita, ja t\u00e4t\u00e4 voidaan kenties pit\u00e4\u00e4 yhten\u00e4 selityksen\u00e4 sille, miten Kontu saattoi selvit\u00e4 Arthedainin kuningaskunnan romahtamisesta III 1974. Sinivuorten k\u00e4\u00e4pi\u00f6t tarvitsivat mahdollisimman l\u00e4hell\u00e4, hyvien liikenneyhteyksien varrella sijaitsevan ravinnontuotantoalueen. My\u00f6hempien aikojen hobittiylimyst\u00f6 nousi valtaan juuri noihin aikoihin, sivilisaation romahtamista seuranneessa kaaoksessa. He rikastuivat tuhansien hobittitorppareiden selk\u00e4nahasta, myym\u00e4ll\u00e4 viljelystens\u00e4 tuoton ulkomaille. Samalla he muovasivat puolituisten yhteiskunnasta sellaisen jonka me hyvin tunnemme. Monissa muissa maissa, joissa yl\u00e4luokka eli talonpoikaiston hiest\u00e4, se sent\u00e4\u00e4n saattoi v\u00e4itt\u00e4\u00e4 huolehtivansa rahvaan puolustuksesta. Thainin virka perityy noilta levottomilta ajoilta, jolloin hobititkin tarttuivat aseeseen, mutta Konnun yl\u00e4luokka n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ulkoistaneen maansa puolustuksen jo hyvin varhaisessa vaiheessa ulkopuolisille. Nimellisesti siit\u00e4 huolehtivat rajamiehet ja h\u00e4t\u00e4tilanteessa koottava hobittiv\u00e4ki, mutta on selv\u00e4\u00e4, ettei Kontu olisi ainoana Arthedainin kuningaskunnan osana s\u00e4ilynyt vain omin voimin. Itse asiassa her\u00e4\u00e4 kysymys, vaikuttiko Konnun autonomisen hobittil\u00e4\u00e4nityksen perustaminen jotenkin tuhoisasti is\u00e4nt\u00e4valtioon. Puolituiset ilmestyv\u00e4t aikakirjoihin ensimm\u00e4isell\u00e4 tuhatluvulla Kolmatta Aikaa. Alkujaan he olivat Anduinin yl\u00e4laaksoissa Sumuvuorten ja Synkmets\u00e4n liepeill\u00e4 asuva pienikokoinen mutta sitke\u00e4 ker\u00e4ilij\u00e4- ja mets\u00e4st\u00e4j\u00e4kansa. Kaikki hobitit olivat alunperin asuneet maankoloissa, joent\u00f6rmiin kaivetuissa koloissa, ja heid\u00e4n t\u00e4rkein elinkeinonsa oli kalastus. Perim\u00e4tiedon mukaan ihmisten lis\u00e4\u00e4ntyminen, maanviljelyksen levi\u00e4minen ja Synkmets\u00e4n ylle levinnyt varjo ajoi heid\u00e4t pois perinteisilt\u00e4 asuinsijoiltaan Sumuvuorten yli Eriadoriin, jonne he saapuivat kolmena suurena muuttoaltona. Kulkusirkkalauman tavoin t\u00e4m\u00e4 varastelulla ja ker\u00e4ilyll\u00e4 el\u00e4nyt pakolaisv\u00e4ki levitt\u00e4ytyi yli koko Eriadorin. Karvajalat asettuivat asumaan Arthedainiin, Briihin ja Viimavaaroille. V\u00e4kev\u00e4t seurasivat Kohuvett\u00e4 etel\u00e4\u00e4n ja p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t Cardolaniin, Tharbadin ja Mustainmaan rajoille. V\u00e4h\u00e4lukuisimmat helokesit valtasivat Rhudaurin mets\u00e4maat kunnes sulautuivat muihin klaaneihin. Arthedainin kuningaskunnan kannalta hobittien tulo oli varmaankin verrattavissa meid\u00e4n maailmamme kansainvaelluksiin. Ratkaisukin oli samankaltainen. Kuningas Argeleb II luovutti vuonna III 1601 hobiteille ikiaikaisen nautintaoikeuden maahan Paasikaarten sillan l\u00e4nsipuolella. Alkuper\u00e4inen hobittireservaatti oli ilmeisesti vaatimattoman kokoinen, mutta hobitit lis\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t nopeasti ja “valtasivat kaiken maan joen ja Kaukavaarojen v\u00e4lill\u00e4” (Sormuksen ritarit, 22). Maa-alue kuului Arthedainin kuningaskunnan tuottavimpiin, mutta Vuosien Kirjassa on vihjeit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 Arthedainin v\u00e4ki oli suuresti huvennut sotien ja onnettomuuksien vuoksi, joten kenties Argeleb II:lla ei ollut vaihtoehtoja. Arthedainin d\u00fanedain tekiv\u00e4t parhaansa kotouttaakseen tulokkaat ja tehd\u00e4kseen heist\u00e4 liittolaisia jatkuvaan sotaansa Angmarin noitavaltakuntaa vastaan. \u00a0He opettivat hobiteille luku- ja kirjoitustaidon, k\u00e4sity\u00f6t, rakennustaidon ja rahan k\u00e4yt\u00f6n vaihdannan v\u00e4lineen\u00e4. Ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 heilt\u00e4 olivat per\u00e4isin my\u00f6s kaikki ne instituutiot, joista hobitit olivat my\u00f6hemmin ylpeit\u00e4: postilaitos, rajavartiosto, k\u00e4r\u00e4j\u00e4t ja oikeuslaitos. Arthedainin ihmiset jakoivat Konnun hallintopiireihin, mutta hobittien sukurakkauden vuoksi niiden merkitys j\u00e4i olemattomaksi. Hobittiyhteiskunta muodostui klaaneista, joiden p\u00e4\u00e4llikk\u00f6t p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t kesken\u00e4\u00e4n kaikista asioista. Sen vuoksi TSH:n prologissa voidaan sanoa, ett\u00e4 Konnussa “oli tuskin mink\u00e4\u00e4nlaista hallintoa”. Suvut hoitivat enimm\u00e4kseen omat asiansa. Miten, siihen Bilbo Reppuli ei ottanut kantaa. Ehk\u00e4 ei ole kaukaa haettua verrata Konnun perustajia Marchoa ja Blancoa tai Tukeja ja Ik\u00e4bukeja\u00a0Corleonien ja Maranzanojen kaltaisiin “perheisiin”. Niin kauan kun kuningaskunta oli olemassa, hobitit olivat nimellisesti Arthedainin alamaisia, mutta itse asiassa heit\u00e4 hallitsivat heid\u00e4n omat p\u00e4\u00e4llikk\u00f6ns\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 he sekaantuneet muun maailman menoon. Sama tilanne vallitsi L\u00e4nsi-Roomassa 400-luvulla, kun keisarit olivat luovuttaneet kokonaisia provinsseja germaaneille. Argeleb II:n jalot tavoitteet j\u00e4iv\u00e4t tyystin toteutumatta. Hobitit ottivat d\u00fanedainilta kaiken mit\u00e4 saivat, mutta eiv\u00e4t antaneet mit\u00e4\u00e4n vastapalvelukseksi. Arthedainin viimeiseen taisteluun he l\u00e4hettiv\u00e4t jousimiehi\u00e4 kuninkaan avuksi \u2013 tai niin he itse v\u00e4ittiv\u00e4t, sill\u00e4 siit\u00e4 ei l\u00f6ydy merkint\u00e4\u00e4 yhdess\u00e4k\u00e4\u00e4n ihmisten tarussa. Pohjoisen d\u00fanedain eiv\u00e4t siis saaneet hobiteista mink\u00e4\u00e4nlaista apua omiin ponnisteluihinsa, ja yht\u00e4 kiitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6min\u00e4 he s\u00e4ilyiv\u00e4t vuosisatojen halki, omahyv\u00e4isin\u00e4 ja itsetyytyv\u00e4isin\u00e4, kunnes vasta Sormuksen Sodassa he joutuivat vihdoin lunastamaan paikkansa muiden arvostettujen kansakuntien joukossa.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[16,20,22],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/92"}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=92"}],"version-history":[{"count":16,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/92\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":121,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/92\/revisions\/121"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=92"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=92"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=92"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}