{"id":1439,"date":"2026-09-06T12:59:27","date_gmt":"2026-09-06T10:59:27","guid":{"rendered":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/?p=1439"},"modified":"2026-09-06T16:00:47","modified_gmt":"2026-09-06T14:00:47","slug":"antonio-gramsci-ja-marssi-halki-instituutioiden","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/?p=1439","title":{"rendered":"Antonio Gramsci ja marssi halki instituutioiden"},"content":{"rendered":"\n

Antonio Gramsci <\/strong>(1891\u20131937) on kenties koko historian t\u00e4rkein vasemmistolainen yhteiskunnallinen ajattelija, jonka merkityst\u00e4 poliittiseen historiaan on vaikea yliarvioida. Jollain tavalla kaikessa, mit\u00e4 sodan j\u00e4lkeen l\u00e4nsimaissa on tapahtunut, n\u00e4kyy Gramscin k\u00e4denj\u00e4lki. Gramscia voi my\u00f6s kiitt\u00e4\u00e4 \u2013 tai syytt\u00e4\u00e4 \u2013 siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n pelasti marxilaisuuden tuholta ja mukautti sen demokraattisiin yhteiskuntiin. H\u00e4n oli mies, joka keksi kielen poliittisuuden ja pitk\u00e4n marssin l\u00e4pi instituutioiden. H\u00e4nen vaikutuksensa n\u00e4kyy Frankfurtin koulukunnassa, Fabian Societyn ja WEF:n toiminnassa, ideologisesti kaapatuissa yliopistoissa ja jokaisen yrityksen henkil\u00f6st\u00f6osastossa joka panee t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n turvallisen tilan ja sallitun puheen normeja. <\/p>\n\n\n\n

Kuten edellisess\u00e4 kirjoituksessani<\/a> selostin, Italia oli vuosina 1919\u20131920 vallankumouksellisen kuohunnan vallassa. Kun Italian sosialistipuolueen enemmist\u00f6 ei halunnut tukea v\u00e4kivaltaista kumousta, Gramsci ja sosialistipuolueen johtaja Nicola Bombacci perustivat Italian kommunistisen puolueen tammikuussa 1921. Suurta marxilaista kansannousua ei tapahtunut. Sen sijaan talonpojat, pienyritt\u00e4j\u00e4t, ylioppilaat ja virkamiehet liittyiv\u00e4t sankoin joukoin Benito Mussolinin mustapaitoihin taistelemaan marxilaisia vastaan. Kun kumous lopulta tuli, sit\u00e4 ei tehnyt Gramsci tai Bombacci \u2013 vaan Mussolini, joka hy\u00f6dynsi valtiovallan heikkoutta ja sekasortoa l\u00e4hett\u00e4m\u00e4ll\u00e4 mustapaidat marssimaan Roomaan lokakuussa 1922.<\/p>\n\n\n\n

Kuningas kielt\u00e4ytyi k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4st\u00e4 armeijaa fasisteja vastaan, Luigi Factan hallitus erosi, ja kuningas nimitti Mussolinin uudeksi p\u00e4\u00e4ministeriksi. Gramsci p\u00e4\u00e4tyi vankilaan, jossa h\u00e4n kirjoitti kuuluisat vankilavihkonsa. N\u00e4m\u00e4 kirjoitukset salakuljetettiin ulos vankilasta ja levisiv\u00e4t laajalle vasemmiston k\u00e4siss\u00e4. Gramscin filosofinen ajattelu l\u00e4hti liikkeelle vallankumouksen ep\u00e4onnistumisesta. Marxilaisen teorian mukaan kapitalismin taloudelliset ristiriidat johtaisivat v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ty\u00f6v\u00e4enluokan vallankumoukseen. N\u00e4in ei kuitenkaan k\u00e4ynyt. Gramsci halusi selvitt\u00e4\u00e4, miksi.<\/p>\n\n\n\n

Gramsci ymm\u00e4rsi vankilassa, ett\u00e4 valtaapit\u00e4v\u00e4 luokka ei hallitse pelk\u00e4ll\u00e4 pakolla, vaan suostumuksella<\/strong>. Yhteiskunta on moniaineksinen, riste\u00e4vien intressien ja valtakamppailujen paikka, jossa kukin yhteiskunnallinen taho m\u00e4\u00e4rittelee maailmaa omalta kannaltaan pyrkien saamaan muut ajattelemaan maailmasta oman totuutensa mukaan ja luomaan itselleen hegemonisen aseman. Hegemonisen vallan kannalta keskeisi\u00e4 kamppailupaikkoja ovat poliittisten elinten sijaan instituutiot: koulu, media, yliopistot, virastot, ty\u00f6paikat. Suostumus, konformismi, on olennainen osa hegemoniaa. Hegemonian syntyess\u00e4 yhteiskunnallista ajattelua ei tarvitse pakottaa ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4, vaan sit\u00e4 yll\u00e4pidet\u00e4\u00e4n luonnollisesti ihmisten v\u00e4lisiss\u00e4 suhteissa, kulttuurissa ja instituutioiden toimintatavoissa.<\/p>\n\n\n\n

Marxilaiset vallankumoukset olivat l\u00e4nsimaissa ep\u00e4onnistuneet, koska valtiota suojasi vahva kansalaisyhteiskunta joka oli omaksunut porvarilliset arvot. Oikeistolainen maailmankuva esitettiin median, koulujen ja uskonnon kautta luonnollisena asiaintilana. Vasemmiston teht\u00e4v\u00e4ksi tuli haastaa t\u00e4m\u00e4 kulttuurinen hegemonia. Poliittisen vallankumouksen edellytys oli kulttuurinen vallankumous. Niin kauan kun kansalaisyhteiskunta oli vahva, suora v\u00e4kivaltainen vallankumous oli tuomittu ep\u00e4onnistumaan. Vasemmiston oli siirryt\u00e4v\u00e4 asemasotaan eli hitaaseen, instituutioiden sis\u00e4ll\u00e4 tapahtuvaan kulttuurisotaan<\/strong>. <\/p>\n\n\n\n

Instituutiot v\u00e4litt\u00e4v\u00e4t yhteiskunnan arvot seuraavalle sukupolvelle. Koulut, yliopistot, media, oikeuslaitos ja virkakoneisto eiv\u00e4t olleet barrikadeja vaan kulttuurisodan taistelutantereita. Jos vasemmisto onnistuisi valtaamaan instituutiot, se saisi itselleen t\u00e4ydellisen vallan laukaustakaan ampumatta. Saksalainen Rudi Dutschke<\/a> muotoili t\u00e4m\u00e4n ajatuksen vuonna 1967 uudelleen “pitk\u00e4ksi marssiksi l\u00e4pi instituutioiden”. Kulttuurisen hegemonian kaappaamiseen kuului my\u00f6s elokuvateollisuuden ja teatterin kaappaamiset.<\/p>\n\n\n\n

Koulujen ja yliopistojen kaappaaminen oli Gramscin mielest\u00e4 keskeisint\u00e4. Opetussuunnitelmaa hallitsemalla vasemmisto p\u00e4\u00e4sisi m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n kielenk\u00e4yt\u00f6st\u00e4, sallitun ajattelun kategorioista, muotoilemaan kysymyksenasettelut, p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n mit\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n itsest\u00e4\u00e4nselv\u00e4n\u00e4 (sosiaaliliberaalit arvot) ja millaiset ajatukset ovat tyystin mahdottomia. Gramsci korosti my\u00f6s, ett\u00e4 vallankumous tarvitsi uudenlaisia asiantuntijoita. Orgaaniset intellektuellit eiv\u00e4t ole perinteisi\u00e4 akateemikoita, vaan liikkeen parista nousevia opettajia, toimittajia, taiteilijoita ja ay-aktiiveja, jotka sanoittavat ihmisten kokemuksia ja luovat vastakulttuuria.<\/p>\n\n\n\n

Ilman Gramscia l\u00e4nsimainen vasemmisto olisi todenn\u00e4k\u00f6isesti j\u00e4\u00e4nyt jumiin vanhakantaiseen, ammattiyhdistysvetoiseen taloustaisteluun ja marginaaliseen vallankumousretoriikkaan. H\u00e4n teki politiikasta laajempaa: h\u00e4n osoitti, ett\u00e4 kieli, taide ja sivistys ovat yht\u00e4 t\u00e4rkeit\u00e4 taistelukentti\u00e4 kuin tehtaiden lattiat. Yhdess\u00e4 Adornon, Horkheimin ja Marcusen luoman “kriittisen teorian” kanssa gramscilaisuus synnytti 1960-luvun vasemmistolaisen opiskelijaliikkeen, joka miehitti l\u00e4nsimaiden korkeakoulut. T\u00e4m\u00e4 sukupolvi tuotti professorit ja opettajat, jotka kouluttivat seuraavan sukupolven journalistit, virkamiehet ja tuomarit. Kansallismielinen oikeisto katosi marginaaliin ja jopa n\u00e4enn\u00e4isesti oikealla olevat puolueet omaksuivat vasemmiston kielenk\u00e4yt\u00f6n ja ajattelutavan.<\/p>\n\n\n\n

Pitk\u00e4 marssi kesti viisi vuosikymment\u00e4, mutta sen ansiosta vasemmisto saavutti lopulta hegemonisen aseman, josta Gramsci oli vankilassa haaveillut. Fasistisyytt\u00e4j\u00e4 sanoi Gramscin oikeudenk\u00e4ynniss\u00e4, ett\u00e4 “meid\u00e4n on pys\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 n\u00e4m\u00e4 aivot kahdeksikymmeneksi vuodeksi.” H\u00e4nen aivonsa eiv\u00e4t pys\u00e4htyneet. Gramscin vankilavihoista tuli kaikkein luetuin marxilainen teos Karl Marxin itsens\u00e4 j\u00e4lkeen. Gramscin ajatukset ohjaavat nyt sosiaalisen median moderaattoreita ja tieteellisten lehtien julkaisupolitiikkaa, valvovat mahdollisen ja mahdottoman politiikan rajaa. Eik\u00e4 Gramsci ole t\u00e4rke\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n vasemmistolle: h\u00e4nen ajatuksensa ja johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksens\u00e4 tarjoavat ty\u00f6kaluja kaikille, jotka pyrkiv\u00e4t kokonaisvaltaiseen poliittiseen muutokseen.<\/p>\n\n\n\n

Altavastaajan asemastaan k\u00e4sin uusi oikeisto (julkisuudessa k\u00e4ytettyj\u00e4 nimityksi\u00e4 ovat my\u00f6s alt-right <\/em>ja oikeistopopulistit<\/em>) on k\u00e4ynyt viimeiset vuosikymmenet gramscilaista kulttuurisotaa haastamalla yliopistojen, median ja kulttuurin vasemmistoliberalia hegemoniaa. Yksi ensimm\u00e4isist\u00e4 gramscilaisuuden omaksuneista oikeistolaisista ajattelijoista oli Ranskan oikeistolaisen \u00e4lymyst\u00f6liikkeen (Nouvelle Droite<\/em>) johtohahmo Alain de Benoist. De Benoist luki Gramscia ja kehitti metapolitiikan <\/strong>k\u00e4sitteen. <\/p>\n\n\n\n

Ajatuksena oli, ett\u00e4 poliittista valtaa ei voi saavuttaa pysyv\u00e4sti ilman, ett\u00e4 ensin muutetaan yhteiskunnan kielt\u00e4, arvoja ja tervett\u00e4 j\u00e4rke\u00e4. Tavoitteena oli saada kansallismieliset oikeistolaiset ajatukset, kuten etnopluralismi (monikulttuurisuuden vastakohta) ja remigraatio (paluumuutto) marginaalista takaisin osaksi valtavirran keskustelua. Gramsci korosti “orgaanisia intellektuelleja”, jotka nousevat omiensa joukosta sanoittamaan kokemuksia, joita valtaapit\u00e4v\u00e4 luokka ei tunnista. 2000-luvulla n\u00e4it\u00e4 vastakulttuuria luovia orgaanisia intellektuelleja ovat edustaneet esimerkiksi vaihtoehtomedian podcast-is\u00e4nn\u00e4t, YouTube-esseistit, Douglas Murrayn ja Jordan Petersonin kaltaiset hahmot, internetin meemitaiteilijat ja vasta kehittym\u00e4ss\u00e4 olevat postliberaalit ajattelijat, jotka haastavat liberaalin hegemonian juuriaan my\u00f6ten.<\/p>\n\n\n\n

Lue my\u00f6s: Mit\u00e4 Gramsci opettaa auktoriteettien vastustamisesta<\/a><\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Antonio Gramsci (1891\u20131937) on kenties koko historian t\u00e4rkein vasemmistolainen yhteiskunnallinen ajattelija, jonka merkityst\u00e4 poliittiseen historiaan on vaikea yliarvioida. Jollain tavalla kaikessa, mit\u00e4 sodan j\u00e4lkeen l\u00e4nsimaissa on tapahtunut, n\u00e4kyy Gramscin k\u00e4denj\u00e4lki. Gramscia voi my\u00f6s kiitt\u00e4\u00e4 \u2013 tai syytt\u00e4\u00e4 \u2013 siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n pelasti marxilaisuuden tuholta ja mukautti sen demokraattisiin yhteiskuntiin. H\u00e4n oli mies, joka keksi kielen poliittisuuden ja pitk\u00e4n marssin l\u00e4pi instituutioiden. H\u00e4nen vaikutuksensa n\u00e4kyy Frankfurtin koulukunnassa, Fabian Societyn ja WEF:n toiminnassa, ideologisesti kaapatuissa yliopistoissa ja jokaisen yrityksen henkil\u00f6st\u00f6osastossa joka panee t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n turvallisen tilan ja sallitun puheen normeja. Kuten edellisess\u00e4 kirjoituksessani selostin, Italia oli vuosina 1919\u20131920 vallankumouksellisen kuohunnan vallassa. Kun Italian sosialistipuolueen enemmist\u00f6 ei halunnut tukea v\u00e4kivaltaista kumousta, Gramsci ja sosialistipuolueen johtaja Nicola Bombacci perustivat Italian kommunistisen puolueen tammikuussa 1921. Suurta marxilaista kansannousua ei tapahtunut. Sen sijaan talonpojat, pienyritt\u00e4j\u00e4t, ylioppilaat ja virkamiehet liittyiv\u00e4t sankoin joukoin Benito Mussolinin mustapaitoihin taistelemaan marxilaisia vastaan. Kun kumous lopulta tuli, sit\u00e4 ei tehnyt Gramsci tai Bombacci \u2013 vaan Mussolini, joka hy\u00f6dynsi valtiovallan heikkoutta ja sekasortoa l\u00e4hett\u00e4m\u00e4ll\u00e4 mustapaidat marssimaan Roomaan lokakuussa 1922. Kuningas kielt\u00e4ytyi k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4st\u00e4 armeijaa fasisteja vastaan, Luigi Factan hallitus erosi, ja kuningas nimitti Mussolinin uudeksi p\u00e4\u00e4ministeriksi. Gramsci p\u00e4\u00e4tyi vankilaan, jossa h\u00e4n kirjoitti kuuluisat vankilavihkonsa. N\u00e4m\u00e4 kirjoitukset salakuljetettiin ulos vankilasta ja levisiv\u00e4t laajalle vasemmiston k\u00e4siss\u00e4. Gramscin filosofinen ajattelu l\u00e4hti liikkeelle vallankumouksen ep\u00e4onnistumisesta. Marxilaisen teorian mukaan kapitalismin taloudelliset ristiriidat johtaisivat v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ty\u00f6v\u00e4enluokan vallankumoukseen. N\u00e4in ei kuitenkaan k\u00e4ynyt. Gramsci halusi selvitt\u00e4\u00e4, miksi. Gramsci ymm\u00e4rsi vankilassa, ett\u00e4 valtaapit\u00e4v\u00e4 luokka ei hallitse pelk\u00e4ll\u00e4 pakolla, vaan suostumuksella. Yhteiskunta on moniaineksinen, riste\u00e4vien intressien ja valtakamppailujen paikka, jossa kukin yhteiskunnallinen taho m\u00e4\u00e4rittelee maailmaa omalta kannaltaan pyrkien saamaan muut ajattelemaan maailmasta oman totuutensa mukaan ja luomaan itselleen hegemonisen aseman. Hegemonisen vallan kannalta keskeisi\u00e4 kamppailupaikkoja ovat poliittisten elinten sijaan instituutiot: koulu, media, yliopistot, virastot, ty\u00f6paikat. Suostumus, konformismi, on olennainen osa hegemoniaa. Hegemonian syntyess\u00e4 yhteiskunnallista ajattelua ei tarvitse pakottaa ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4, vaan sit\u00e4 yll\u00e4pidet\u00e4\u00e4n luonnollisesti ihmisten v\u00e4lisiss\u00e4 suhteissa, kulttuurissa ja instituutioiden toimintatavoissa. Marxilaiset vallankumoukset olivat l\u00e4nsimaissa ep\u00e4onnistuneet, koska valtiota suojasi vahva kansalaisyhteiskunta joka oli omaksunut porvarilliset arvot. Oikeistolainen maailmankuva esitettiin median, koulujen ja uskonnon kautta luonnollisena asiaintilana. Vasemmiston teht\u00e4v\u00e4ksi tuli haastaa t\u00e4m\u00e4 kulttuurinen hegemonia. Poliittisen vallankumouksen edellytys oli kulttuurinen vallankumous. Niin kauan kun kansalaisyhteiskunta oli vahva, suora v\u00e4kivaltainen vallankumous oli tuomittu ep\u00e4onnistumaan. Vasemmiston oli siirryt\u00e4v\u00e4 asemasotaan eli hitaaseen, instituutioiden sis\u00e4ll\u00e4 tapahtuvaan kulttuurisotaan. Instituutiot v\u00e4litt\u00e4v\u00e4t yhteiskunnan arvot seuraavalle sukupolvelle. Koulut, yliopistot, media, oikeuslaitos ja virkakoneisto eiv\u00e4t olleet barrikadeja vaan kulttuurisodan taistelutantereita. Jos vasemmisto onnistuisi valtaamaan instituutiot, se saisi itselleen t\u00e4ydellisen vallan laukaustakaan ampumatta. Saksalainen Rudi Dutschke muotoili t\u00e4m\u00e4n ajatuksen vuonna 1967 uudelleen “pitk\u00e4ksi marssiksi l\u00e4pi instituutioiden”. Kulttuurisen hegemonian kaappaamiseen kuului my\u00f6s elokuvateollisuuden ja teatterin kaappaamiset. Koulujen ja yliopistojen kaappaaminen oli Gramscin mielest\u00e4 keskeisint\u00e4. Opetussuunnitelmaa hallitsemalla vasemmisto p\u00e4\u00e4sisi m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n kielenk\u00e4yt\u00f6st\u00e4, sallitun ajattelun kategorioista, muotoilemaan kysymyksenasettelut, p\u00e4\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n mit\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n itsest\u00e4\u00e4nselv\u00e4n\u00e4 (sosiaaliliberaalit arvot) ja millaiset ajatukset ovat tyystin mahdottomia. Gramsci korosti my\u00f6s, ett\u00e4 vallankumous tarvitsi uudenlaisia asiantuntijoita. Orgaaniset intellektuellit eiv\u00e4t ole perinteisi\u00e4 akateemikoita, vaan liikkeen parista nousevia opettajia, toimittajia, taiteilijoita ja ay-aktiiveja, jotka sanoittavat ihmisten kokemuksia ja luovat vastakulttuuria. Ilman Gramscia l\u00e4nsimainen vasemmisto olisi todenn\u00e4k\u00f6isesti j\u00e4\u00e4nyt jumiin vanhakantaiseen, ammattiyhdistysvetoiseen taloustaisteluun ja marginaaliseen vallankumousretoriikkaan. H\u00e4n teki politiikasta laajempaa: h\u00e4n osoitti, ett\u00e4 kieli, taide ja sivistys ovat yht\u00e4 t\u00e4rkeit\u00e4 taistelukentti\u00e4 kuin tehtaiden lattiat. Yhdess\u00e4 Adornon, Horkheimin ja Marcusen luoman “kriittisen teorian” kanssa gramscilaisuus synnytti 1960-luvun vasemmistolaisen opiskelijaliikkeen, joka miehitti l\u00e4nsimaiden korkeakoulut. T\u00e4m\u00e4 sukupolvi tuotti professorit ja opettajat, jotka kouluttivat seuraavan sukupolven journalistit, virkamiehet ja tuomarit. Kansallismielinen oikeisto katosi marginaaliin ja jopa n\u00e4enn\u00e4isesti oikealla olevat puolueet omaksuivat vasemmiston kielenk\u00e4yt\u00f6n ja ajattelutavan. Pitk\u00e4 marssi kesti viisi vuosikymment\u00e4, mutta sen ansiosta vasemmisto saavutti lopulta hegemonisen aseman, josta Gramsci oli vankilassa haaveillut. Fasistisyytt\u00e4j\u00e4 sanoi Gramscin oikeudenk\u00e4ynniss\u00e4, ett\u00e4 “meid\u00e4n on pys\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 n\u00e4m\u00e4 aivot kahdeksikymmeneksi vuodeksi.” H\u00e4nen aivonsa eiv\u00e4t pys\u00e4htyneet. Gramscin vankilavihoista tuli kaikkein luetuin marxilainen teos Karl Marxin itsens\u00e4 j\u00e4lkeen. Gramscin ajatukset ohjaavat nyt sosiaalisen median moderaattoreita ja tieteellisten lehtien julkaisupolitiikkaa, valvovat mahdollisen ja mahdottoman politiikan rajaa. Eik\u00e4 Gramsci ole t\u00e4rke\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n vasemmistolle: h\u00e4nen ajatuksensa ja johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksens\u00e4 tarjoavat ty\u00f6kaluja kaikille, jotka pyrkiv\u00e4t kokonaisvaltaiseen poliittiseen muutokseen. Altavastaajan asemastaan k\u00e4sin uusi oikeisto (julkisuudessa k\u00e4ytettyj\u00e4 nimityksi\u00e4 ovat my\u00f6s alt-right ja oikeistopopulistit) on k\u00e4ynyt viimeiset vuosikymmenet gramscilaista kulttuurisotaa haastamalla yliopistojen, median ja kulttuurin vasemmistoliberalia hegemoniaa. Yksi ensimm\u00e4isist\u00e4 gramscilaisuuden omaksuneista oikeistolaisista ajattelijoista oli Ranskan oikeistolaisen \u00e4lymyst\u00f6liikkeen (Nouvelle Droite) johtohahmo Alain de Benoist. De Benoist luki Gramscia ja kehitti metapolitiikan k\u00e4sitteen. Ajatuksena oli, ett\u00e4 poliittista valtaa ei voi saavuttaa pysyv\u00e4sti ilman, ett\u00e4 ensin muutetaan yhteiskunnan kielt\u00e4, arvoja ja tervett\u00e4 j\u00e4rke\u00e4. Tavoitteena oli saada kansallismieliset oikeistolaiset ajatukset, kuten etnopluralismi (monikulttuurisuuden vastakohta) ja remigraatio (paluumuutto) marginaalista takaisin osaksi valtavirran keskustelua. Gramsci korosti “orgaanisia intellektuelleja”, jotka nousevat omiensa joukosta sanoittamaan kokemuksia, joita valtaapit\u00e4v\u00e4 luokka ei tunnista. 2000-luvulla n\u00e4it\u00e4 vastakulttuuria luovia orgaanisia intellektuelleja ovat edustaneet esimerkiksi vaihtoehtomedian podcast-is\u00e4nn\u00e4t, YouTube-esseistit, Douglas Murrayn ja Jordan Petersonin kaltaiset hahmot, internetin meemitaiteilijat ja vasta kehittym\u00e4ss\u00e4 olevat postliberaalit ajattelijat, jotka haastavat liberaalin hegemonian juuriaan my\u00f6ten. Lue my\u00f6s: Mit\u00e4 Gramsci opettaa auktoriteettien vastustamisesta<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":898,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[27,9],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1439"}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1439"}],"version-history":[{"count":6,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1439\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1446,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1439\/revisions\/1446"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/898"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1439"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1439"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1439"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}