{"id":1409,"date":"2026-08-30T08:40:36","date_gmt":"2026-08-30T06:40:36","guid":{"rendered":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/?p=1409"},"modified":"2026-08-30T09:07:32","modified_gmt":"2026-08-30T07:07:32","slug":"umberto-eco-ja-ur-fasismi","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/?p=1409","title":{"rendered":"Umberto Eco ja ur-fasismi"},"content":{"rendered":"\n<p>Vuonna 1995 ilmestynyt italialaisen semiootikon ja kirjailijan <strong>Umberto Econ<\/strong> (1932\u20132016) essee <em>Il fascismo eterno<\/em> loi k\u00e4sitteen ur-fasismi, ikuinen fasismi. Eco m\u00e4\u00e4ritteli sen kaikkien fasismien takana olevaksi ajatusmaailmaksi. Essee sis\u00e4lsi nelj\u00e4toista prototyyppist\u00e4 ominaisuutta, jotka h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n olivat erityisi\u00e4 fasismille:<\/p>\n\n\n\n<ol>\n<li>Perinteiden palvonta<\/li>\n\n\n\n<li>Modernismin hylk\u00e4\u00e4minen<\/li>\n\n\n\n<li>Toiminta toiminnan itsens\u00e4 vuoksi (irrationalismi, ep\u00e4-\u00e4lyllisyys)<\/li>\n\n\n\n<li>Sokea kuuliaisuus, kriittisyys on petturuutta<\/li>\n\n\n\n<li>Erilaisuuden pelko (rasismi ja viha)<\/li>\n\n\n\n<li>Keskiluokkaan vetoaminen<\/li>\n\n\n\n<li>Salaliittoihin uskominen<\/li>\n\n\n\n<li>Viholliset ovat samaan aikaan heikkoja ja vahvoja<\/li>\n\n\n\n<li>El\u00e4m\u00e4 on jatkuvaa kamppailua<\/li>\n\n\n\n<li>Heikkojen halveksiminen<\/li>\n\n\n\n<li>Sankaruuden kultti<\/li>\n\n\n\n<li>Toksinen maskuliinisuus<\/li>\n\n\n\n<li>Selektiivinen populismi (johtaja tulkitsee kansan tahtoa)<\/li>\n\n\n\n<li>Uuskieli (sanojen merkityksen muuttaminen)<\/li>\n<\/ol>\n\n\n\n<p>Siin\u00e4 miss\u00e4 muut fasismin tutkijat kuten Stanley Payne ja Roger Griffin pyrkiv\u00e4t rajaamaan ja t\u00e4sment\u00e4m\u00e4\u00e4n fasismin m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4\u00e4, Umberto Eco irrotti sen kokonaan historiallisesta viitekehyksest\u00e4\u00e4n. Econ essee muutti fasismin ajallisesti rajatusta poliittisesta liikkeest\u00e4 kulttuuriseksi ja psykologiseksi oireyhtym\u00e4ksi. Eco esitti fasismin jonain ajattomana, ikuisesti piilev\u00e4n\u00e4 henkisen\u00e4 uhkana. T\u00e4m\u00e4 antoi luvan etsi\u00e4 fasismin siemeni\u00e4 mist\u00e4 tahansa ilmi\u00f6st\u00e4 ja ajasta.<\/p>\n\n\n\n<p>Jo toisen maailmansodan aikana Stalin oli m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt, ett\u00e4 vasemmiston oli kutsuttava kansallissosialismia fasismiksi \u2013 koska se sis\u00e4lsi sanan &#8220;sosialismi&#8221;, jossa ei voinut olla mit\u00e4\u00e4n pahaa. Econ esseell\u00e4 oli viel\u00e4 suurempi vaikutus kielenk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. H\u00e4n julkaisi sen yleistajuisessa <em>The New York Review of Books <\/em>-lehdess\u00e4, josta fasismin uusi m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 p\u00e4\u00e4tyi toimittajien ja poliittisten kommentaattorien k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. <\/p>\n\n\n\n<p>Econ 14 kohdan lista ei vaadi kokonaisuuden toteutumista. Econ mukaan yksikin piirre riitt\u00e4\u00e4 &#8220;tiivist\u00e4m\u00e4\u00e4n fasismin ymp\u00e4rilleen&#8221;. T\u00e4m\u00e4 dekonstruoi historiallisen fasismin ja teki k\u00e4sitteest\u00e4 niin v\u00e4lj\u00e4n, ett\u00e4 l\u00e4hes mik\u00e4 tahansa kansallismielinen, perinteit\u00e4 painottava tai populistinen liike voidaan m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 fasistiseksi ja siten tuomittavaksi. T\u00e4m\u00e4 on retorinen keino, joka tunnetaan my\u00f6s nimell\u00e4 &#8220;kaivon myrkytt\u00e4minen&#8221;. Semiootikkona Eco tiesi t\u00e4sm\u00e4lleen, mit\u00e4 oli tekem\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Ensimm\u00e4inen askel oli kansallissosialismin ja fasismin niputtaminen yhdeksi ideologiaksi huolimatta aatteiden v\u00e4lisist\u00e4 eroista. Seuraava askel oli kaiken kansallismielisyyden ja oikeistolaisuuden liitt\u00e4minen fasismiin. N\u00e4in henkinen yhteys on luotu, ja taikuri taikoo kuulijoiden selk\u00e4rangasta atavistisen tunnereaktion aina kun taikasana mainitaan. Econ kaltaisten vasemmistolaisten j\u00e4lkistrukturalistien tavoitteena on aina ollut kielen sis\u00e4ll\u00f6n muokkaaminen niin, ett\u00e4 kilpailevien poliittisten n\u00e4kemysten esitt\u00e4minen muuttuu vaikeaksi ellei per\u00e4ti mahdottomaksi. <\/p>\n\n\n\n<p>Kun fasismista tehd\u00e4\u00e4n sumea ja ep\u00e4historiallinen ilmi\u00f6, se muuttuu historiallisesta ja poliittisesta k\u00e4sitteest\u00e4 pelk\u00e4ksi haukkumasanaksi. Kun suomalainen naispoliitikko kutsuu oikeistohallitusta fasistiseksi, mit\u00e4 h\u00e4n tarkalleen v\u00e4itt\u00e4\u00e4? Ei varmastikaan sit\u00e4, ett\u00e4 kyseinen hallitus ajaa ammattiyhdistysten valtaa, diktatuuria, tai Fiumen palauttamista takaisin Italialle. H\u00e4n haluaa vain kutsua oikeistohallitusta oikeistolaiseksi, mutta sanalla joka koetaan yleisesti loukkaavaksi.<\/p>\n\n\n\n<p>Oikeisto on pakotettu kamppailemaan toinen k\u00e4si sel\u00e4n taakse sidottuna, koska oikeistolaisten on jatkuvasti pel\u00e4tt\u00e4v\u00e4 kielipelej\u00e4 ja leimaantumista. Se on j\u00e4tt\u00e4nyt moniin l\u00e4nsimaihin j\u00e4ljelle oikeastaan vain sellaisen oikeiston, joka jakaa vasemmiston kanssa yhteisen liberaalin maailmankuvan. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy mielest\u00e4ni hyvin my\u00f6s muissa liberaaleissa fasismitulkinnoissa. Brittil\u00e4isen politiikantutkijan Roger Griffinin m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 fasismista &#8220;palingeneettisena ultranationalismina&#8221; k\u00e4yk\u00f6\u00f6n esimerkiksi. Siin\u00e4 fasismi m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4rimm\u00e4iseksi, orgaaniseksi kansallismielisyydeksi, jossa kansakunta ei muodostu vapaista yksil\u00f6ist\u00e4 ja kansalaisoikeuksista (kuten liberaalinationalismissa), vaan kansakunta n\u00e4hd\u00e4\u00e4n &#8220;el\u00e4v\u00e4n\u00e4 elimen\u00e4&#8221; jonka etu menee yksil\u00f6n ja ihmisoikeuksien edelle.<\/p>\n\n\n\n<p>T\u00e4m\u00e4 on kuitenkin nationalismin eli kansallismielisyyden alkuper\u00e4inen m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4, jonka ymp\u00e4rille kaikki eurooppalaiset kansallisvaltiot muodostuivat. Ensimm\u00e4isen maailmansodan j\u00e4lkeisi\u00e4 rajoja piirt\u00e4ess\u00e4 kansojen itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misoikeutta pidettiin pyh\u00e4n\u00e4 (paitsi saksalaisten, mutta he olivatkin h\u00e4vinneet sodan). Ja jotta voitaisiin edes puhua kansallisesta itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misoikeudesta, on tunnustettava itse kansan olemassaolo kulttuurisena, historiallisena ja biologisena ilmi\u00f6n\u00e4. <\/p>\n\n\n\n<p>Toisen maailmansodan j\u00e4lkeen kansalle ja nationalismille on annettu uusia merkityksi\u00e4, joista t\u00e4rkein on liberaalinationalismi (<em>civic nationalism<\/em>). Sen kehitti amerikanjuutalainen filosofi Hans Kohn vuonna 1944 julkaistussa teoksessaan <em>The Idea of Nationalism: A Study in Its Origins and Background<\/em>. Jos perinteinen kansallismielisyys, jota my\u00f6s Italian fasistit kannattivat, l\u00e4htee ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 alas (ihminen ei voi valita, mihin kansaan kuuluu), Kohnin liberaalinationalismi l\u00e4htee yksil\u00f6st\u00e4, sitoutumisesta tiettyihin arvoihin ja oikeuksiin. Silloin kenest\u00e4 tahansa, joka v\u00e4itt\u00e4\u00e4 jakavansa samat liberaalit arvot, voi tulla mink\u00e4 tahansa kansan j\u00e4sen.<\/p>\n\n\n\n<p>T\u00e4m\u00e4 on johtanut hivenen erikoiseen tilanteeseen, jossa liberaalinationalismin nimeen vannovat Skotlannin kansallispuolue, Walesin <em>Plaid Cymru <\/em>ja Katalonian vasemmisto kannattavat itsen\u00e4istymist\u00e4 vetoamalla edustamiensa historiallisten etnisten ryhmien perinteisiin asuma-alueisiin ja kansallisen suvereniteetin ideaan, mutta samalla kiist\u00e4v\u00e4t noiden etnisten ryhmien olemassaolon tai m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t ne uudelleen arvojen ja monimuotoisuuden kautta.<\/p>\n\n\n\n<p>Fasismi on kuitenkin paljon muutakin kuin vain kansallismielisyytt\u00e4, kuten aiemmissa kirjoituksissani olen todennut. Itse asiassa kansallismielisyys ei ole edes m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4 kaikissa fasismeissa. Kansallissosialismi (joka ei lopulta ollut enemp\u00e4\u00e4 kansallista kuin sosialismiakaan) kiinnittyi yksinomaan rodun k\u00e4sitteeseen. Natsien rotuideologia oli pohjimmiltaan transnationaalia ja kansallissosialistien itsens\u00e4 mukaan siten my\u00f6s ei-poliittista: ihminen ei voinut valita rotuaan enemp\u00e4\u00e4 kuin kansallisuuttaankaan. Sen mielest\u00e4 vapaus oli irrationaalista eik\u00e4 yksil\u00f6 ollut koskaan merkityksellinen. Hitlerin kaukaisimmissa suunnitelmissa oli paitsi eurooppalaisten kansallisvaltioiden h\u00e4vitt\u00e4minen, my\u00f6s Saksan valtion lakkauttaminen ja korvaaminen euroopanlaajuisella, tuhatvuotisella valtakunnalla.<\/p>\n\n\n\n<p>Kansallissosialistit puhuivat ja kirjoittivat paljon nationalismia vastaan. &#8220;Eurooppalaisen idean&#8221; tuli nousta kansallisten ideoiden yl\u00e4puolelle. Nurkkakuntainen nationalismi n\u00e4htiin syyn\u00e4 siihen, ett\u00e4 Eurooppa ei ollut kyennyt aiemmin yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n voimiaan. Esimerkiksi entinen It\u00e4vallan liittokansleri ja Hollannin valtakunnankomissaari Arthur Seyss-Inquart piti hein\u00e4kuussa 1940 puheen, jossa h\u00e4n julisti yhteisen Euroopan ideaa ja nationalismin kuolemaa tavalla, joka voisi olla suoraan my\u00f6s jonkun EU:n virkamiehen kyn\u00e4st\u00e4:<\/p>\n\n\n\n<blockquote class=\"wp-block-quote\">\n<p>\u201cEnnen kaikkea vanha kansallisvaltion ajatus tulee muuttumaan uudeksi elintilaksi \u2013 \u2013 Uudeksi Euroopaksi, keskin\u00e4isen solidaarisuuden ja yhteisty\u00f6n mantereeksi, Euroopaksi ilman ty\u00f6tt\u00f6myytt\u00e4 ja valuuttakriisej\u00e4, Euroopaksi jossa ty\u00f6njakoa, viestint\u00e4\u00e4 ja kaupank\u00e4ynti\u00e4 kehitet\u00e4\u00e4n kaikkein moderneim<br>pien tekniikoiden mukaisesti, ja jossa kaikkien hyvinvointi tulee kasvamaan nopeasti jahka kansalliset taloudelliset muurit on purettu.\u201d<\/p>\n<cite>Arthur Seyss-Inquart NSDAP:n <em>Auslandsorganisationin <\/em>kokouksessa 26. hein\u00e4kuuta 1940, Walter Lipgens (toim.): Documents on the History of European Integration (1985)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n<p>Fasismi-sanan merkityksen sumentuminen on syy, miksi min\u00e4 k\u00e4yt\u00e4n johdonmukaisesti vanhahtavaa kirjoitusasua <em>fascismi <\/em>puhuessani italialaisesta fasismista sellaisena kuin se ilmeni 1919\u20131943. Fascismi oli aiemmin ymm\u00e4rretty Giovanni Gentilen ja Benito Mussolinin muotoilemaksi eettiseksi valtio-opiksi, jolla oli tietty filosofinen pohja (aktuaalinen idealismi), talousmalli (korporatismi) ja tavoite (totalitaarinen valtio). Eco riisui fascismilta sen filosofisen rungon ja kuvasi sen aatteen sijasta er\u00e4\u00e4nlaiseksi sosiaalipsykologiseksi mielentilaksi. Eco v\u00e4itti, ett\u00e4 fascismi oli ideologisesti tyhj\u00e4 ja ep\u00e4johdonmukainen sekamelska: &#8220;Mussolinilla ei ollut filosofiaa, h\u00e4nell\u00e4 oli vain retoriikkaa.&#8221; <\/p>\n\n\n\n<p>Ecolle kyse oli vain siit\u00e4, miten poliittinen liike hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 pelkoa, turhautumista ja muukalaisvihaa. Yht\u00e4 hyvin voisi typist\u00e4\u00e4 ty\u00f6v\u00e4enliikkeen analyysin <em>woke<\/em>-retoriikan tukimukseksi. Econ esseet\u00e4 voisi arvostella siit\u00e4kin, ettei se kuvaa kovin hyvin italialaista fascismia. Esimerkiksi modernismin hylk\u00e4\u00e4minen ja perinteiden palvonta ovat Econ keskeiset fasismin tunnusmerkit. Silti historiallinen fascismi oli leimallisesti modernistinen liike, joka ihannoi teollistumista, nopeutta ja tekniikkaa sek\u00e4 pyrki luomaan &#8220;uuden fasistisen nykyajan&#8221;. <\/p>\n\n\n\n<p>Juutalaisviha ja rasismi (kuten se silloin ymm\u00e4rrettiin) puuttuivat my\u00f6s fascimista ennen vuotta 1938. Esimerkiksi yksi fascistien suosituimmista lauluista <em>Faccetta nera, bell&#8217;abissina<\/em> kertoo kauniista mustasta abessiinialaistyt\u00f6st\u00e4, joka odottaa italialaisten tulevan vapauttamaan h\u00e4net orjuudesta. Econ v\u00e4ite &#8220;ep\u00e4-\u00e4lyllisyydest\u00e4&#8221; on my\u00f6s hivenen ep\u00e4rehellinen. Vaikka fascismissa oli mukana runsaasti irrationalismia, v\u00e4ite fascismista puhtaana retoriikkana sivuuttaa kokonaan Giovanni Gentilen, Alfredo Roccon ja Ugo Spiriton kaltaisten intellektuellien mittavan teoreettisen ty\u00f6n.  <\/p>\n\n\n\n<p>Toki on sanottava, ett\u00e4 Eco kirjoitti esseens\u00e4 kulttuurikriitikkona ja kirjailijana, ei poliittisen historian tutkijana, ja h\u00e4nen 14 kohdan listansa pohjautui etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 henkil\u00f6kohtaisiin lapsuusmuistoihin ja kirjallisuusreflektioon. Essee on kirjallisesti loistava (kuten Econ esseet yleens\u00e4kin), mutta huono ty\u00f6kalu poliittisen historian tai nykyp\u00e4iv\u00e4n poliittisten liikkeiden analysointiin. Valitettavasti se on ollut valtavan vaikutusvaltainen juuri j\u00e4lkimm\u00e4isell\u00e4 tavalla.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Vuonna 1995 ilmestynyt italialaisen semiootikon ja kirjailijan Umberto Econ (1932\u20132016) essee Il fascismo eterno loi k\u00e4sitteen ur-fasismi, ikuinen fasismi. Eco m\u00e4\u00e4ritteli sen kaikkien fasismien takana olevaksi ajatusmaailmaksi. Essee sis\u00e4lsi nelj\u00e4toista prototyyppist\u00e4 ominaisuutta, jotka h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n olivat erityisi\u00e4 fasismille: Siin\u00e4 miss\u00e4 muut fasismin tutkijat kuten Stanley Payne ja Roger Griffin pyrkiv\u00e4t rajaamaan ja t\u00e4sment\u00e4m\u00e4\u00e4n fasismin m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4\u00e4, Umberto Eco irrotti sen kokonaan historiallisesta viitekehyksest\u00e4\u00e4n. Econ essee muutti fasismin ajallisesti rajatusta poliittisesta liikkeest\u00e4 kulttuuriseksi ja psykologiseksi oireyhtym\u00e4ksi. Eco esitti fasismin jonain ajattomana, ikuisesti piilev\u00e4n\u00e4 henkisen\u00e4 uhkana. T\u00e4m\u00e4 antoi luvan etsi\u00e4 fasismin siemeni\u00e4 mist\u00e4 tahansa ilmi\u00f6st\u00e4 ja ajasta. Jo toisen maailmansodan aikana Stalin oli m\u00e4\u00e4r\u00e4nnyt, ett\u00e4 vasemmiston oli kutsuttava kansallissosialismia fasismiksi \u2013 koska se sis\u00e4lsi sanan &#8220;sosialismi&#8221;, jossa ei voinut olla mit\u00e4\u00e4n pahaa. Econ esseell\u00e4 oli viel\u00e4 suurempi vaikutus kielenk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. H\u00e4n julkaisi sen yleistajuisessa The New York Review of Books -lehdess\u00e4, josta fasismin uusi m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 p\u00e4\u00e4tyi toimittajien ja poliittisten kommentaattorien k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Econ 14 kohdan lista ei vaadi kokonaisuuden toteutumista. Econ mukaan yksikin piirre riitt\u00e4\u00e4 &#8220;tiivist\u00e4m\u00e4\u00e4n fasismin ymp\u00e4rilleen&#8221;. T\u00e4m\u00e4 dekonstruoi historiallisen fasismin ja teki k\u00e4sitteest\u00e4 niin v\u00e4lj\u00e4n, ett\u00e4 l\u00e4hes mik\u00e4 tahansa kansallismielinen, perinteit\u00e4 painottava tai populistinen liike voidaan m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 fasistiseksi ja siten tuomittavaksi. T\u00e4m\u00e4 on retorinen keino, joka tunnetaan my\u00f6s nimell\u00e4 &#8220;kaivon myrkytt\u00e4minen&#8221;. Semiootikkona Eco tiesi t\u00e4sm\u00e4lleen, mit\u00e4 oli tekem\u00e4ss\u00e4. Ensimm\u00e4inen askel oli kansallissosialismin ja fasismin niputtaminen yhdeksi ideologiaksi huolimatta aatteiden v\u00e4lisist\u00e4 eroista. Seuraava askel oli kaiken kansallismielisyyden ja oikeistolaisuuden liitt\u00e4minen fasismiin. N\u00e4in henkinen yhteys on luotu, ja taikuri taikoo kuulijoiden selk\u00e4rangasta atavistisen tunnereaktion aina kun taikasana mainitaan. Econ kaltaisten vasemmistolaisten j\u00e4lkistrukturalistien tavoitteena on aina ollut kielen sis\u00e4ll\u00f6n muokkaaminen niin, ett\u00e4 kilpailevien poliittisten n\u00e4kemysten esitt\u00e4minen muuttuu vaikeaksi ellei per\u00e4ti mahdottomaksi. Kun fasismista tehd\u00e4\u00e4n sumea ja ep\u00e4historiallinen ilmi\u00f6, se muuttuu historiallisesta ja poliittisesta k\u00e4sitteest\u00e4 pelk\u00e4ksi haukkumasanaksi. Kun suomalainen naispoliitikko kutsuu oikeistohallitusta fasistiseksi, mit\u00e4 h\u00e4n tarkalleen v\u00e4itt\u00e4\u00e4? Ei varmastikaan sit\u00e4, ett\u00e4 kyseinen hallitus ajaa ammattiyhdistysten valtaa, diktatuuria, tai Fiumen palauttamista takaisin Italialle. H\u00e4n haluaa vain kutsua oikeistohallitusta oikeistolaiseksi, mutta sanalla joka koetaan yleisesti loukkaavaksi. Oikeisto on pakotettu kamppailemaan toinen k\u00e4si sel\u00e4n taakse sidottuna, koska oikeistolaisten on jatkuvasti pel\u00e4tt\u00e4v\u00e4 kielipelej\u00e4 ja leimaantumista. Se on j\u00e4tt\u00e4nyt moniin l\u00e4nsimaihin j\u00e4ljelle oikeastaan vain sellaisen oikeiston, joka jakaa vasemmiston kanssa yhteisen liberaalin maailmankuvan. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy mielest\u00e4ni hyvin my\u00f6s muissa liberaaleissa fasismitulkinnoissa. Brittil\u00e4isen politiikantutkijan Roger Griffinin m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 fasismista &#8220;palingeneettisena ultranationalismina&#8221; k\u00e4yk\u00f6\u00f6n esimerkiksi. Siin\u00e4 fasismi m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4rimm\u00e4iseksi, orgaaniseksi kansallismielisyydeksi, jossa kansakunta ei muodostu vapaista yksil\u00f6ist\u00e4 ja kansalaisoikeuksista (kuten liberaalinationalismissa), vaan kansakunta n\u00e4hd\u00e4\u00e4n &#8220;el\u00e4v\u00e4n\u00e4 elimen\u00e4&#8221; jonka etu menee yksil\u00f6n ja ihmisoikeuksien edelle. T\u00e4m\u00e4 on kuitenkin nationalismin eli kansallismielisyyden alkuper\u00e4inen m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4, jonka ymp\u00e4rille kaikki eurooppalaiset kansallisvaltiot muodostuivat. Ensimm\u00e4isen maailmansodan j\u00e4lkeisi\u00e4 rajoja piirt\u00e4ess\u00e4 kansojen itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misoikeutta pidettiin pyh\u00e4n\u00e4 (paitsi saksalaisten, mutta he olivatkin h\u00e4vinneet sodan). Ja jotta voitaisiin edes puhua kansallisesta itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misoikeudesta, on tunnustettava itse kansan olemassaolo kulttuurisena, historiallisena ja biologisena ilmi\u00f6n\u00e4. Toisen maailmansodan j\u00e4lkeen kansalle ja nationalismille on annettu uusia merkityksi\u00e4, joista t\u00e4rkein on liberaalinationalismi (civic nationalism). Sen kehitti amerikanjuutalainen filosofi Hans Kohn vuonna 1944 julkaistussa teoksessaan The Idea of Nationalism: A Study in Its Origins and Background. Jos perinteinen kansallismielisyys, jota my\u00f6s Italian fasistit kannattivat, l\u00e4htee ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 alas (ihminen ei voi valita, mihin kansaan kuuluu), Kohnin liberaalinationalismi l\u00e4htee yksil\u00f6st\u00e4, sitoutumisesta tiettyihin arvoihin ja oikeuksiin. Silloin kenest\u00e4 tahansa, joka v\u00e4itt\u00e4\u00e4 jakavansa samat liberaalit arvot, voi tulla mink\u00e4 tahansa kansan j\u00e4sen. T\u00e4m\u00e4 on johtanut hivenen erikoiseen tilanteeseen, jossa liberaalinationalismin nimeen vannovat Skotlannin kansallispuolue, Walesin Plaid Cymru ja Katalonian vasemmisto kannattavat itsen\u00e4istymist\u00e4 vetoamalla edustamiensa historiallisten etnisten ryhmien perinteisiin asuma-alueisiin ja kansallisen suvereniteetin ideaan, mutta samalla kiist\u00e4v\u00e4t noiden etnisten ryhmien olemassaolon tai m\u00e4\u00e4rittelev\u00e4t ne uudelleen arvojen ja monimuotoisuuden kautta. Fasismi on kuitenkin paljon muutakin kuin vain kansallismielisyytt\u00e4, kuten aiemmissa kirjoituksissani olen todennut. Itse asiassa kansallismielisyys ei ole edes m\u00e4\u00e4ritt\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4 kaikissa fasismeissa. Kansallissosialismi (joka ei lopulta ollut enemp\u00e4\u00e4 kansallista kuin sosialismiakaan) kiinnittyi yksinomaan rodun k\u00e4sitteeseen. Natsien rotuideologia oli pohjimmiltaan transnationaalia ja kansallissosialistien itsens\u00e4 mukaan siten my\u00f6s ei-poliittista: ihminen ei voinut valita rotuaan enemp\u00e4\u00e4 kuin kansallisuuttaankaan. Sen mielest\u00e4 vapaus oli irrationaalista eik\u00e4 yksil\u00f6 ollut koskaan merkityksellinen. Hitlerin kaukaisimmissa suunnitelmissa oli paitsi eurooppalaisten kansallisvaltioiden h\u00e4vitt\u00e4minen, my\u00f6s Saksan valtion lakkauttaminen ja korvaaminen euroopanlaajuisella, tuhatvuotisella valtakunnalla. Kansallissosialistit puhuivat ja kirjoittivat paljon nationalismia vastaan. &#8220;Eurooppalaisen idean&#8221; tuli nousta kansallisten ideoiden yl\u00e4puolelle. Nurkkakuntainen nationalismi n\u00e4htiin syyn\u00e4 siihen, ett\u00e4 Eurooppa ei ollut kyennyt aiemmin yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n voimiaan. Esimerkiksi entinen It\u00e4vallan liittokansleri ja Hollannin valtakunnankomissaari Arthur Seyss-Inquart piti hein\u00e4kuussa 1940 puheen, jossa h\u00e4n julisti yhteisen Euroopan ideaa ja nationalismin kuolemaa tavalla, joka voisi olla suoraan my\u00f6s jonkun EU:n virkamiehen kyn\u00e4st\u00e4: \u201cEnnen kaikkea vanha kansallisvaltion ajatus tulee muuttumaan uudeksi elintilaksi \u2013 \u2013 Uudeksi Euroopaksi, keskin\u00e4isen solidaarisuuden ja yhteisty\u00f6n mantereeksi, Euroopaksi ilman ty\u00f6tt\u00f6myytt\u00e4 ja valuuttakriisej\u00e4, Euroopaksi jossa ty\u00f6njakoa, viestint\u00e4\u00e4 ja kaupank\u00e4ynti\u00e4 kehitet\u00e4\u00e4n kaikkein moderneimpien tekniikoiden mukaisesti, ja jossa kaikkien hyvinvointi tulee kasvamaan nopeasti jahka kansalliset taloudelliset muurit on purettu.\u201d Arthur Seyss-Inquart NSDAP:n Auslandsorganisationin kokouksessa 26. hein\u00e4kuuta 1940, Walter Lipgens (toim.): Documents on the History of European Integration (1985) Fasismi-sanan merkityksen sumentuminen on syy, miksi min\u00e4 k\u00e4yt\u00e4n johdonmukaisesti vanhahtavaa kirjoitusasua fascismi puhuessani italialaisesta fasismista sellaisena kuin se ilmeni 1919\u20131943. Fascismi oli aiemmin ymm\u00e4rretty Giovanni Gentilen ja Benito Mussolinin muotoilemaksi eettiseksi valtio-opiksi, jolla oli tietty filosofinen pohja (aktuaalinen idealismi), talousmalli (korporatismi) ja tavoite (totalitaarinen valtio). Eco riisui fascismilta sen filosofisen rungon ja kuvasi sen aatteen sijasta er\u00e4\u00e4nlaiseksi sosiaalipsykologiseksi mielentilaksi. Eco v\u00e4itti, ett\u00e4 fascismi oli ideologisesti tyhj\u00e4 ja ep\u00e4johdonmukainen sekamelska: &#8220;Mussolinilla ei ollut filosofiaa, h\u00e4nell\u00e4 oli vain retoriikkaa.&#8221; Ecolle kyse oli vain siit\u00e4, miten poliittinen liike hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 pelkoa, turhautumista ja muukalaisvihaa. Yht\u00e4 hyvin voisi typist\u00e4\u00e4 ty\u00f6v\u00e4enliikkeen analyysin woke-retoriikan tukimukseksi. Econ esseet\u00e4 voisi arvostella siit\u00e4kin, ettei se kuvaa kovin hyvin italialaista fascismia. Esimerkiksi modernismin hylk\u00e4\u00e4minen ja perinteiden palvonta ovat Econ keskeiset fasismin tunnusmerkit. Silti historiallinen fascismi oli leimallisesti modernistinen liike, joka ihannoi teollistumista, nopeutta ja tekniikkaa sek\u00e4 pyrki luomaan &#8220;uuden fasistisen nykyajan&#8221;. Juutalaisviha ja rasismi (kuten se silloin ymm\u00e4rrettiin) puuttuivat my\u00f6s fascimista ennen vuotta 1938. Esimerkiksi yksi fascistien suosituimmista lauluista Faccetta nera, bell&#8217;abissina kertoo kauniista mustasta abessiinialaistyt\u00f6st\u00e4, joka odottaa italialaisten tulevan vapauttamaan h\u00e4net orjuudesta. Econ v\u00e4ite &#8220;ep\u00e4-\u00e4lyllisyydest\u00e4&#8221; on my\u00f6s hivenen ep\u00e4rehellinen. Vaikka fascismissa oli mukana runsaasti irrationalismia, v\u00e4ite fascismista puhtaana retoriikkana sivuuttaa kokonaan Giovanni Gentilen, Alfredo Roccon ja Ugo Spiriton kaltaisten intellektuellien mittavan teoreettisen ty\u00f6n. Toki on sanottava, ett\u00e4 Eco kirjoitti esseens\u00e4 kulttuurikriitikkona ja kirjailijana, ei poliittisen historian tutkijana, ja h\u00e4nen 14 kohdan listansa pohjautui etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 henkil\u00f6kohtaisiin lapsuusmuistoihin ja kirjallisuusreflektioon. Essee on kirjallisesti loistava (kuten Econ esseet yleens\u00e4kin), mutta huono ty\u00f6kalu poliittisen historian tai nykyp\u00e4iv\u00e4n poliittisten liikkeiden analysointiin. Valitettavasti se on ollut valtavan vaikutusvaltainen juuri j\u00e4lkimm\u00e4isell\u00e4 tavalla.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":1410,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[27,19,25],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1409"}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1409"}],"version-history":[{"count":10,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1409\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1423,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1409\/revisions\/1423"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/1410"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1409"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1409"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1409"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}