{"id":754,"date":"2024-06-21T10:19:07","date_gmt":"2024-06-21T08:19:07","guid":{"rendered":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/?p=754"},"modified":"2024-06-21T12:35:37","modified_gmt":"2024-06-21T10:35:37","slug":"rakkaudesta-viiniin","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/?p=754","title":{"rendered":"Rakkaudesta viiniin"},"content":{"rendered":"\n

Tutkijat l\u00f6ysiv\u00e4t hiljattain Espanjan Andalusiasta Carmonan kaupungista 2 000 vuotta vanha viini\u00e4<\/a>. Viiden litran valkoviiniannos oli tallella lasisessa uurnassa, johon tuhkattu vainaja. Hautakammiossa oli yhteens\u00e4 kuuden ihmiset j\u00e4\u00e4nteet, joista kahden nimet tiedet\u00e4\u00e4n: Hispana ja Senicio. Viinin seasta l\u00f6ytyi tuhkan ja miehen luiden lis\u00e4ksi kultasormus, johon oli kaiverrettu kaksikasvoinen Janus. Toisessa uurnassa oli naisen j\u00e4\u00e4nteiden seurana meripihkahelmi\u00e4, pullo parfyymin\u00e4 k\u00e4ytetty\u00e4 eteerist\u00e4 patsuli\u00f6ljy\u00e4 ja silkkikangasta.<\/p>\n\n\n\n

Ken oli kantaja kaksikasvoisen Januksen, tuon alkujen ja loppujen jumalan? H\u00e4n ainakin piti kovasti viinist\u00e4, jolla oli kreikkalais-roomalaisessa kulttuurissa keskeinen rooli kaikissa rituaaleissa. Kenties h\u00e4n halusi viesti\u00e4 Julianos Egyptil\u00e4isen tavoin: “N\u00e4in aina lauloin ja viel\u00e4 kummun alta huudan: Juokaa ennen kuin tomu teid\u00e4t peitt\u00e4\u00e4!”<\/em> Hautaus toi mieleeni kuitenkin toisen, tuntemattomaksi j\u00e4\u00e4neen hellenistisen runon:<\/p>\n\n\n\n

\n

“\u00c4l\u00e4 kivipaasille tuo tuoksuvoiteita ja seppeleit\u00e4
\u00e4l\u00e4 vala \u00f6ljy\u00e4 hautarovioihin, se on tuhlausta.
Jos haluat antaa jotain, anna kun viel\u00e4 el\u00e4n.
Jos kastelet viinill\u00e4 tuhkaa,
syntyy vain mutaa, ei kuollut sit\u00e4 juo.”<\/p>\nKreikkalainen antologia 11,8<\/em> (Suom. Sampo Vesterinen)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Itse arkeokemiallinen tutkimus viinin koostumuksesta on kiehtova ja suosittelen asiasta kiinnostuneita lukemaan linkkaamani alkuper\u00e4isen tutkimusartikkelin. Viinin pilaantuminen oli ongelma antiikin aikana; viinintekij\u00e4t pyrkiv\u00e4t pitkitt\u00e4m\u00e4\u00e4n viinin ik\u00e4\u00e4 erilaisilla lis\u00e4aineilla. Roomalaisen Baetican alueella, josta hautakin l\u00f6ytyi, tyypillisimm\u00e4t lis\u00e4aineet olivat kipsi (CaSO4<\/sub>\u00b72 H2<\/sub>O), keittosuola eli natriumkloridi ja kokoon keitetty ryp\u00e4leen puristemehu, jonka sokereiden avulla oli mahdollista nostaa viinin alkoholipitoisuutta. Maailman toiseksi vanhin viini on Speyerist\u00e4 l\u00f6ytynyt roomalainen viinipullo vuosikertaa 325 jaa., mutta sit\u00e4 ei ole koskaan avattu, joten koostumus on j\u00e4\u00e4nyt tuntemattomaksi.<\/p>\n\n\n\n

700-luvulla eaa. el\u00e4nyt kreikkalainen Hesiodos kuvaa viininvalmistusta teoksessaan Ty\u00f6t ja p\u00e4iv\u00e4t<\/em>: kun Orion ja Sirius nousevat keskelle taivasta, silloin ryp\u00e4leet poimitaan ja tuodaan kotiin. Niiden annetaan olla auringossa kymmenen vuorokautta, varjossa viisi vuorokautta, mink\u00e4 j\u00e4lkeen ne poljetaan mehuksi. Puristemehu siirret\u00e4\u00e4n ensin k\u00e4ymisastiaan ja sitten kypsymisastiaan, joka avataan vasta kev\u00e4\u00e4ll\u00e4. Viininvalmistuksessa oli kuitenkin huomattavia eroja eri paikkojen ja aikojen v\u00e4lill\u00e4. Antiikin kirjallisuudesta tied\u00e4mme kymmeni\u00e4 ellei per\u00e4ti satoja erilaisia viinilaatuja. Muinaisista viineist\u00e4 kuuluisin oli Traakian rannikolta kotoisin ollut Ismaroksen (my\u00f6h. Maroneia) viini, joka oli niin v\u00e4kev\u00e4\u00e4, ett\u00e4 oikeaoppinen sekoitussuhde oli per\u00e4ti kaksikymment\u00e4 osaa vett\u00e4 yhteen osaa viini\u00e4. Antiikin viininvalmistajat pyrkiv\u00e4t mahdollisimman korkeaan alkoholipitoisuuteen s\u00e4ilyvyyssyist\u00e4, mutta tuolla lantraussuhteella syntyy kyll\u00e4 eritt\u00e4in laihaa gemi\u0161ti\u00e4<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

Roomalainen Plinius kertoo meille l\u00e4hes vuosituhatta my\u00f6hemmin paikallisen viinin olevan edelleen vahvaa ja voimallista, v\u00e4rilt\u00e4\u00e4n mustaa ja voimakastuoksuista. Pliniuksen mukaan sekoitussuhde oli yhden suhteessa kahdeksaan. Plinius suosittelee erityisesti my\u00f6s Pramnian viini\u00e4, jota kasvoi Smyrnan alueella V\u00e4h\u00e4ss\u00e4-Aasiassa. Pramnian viini oli jotain, jota antiikin viinintuntijat kuvaavat “ankaraksi”, eli kuivaksi ja tanniiniseksi. Sen kanssa suositeltiin nautittavaksi juustoa ja leip\u00e4\u00e4, johon tanniinit sitoutuvat eiv\u00e4tk\u00e4 kuivata suuta niin pahasti. <\/p>\n\n\n\n

Roomalaisten viininvalmistajien pyrkimys korkeaan s\u00e4ilyvyyteen teki viineist\u00e4 paitsi v\u00e4kevi\u00e4, my\u00f6s makeita. Roomalaiset kutsuivat maustettuja viinej\u00e4 “kreikkalaiseksi viiniksi”, josta voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4 jotain valtakunnan it\u00e4osien makumieltymyksist\u00e4. Mausteina k\u00e4ytettiin mm. pihkaa (kuten retsinassa<\/em> nyky\u00e4\u00e4nkin) ja merivett\u00e4. J\u00e4lkiruokaviinin\u00e4 roomalaiset rakastivat hunajalla maustettua \u00e4ll\u00f6makeaa mulsumia<\/em>. Plinius on paras l\u00e4hteemme my\u00f6s ryp\u00e4lelajikkeisiin. Ongelma on siin\u00e4, ett\u00e4 nimet itsess\u00e4\u00e4n kertovat meille varsin v\u00e4h\u00e4n: Tied\u00e4mme, ett\u00e4 arvostetuimpia italialaisia lajikkeita olivat mm. aminea, nomentana, alopecis<\/em> ja apiana<\/em>. Umberto Econ sanoin “Entisyys on ruusu, josta on j\u00e4ljell\u00e4 vain nimi. Meille ovat j\u00e4\u00e4neet pelk\u00e4t nimet.”<\/em><\/p>\n\n\n\n

Se ei ole est\u00e4nyt tutkijoita yritt\u00e4m\u00e4st\u00e4 yhdist\u00e4\u00e4 nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 viljeltyj\u00e4 lajikkeita antiikin aikaisiin. Historiallisiksi lajikkeiksi arvellaan aglianicoa<\/em>, jonka fokaialaiset toivat Kreikasta Italiaan, sek\u00e4 vaalea moscato<\/em>, jonka muinaiset kreikkalaiset tunsivat nimell\u00e4 Anathelicon moschaton<\/em>. Roomalaisen nimens\u00e4 apiana <\/em>se sai mehil\u00e4isilt\u00e4 (apis<\/em>), jotka olivat kuulemma erityisen innostuneita ryp\u00e4leist\u00e4. Moscato <\/em>levisi my\u00f6h\u00e4isantiikin aikana roomalaisten mukana Ranskaan ja Saksaan; Kaarle Suuren p\u00e4ivin\u00e4 se oli jo yksi p\u00e4\u00e4asiallisista vientiartikkeleista. <\/p>\n\n\n\n

Ik\u00e4\u00e4n kuin viini ei muuten olisi maistunut, kristillinen kirkko teki parhaansa sen levitt\u00e4miseksi my\u00f6s t\u00e4nne kylm\u00e4\u00e4n pohjolaan. 1100-luvulla tuli voimaan katolinen transubstantaatio-oppi, jonka mukaan pyh\u00e4n ehtoollisen leip\u00e4 ja viini kirjaimellisesti eik\u00e4 vain symbolisesti muuttuivat Jeesuksen lihaksi ja vereksi. Ehtoollisen saattoi jakaa vain erityisesti vihitty pappi, joka oli saanut armolahjan vihkimyksens\u00e4 kanssa. Pyh\u00e4 ehtoollinen on asetettu viinin ja leip\u00e4\u00e4n eik\u00e4 siit\u00e4 k\u00e4y kiert\u00e4minen; ei vaikka viinin saatavuus oli keskiajalla hyvin satunnaista. Islantilaisten annaalien mukaan saarelle ei vuonna 1326 tullut yht\u00e4\u00e4n laivaa, mink\u00e4 takia ehtoollisen jakamisesta oli seurakunnissa luovuttava.<\/p>\n\n\n\n

1400-luvulla tilanne alkoi jo huojentua: Tukholmaan tuotiin keskim\u00e4\u00e4rin 15 000 litraa viini\u00e4 vuodessa. T\u00e4rkein viinin tuontisatama pohjoisessa oli kuitenkin Saksalaisen ritarikunnan hallitsema Tallinna, jonne tuotiin per\u00e4ti 100 000 litraa viini\u00e4 vuodessa. Monet niist\u00e4 olivat it\u00e4eurooppalaisia viinej\u00e4 Oderin laakson kaupungeista. Koska viel\u00e4 tuohon aikaan oli Euroopassa nykyist\u00e4 l\u00e4mpim\u00e4mp\u00e4\u00e4, viininviljelyn pohjoisraja oli l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 it\u00e4merta. Keskiajan viinien nimitykset ovat yht\u00e4 ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 kuin antiikinkin. Usein viiniin viitattiin laivaussataman mukaan. Ruotsalaisissa l\u00e4hteiss\u00e4 mainitaan Ruzella<\/em>, jolla tarkoitettiin Ranskan La Rochellesta laivattua viini\u00e4, sek\u00e4 Alikante<\/em>, joka oli per\u00e4isin Etel\u00e4-Espanjan Alicanten maakunnasta. Malvoasir<\/em> oli alun perin viini Kreikan Monemvasiasta, mutta keskiajalla nimityst\u00e4 alettiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 makeista ja v\u00e4kevist\u00e4 viineist\u00e4, joita tuotiin Madeiralta ja Azoreilta. Muista viinilaaduista t\u00e4ytyy mainita v\u00e4kev\u00e4 ja tuoksuva portugalilainen bastard<\/em>– eli \u00e4p\u00e4r\u00e4viini sek\u00e4 klaret<\/em>, gl\u00f6gin kaltainen juoma jossa valkoviiniin lis\u00e4ttiin sahramia, kanelia, inkiv\u00e4\u00e4ri\u00e4 ja sokeria. My\u00f6hemmin klaretiksi kutsuttiin taas Bordeaux’n punaviinej\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Viel\u00e4 1500-luvulla viinin saatavuus pohjoisessa oli vain muutamien kauppiaiden k\u00e4siss\u00e4. Kun Kustaa Vaasa kuuli vuonna 1544 hollantilaisen Dirik Johanssonin saapuneen laivallaan Tukholman saaristoon viini- ja maustelastissa, h\u00e4n l\u00e4hetti heti miehens\u00e4 k\u00e4ym\u00e4\u00e4n kauppaa, sill\u00e4 kuninkaalla ei ollut lainkaan viini\u00e4 linnassaan. Yritykset tuoda viini\u00e4 maahan omilla laivoilla eiv\u00e4t olleet aina niin onnistuneita. Vuonna 1535 Kustaa Vaasa l\u00e4hetti Ruotsin p\u00e4\u00e4asiallisilla vientiartikkeleilla eli raudalla ja voilla lastatun laivan Kristoffer Juomanlaskijan komennossa hakemaan Ranskasta hyv\u00e4\u00e4 viini\u00e4, mutta matkalla laivamiehet joivat salaa per\u00e4ti 300 litraa bastardia. Hitaasti, mutta varmasti viini kuitenkin kotiutui Ruotsiin ja sit\u00e4 my\u00f6ten my\u00f6s t\u00e4nne Suomeen. 1600-luuvun aatelille maistui siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin viini, ett\u00e4 kuningatar Kristiinan hovi kulutti sit\u00e4 50 000 litraa vuodessa. <\/p>\n\n\n\n

Ulkomaalaiset l\u00e4hetyst\u00f6t panivat merkille, ett\u00e4 pohjolassa juomiseen liittyi omituinen pakonomaisuus. Sek\u00e4 miehet ett\u00e4 naiset suorastaan yllyttiv\u00e4t toisiaan ryypp\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n; tapa jota jo muinaiset roomalaiset paheksuivat. Ranskalainen l\u00e4hetyst\u00f6sihteeri Charles Ogiers merkitsi p\u00e4iv\u00e4kirjaansa vuonna 1634 ihmettelev\u00e4\u00e4n s\u00e4vyyn: “T\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei juoda siksi, ett\u00e4 oltaisiin janoisia, tai siksi, ett\u00e4 se maistuisi hyv\u00e4lt\u00e4, vaan se riippuu p\u00f6yt\u00e4toverin kohteliaisuudesta tai itsep\u00e4isyydest\u00e4. Vieraat koetetaan joko kavaluudella tai miehekkyydell\u00e4 juottaa humalaan.” Kuningas Kaarle XI:n neuvonantajan Erik Lindsch\u00f6ldin mukaan se, joka ei vet\u00e4nyt kunnon k\u00e4nnej\u00e4, oli tomppeli ja ik\u00e4v\u00e4 ihminen. Mik\u00e4\u00e4n ei ollut muuttunut antiikin p\u00e4ivist\u00e4: antiikin oppineidenkin mukaan barbaarin tunnistaa siit\u00e4, ettei h\u00e4n osaa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 viini\u00e4 oikein.<\/p>\n\n\n\n

Suosikkitarinani 1600-luvun Suomen (eli Ruotsin) viinink\u00e4yt\u00f6st\u00e4 on usein kertomani anekdootti Porvoosta 22. elokuuta 1661, jolloin joukko nuoria aatelisherroja renkeineen oli kokoontynyt ryypiskelem\u00e4\u00e4n raatimies Siebenin lesken luokse. Lesken luona oli tyls\u00e4\u00e4, joten nuoret juomaveikot l\u00e4htiv\u00e4t etsim\u00e4\u00e4n kaupungin urkuria. T\u00e4m\u00e4 ei ollut kotonaan, mutta h\u00e4net l\u00f6ydettiin viuluineen toisen kaupungin merkkihenkil\u00f6n, Berendt Krusen luota. Koko hyv\u00e4syntyinen ryyppyseurue siirtyi nyt sinne kestitt\u00e4v\u00e4ksi, sill\u00e4 Krusella oli hyv\u00e4 viinikellari. Viini\u00e4 my\u00f6s tarjoiltiin ylenpalttisesti. Porukan vanhin, 19-vuotias paroni Fabian Wrede pist\u00e4ytyi pihalle heitt\u00e4m\u00e4\u00e4n vett\u00e4, kun h\u00e4n n\u00e4ki is\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 piian kumartuneena askareissaan. Molestointi mieless\u00e4\u00e4n Wrede ryhtyi jahtaamaan piikaa, joka onnistui pakenemaan turvaan naapuriin. V\u00e4kisinmakuun ep\u00e4onnistuttua k\u00e4nniset nuoret herrat kokivat oikeuksiaan poljetun, joten he hakivat hevosensa, miekkansa ja pistoolinsa, ja ratsastelivat k\u00e4nniss\u00e4 pitkin Porvoota pirstoen rikki kaupunkilaisten ikkunoita.<\/p>\n\n\n\n

Porvoon raastuvanoikeuden tuomiovalta ei ulottunut aatelisiin, joten nuoret herrat j\u00e4iv\u00e4t ilmeisesti rangaistuksetta. Metel\u00f6iv\u00e4st\u00e4 hauskanpidosta tuli joka tapauksessa 1600-luvulla normi. Kun vaasalaiset ylioppilaat vuonna 1681 riehuivat k\u00e4nniss\u00e4 kapungilla pistooleilla ammuskellen ja sopimattomia lauluja laulaen, he puolustautuivat sill\u00e4 ett\u00e4 “Tukholmassakin ammuttiin y\u00f6t l\u00e4peens\u00e4 eik\u00e4 siell\u00e4 ket\u00e4\u00e4n haastettu oikeuteen”. Suuretkin herrat sekoilivat tavalla, joka t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vaikuttaa l\u00e4hes k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4. Vuonna 1659 maaherra E. J. Creutz ja kenraaliluutnantti Erik Kruse olivat ryyp\u00e4nneet useita p\u00e4ivi\u00e4, kun he er\u00e4\u00e4n\u00e4 hein\u00e4kuisena y\u00f6n\u00e4 keksiv\u00e4t lopulta l\u00e4hte\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n yll\u00e4tysvierailuja Helsingin merkkihenkil\u00f6iden luo. <\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4iseksi uhrikseen he valitsivat kirkkoherra Orlanderin. Kenraali antoi k\u00e4skyn siirt\u00e4\u00e4 kaksi pient\u00e4 kanuunaa kirkkoherran talon eteen ja pappilan v\u00e4ki her\u00e4tettiin tykinlaukauksilla. Sen j\u00e4lkeen mentiin sis\u00e4\u00e4n ja pakotettiin kaikki juomaan tervetuliaismaljoja uusien tykinlaukauksien s\u00e4estyksell\u00e4. Orlanderin luota Creutz, Kruse ja heid\u00e4n k\u00e4nninen seurueensa l\u00e4htiv\u00e4t tapaamaan pormestari Mikael Sakarininpoikaa, joka oli jo aiemmin kannellut maaherrasta hovioikeuteen. Kaupungin urkuri oli kaapattu mukaan soittamaan juhlijoille taustamusiikkia vankkureiden lavalle nostetulla spinetill\u00e4. Pihalla viinipullot poksahtelivat samalla kun Kruse ampui k\u00e4nniss\u00e4 pormestarin taloa tykill\u00e4 niin, ett\u00e4 syttyi tulipalo ja pormestari perheineen joutui pakenemaan y\u00f6nselk\u00e4\u00e4n. <\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4kin todistaa antiikin auktoreiden olleen koko ajan oikeassa: Viini on viisasten juoma eik\u00e4 sit\u00e4 sovi antaa barbaareille, jotka vain juovat siit\u00e4 itsens\u00e4 tukkihumalaan. Oma hyvien k\u00e4yt\u00f6stapojen aapiseni on Miehen kirja<\/em> vuodelta 1953, joka on mainio opas kaikkeen siihen, mit\u00e4 tarkoittaa olla herrasmies. Ilman Miehen kirjaa<\/em> en olisi koskaan esimerkiksi oppinut, ett\u00e4 ravintolassa soittavalle orkesterille kuuluu l\u00e4hett\u00e4\u00e4 tarjoilijan matkassa sopiva seteli, mutta jos kyseess\u00e4 on mustalaisorkesteri, priimas <\/em>tulee viuluineen ker\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n kolehdin. Miehen kirjasta<\/em> opin my\u00f6s sen, ett\u00e4 niinijalustalla varustettu py\u00f6r\u00e4pohjainen Chiantipullo on nimelt\u00e4\u00e4n fiasco<\/em>; kun venetsialainen lasipuhaltaja ep\u00e4onnistui mestarin\u00e4ytteiss\u00e4\u00e4n, sanottiin, ett\u00e4 teoksesta tuli vain fiasco eli yksinkertaisin mahdollinen tulos. Jotta herrasmies ei viini\u00e4 tilatessaan vaikuttaisi t\u00e4ydelliselt\u00e4 juntilta, kirjassa on my\u00f6s yleisimpien viinilaatujen lausumisopas (perl d\u00f6 burgonj, silvuplee<\/em>).<\/p>\n\n\n\n

Viiniharrastus n\u00e4et mahdollistaa 1600-luvun \u00f6rvelt\u00e4vien aatelismiesten vastapainoksi sellaisen m\u00e4\u00e4r\u00e4n snobismia, ettei paremmasta v\u00e4li\u00e4. Ylenm\u00e4\u00e4r\u00e4inen hienostelu on saanut jotkut kirjailijat jopa vieroksumaan viini\u00e4; Mark Twainilla oli tapana sanoa ett\u00e4 ero viinipullollisen ja etikan v\u00e4lill\u00e4 oli etiketiss\u00e4. Ryyppyveikoista ensimm\u00e4inen eli Kingsley Amis ei voinut siet\u00e4\u00e4 viiniin liittyv\u00e4\u00e4 p\u00e4temist\u00e4. Teoksessaan Otetaan taas <\/em>Amis kirjoittaa:<\/p>\n\n\n\n

\n

“Syv\u00e4 v\u00e4ri ja metsittynyt tuoksu. Aika sekava, ep\u00e4siistin oloinen viini, jossa esiin ty\u00f6ntyy yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 hedelm\u00e4isyys, toisaalta ryhdikkyys ja alta t\u00e4ytel\u00e4isyys. Se on yht\u00e4 mukavaa kuin 1961 Nuits-St-Georges kunhan se on k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt kulmansa sis\u00e4\u00e4n ja asettunut. <\/em><\/p>\n\n\n\n

Juuri t\u00e4m\u00e4n tyyppinen lainaus viinilehdest\u00e4 antaa viinille huonon kaiun monien sellaisten korvissa, jotka nauttisivat viinist\u00e4 mik\u00e4li voisivat vakavissaan kokeilla sit\u00e4.”<\/p>\nKingsley Amis, On Drink (1972), suom. Hannu Harju<\/em><\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Itse pystyn kyll\u00e4 viini\u00e4 maistettuani v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti sanomaan onko se hyv\u00e4\u00e4, pahaa vai keskinkertaista, mutta kieleni makunystyr\u00f6ille on t\u00e4ysin mahdotonta tavoittaa viinist\u00e4 “nahkaisuutta”, “toffeemaisuutta”, “kyps\u00e4\u00e4 hunajamelonia” tai “ananasta”. Mik\u00e4li vieraittesi joukossa on oikeita viinintuntijoita, mutta itse olet kaltaiseni amat\u00f6\u00f6ri joka laittaa ryp\u00e4leet j\u00e4rjestykseen hyv\u00e4\u00e4\u2013pahaa-akselille, Kingsley Amis antaa joitakin vinkkej\u00e4. Aina kannattaa asettaa tarjolle kylm\u00e4\u00e4 valkoviini\u00e4, koska se on aina oikeassa tarjoilul\u00e4mp\u00f6tilassa eik\u00e4 tarvitse ahdistua siit\u00e4, olisiko punaviini pit\u00e4nyt muistaa avata jo kolme tuntia aiemmin ilmaantumaan karahvissa. <\/p>\n\n\n\n

Amis suosittelee v\u00e4lttelem\u00e4\u00e4n valkoisia Bourgogneja, jotka joidenkin mielest\u00e4 “muistuttavat l\u00e4heisesti kylm\u00e4n liitukeiton ja alunalik\u00f6\u00f6rin sekoitusta, joka on ter\u00e4stetty muutamalla lis\u00e4aineella, mik\u00e4 saa sen muistuttamaan lapsen pissaa”. Jos sinulta kysyt\u00e4\u00e4n mielipidett\u00e4 viinist\u00e4, eik\u00e4 mieleesi tule yht\u00e4\u00e4n viinilehtien k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4 laatusanaa, kannattaa vastata reippaasti “Hulppeaa”, kuin ajatuksesi olisivat korkeammissa asioissa, kuten giniss\u00e4, Rooman valtakunnassa tai seksiss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Itse vannon kroatialaisten viinien nimeen; kroatialainen valkoviini on hapotonta ja helposti juotavaa, parhaimmillaan \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen aromikasta nektaria, jonka tuoksu vie ajatukset aina Adrianmeren jylhiin maisemiin. Punaviineist\u00e4 taas l\u00f6ytyy jyrkkyytt\u00e4 ja makua. Grabovacin, Madirazzan, Nui\u0107in, Matu\u0161kon ja Dinga\u010din viinit ovat erinomaisia ja paljon parempia kuin jotkut italialaiset \u2013 saatika espanjalaiset viinit, jotka muistuttavat minun mielest\u00e4ni enemm\u00e4n hilloisia marjamehuja. Viini poistaa mielest\u00e4 murheen, sytytt\u00e4\u00e4 lemmen, naurun, rakkauden el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja auttaa keskittym\u00e4\u00e4n nauttimaan hetkest\u00e4. Kaikki sanomisen arvoinen viinist\u00e4 on sanottu jo kauan aikaa sitten, joten p\u00e4\u00e4t\u00e4n t\u00e4m\u00e4nkin kirjoituksen kahteen runoon.<\/p>\n\n\n\n

\n
\n
\n

Viini mielet rohkaisee
tekee syttyviksi lemmen liekkiin
huolet huuhtoo
arjen murheet karkottaa.
Silloin saapuu nauru
k\u00f6yh\u00e4nkin p\u00e4\u00e4 nousee pystyyn
kaikkoaa vaikerrus ja vaiva
ja otsalta huolien murheet. <\/p>\n\u2013 Ovidius, Ars amatoria<\/em><\/cite><\/blockquote>\n<\/div>\n\n\n\n

\n
\n

Kuinka synnyin? Mist\u00e4 tulin?
Mit\u00e4 varten, kuolemaako?
Ei ole vastauksia, en tied\u00e4 mit\u00e4\u00e4n.
Synnyin tyhj\u00e4st\u00e4,
palaan ei mihink\u00e4\u00e4n.
Tyhj\u00e4 ja olematon on ihmissuku.
Ammenna minulle
Bakkhoksen hilpe\u00e4st\u00e4 l\u00e4hteest\u00e4,
on viini vastal\u00e4\u00e4ke kaikkeen pahaan.<\/p>\n\u2013 tuntematon, Kreikkalainen antologia<\/em><\/cite><\/blockquote>\n<\/div>\n<\/div>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Tutkijat l\u00f6ysiv\u00e4t hiljattain Espanjan Andalusiasta Carmonan kaupungista 2 000 vuotta vanha viini\u00e4. Viiden litran valkoviiniannos oli tallella lasisessa uurnassa, johon tuhkattu vainaja. Hautakammiossa oli yhteens\u00e4 kuuden ihmiset j\u00e4\u00e4nteet, joista kahden nimet tiedet\u00e4\u00e4n: Hispana ja Senicio. Viinin seasta l\u00f6ytyi tuhkan ja miehen luiden lis\u00e4ksi kultasormus, johon oli kaiverrettu kaksikasvoinen Janus. Toisessa uurnassa oli naisen j\u00e4\u00e4nteiden seurana meripihkahelmi\u00e4, pullo parfyymin\u00e4 k\u00e4ytetty\u00e4 eteerist\u00e4 patsuli\u00f6ljy\u00e4 ja silkkikangasta. Ken oli kantaja kaksikasvoisen Januksen, tuon alkujen ja loppujen jumalan? H\u00e4n ainakin piti kovasti viinist\u00e4, jolla oli kreikkalais-roomalaisessa kulttuurissa keskeinen rooli kaikissa rituaaleissa. Kenties h\u00e4n halusi viesti\u00e4 Julianos Egyptil\u00e4isen tavoin: “N\u00e4in aina lauloin ja viel\u00e4 kummun alta huudan: Juokaa ennen kuin tomu teid\u00e4t peitt\u00e4\u00e4!” Hautaus toi mieleeni kuitenkin toisen, tuntemattomaksi j\u00e4\u00e4neen hellenistisen runon: “\u00c4l\u00e4 kivipaasille tuo tuoksuvoiteita ja seppeleit\u00e4\u00e4l\u00e4 vala \u00f6ljy\u00e4 hautarovioihin, se on tuhlausta.Jos haluat antaa jotain, anna kun viel\u00e4 el\u00e4n.Jos kastelet viinill\u00e4 tuhkaa,syntyy vain mutaa, ei kuollut sit\u00e4 juo.” Kreikkalainen antologia 11,8 (Suom. Sampo Vesterinen) Itse arkeokemiallinen tutkimus viinin koostumuksesta on kiehtova ja suosittelen asiasta kiinnostuneita lukemaan linkkaamani alkuper\u00e4isen tutkimusartikkelin. Viinin pilaantuminen oli ongelma antiikin aikana; viinintekij\u00e4t pyrkiv\u00e4t pitkitt\u00e4m\u00e4\u00e4n viinin ik\u00e4\u00e4 erilaisilla lis\u00e4aineilla. Roomalaisen Baetican alueella, josta hautakin l\u00f6ytyi, tyypillisimm\u00e4t lis\u00e4aineet olivat kipsi (CaSO4\u00b72 H2O), keittosuola eli natriumkloridi ja kokoon keitetty ryp\u00e4leen puristemehu, jonka sokereiden avulla oli mahdollista nostaa viinin alkoholipitoisuutta. Maailman toiseksi vanhin viini on Speyerist\u00e4 l\u00f6ytynyt roomalainen viinipullo vuosikertaa 325 jaa., mutta sit\u00e4 ei ole koskaan avattu, joten koostumus on j\u00e4\u00e4nyt tuntemattomaksi. 700-luvulla eaa. el\u00e4nyt kreikkalainen Hesiodos kuvaa viininvalmistusta teoksessaan Ty\u00f6t ja p\u00e4iv\u00e4t: kun Orion ja Sirius nousevat keskelle taivasta, silloin ryp\u00e4leet poimitaan ja tuodaan kotiin. Niiden annetaan olla auringossa kymmenen vuorokautta, varjossa viisi vuorokautta, mink\u00e4 j\u00e4lkeen ne poljetaan mehuksi. Puristemehu siirret\u00e4\u00e4n ensin k\u00e4ymisastiaan ja sitten kypsymisastiaan, joka avataan vasta kev\u00e4\u00e4ll\u00e4. Viininvalmistuksessa oli kuitenkin huomattavia eroja eri paikkojen ja aikojen v\u00e4lill\u00e4. Antiikin kirjallisuudesta tied\u00e4mme kymmeni\u00e4 ellei per\u00e4ti satoja erilaisia viinilaatuja. Muinaisista viineist\u00e4 kuuluisin oli Traakian rannikolta kotoisin ollut Ismaroksen (my\u00f6h. Maroneia) viini, joka oli niin v\u00e4kev\u00e4\u00e4, ett\u00e4 oikeaoppinen sekoitussuhde oli per\u00e4ti kaksikymment\u00e4 osaa vett\u00e4 yhteen osaa viini\u00e4. Antiikin viininvalmistajat pyrkiv\u00e4t mahdollisimman korkeaan alkoholipitoisuuteen s\u00e4ilyvyyssyist\u00e4, mutta tuolla lantraussuhteella syntyy kyll\u00e4 eritt\u00e4in laihaa gemi\u0161ti\u00e4. Roomalainen Plinius kertoo meille l\u00e4hes vuosituhatta my\u00f6hemmin paikallisen viinin olevan edelleen vahvaa ja voimallista, v\u00e4rilt\u00e4\u00e4n mustaa ja voimakastuoksuista. Pliniuksen mukaan sekoitussuhde oli yhden suhteessa kahdeksaan. Plinius suosittelee erityisesti my\u00f6s Pramnian viini\u00e4, jota kasvoi Smyrnan alueella V\u00e4h\u00e4ss\u00e4-Aasiassa. Pramnian viini oli jotain, jota antiikin viinintuntijat kuvaavat “ankaraksi”, eli kuivaksi ja tanniiniseksi. Sen kanssa suositeltiin nautittavaksi juustoa ja leip\u00e4\u00e4, johon tanniinit sitoutuvat eiv\u00e4tk\u00e4 kuivata suuta niin pahasti. Roomalaisten viininvalmistajien pyrkimys korkeaan s\u00e4ilyvyyteen teki viineist\u00e4 paitsi v\u00e4kevi\u00e4, my\u00f6s makeita. Roomalaiset kutsuivat maustettuja viinej\u00e4 “kreikkalaiseksi viiniksi”, josta voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4 jotain valtakunnan it\u00e4osien makumieltymyksist\u00e4. Mausteina k\u00e4ytettiin mm. pihkaa (kuten retsinassa nyky\u00e4\u00e4nkin) ja merivett\u00e4. J\u00e4lkiruokaviinin\u00e4 roomalaiset rakastivat hunajalla maustettua \u00e4ll\u00f6makeaa mulsumia. Plinius on paras l\u00e4hteemme my\u00f6s ryp\u00e4lelajikkeisiin. Ongelma on siin\u00e4, ett\u00e4 nimet itsess\u00e4\u00e4n kertovat meille varsin v\u00e4h\u00e4n: Tied\u00e4mme, ett\u00e4 arvostetuimpia italialaisia lajikkeita olivat mm. aminea, nomentana, alopecis ja apiana. Umberto Econ sanoin “Entisyys on ruusu, josta on j\u00e4ljell\u00e4 vain nimi. Meille ovat j\u00e4\u00e4neet pelk\u00e4t nimet.” Se ei ole est\u00e4nyt tutkijoita yritt\u00e4m\u00e4st\u00e4 yhdist\u00e4\u00e4 nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 viljeltyj\u00e4 lajikkeita antiikin aikaisiin. Historiallisiksi lajikkeiksi arvellaan aglianicoa, jonka fokaialaiset toivat Kreikasta Italiaan, sek\u00e4 vaalea moscato, jonka muinaiset kreikkalaiset tunsivat nimell\u00e4 Anathelicon moschaton. Roomalaisen nimens\u00e4 apiana se sai mehil\u00e4isilt\u00e4 (apis), jotka olivat kuulemma erityisen innostuneita ryp\u00e4leist\u00e4. Moscato levisi my\u00f6h\u00e4isantiikin aikana roomalaisten mukana Ranskaan ja Saksaan; Kaarle Suuren p\u00e4ivin\u00e4 se oli jo yksi p\u00e4\u00e4asiallisista vientiartikkeleista. Ik\u00e4\u00e4n kuin viini ei muuten olisi maistunut, kristillinen kirkko teki parhaansa sen levitt\u00e4miseksi my\u00f6s t\u00e4nne kylm\u00e4\u00e4n pohjolaan. 1100-luvulla tuli voimaan katolinen transubstantaatio-oppi, jonka mukaan pyh\u00e4n ehtoollisen leip\u00e4 ja viini kirjaimellisesti eik\u00e4 vain symbolisesti muuttuivat Jeesuksen lihaksi ja vereksi. Ehtoollisen saattoi jakaa vain erityisesti vihitty pappi, joka oli saanut armolahjan vihkimyksens\u00e4 kanssa. Pyh\u00e4 ehtoollinen on asetettu viinin ja leip\u00e4\u00e4n eik\u00e4 siit\u00e4 k\u00e4y kiert\u00e4minen; ei vaikka viinin saatavuus oli keskiajalla hyvin satunnaista. Islantilaisten annaalien mukaan saarelle ei vuonna 1326 tullut yht\u00e4\u00e4n laivaa, mink\u00e4 takia ehtoollisen jakamisesta oli seurakunnissa luovuttava. 1400-luvulla tilanne alkoi jo huojentua: Tukholmaan tuotiin keskim\u00e4\u00e4rin 15 000 litraa viini\u00e4 vuodessa. T\u00e4rkein viinin tuontisatama pohjoisessa oli kuitenkin Saksalaisen ritarikunnan hallitsema Tallinna, jonne tuotiin per\u00e4ti 100 000 litraa viini\u00e4 vuodessa. Monet niist\u00e4 olivat it\u00e4eurooppalaisia viinej\u00e4 Oderin laakson kaupungeista. Koska viel\u00e4 tuohon aikaan oli Euroopassa nykyist\u00e4 l\u00e4mpim\u00e4mp\u00e4\u00e4, viininviljelyn pohjoisraja oli l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 it\u00e4merta. Keskiajan viinien nimitykset ovat yht\u00e4 ep\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 kuin antiikinkin. Usein viiniin viitattiin laivaussataman mukaan. Ruotsalaisissa l\u00e4hteiss\u00e4 mainitaan Ruzella, jolla tarkoitettiin Ranskan La Rochellesta laivattua viini\u00e4, sek\u00e4 Alikante, joka oli per\u00e4isin Etel\u00e4-Espanjan Alicanten maakunnasta. Malvoasir oli alun perin viini Kreikan Monemvasiasta, mutta keskiajalla nimityst\u00e4 alettiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 makeista ja v\u00e4kevist\u00e4 viineist\u00e4, joita tuotiin Madeiralta ja Azoreilta. Muista viinilaaduista t\u00e4ytyy mainita v\u00e4kev\u00e4 ja tuoksuva portugalilainen bastard– eli \u00e4p\u00e4r\u00e4viini sek\u00e4 klaret, gl\u00f6gin kaltainen juoma jossa valkoviiniin lis\u00e4ttiin sahramia, kanelia, inkiv\u00e4\u00e4ri\u00e4 ja sokeria. My\u00f6hemmin klaretiksi kutsuttiin taas Bordeaux’n punaviinej\u00e4. Viel\u00e4 1500-luvulla viinin saatavuus pohjoisessa oli vain muutamien kauppiaiden k\u00e4siss\u00e4. Kun Kustaa Vaasa kuuli vuonna 1544 hollantilaisen Dirik Johanssonin saapuneen laivallaan Tukholman saaristoon viini- ja maustelastissa, h\u00e4n l\u00e4hetti heti miehens\u00e4 k\u00e4ym\u00e4\u00e4n kauppaa, sill\u00e4 kuninkaalla ei ollut lainkaan viini\u00e4 linnassaan. Yritykset tuoda viini\u00e4 maahan omilla laivoilla eiv\u00e4t olleet aina niin onnistuneita. Vuonna 1535 Kustaa Vaasa l\u00e4hetti Ruotsin p\u00e4\u00e4asiallisilla vientiartikkeleilla eli raudalla ja voilla lastatun laivan Kristoffer Juomanlaskijan komennossa hakemaan Ranskasta hyv\u00e4\u00e4 viini\u00e4, mutta matkalla laivamiehet joivat salaa per\u00e4ti 300 litraa bastardia. Hitaasti, mutta varmasti viini kuitenkin kotiutui Ruotsiin ja sit\u00e4 my\u00f6ten my\u00f6s t\u00e4nne Suomeen. 1600-luuvun aatelille maistui siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin viini, ett\u00e4 kuningatar Kristiinan hovi kulutti sit\u00e4 50 000 litraa vuodessa. Ulkomaalaiset l\u00e4hetyst\u00f6t panivat merkille, ett\u00e4 pohjolassa juomiseen liittyi omituinen pakonomaisuus. Sek\u00e4 miehet ett\u00e4 naiset suorastaan yllyttiv\u00e4t toisiaan ryypp\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n; tapa jota jo muinaiset roomalaiset paheksuivat. Ranskalainen l\u00e4hetyst\u00f6sihteeri Charles Ogiers merkitsi p\u00e4iv\u00e4kirjaansa vuonna 1634 ihmettelev\u00e4\u00e4n s\u00e4vyyn: “T\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei juoda siksi, ett\u00e4 oltaisiin janoisia, tai siksi, ett\u00e4 se maistuisi hyv\u00e4lt\u00e4, vaan se riippuu p\u00f6yt\u00e4toverin kohteliaisuudesta tai itsep\u00e4isyydest\u00e4. Vieraat koetetaan joko kavaluudella tai miehekkyydell\u00e4 juottaa humalaan.” Kuningas Kaarle XI:n neuvonantajan Erik Lindsch\u00f6ldin mukaan se, joka ei vet\u00e4nyt kunnon k\u00e4nnej\u00e4, oli tomppeli ja ik\u00e4v\u00e4 ihminen. Mik\u00e4\u00e4n ei ollut muuttunut antiikin p\u00e4ivist\u00e4: antiikin oppineidenkin mukaan barbaarin tunnistaa siit\u00e4, ettei h\u00e4n osaa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 viini\u00e4 oikein. Suosikkitarinani 1600-luvun Suomen (eli Ruotsin) viinink\u00e4yt\u00f6st\u00e4 on usein kertomani anekdootti Porvoosta 22. elokuuta 1661, jolloin joukko nuoria aatelisherroja renkeineen oli kokoontynyt ryypiskelem\u00e4\u00e4n raatimies Siebenin lesken luokse. Lesken luona oli tyls\u00e4\u00e4, joten nuoret juomaveikot l\u00e4htiv\u00e4t etsim\u00e4\u00e4n kaupungin urkuria. T\u00e4m\u00e4 ei ollut kotonaan, mutta h\u00e4net l\u00f6ydettiin viuluineen toisen kaupungin merkkihenkil\u00f6n, Berendt Krusen luota. Koko hyv\u00e4syntyinen ryyppyseurue siirtyi nyt sinne kestitt\u00e4v\u00e4ksi, sill\u00e4 Krusella oli hyv\u00e4 viinikellari. Viini\u00e4 my\u00f6s tarjoiltiin ylenpalttisesti. Porukan vanhin, 19-vuotias paroni Fabian Wrede pist\u00e4ytyi pihalle heitt\u00e4m\u00e4\u00e4n vett\u00e4, kun h\u00e4n n\u00e4ki is\u00e4nt\u00e4ns\u00e4 piian kumartuneena askareissaan. Molestointi mieless\u00e4\u00e4n Wrede ryhtyi jahtaamaan piikaa, joka onnistui pakenemaan turvaan naapuriin. V\u00e4kisinmakuun ep\u00e4onnistuttua k\u00e4nniset nuoret herrat kokivat oikeuksiaan poljetun, joten he hakivat hevosensa, miekkansa ja pistoolinsa, ja ratsastelivat k\u00e4nniss\u00e4 pitkin Porvoota pirstoen rikki kaupunkilaisten ikkunoita. Porvoon raastuvanoikeuden tuomiovalta ei ulottunut aatelisiin, joten nuoret herrat j\u00e4iv\u00e4t ilmeisesti rangaistuksetta. Metel\u00f6iv\u00e4st\u00e4 hauskanpidosta tuli joka tapauksessa 1600-luvulla normi. Kun vaasalaiset ylioppilaat vuonna 1681 riehuivat k\u00e4nniss\u00e4 kapungilla pistooleilla ammuskellen ja sopimattomia lauluja laulaen, he puolustautuivat sill\u00e4 ett\u00e4 “Tukholmassakin ammuttiin y\u00f6t l\u00e4peens\u00e4 eik\u00e4 siell\u00e4 ket\u00e4\u00e4n haastettu oikeuteen”. Suuretkin herrat sekoilivat tavalla, joka t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vaikuttaa l\u00e4hes k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4. Vuonna 1659 maaherra E. J. Creutz ja kenraaliluutnantti Erik Kruse olivat ryyp\u00e4nneet useita p\u00e4ivi\u00e4, kun he er\u00e4\u00e4n\u00e4 hein\u00e4kuisena y\u00f6n\u00e4 keksiv\u00e4t lopulta l\u00e4hte\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n yll\u00e4tysvierailuja Helsingin merkkihenkil\u00f6iden luo. Ensimm\u00e4iseksi uhrikseen he valitsivat kirkkoherra Orlanderin. Kenraali antoi k\u00e4skyn siirt\u00e4\u00e4 kaksi pient\u00e4 kanuunaa kirkkoherran talon eteen ja pappilan v\u00e4ki her\u00e4tettiin tykinlaukauksilla. Sen j\u00e4lkeen mentiin sis\u00e4\u00e4n ja pakotettiin kaikki juomaan tervetuliaismaljoja uusien tykinlaukauksien s\u00e4estyksell\u00e4. Orlanderin luota Creutz, Kruse ja heid\u00e4n k\u00e4nninen seurueensa l\u00e4htiv\u00e4t tapaamaan pormestari Mikael Sakarininpoikaa, joka oli jo aiemmin kannellut maaherrasta hovioikeuteen. Kaupungin urkuri oli kaapattu mukaan soittamaan juhlijoille taustamusiikkia vankkureiden lavalle nostetulla spinetill\u00e4. Pihalla viinipullot poksahtelivat samalla kun Kruse ampui k\u00e4nniss\u00e4 pormestarin taloa tykill\u00e4 niin, ett\u00e4 syttyi tulipalo ja pormestari perheineen joutui pakenemaan y\u00f6nselk\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4kin todistaa antiikin auktoreiden olleen koko ajan oikeassa: Viini on viisasten juoma eik\u00e4 sit\u00e4 sovi antaa barbaareille, jotka vain juovat siit\u00e4 itsens\u00e4 tukkihumalaan. Oma hyvien k\u00e4yt\u00f6stapojen aapiseni on Miehen kirja vuodelta 1953, joka on mainio opas kaikkeen siihen, mit\u00e4 tarkoittaa olla herrasmies. Ilman Miehen kirjaa en olisi koskaan esimerkiksi oppinut, ett\u00e4 ravintolassa soittavalle orkesterille kuuluu l\u00e4hett\u00e4\u00e4 tarjoilijan matkassa sopiva seteli, mutta jos kyseess\u00e4 on mustalaisorkesteri, priimas tulee viuluineen ker\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n kolehdin. Miehen kirjasta opin my\u00f6s sen, ett\u00e4 niinijalustalla varustettu py\u00f6r\u00e4pohjainen Chiantipullo on nimelt\u00e4\u00e4n fiasco; kun venetsialainen lasipuhaltaja ep\u00e4onnistui mestarin\u00e4ytteiss\u00e4\u00e4n, sanottiin, ett\u00e4 teoksesta tuli vain fiasco eli yksinkertaisin mahdollinen tulos. Jotta herrasmies ei viini\u00e4 tilatessaan vaikuttaisi t\u00e4ydelliselt\u00e4 juntilta, kirjassa on my\u00f6s yleisimpien viinilaatujen lausumisopas (perl d\u00f6 burgonj, silvuplee). Viiniharrastus n\u00e4et mahdollistaa 1600-luvun \u00f6rvelt\u00e4vien aatelismiesten vastapainoksi sellaisen m\u00e4\u00e4r\u00e4n snobismia, ettei paremmasta v\u00e4li\u00e4. Ylenm\u00e4\u00e4r\u00e4inen hienostelu on saanut jotkut kirjailijat jopa vieroksumaan viini\u00e4; Mark Twainilla oli tapana sanoa ett\u00e4 ero viinipullollisen ja etikan v\u00e4lill\u00e4 oli etiketiss\u00e4. Ryyppyveikoista ensimm\u00e4inen eli Kingsley Amis ei voinut siet\u00e4\u00e4 viiniin liittyv\u00e4\u00e4 p\u00e4temist\u00e4. Teoksessaan Otetaan taas Amis kirjoittaa: “Syv\u00e4 v\u00e4ri ja metsittynyt tuoksu. Aika sekava, ep\u00e4siistin oloinen viini, jossa esiin ty\u00f6ntyy yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 hedelm\u00e4isyys, toisaalta ryhdikkyys ja alta t\u00e4ytel\u00e4isyys. Se on yht\u00e4 mukavaa kuin 1961 Nuits-St-Georges kunhan se on k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt kulmansa sis\u00e4\u00e4n ja asettunut. Juuri t\u00e4m\u00e4n tyyppinen lainaus viinilehdest\u00e4 antaa viinille huonon kaiun monien sellaisten korvissa, jotka nauttisivat viinist\u00e4 mik\u00e4li voisivat vakavissaan kokeilla sit\u00e4.” Kingsley Amis, On Drink (1972), suom. Hannu Harju Itse pystyn kyll\u00e4 viini\u00e4 maistettuani v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti sanomaan onko se hyv\u00e4\u00e4, pahaa vai keskinkertaista, mutta kieleni makunystyr\u00f6ille on t\u00e4ysin mahdotonta tavoittaa viinist\u00e4 “nahkaisuutta”, “toffeemaisuutta”, “kyps\u00e4\u00e4 hunajamelonia” tai “ananasta”. Mik\u00e4li vieraittesi joukossa on oikeita viinintuntijoita, mutta itse olet kaltaiseni amat\u00f6\u00f6ri joka laittaa ryp\u00e4leet j\u00e4rjestykseen hyv\u00e4\u00e4\u2013pahaa-akselille, Kingsley Amis antaa joitakin vinkkej\u00e4. Aina kannattaa asettaa tarjolle kylm\u00e4\u00e4 valkoviini\u00e4, koska se on aina oikeassa tarjoilul\u00e4mp\u00f6tilassa eik\u00e4 tarvitse ahdistua siit\u00e4, olisiko punaviini pit\u00e4nyt muistaa avata jo kolme tuntia aiemmin ilmaantumaan karahvissa. Amis suosittelee v\u00e4lttelem\u00e4\u00e4n valkoisia Bourgogneja, jotka joidenkin mielest\u00e4 “muistuttavat l\u00e4heisesti kylm\u00e4n liitukeiton ja alunalik\u00f6\u00f6rin sekoitusta, joka on ter\u00e4stetty muutamalla lis\u00e4aineella, mik\u00e4 saa sen muistuttamaan lapsen pissaa”. Jos sinulta kysyt\u00e4\u00e4n mielipidett\u00e4 viinist\u00e4, eik\u00e4 mieleesi tule yht\u00e4\u00e4n viinilehtien k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4 laatusanaa, kannattaa vastata reippaasti “Hulppeaa”, kuin ajatuksesi olisivat korkeammissa asioissa, kuten giniss\u00e4, Rooman valtakunnassa tai seksiss\u00e4. Itse vannon kroatialaisten viinien nimeen; kroatialainen valkoviini on hapotonta ja helposti juotavaa, parhaimmillaan \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen aromikasta nektaria, jonka tuoksu vie ajatukset aina Adrianmeren jylhiin maisemiin. Punaviineist\u00e4 taas l\u00f6ytyy jyrkkyytt\u00e4 ja makua. Grabovacin, Madirazzan, Nui\u0107in, Matu\u0161kon ja Dinga\u010din viinit ovat erinomaisia ja paljon parempia kuin jotkut italialaiset \u2013 saatika espanjalaiset viinit, jotka muistuttavat minun mielest\u00e4ni enemm\u00e4n hilloisia marjamehuja. Viini poistaa mielest\u00e4 murheen, sytytt\u00e4\u00e4 lemmen, naurun, rakkauden el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja auttaa keskittym\u00e4\u00e4n nauttimaan hetkest\u00e4. Kaikki sanomisen arvoinen viinist\u00e4 on sanottu jo kauan aikaa sitten, joten p\u00e4\u00e4t\u00e4n t\u00e4m\u00e4nkin kirjoituksen kahteen runoon. Viini mielet rohkaiseetekee syttyviksi lemmen liekkiinhuolet huuhtooarjen murheet karkottaa.Silloin saapuu nauruk\u00f6yh\u00e4nkin p\u00e4\u00e4 nousee pystyynkaikkoaa vaikerrus ja vaivaja otsalta huolien murheet. Kuinka synnyin? Mist\u00e4 tulin?Mit\u00e4 varten, kuolemaako?Ei ole vastauksia, en tied\u00e4 mit\u00e4\u00e4n.Synnyin tyhj\u00e4st\u00e4, palaan ei mihink\u00e4\u00e4n.Tyhj\u00e4 ja olematon on ihmissuku.Ammenna minulleBakkhoksen hilpe\u00e4st\u00e4 l\u00e4hteest\u00e4,on viini vastal\u00e4\u00e4ke kaikkeen pahaan.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":772,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1,19],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/754"}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=754"}],"version-history":[{"count":19,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/754\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":777,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/754\/revisions\/777"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/772"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=754"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=754"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=754"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}