{"id":244,"date":"2011-09-15T23:56:23","date_gmt":"2011-09-15T21:56:23","guid":{"rendered":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/?p=244"},"modified":"2012-05-24T00:25:52","modified_gmt":"2012-05-23T22:25:52","slug":"sauron-lahjojen-herra","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/?p=244","title":{"rendered":"Sauron, Lahjojen Herra"},"content":{"rendered":"

\"Melkor,“Then appeared the iron king, crowned with his iron helm, with sleeves of iron-mail on his arms, his broad breast protected by an iron byrnie, an iron lance in his left hand, his right free to grasp his unconquered sword. His thighs were guarded with iron mail… and his legs, like those of all his host, were protected by iron greaves. His shield was plain iron without device or colour.”<\/em><\/p>\n

Kuka h\u00e4n on? Morgoth? Sauron? Ei, vaan Kaarle Suuri<\/a> juuri ennen Pavian taistelua<\/a>.\u00a0Kaarle Suuri (742-814) oli oman itseymm\u00e4rryksens\u00e4 mukaan rautaisen kurin ja j\u00e4rjestyksen airut, laintuoja ja kansansivist\u00e4j\u00e4, mutta joidenkin vieraiden kansojen n\u00e4k\u00f6kulmasta verinen tyranni<\/a> ja hirmuhallitsija, joka muun muassa antoi naulata puuhun 4 500 saksia jotka sattuivat uskomaan Kristuksen sijasta tonttuihin. T\u00e4n\u00e4\u00e4n emme kuitenkaan puhu h\u00e4nest\u00e4, vaan paljon muistuttavasta hahmosta, jonka traaginen tarina on t\u00e4ynn\u00e4 virheit\u00e4 ja eeppisi\u00e4 ep\u00e4onnistumisia. Me puhumme Sauronista<\/strong>, langenneesta enkelist\u00e4, jonka hahmoon liittyy niin paljon sekaannusta ja spekulaatiota, ett\u00e4 h\u00e4n olisi ansainnut oman Einhardinsa<\/a>.<\/p>\n

On syyt\u00e4 aloittaa h\u00e4nen alkuper\u00e4st\u00e4\u00e4n, ajatuksistaan, tavoitteistaan ja ennen kaikkea nimest\u00e4\u00e4n. Sauronia koskevat l\u00e4hteet ovat luonnollisesti hyvin yksipuolisia. N\u00famenorin ihmisten kirjoittamien tekstien (mm. Mahtisormukset ja kolmas aika<\/em>) lis\u00e4ksi k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 on joitain Tolkienin omia pohdintoja ja selityksi\u00e4, t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 Myths Transformed<\/em>. Puolueellisuus n\u00e4kyy jo nimess\u00e4. Sauron tunnettiin nimell\u00e4 Sauron (“kammotus”) ainoastaan haltioiden ja d\u00fanedain<\/em>in keskuudessa. H\u00e4nen alkuper\u00e4inen nimens\u00e4 oli Mairon<\/em>, (“mainio, ihailtava, erinomainen”). H\u00e4n oli Aul\u00ebn, tuon Keski-Maan Hefaistoksen, ensimm\u00e4inen oppilas ja s\u00e4ilytti loppuun asti kiinnostuksensa koneisiin ja teknologiaan. H\u00e4n ei ollut alun perin paha (1) ja eik\u00e4 koskaan langennut samanlaiseen nihilistiseen hulluuteen kuin herransa Melkor. Melkor oli kaaoksen jumala, mutta Sauron ei halunnut kaaosta. “H\u00e4nen hyveens\u00e4 \u2013 ja my\u00f6s syy h\u00e4nen alkuper\u00e4iseen ja my\u00f6hemp\u00e4\u00e4n lankeamiseensa \u2013 oli se, ett\u00e4 h\u00e4n rakasti j\u00e4rjestyst\u00e4 ja inhosi sekasortoa ja tuhlausta.” (2)<\/p>\n

Melkorin palveluksessa Sauron kuitenkin noudatti enemm\u00e4n mestarinsa ohjeita kuin omiaan. Beleriandin sotien aikaan h\u00e4n oli ihmissusien ja vampyyrien herra, noituuden luoja (3), \u00a0loitsujen ja laulujen mestari (4). Silmarillionin mukaan haltiat kutsuivat h\u00e4nt\u00e4 nimell\u00e4 Gorthaur<\/em>\u00a0tai \u00deauron. <\/em>(“Kammotus, abominaatio”) \u00deauronin th(\u00fe)-\u00e4\u00e4nne muuttui my\u00f6hemmin pehme\u00e4ksi Sauroniksi. Vasta Melkorin kukistumisen j\u00e4lkeen Sauron saattoi alkaa toteuttaa omia haaveitaan ja unelmiaan. H\u00e4n luopui pahoista t\u00f6ist\u00e4\u00e4n ja pyrki takaisin Valarin suosioon, mutta kun Valarin airut E\u00f6nwe n\u00f6yryytti h\u00e4nt\u00e4, Sauron h\u00e4pesi, katkeroitui ja palasi takaisin Keski-Maahan.<\/p>\n

\"Annatar\"<\/a><\/p>\n

Toisella ajalla Sauron s\u00e4ilytti kauniin ulkomuotonsa ja ihmeelliset taitonsa. Haltioille h\u00e4n esiintyi nimill\u00e4 Artano<\/em>, (“suursepp\u00e4”), Aulendil<\/em> (“Aul\u00ebn oppilas”) ja Annatar<\/em> (“lahjojen herra”), mutta omilleen h\u00e4n oli kuningas Tar-Mairon. <\/em>Hyvin varhaisesta vaiheesta l\u00e4htien h\u00e4nen tavoitteenaan ja johtoajatuksenaan toistuu koko maailman valtius.\u00a0Sauron ajatteli j\u00e4rjest\u00e4v\u00e4ns\u00e4\u00a0koko Ardan uudelleen sen asukkaiden hy\u00f6dyksi ja menestykseksi, kunhan h\u00e4n itse saisi paistatella sen keskipisteen\u00e4 ja aurinkokuninkaana<\/em>. H\u00e4n pyrki ensin saamaan valtaansa haltiat tarjoamalla heille tietoja ja taitoja jotka eiv\u00e4t olleet heid\u00e4n tavoitettavissaan. Kun haltiat eiv\u00e4t alistuneet h\u00e4nen m\u00e4\u00e4r\u00e4ysvaltaansa, h\u00e4n pyrki ostamaan k\u00e4\u00e4pi\u00f6t ja ihmiset puolelleen jakamalla heid\u00e4n suurille kuninkailleen ja p\u00e4\u00e4llik\u00f6illeen luomiaan mahtisormuksia. Sek\u00e4\u00e4n ei mennyt ihan niin kuin piti. Kamppailu maailmanvaltiudesta ajoi Sauronin t\u00f6rm\u00e4yskurssille toisen nousevan mahdin, N\u00famenorin, kanssa.<\/p>\n

N\u00famenorilaiset tunsivat Sauronin nimell\u00e4 Zig\u00fbr<\/em>, noita. Elendilin kirjoittamassa Akallab\u00eathissa Sauronin toimia Keski-Maassa ei juuri k\u00e4sitell\u00e4, mutta apokryfisess\u00e4 tekstiss\u00e4 nimelt\u00e4 Anad\u00fbn\u00ean hukkuminen <\/em>(5) on pidempi kuvaus hieman eri n\u00e4k\u00f6kulmasta:<\/p>\n

\n

\u00a719 “Siten hellitti varjo maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4 parani, mik\u00e4 on s\u00e4ilynyt kaukaisena muistikuvana ihmisten lauluissa kuten meren kaiku. Silti t\u00e4m\u00e4n uuden alun keskell\u00e4 voimistui my\u00f6s levottomuus, ja ihmiset lankesivat toisen kerran. Pimeys sai uuden ilmenemismuodon: kenties se oli Mulkh\u00earin [Melkorin] varjo, tai sitten joku sen palvelijoista joka imi siit\u00e4 voimaa ja nousi mahdissa kilpaa Anad\u00fbnen kanssa. Tuolla pahalla olennolla oli monta nime\u00e4, mutta nimi jonka h\u00e4n otti valtaan noustessaan oli Zig\u00fbr, Zig\u00fbr Suuri. H\u00e4nen muotonsa oli kaunis katsella ja h\u00e4n vaikutti viisaalta, ja h\u00e4nest\u00e4 tuli pian Keski-maan syd\u00e4mess\u00e4 monien kansojen mahtava kuningas. H\u00e4n antoi ihmisille lain ja j\u00e4rjestyksen, ja h\u00e4nen hallintonsa hy\u00f6dytti kaikkia jotka olivat ennen k\u00e4rsineet puutetta.<\/strong> H\u00e4n teki vauraiksi ja ylt\u00e4kyll\u00e4isiksi ne jotka seurasivat h\u00e4nt\u00e4, mutta ne jotka vastustivat h\u00e4nt\u00e4, ajettiin er\u00e4maahan kuolemaan. Zig\u00fbr (kuten Mulkh\u00ear ennen h\u00e4nt\u00e4) pyrki alati kuninkaitten kuninkaaksi ja jumalaksi ihmisille. H\u00e4nen valtansa levisi hitaasti pohjoisen ja etel\u00e4\u00e4n, ja mit\u00e4 enemm\u00e4n h\u00e4n kuuli tarinoita Merikuninkaiden mahdista, sit\u00e4 enemm\u00e4n h\u00e4n heit\u00e4 vihasi, ja pelk\u00e4si, ett\u00e4 he valloittaisivat h\u00e4nen maansa ja kukistaisivat h\u00e4nen valtakuntansa, ja syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n h\u00e4n punoi juonia Anad\u00fbn\u00ean tuhoksi.” (6)<\/p>\n<\/blockquote>\n

Vaikka Sauronia pel\u00e4ttiin ja kunnioitettiin, h\u00e4n ei n\u00e4yt\u00e4 saavuttaneen edes mahtinsa huipulla mainittavaa menestyst\u00e4 sodassa. Sotiminen oli selv\u00e4sti Sauronin surkein ominaisuus. Harva tullee ajatelleeksi, ett\u00e4 Sauron kukistettiin tai tapettiin per\u00e4ti nelj\u00e4sti Toisella ajalla vaikka Keski-Maan mahtavimmaksi taikaesineeksi kuviteltu Suurin Sormus oli h\u00e4nen hallussaan. Suur-Saksan tavoin Sauron rynt\u00e4ili yh\u00e4 uudestaan ja uudestaan hy\u00f6dytt\u00f6miin hy\u00f6kk\u00e4yssotiin vihollisiaan vastaan. Joka kerta h\u00e4net ly\u00f6tiin n\u00f6yryytt\u00e4v\u00e4sti takaisin. Itse asiassa Sauron ei koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana voittanut yht\u00e4\u00e4n sotaa<\/em>.<\/p>\n

Ensimm\u00e4isen tappionsa h\u00e4n k\u00e4rsi vuosien II 1693\u20131701 sodassa<\/a>. Kukistettuaan ensin Eregionin ja Lindonin yll\u00e4tyshy\u00f6kk\u00e4yksen turvin h\u00e4n k\u00e4rsi musertavan tappion N\u00famenorin l\u00e4hett\u00e4mille interventiojoukoille. 3200\u2013luvun siirtomaasodassa Sauron hy\u00f6kk\u00e4si mahtavaksi paisuneen N\u00famenorin siirtokuntiin, mutta kun kuningas Ar-Pharaz\u00f4n sai N\u00famenorin joukot mantereelle, Sauronin armeija antautui yksin tein. Kolmannen kerran Sauron kukistui ja h\u00e4nen ruumiinsa tuhoutui N\u00famenorin upotessa meren aaltoihin. Inkarnoiduttuaan uudelleen Tuomiovuorella h\u00e4n ryhtyi ehk\u00e4isysotaan haltioita ja N\u00famenorin pakolaisia vastaan<\/a>… \u00a0ja turpaan tuli taas. Elendil ja Gil-galad tappoivat h\u00e4net uudelleen ja Isildur leikkasi h\u00e4nelt\u00e4 sormen irti.<\/p>\n

Ottaen huomioon, miten v\u00e4h\u00e4n Sauronille oli iloa sormuksestaan, on h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Sormusten Sodan aikaan viisaat olivat kauhuissaan siit\u00e4 mahdollisuudesta, ett\u00e4 Sauron saisi sormuksensa takaisin. Sauronin kannalta Sormuksen ainoa todennettu ja samalla merkitt\u00e4vin voima oli siin\u00e4, ett\u00e4 se oli hirnyrkki<\/a><\/em>. Niin kauan kun Sormus oli olemassa, Sauron pystyi Voldemortin tavoin palaamaan aina takaisin el\u00e4vien kirjoihin. Kauniin hahmonsa h\u00e4n kuitenkin kadotti jo ensimm\u00e4isen kuolemansa yhteydess\u00e4. T\u00e4st\u00e4 tulemmekin t\u00e4rke\u00e4\u00e4n kysymykseen, milt\u00e4 Sauron n\u00e4ytti?<\/p>\n

Esiaikoina Sauronia pidettiin muodonmuutosten mestarina. H\u00e4n saattoi muuttua halutessaan esimerkiksi sudeksi, k\u00e4\u00e4rmeeksi ja lent\u00e4v\u00e4ksi vampyyriksi. Toisella ajalla h\u00e4n esiintyi pitk\u00e4n\u00e4, kauniina ja viisaana miehen\u00e4, mutta alaisilleen my\u00f6s t\u00e4yteen rautahaarniskaan ja rautakruunuun sonnustautuneena “mustana ruhtinaana”. Tolkien antaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Sauron omaksui Melkorin hahmon ja onnistui huijaamaan t\u00e4ll\u00e4 tavoin monia Melkorin entisi\u00e4 palvelijoita itselleen.\u00a0Jotkut ovat saaneet p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4<\/a>, ett\u00e4 Kolmannella ajalla Sauron esiintyi leijuvana silm\u00e4munana. Ajatus ei ole ihan tuulesta temmattu. Frodo n\u00e4ki\u00a0Galadrielin peiliss\u00e4<\/a>\u00a0yksin\u00e4isen silm\u00e4n, joka t\u00e4ytti melkein koko peilin. “Silm\u00e4\u00e4 reunusti tuli, mutta se itse oli kiilt\u00e4v\u00e4, keltainen kuin kissan, tarkkaavainen ja kiinte\u00e4, ja sen pupillin musta viiru aukeni kuiluksi, ikkunaksi tyhjyyteen”. (7)<\/p>\n

Tulinen silm\u00e4 on kuitenkin n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 Sauronin symbolisena kuvauksena.\u00a0L\u00e4nsikairan Punaisen Kirjan kertojat puhuvat usein runollisesti Silm\u00e4st\u00e4 tarkoittaessaan Sauronia. Luometon Silm\u00e4 oli my\u00f6s Sauronin tunnus. Tolkienin hyvin tuntemissa englantilaisissa sana-arvoituksissa “luometon silm\u00e4” on my\u00f6s auringon toisintonimi. Halusiko ihmisille jumalkuninkaana esiintyv\u00e4 Pimeyden Herra olla my\u00f6s auringon herra? Sauronin palvonnasta id\u00e4n ja etel\u00e4n ihmisten keskuudessa ei ole s\u00e4ilynyt mit\u00e4\u00e4n kuvauksia, mutta ei ole vaikeaa kuvitella pappien osoittaneen Sauronin mahdin esimeriksi auringonpimennysten avulla.<\/p>\n

Kolmannen ajan lopulla kriittisesti heikentynyt Sauron ei tullut esille edes viime hetkell\u00e4. Kenties h\u00e4nen inhimillinen ruumiinsa oli niin rujo ja rampa, ettei h\u00e4n rohjennut n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 kuin l\u00e4himmille alaisilleen. Klonkku kuitenkin saattoi todistaa, ett\u00e4 h\u00e4nen mustassa k\u00e4dess\u00e4\u00e4n oli Isildurin j\u00e4ljilt\u00e4 vain nelj\u00e4 sormea (8). \u00a0Lopullisen vahvistuksen Sauronin inhimillisest\u00e4 hahmosta Tolkien antoi vasta vuonna 1963 p\u00e4iv\u00e4tyss\u00e4 kirjeess\u00e4 (9). Lopun aikojen Sauron oli selke\u00e4sti vain varjo entisest\u00e4\u00e4n, mutta eip\u00e4 hyvin mennyt h\u00e4nen l\u00e4himmill\u00e4 apulaisillakaan. Sormusta etsim\u00e4\u00e4n l\u00e4hetetyt Sauronin huippuagentit<\/a> olivat puolisokeita, pelk\u00e4siv\u00e4t vett\u00e4 ja aurinkoa eiv\u00e4tk\u00e4 kyenneet puhumaan muuten kuin sihisem\u00e4ll\u00e4. Sic transit gloria mundi.<\/p>\n

Alaviitteet<\/h3>\n
    \n
  1. TSH II.2 s. 379. “Sill\u00e4 mik\u00e4\u00e4n ei ole alkujaan paha. Ei edes Sauron.”<\/li>\n
  2. Myths Transformed, <\/em>HoME X s. 396.<\/li>\n
  3. Keski-Maassa noituus (sorcery, necromancy<\/em>) on keino, jolla kuolevaiset olennot voivat k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4kseen kaikessa materiassa uinuvaa Melkorin sielua.<\/li>\n
  4. Silmarillion<\/em>, s. 212.<\/li>\n
  5. The Drowning of Anad\u00fbn\u00ea<\/em>, HoME IV, s. 331\u2013413.<\/li>\n
  6. The Drowning of Anad\u00fbn\u00ea,\u00a0<\/em>HoME IV, s. 363. Oma suomennos.<\/li>\n
  7. TSH II.7 s. 511.<\/li>\n
  8. TSH IV.3 s. 337 “Tosi on, h\u00e4nell\u00e4 on mustassa k\u00e4dess\u00e4 vain nelj\u00e4 sormea, mutta ne riitt\u00e4\u00e4.”<\/li>\n
  9. The Letters of J.R.R. Tolkien<\/em>, <\/em>N:o 246.\u00a0<\/em>“The form that he took was that of a man of more than human stature, but not gigantic.”<\/li>\n<\/ol>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

    “Then appeared the iron king, crowned with his iron helm, with sleeves of iron-mail on his arms, his broad breast protected by an iron byrnie, an iron lance in his left hand, his right free to grasp his unconquered sword. His thighs were guarded with iron mail… and his legs, like those of all his host, were protected by iron greaves. His shield was plain iron without device or colour.” Kuka h\u00e4n on? Morgoth? Sauron? Ei, vaan Kaarle Suuri juuri ennen Pavian taistelua.\u00a0Kaarle Suuri (742-814) oli oman itseymm\u00e4rryksens\u00e4 mukaan rautaisen kurin ja j\u00e4rjestyksen airut, laintuoja ja kansansivist\u00e4j\u00e4, mutta joidenkin vieraiden kansojen n\u00e4k\u00f6kulmasta verinen tyranni ja hirmuhallitsija, joka muun muassa antoi naulata puuhun 4 500 saksia jotka sattuivat uskomaan Kristuksen sijasta tonttuihin. T\u00e4n\u00e4\u00e4n emme kuitenkaan puhu h\u00e4nest\u00e4, vaan paljon muistuttavasta hahmosta, jonka traaginen tarina on t\u00e4ynn\u00e4 virheit\u00e4 ja eeppisi\u00e4 ep\u00e4onnistumisia. Me puhumme Sauronista, langenneesta enkelist\u00e4, jonka hahmoon liittyy niin paljon sekaannusta ja spekulaatiota, ett\u00e4 h\u00e4n olisi ansainnut oman Einhardinsa. On syyt\u00e4 aloittaa h\u00e4nen alkuper\u00e4st\u00e4\u00e4n, ajatuksistaan, tavoitteistaan ja ennen kaikkea nimest\u00e4\u00e4n. Sauronia koskevat l\u00e4hteet ovat luonnollisesti hyvin yksipuolisia. N\u00famenorin ihmisten kirjoittamien tekstien (mm. Mahtisormukset ja kolmas aika) lis\u00e4ksi k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 on joitain Tolkienin omia pohdintoja ja selityksi\u00e4, t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 Myths Transformed. Puolueellisuus n\u00e4kyy jo nimess\u00e4. Sauron tunnettiin nimell\u00e4 Sauron (“kammotus”) ainoastaan haltioiden ja d\u00fanedainin keskuudessa. H\u00e4nen alkuper\u00e4inen nimens\u00e4 oli Mairon, (“mainio, ihailtava, erinomainen”). H\u00e4n oli Aul\u00ebn, tuon Keski-Maan Hefaistoksen, ensimm\u00e4inen oppilas ja s\u00e4ilytti loppuun asti kiinnostuksensa koneisiin ja teknologiaan. H\u00e4n ei ollut alun perin paha (1) ja eik\u00e4 koskaan langennut samanlaiseen nihilistiseen hulluuteen kuin herransa Melkor. Melkor oli kaaoksen jumala, mutta Sauron ei halunnut kaaosta. “H\u00e4nen hyveens\u00e4 \u2013 ja my\u00f6s syy h\u00e4nen alkuper\u00e4iseen ja my\u00f6hemp\u00e4\u00e4n lankeamiseensa \u2013 oli se, ett\u00e4 h\u00e4n rakasti j\u00e4rjestyst\u00e4 ja inhosi sekasortoa ja tuhlausta.” (2) Melkorin palveluksessa Sauron kuitenkin noudatti enemm\u00e4n mestarinsa ohjeita kuin omiaan. Beleriandin sotien aikaan h\u00e4n oli ihmissusien ja vampyyrien herra, noituuden luoja (3), \u00a0loitsujen ja laulujen mestari (4). Silmarillionin mukaan haltiat kutsuivat h\u00e4nt\u00e4 nimell\u00e4 Gorthaur\u00a0tai \u00deauron. (“Kammotus, abominaatio”) \u00deauronin th(\u00fe)-\u00e4\u00e4nne muuttui my\u00f6hemmin pehme\u00e4ksi Sauroniksi. Vasta Melkorin kukistumisen j\u00e4lkeen Sauron saattoi alkaa toteuttaa omia haaveitaan ja unelmiaan. H\u00e4n luopui pahoista t\u00f6ist\u00e4\u00e4n ja pyrki takaisin Valarin suosioon, mutta kun Valarin airut E\u00f6nwe n\u00f6yryytti h\u00e4nt\u00e4, Sauron h\u00e4pesi, katkeroitui ja palasi takaisin Keski-Maahan. Toisella ajalla Sauron s\u00e4ilytti kauniin ulkomuotonsa ja ihmeelliset taitonsa. Haltioille h\u00e4n esiintyi nimill\u00e4 Artano, (“suursepp\u00e4”), Aulendil (“Aul\u00ebn oppilas”) ja Annatar (“lahjojen herra”), mutta omilleen h\u00e4n oli kuningas Tar-Mairon. Hyvin varhaisesta vaiheesta l\u00e4htien h\u00e4nen tavoitteenaan ja johtoajatuksenaan toistuu koko maailman valtius.\u00a0Sauron ajatteli j\u00e4rjest\u00e4v\u00e4ns\u00e4\u00a0koko Ardan uudelleen sen asukkaiden hy\u00f6dyksi ja menestykseksi, kunhan h\u00e4n itse saisi paistatella sen keskipisteen\u00e4 ja aurinkokuninkaana. H\u00e4n pyrki ensin saamaan valtaansa haltiat tarjoamalla heille tietoja ja taitoja jotka eiv\u00e4t olleet heid\u00e4n tavoitettavissaan. Kun haltiat eiv\u00e4t alistuneet h\u00e4nen m\u00e4\u00e4r\u00e4ysvaltaansa, h\u00e4n pyrki ostamaan k\u00e4\u00e4pi\u00f6t ja ihmiset puolelleen jakamalla heid\u00e4n suurille kuninkailleen ja p\u00e4\u00e4llik\u00f6illeen luomiaan mahtisormuksia. Sek\u00e4\u00e4n ei mennyt ihan niin kuin piti. Kamppailu maailmanvaltiudesta ajoi Sauronin t\u00f6rm\u00e4yskurssille toisen nousevan mahdin, N\u00famenorin, kanssa. N\u00famenorilaiset tunsivat Sauronin nimell\u00e4 Zig\u00fbr, noita. Elendilin kirjoittamassa Akallab\u00eathissa Sauronin toimia Keski-Maassa ei juuri k\u00e4sitell\u00e4, mutta apokryfisess\u00e4 tekstiss\u00e4 nimelt\u00e4 Anad\u00fbn\u00ean hukkuminen (5) on pidempi kuvaus hieman eri n\u00e4k\u00f6kulmasta: \u00a719 “Siten hellitti varjo maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja el\u00e4m\u00e4 parani, mik\u00e4 on s\u00e4ilynyt kaukaisena muistikuvana ihmisten lauluissa kuten meren kaiku. Silti t\u00e4m\u00e4n uuden alun keskell\u00e4 voimistui my\u00f6s levottomuus, ja ihmiset lankesivat toisen kerran. Pimeys sai uuden ilmenemismuodon: kenties se oli Mulkh\u00earin [Melkorin] varjo, tai sitten joku sen palvelijoista joka imi siit\u00e4 voimaa ja nousi mahdissa kilpaa Anad\u00fbnen kanssa. Tuolla pahalla olennolla oli monta nime\u00e4, mutta nimi jonka h\u00e4n otti valtaan noustessaan oli Zig\u00fbr, Zig\u00fbr Suuri. H\u00e4nen muotonsa oli kaunis katsella ja h\u00e4n vaikutti viisaalta, ja h\u00e4nest\u00e4 tuli pian Keski-maan syd\u00e4mess\u00e4 monien kansojen mahtava kuningas. H\u00e4n antoi ihmisille lain ja j\u00e4rjestyksen, ja h\u00e4nen hallintonsa hy\u00f6dytti kaikkia jotka olivat ennen k\u00e4rsineet puutetta. H\u00e4n teki vauraiksi ja ylt\u00e4kyll\u00e4isiksi ne jotka seurasivat h\u00e4nt\u00e4, mutta ne jotka vastustivat h\u00e4nt\u00e4, ajettiin er\u00e4maahan kuolemaan. Zig\u00fbr (kuten Mulkh\u00ear ennen h\u00e4nt\u00e4) pyrki alati kuninkaitten kuninkaaksi ja jumalaksi ihmisille. H\u00e4nen valtansa levisi hitaasti pohjoisen ja etel\u00e4\u00e4n, ja mit\u00e4 enemm\u00e4n h\u00e4n kuuli tarinoita Merikuninkaiden mahdista, sit\u00e4 enemm\u00e4n h\u00e4n heit\u00e4 vihasi, ja pelk\u00e4si, ett\u00e4 he valloittaisivat h\u00e4nen maansa ja kukistaisivat h\u00e4nen valtakuntansa, ja syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n h\u00e4n punoi juonia Anad\u00fbn\u00ean tuhoksi.” (6) Vaikka Sauronia pel\u00e4ttiin ja kunnioitettiin, h\u00e4n ei n\u00e4yt\u00e4 saavuttaneen edes mahtinsa huipulla mainittavaa menestyst\u00e4 sodassa. Sotiminen oli selv\u00e4sti Sauronin surkein ominaisuus. Harva tullee ajatelleeksi, ett\u00e4 Sauron kukistettiin tai tapettiin per\u00e4ti nelj\u00e4sti Toisella ajalla vaikka Keski-Maan mahtavimmaksi taikaesineeksi kuviteltu Suurin Sormus oli h\u00e4nen hallussaan. Suur-Saksan tavoin Sauron rynt\u00e4ili yh\u00e4 uudestaan ja uudestaan hy\u00f6dytt\u00f6miin hy\u00f6kk\u00e4yssotiin vihollisiaan vastaan. Joka kerta h\u00e4net ly\u00f6tiin n\u00f6yryytt\u00e4v\u00e4sti takaisin. Itse asiassa Sauron ei koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana voittanut yht\u00e4\u00e4n sotaa. Ensimm\u00e4isen tappionsa h\u00e4n k\u00e4rsi vuosien II 1693\u20131701 sodassa. Kukistettuaan ensin Eregionin ja Lindonin yll\u00e4tyshy\u00f6kk\u00e4yksen turvin h\u00e4n k\u00e4rsi musertavan tappion N\u00famenorin l\u00e4hett\u00e4mille interventiojoukoille. 3200\u2013luvun siirtomaasodassa Sauron hy\u00f6kk\u00e4si mahtavaksi paisuneen N\u00famenorin siirtokuntiin, mutta kun kuningas Ar-Pharaz\u00f4n sai N\u00famenorin joukot mantereelle, Sauronin armeija antautui yksin tein. Kolmannen kerran Sauron kukistui ja h\u00e4nen ruumiinsa tuhoutui N\u00famenorin upotessa meren aaltoihin. Inkarnoiduttuaan uudelleen Tuomiovuorella h\u00e4n ryhtyi ehk\u00e4isysotaan haltioita ja N\u00famenorin pakolaisia vastaan… \u00a0ja turpaan tuli taas. Elendil ja Gil-galad tappoivat h\u00e4net uudelleen ja Isildur leikkasi h\u00e4nelt\u00e4 sormen irti. Ottaen huomioon, miten v\u00e4h\u00e4n Sauronille oli iloa sormuksestaan, on h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Sormusten Sodan aikaan viisaat olivat kauhuissaan siit\u00e4 mahdollisuudesta, ett\u00e4 Sauron saisi sormuksensa takaisin. Sauronin kannalta Sormuksen ainoa todennettu ja samalla merkitt\u00e4vin voima oli siin\u00e4, ett\u00e4 se oli hirnyrkki. Niin kauan kun Sormus oli olemassa, Sauron pystyi Voldemortin tavoin palaamaan aina takaisin el\u00e4vien kirjoihin. Kauniin hahmonsa h\u00e4n kuitenkin kadotti jo ensimm\u00e4isen kuolemansa yhteydess\u00e4. T\u00e4st\u00e4 tulemmekin t\u00e4rke\u00e4\u00e4n kysymykseen, milt\u00e4 Sauron n\u00e4ytti? Esiaikoina Sauronia pidettiin muodonmuutosten mestarina. H\u00e4n saattoi muuttua halutessaan esimerkiksi sudeksi, k\u00e4\u00e4rmeeksi ja lent\u00e4v\u00e4ksi vampyyriksi. Toisella ajalla h\u00e4n esiintyi pitk\u00e4n\u00e4, kauniina ja viisaana miehen\u00e4, mutta alaisilleen my\u00f6s t\u00e4yteen rautahaarniskaan ja rautakruunuun sonnustautuneena “mustana ruhtinaana”. Tolkien antaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Sauron omaksui Melkorin hahmon ja onnistui huijaamaan t\u00e4ll\u00e4 tavoin monia Melkorin entisi\u00e4 palvelijoita itselleen.\u00a0Jotkut ovat saaneet p\u00e4\u00e4h\u00e4ns\u00e4, ett\u00e4 Kolmannella ajalla Sauron esiintyi leijuvana silm\u00e4munana. Ajatus ei ole ihan tuulesta temmattu. Frodo n\u00e4ki\u00a0Galadrielin peiliss\u00e4\u00a0yksin\u00e4isen silm\u00e4n, joka t\u00e4ytti melkein koko peilin. “Silm\u00e4\u00e4 reunusti tuli, mutta se itse oli kiilt\u00e4v\u00e4, keltainen kuin kissan, tarkkaavainen ja kiinte\u00e4, ja sen pupillin musta viiru aukeni kuiluksi, ikkunaksi tyhjyyteen”. (7) Tulinen silm\u00e4 on kuitenkin n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 Sauronin symbolisena kuvauksena.\u00a0L\u00e4nsikairan Punaisen Kirjan kertojat puhuvat usein runollisesti Silm\u00e4st\u00e4 tarkoittaessaan Sauronia. Luometon Silm\u00e4 oli my\u00f6s Sauronin tunnus. Tolkienin hyvin tuntemissa englantilaisissa sana-arvoituksissa “luometon silm\u00e4” on my\u00f6s auringon toisintonimi. Halusiko ihmisille jumalkuninkaana esiintyv\u00e4 Pimeyden Herra olla my\u00f6s auringon herra? Sauronin palvonnasta id\u00e4n ja etel\u00e4n ihmisten keskuudessa ei ole s\u00e4ilynyt mit\u00e4\u00e4n kuvauksia, mutta ei ole vaikeaa kuvitella pappien osoittaneen Sauronin mahdin esimeriksi auringonpimennysten avulla. Kolmannen ajan lopulla kriittisesti heikentynyt Sauron ei tullut esille edes viime hetkell\u00e4. Kenties h\u00e4nen inhimillinen ruumiinsa oli niin rujo ja rampa, ettei h\u00e4n rohjennut n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 kuin l\u00e4himmille alaisilleen. Klonkku kuitenkin saattoi todistaa, ett\u00e4 h\u00e4nen mustassa k\u00e4dess\u00e4\u00e4n oli Isildurin j\u00e4ljilt\u00e4 vain nelj\u00e4 sormea (8). \u00a0Lopullisen vahvistuksen Sauronin inhimillisest\u00e4 hahmosta Tolkien antoi vasta vuonna 1963 p\u00e4iv\u00e4tyss\u00e4 kirjeess\u00e4 (9). Lopun aikojen Sauron oli selke\u00e4sti vain varjo entisest\u00e4\u00e4n, mutta eip\u00e4 hyvin mennyt h\u00e4nen l\u00e4himmill\u00e4 apulaisillakaan. Sormusta etsim\u00e4\u00e4n l\u00e4hetetyt Sauronin huippuagentit olivat puolisokeita, pelk\u00e4siv\u00e4t vett\u00e4 ja aurinkoa eiv\u00e4tk\u00e4 kyenneet puhumaan muuten kuin sihisem\u00e4ll\u00e4. Sic transit gloria mundi. Alaviitteet TSH II.2 s. 379. “Sill\u00e4 mik\u00e4\u00e4n ei ole alkujaan paha. Ei edes Sauron.” Myths Transformed, HoME X s. 396. Keski-Maassa noituus (sorcery, necromancy) on keino, jolla kuolevaiset olennot voivat k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4kseen kaikessa materiassa uinuvaa Melkorin sielua. Silmarillion, s. 212. The Drowning of Anad\u00fbn\u00ea, HoME IV, s. 331\u2013413. The Drowning of Anad\u00fbn\u00ea,\u00a0HoME IV, s. 363. Oma suomennos. TSH II.7 s. 511. TSH IV.3 s. 337 “Tosi on, h\u00e4nell\u00e4 on mustassa k\u00e4dess\u00e4 vain nelj\u00e4 sormea, mutta ne riitt\u00e4\u00e4.” The Letters of J.R.R. Tolkien, N:o 246.\u00a0“The form that he took was that of a man of more than human stature, but not gigantic.”<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[22],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/244"}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=244"}],"version-history":[{"count":14,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/244\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":255,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/244\/revisions\/255"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=244"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=244"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=244"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}