{"id":1395,"date":"2026-08-29T13:43:57","date_gmt":"2026-08-29T11:43:57","guid":{"rendered":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/?p=1395"},"modified":"2026-08-29T16:18:57","modified_gmt":"2026-08-29T14:18:57","slug":"fascismin-monimuotoisuus","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/?p=1395","title":{"rendered":"Fascismin monimuotoisuus"},"content":{"rendered":"\n

Aiemmassa kirjoituksessa k\u00e4sittelin fascismin talouspolitiikkaa. T\u00e4ss\u00e4 tarkoitukseni on raapaista hieman yleisemmin fascismin aatteellisesta monimuotoisuudesta ja sis\u00e4isest\u00e4 ristiriitaisuudesta. K\u00e4yt\u00e4n vanhaa kirjoitusasua fascismi<\/em>, kun tarkoitan nimenomaan italialaisista fasismia, erotuksena fasismin muista merkityksist\u00e4. Vaikka kaikki fasismit etsiv\u00e4t ns. kolmatta tiet\u00e4 kapitalismin ja sosialismin v\u00e4liss\u00e4 ja jakoivat tietyt ulkoiset muodot univormuineen ja marsseineen, aatteilla on enemm\u00e4n erottavia kuin yhdist\u00e4vi\u00e4 piirteit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Siin\u00e4 miss\u00e4 kansallissosialismin ideologia perustui pohjimmiltaan Arthur de Gobineaun<\/a> ja Houston Stewart Chamberlainin<\/a> biologiseen rasismiin ja suhtautui menneisyyteen suorastaan feti\u0161\u0161in\u00e4, italialainen fascismi oli alkujaan moderni ja radikaali liike, jonka juuret olivat vallankumouksellisessa syndikalismissa. Yksi liikkeen varhaisista vaikuttajista oli runoilija Filippo Tommaso Marinetti<\/strong>, futuristisen liikkeen perustaja, joka halveksi kaikkea vanhaa ja perinteist\u00e4 ja ihannoi kaikkea modernia, kuten koneita, tekniikkaa, vauhtia ja sotaa. Futuristit toivoivat fascismin uudenaikaistavan maan, joka oli jakautunut teollistuneeseen pohjoiseen ja maalaiseen, vanhanaikaiseen etel\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Benito Mussolini <\/strong>aloitti oman poliittisen tiens\u00e4 \u00e4\u00e4rivasemmalta, mutta h\u00e4nest\u00e4 tuli niin radikaali, ett\u00e4 l\u00f6ysikin itsens\u00e4 lopulta \u00e4\u00e4rioikealta. Suurena pragmaatikkona h\u00e4n halusi pit\u00e4\u00e4 fascismin mahdollisimman riippumattomana ideologioista ja syleili puheissaan ristiriitoja ja monitulkintaisuutta: Mussolinin luonnehdinnan mukaan fascismi saattoi olla samaan aikaan radikaalia ja ikiaikaista, vallankumouksellista ja taantumuksellista, tasavaltaista ja monarkistista… aina kulloisenkin tilanteen vaatimuksen mukaisesti. Fascismilla oli vain yksi p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4: p\u00e4\u00e4st\u00e4 valtaan.<\/p>\n\n\n\n

Mussolinilla oli my\u00f6s tapana korostaa, ett\u00e4 fascismi ei ole vientitavaraa: kunkin kansakunnan oli l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4 oma orgaanisen j\u00e4rjest\u00e4ytymisen tapansa. Esimerkiksi Corneliu Codreanun romanialainen fasismi eli legioonalaisliike<\/a> kumpusi voimakkaan mystisest\u00e4 ortodoksisen uskonnon tulkinnasta. Suomalaista fasismia edusti Vilho Annalan Is\u00e4nmaallinen kansanliike IKL, jonka tukijalat olivat luterilainen kristinusko ja yksikielinen Suur-Suomi. Espanjassa Jos\u00e9 Primo de Riveran falangistit olivat papistoa vastustavia syndikalisteja<\/a>. Brasiliassa fasismi l\u00f6ysi kotinsa katolisesta integralismista<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

Fasismi on kuin amorfinen massa joka haastaa kaikki yritykset m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 sit\u00e4, pakottaa sit\u00e4 yhteen olomuotoon. Sen sis\u00e4\u00e4n mahtuu militanttia ateismia ja uskonnollista mystiikkaa, vallan keskitt\u00e4mist\u00e4 ja hajauttamista, nationalismia ja universalismia. My\u00f6s johtava fascismin tutkija Renzo De Felice korosti liikkeen laajapohjaisuutta ja spontaaniutta. De Felice luonnehti fascistista liikett\u00e4 nousevan keskiluokan vallankumoukseksi, jolla oli juuret valistuksen ajassa. Ennen kaikkea fascismia ei h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n tullut n\u00e4hd\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n reaktiona uhkaavaan proletariaatin vallankumoukseen. Kansallissosialismilla ja fascismilla De Felice ei n\u00e4hnyt mit\u00e4\u00e4n yhteytt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Fascistinen liike, Fasci di Combattimento<\/em>, organisoitui eri puolella Italiaa eri n\u00e4k\u00f6iseksi. My\u00f6s perustava kokous 23.3.1919 Milanon Piazza San Sepolcrolla (todellisuudessa kauppa- ja teollisuusliiton kokoustilassa) oli sekalainen seurakunta ensimm\u00e4isen maailmansodan rintamaveteraaneja, arditeja<\/em>, ja Marinettia seuranneita yliopistokoulutuksen saaneita futuristeja. Mukana oli my\u00f6s pieni joukko Mussolinin mukana loikanneita sosialisteja. Arditit esiintyiv\u00e4t mustissa paidoissa ja polvihousuissa, fetsi p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja tikari vy\u00f6ll\u00e4. Arditeilta fascistit saivat paitsi univormunsa, my\u00f6s laulun Giovinezza<\/em> ja tervehdyksen A noi<\/em>, “meille”. <\/p>\n\n\n\n

Kokoukseen osallistuneista miehist\u00e4 merkitt\u00e4vi\u00e4 olivat Mussolinin ja Marinettin lis\u00e4ksi l\u00e4hinn\u00e4 fascistien ensimm\u00e4inen puoluesihteeri, syndikalisti Michele Bianchi<\/strong>, ja cremonalainen oikeistososialisti Roberto Farinacci<\/strong>. Bianchi kuului fascismin vallankumoukselliseen vasemmistosiipeen ja oli puolueen keskeisimpi\u00e4 poliitikkoja kuolemaansa asti vuonna 1930. Rautatievirkailija Farinacci oli raaka, ahne ja korruptiolle altis, mutta my\u00f6s m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoinen ja kovaotteinen organisaattori, joka onnistui ensimm\u00e4isen\u00e4 perustamaan oman fascion kotikaupunkiinsa Cremonaan. Fascismi sai seudulla laajan kannatuksen ja Farinacci pysyi Cremonan hallitsijana vuoteen 1945 asti. <\/p>\n\n\n\n

Liike toimi tavallaan franchising-ajatuksen mukaisesti: kuka tahansa sai perustaa oman fascion ja siten tulla mukaan toimintaan. Fascion p\u00e4\u00e4llikk\u00f6 sai my\u00f6s p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 omasta politiikastaan; Mussolini ohjaili liikett\u00e4 ainoastaan Il Popolo d\u2019Italia<\/em>-lehden p\u00e4\u00e4kirjoituksilla. Ferrarassa fascismin kiistaton johtaja oli nuori ja karismaattinen lent\u00e4j\u00e4sankari Italo Balbo<\/strong>, joka aatteellisesti kannatti tasavaltaa ja liberalismia, mutta avioitui rikkaan kreivitt\u00e4ren kanssa. Porvariston, vapaamuurarien ja Ferraran juutalaisv\u00e4hemmist\u00f6n tuella h\u00e4n murskasi niin kilpailijansa kuin kommunistitkin ja saavutti Mussolinin j\u00e4lkeen suurimman henkil\u00f6kohtaisen kannattajakunnan.<\/p>\n\n\n\n

Ferraran etel\u00e4puolella punaisessa yliopistokaupungissa Bolognassa fascismilla oli useita johtajia, mutta heist\u00e4 merkitt\u00e4vin oli entinen sosialistinen lakimies Dino Grandi<\/strong>. Balbon tavoin Grandi oli j\u00e4rjestyst\u00e4 rakastava liberaali. Savoijissa entisen armeijan upseerin Cesare Maria De Vecchin<\/strong> johtama fascismi oli taas konservatiivista ja kuningasmielist\u00e4. Apuliassa fascismia johti Achille Starache<\/strong>, aito fanaatikko joka rintapieli oli t\u00e4ynn\u00e4 sodassa hankittuja urhoollisuusmitaleja. Roomalaista fascismia edusti lehtimies ja intellektuelli Giuseppe Bottai<\/strong>, Critica Fascista <\/em>-kulttuurilehden perustaja, sosiaaliturvaj\u00e4rjestelm\u00e4n luoja ja mies Italian kulttuuriperinn\u00f6n suojelulakien takana. <\/p>\n\n\n\n

\n

\u201cIl Secolo, a leading anti-Fascist daily, for example, noted on 4 November, There isn\u2019t a party or political movement in Italy in which there are, as in Fascism, so many currents which flow in opposite directions, each one acting for itself, with no respect either for discipline, or central leadership.<\/em>\u201d<\/p>\n\u2014 Nicholas Farrell, Mussolini: A New Life<\/em><\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Valtaannousun j\u00e4lkeen fascismi tarvitsi kuitenkin jotain pysyv\u00e4mp\u00e4\u00e4 ohjenuoraa. Fascismin oppi-is\u00e4n\u00e4 pidetty Giovanni Gentile<\/strong> (1875\u20131944) koetti muotoilla fascismin keskeisimm\u00e4t teoreettiset raamit Mussolinin nimiss\u00e4 julkaistussa teoksessaan La dottrina del fascismo<\/em> (“Fascismin oppi”), joka ilmestyi vuonna 1932. Gentile oli aiemmin toiminut fascistisen Italian opetusministerin\u00e4 vuosina 1922\u20131924 ja toteuttanut huomattavan koulu-uudistuksen, joka korosti klassista ja humanistista sivistyst\u00e4. Gentile k\u00e4ytti omasta filosofiastaan nime\u00e4 aktuaalinen idealismi. Sen keski\u00f6ss\u00e4 oli ajatus eettisest\u00e4 valtiosta (lo stato etico<\/em>). <\/p>\n\n\n\n

Gentile kehitti eettisen valtion k\u00e4sitteens\u00e4 Hegelin pohjalta. Gentilen mukaan yksil\u00f6 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 todellisen vapautensa ja eettisen toteutumisensa sulautumalla valtioon. Valtio ei ollut h\u00e4nelle pelkk\u00e4 hallintokoneisto, vaan kollektiivisen hengen ja tahdon ilmentym\u00e4. Siin\u00e4 miss\u00e4 Hegel jaotteli eettisen el\u00e4m\u00e4n (Sittlichkeit<\/em>) perheeseen, kansalaisyhteiskuntaan ja valtioon, Gentile hylk\u00e4si kansalaisyhteiskunnan kokonaan. Erillist\u00e4 taloudellista tai yksityist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 valtion ulkopuolella ei voinut eik\u00e4 saanut olla olemassa. Hegelille valtio oli yksil\u00f6st\u00e4 riippumaton, ulkoinen ja institutionaalinen todellisuus, mutta Gentilelle valtio oli yksil\u00f6n omassa tajunnassa tapahtuva prosessi: valtio oli olemassa, kun yksil\u00f6 ajattelee ja toimii valtiollisesti<\/em>.<\/p>\n\n\n\n

Vaikka Mussolini hy\u00f6dynsi Gentilen ajatuksia valtion aseman korostamiseksi, “Fascismin oppi” ei saanut jakamatonta kannatusta liikkeen sis\u00e4ll\u00e4. Fascismi pysyi loppuun asti eri ryhmittymien ja ajattelijoiden ideologisena taistelukentt\u00e4n\u00e4, jossa Gentilen asema ja ajattelu kyseenalaistettiin toistuvasti. Katoliset fascistit ja kirkko pitiv\u00e4t Gentilen hegelil\u00e4ist\u00e4 idealismia sekulaarina, panteistisena ja kirkon opetusten vastaisena, sill\u00e4 Gentilen ajatus eettisest\u00e4 valtiosta syrj\u00e4ytti kristillisen moraalij\u00e4rjestelm\u00e4n. Juristit, kuten Alfredo Rocco<\/strong>, pitiv\u00e4t valtiota ennen kaikkea juridisena instituutiona, eik\u00e4 min\u00e4\u00e4n henkisen\u00e4 entiteettin\u00e4. Vanhemman polven radikaalit fascistit taas torjuivat Gentilen vanhakantaisena akateemikkona, joka ei edustanut fascismin vallankumouksellista k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisyytt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Gentilen aktuaalinen idealismi oli aivan liian intellektuellia, jotain aivan liian h\u00e4hm\u00e4ist\u00e4 toimiakseen el\u00e4v\u00e4n kansanliikkeen ohjenuorana. Kirjailija ja lehtimies Curzio Malaparte<\/strong> arvosteli ankarasti Mussolinin p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4 j\u00e4tt\u00e4\u00e4 perustuslakiuudistuksen suunnittelu Gentilen johtaman komitean k\u00e4siin. Esseisti ja arditi Mario Carli<\/strong> kirjoitti omassa lehdess\u00e4\u00e4n L’Imperossa<\/em>, ett\u00e4 Gentile oli my\u00f6h\u00e4inen tulokas liikkeess\u00e4 eik\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 koskaan tulisi aitoa fascistia. Cesare Maria De Vecchi kehotti Gentile\u00e4 pysyttelem\u00e4\u00e4n filosofian parissa ja pysym\u00e4\u00e4n kaukana ministeri\u00f6ist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Radikaalit traditionalistit, kuten Julius Evola<\/strong>, pitiv\u00e4t Gentilen filosofiaa taas liian humanistisena, porvarillisena, abstraktina ja l\u00e4nsimaisena. H\u00e4n vaati sen tilalle jotain henkisemp\u00e4\u00e4 ja biologisempaa, rotuun pohjautuvaa ideologiaa. Radikaalien rotuoppien kannatus fascistien keskuudessa pysyi kuitenkin marginaalisena siihen asti, kun Mussolini liittoutui virallisesti Hitlerin Saksan kanssa. Julius Evola ei muutenkaan ollut l\u00e4hell\u00e4 fascismin valtavirtaa. H\u00e4nen nousunsa johtavien intellektuellien joukkoon tapahtui vasta sodan aikana, jolloin natsit jo hallitsivat Italiaa.<\/p>\n\n\n\n

Gentile piti Evolaa vaarallisena ja hedelm\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 mystikkona. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n Evolan opit olivat vieraita humanistiselle sivistysperinteelle, ja h\u00e4n pyrki rajoittamaan Evolan p\u00e4\u00e4sy\u00e4 akateemisiin ja virallisiin julkaisukanaviin. Evola taas hy\u00f6kk\u00e4si Gentile\u00e4 vastaan kutsuen t\u00e4m\u00e4n filosofiaa \u201dtyhj\u00e4ksi akateemiseksi verbaaliakrobatiaksi\u201d ja porvarilliseksi sekularismiksi. Evolan mielest\u00e4 Gentile yritti korvata el\u00e4v\u00e4n tradition kuivalla, valtiojohtoisella byrokratialla ja aristokraattisen johtajuuden sieluttomalla massaliikkeell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Gentile hylk\u00e4si rodun kokonaan pseudohistoriallisena k\u00e4sitteen\u00e4. My\u00f6s Mussolini oli aluksi hyvin kriittinen pohjoisia rotuteorioita kohtaan. Emil Ludgwigin vuonna 1932 julkaiseman haastattelun Keskusteluja Mussolinin kanssa <\/em>mukaan h\u00e4n sanoi seuraavasti: “rotu on tunne, ei realiteetti \u2013 mik\u00e4\u00e4n maailmassa ei saa minua uskomaan siihen, ett\u00e4 biologisesti puhtaita rotuja olisi olemassa nyky\u00e4\u00e4n.” Saksalaisten antisemitismi\u00e4 h\u00e4n haukkui “veren mystiikaksi, mihin mik\u00e4\u00e4n j\u00e4rki ei ylety,” ja t\u00e4hdensi, ett\u00e4 “rasismi ei kuulu 1900-luvulle.” <\/p>\n\n\n\n

Mussolinin puheet kannattaa kuitenkin sijoittaa aikansa kontekstiin. H\u00e4n ei ollut moderni antirasisti, tai kiist\u00e4nyt rotujen olemassaoloa sin\u00e4ns\u00e4. Esimerkiksi syyskuussa 1934 Mussolini kirjoitti Il Popolo d’Italian <\/em>p\u00e4\u00e4kirjoituksessa, miten syntyvyyden romahtaminen oli Italialle ja kaikille muillekin l\u00e4nsimaille el\u00e4m\u00e4n ja kuoleman kysymys: vaarana oli, ett\u00e4 valkoiset j\u00e4isiv\u00e4t nopeammin lis\u00e4\u00e4ntyvien afrikkalaisten ja aasialaisten jalkoihin. Italian miehitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Etiopiassa pantiin voimaan tiukka rotuerottelu. Sen sijaan juutalaisia ja muslimeja kohdeltiin tasa-arvoisesti, ensisijaisesti uskontonsa edustajina. Mussolini jopa ehdotti moskeijan rakentamista Roomaan \u2013 j\u00e4rkyttynyt paavi Pius XI sai idean kuitenkin estetty\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Evola toimi opettajana Milanossa 1930 perustetussa “Fascistisen mystiikan koulussa” (Scuola di mistica fascista Sandro Italico Mussolini<\/em><\/em>). Se oli Niccol\u00f2 Gianin <\/strong>(1909\u20131941) ja fascistien ylioppilaskunnan luomus, ja toimi aluksi Mussolinin veljen Arnaldon suojeluksessa. Koulun virallinen tarkoitus oli kasvattaa uusi fascistinen eliitti ja v\u00e4litt\u00e4\u00e4 Rooman marssin ja arditien <\/em>henki sille sukupolvelle, joka ei ollut p\u00e4\u00e4ssyt sit\u00e4 kokemaan. Giani vastusti Gentilen humanismia ja piti Mussolinia fascismin ainoana auktoriteettina. <\/p>\n\n\n\n

Giani n\u00e4ki maailman dualistisesti kahden maailman v\u00e4lisen\u00e4 kamppailuna. Toinen oli “hengellinen Rooma, eurooppalaisen sivilisaation ja tradition saavutus”, ja toinen oli “maallinen Karthago, materialismin ja kullan, liberalismin, sionismin ja kommunismin maailma”. Koulu julkaisi omaa lehte\u00e4\u00e4n, jolla oli sama nimi kuin Gentilen p\u00e4\u00e4teoksella, Dottrina fascista<\/em>. On ep\u00e4selv\u00e4\u00e4, mik\u00e4 vaikutus koululla ehti olla oli italialaiseen fascismiin. Giani ja suurin osa opettajista kaatuivat toisessa maailmansodassa ja mystiikan soihtu j\u00e4i Evolan kannettavaksi. Gianin teesit muistuttavat kuitenkin paljon niit\u00e4 ajatuksia, joita sodanj\u00e4lkeisess\u00e4 \u00e4\u00e4rioikeistossa on toisteltu. <\/p>\n\n\n\n

Ehk\u00e4p\u00e4 yhdist\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4 ja paras yritys m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 fascismi l\u00f6ytyy kuitenkin Gentilen La dottrina del fascismo<\/em>sta. Teoksensa alkupuolella Gentile sanoo, ett\u00e4 fascismin k\u00e4sitys el\u00e4m\u00e4st\u00e4 on uskonnollinen (La concezione fascista della vita \u00e8 religiosa…<\/em>), tarkemmin: fascismi itsess\u00e4\u00e4n on sekulaari poliittinen uskonto. El\u00e4m\u00e4nkatsomus, joka vaati yksil\u00f6lt\u00e4 kurinalaisuutta ja sitoutumista itseyden ylitt\u00e4v\u00e4\u00e4n, kansakunnan muodostamaan hengelliseen yhteis\u00f6\u00f6n. <\/p>\n\n\n\n

Ent\u00e4p\u00e4 fascismin uskontunnustus? Se olisi varmastikin: “kenelle kuuluu tulevaisuus? \u2013 A noi!”<\/em> Ei mit\u00e4\u00e4n sen filosofisempaa.<\/p>\n\n\n\n

Seuraavaksi k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n Umberto Econ vaikutusta siihen, miten fasismi nyky\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Aiemmassa kirjoituksessa k\u00e4sittelin fascismin talouspolitiikkaa. T\u00e4ss\u00e4 tarkoitukseni on raapaista hieman yleisemmin fascismin aatteellisesta monimuotoisuudesta ja sis\u00e4isest\u00e4 ristiriitaisuudesta. K\u00e4yt\u00e4n vanhaa kirjoitusasua fascismi, kun tarkoitan nimenomaan italialaisista fasismia, erotuksena fasismin muista merkityksist\u00e4. Vaikka kaikki fasismit etsiv\u00e4t ns. kolmatta tiet\u00e4 kapitalismin ja sosialismin v\u00e4liss\u00e4 ja jakoivat tietyt ulkoiset muodot univormuineen ja marsseineen, aatteilla on enemm\u00e4n erottavia kuin yhdist\u00e4vi\u00e4 piirteit\u00e4. Siin\u00e4 miss\u00e4 kansallissosialismin ideologia perustui pohjimmiltaan Arthur de Gobineaun ja Houston Stewart Chamberlainin biologiseen rasismiin ja suhtautui menneisyyteen suorastaan feti\u0161\u0161in\u00e4, italialainen fascismi oli alkujaan moderni ja radikaali liike, jonka juuret olivat vallankumouksellisessa syndikalismissa. Yksi liikkeen varhaisista vaikuttajista oli runoilija Filippo Tommaso Marinetti, futuristisen liikkeen perustaja, joka halveksi kaikkea vanhaa ja perinteist\u00e4 ja ihannoi kaikkea modernia, kuten koneita, tekniikkaa, vauhtia ja sotaa. Futuristit toivoivat fascismin uudenaikaistavan maan, joka oli jakautunut teollistuneeseen pohjoiseen ja maalaiseen, vanhanaikaiseen etel\u00e4\u00e4n. Benito Mussolini aloitti oman poliittisen tiens\u00e4 \u00e4\u00e4rivasemmalta, mutta h\u00e4nest\u00e4 tuli niin radikaali, ett\u00e4 l\u00f6ysikin itsens\u00e4 lopulta \u00e4\u00e4rioikealta. Suurena pragmaatikkona h\u00e4n halusi pit\u00e4\u00e4 fascismin mahdollisimman riippumattomana ideologioista ja syleili puheissaan ristiriitoja ja monitulkintaisuutta: Mussolinin luonnehdinnan mukaan fascismi saattoi olla samaan aikaan radikaalia ja ikiaikaista, vallankumouksellista ja taantumuksellista, tasavaltaista ja monarkistista… aina kulloisenkin tilanteen vaatimuksen mukaisesti. Fascismilla oli vain yksi p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4: p\u00e4\u00e4st\u00e4 valtaan. Mussolinilla oli my\u00f6s tapana korostaa, ett\u00e4 fascismi ei ole vientitavaraa: kunkin kansakunnan oli l\u00f6ydett\u00e4v\u00e4 oma orgaanisen j\u00e4rjest\u00e4ytymisen tapansa. Esimerkiksi Corneliu Codreanun romanialainen fasismi eli legioonalaisliike kumpusi voimakkaan mystisest\u00e4 ortodoksisen uskonnon tulkinnasta. Suomalaista fasismia edusti Vilho Annalan Is\u00e4nmaallinen kansanliike IKL, jonka tukijalat olivat luterilainen kristinusko ja yksikielinen Suur-Suomi. Espanjassa Jos\u00e9 Primo de Riveran falangistit olivat papistoa vastustavia syndikalisteja. Brasiliassa fasismi l\u00f6ysi kotinsa katolisesta integralismista. Fasismi on kuin amorfinen massa joka haastaa kaikki yritykset m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 sit\u00e4, pakottaa sit\u00e4 yhteen olomuotoon. Sen sis\u00e4\u00e4n mahtuu militanttia ateismia ja uskonnollista mystiikkaa, vallan keskitt\u00e4mist\u00e4 ja hajauttamista, nationalismia ja universalismia. My\u00f6s johtava fascismin tutkija Renzo De Felice korosti liikkeen laajapohjaisuutta ja spontaaniutta. De Felice luonnehti fascistista liikett\u00e4 nousevan keskiluokan vallankumoukseksi, jolla oli juuret valistuksen ajassa. Ennen kaikkea fascismia ei h\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n tullut n\u00e4hd\u00e4 pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n reaktiona uhkaavaan proletariaatin vallankumoukseen. Kansallissosialismilla ja fascismilla De Felice ei n\u00e4hnyt mit\u00e4\u00e4n yhteytt\u00e4. Fascistinen liike, Fasci di Combattimento, organisoitui eri puolella Italiaa eri n\u00e4k\u00f6iseksi. My\u00f6s perustava kokous 23.3.1919 Milanon Piazza San Sepolcrolla (todellisuudessa kauppa- ja teollisuusliiton kokoustilassa) oli sekalainen seurakunta ensimm\u00e4isen maailmansodan rintamaveteraaneja, arditeja, ja Marinettia seuranneita yliopistokoulutuksen saaneita futuristeja. Mukana oli my\u00f6s pieni joukko Mussolinin mukana loikanneita sosialisteja. Arditit esiintyiv\u00e4t mustissa paidoissa ja polvihousuissa, fetsi p\u00e4\u00e4ss\u00e4 ja tikari vy\u00f6ll\u00e4. Arditeilta fascistit saivat paitsi univormunsa, my\u00f6s laulun Giovinezza ja tervehdyksen A noi, “meille”. Kokoukseen osallistuneista miehist\u00e4 merkitt\u00e4vi\u00e4 olivat Mussolinin ja Marinettin lis\u00e4ksi l\u00e4hinn\u00e4 fascistien ensimm\u00e4inen puoluesihteeri, syndikalisti Michele Bianchi, ja cremonalainen oikeistososialisti Roberto Farinacci. Bianchi kuului fascismin vallankumoukselliseen vasemmistosiipeen ja oli puolueen keskeisimpi\u00e4 poliitikkoja kuolemaansa asti vuonna 1930. Rautatievirkailija Farinacci oli raaka, ahne ja korruptiolle altis, mutta my\u00f6s m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoinen ja kovaotteinen organisaattori, joka onnistui ensimm\u00e4isen\u00e4 perustamaan oman fascion kotikaupunkiinsa Cremonaan. Fascismi sai seudulla laajan kannatuksen ja Farinacci pysyi Cremonan hallitsijana vuoteen 1945 asti. Liike toimi tavallaan franchising-ajatuksen mukaisesti: kuka tahansa sai perustaa oman fascion ja siten tulla mukaan toimintaan. Fascion p\u00e4\u00e4llikk\u00f6 sai my\u00f6s p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 omasta politiikastaan; Mussolini ohjaili liikett\u00e4 ainoastaan Il Popolo d\u2019Italia-lehden p\u00e4\u00e4kirjoituksilla. Ferrarassa fascismin kiistaton johtaja oli nuori ja karismaattinen lent\u00e4j\u00e4sankari Italo Balbo, joka aatteellisesti kannatti tasavaltaa ja liberalismia, mutta avioitui rikkaan kreivitt\u00e4ren kanssa. Porvariston, vapaamuurarien ja Ferraran juutalaisv\u00e4hemmist\u00f6n tuella h\u00e4n murskasi niin kilpailijansa kuin kommunistitkin ja saavutti Mussolinin j\u00e4lkeen suurimman henkil\u00f6kohtaisen kannattajakunnan. Ferraran etel\u00e4puolella punaisessa yliopistokaupungissa Bolognassa fascismilla oli useita johtajia, mutta heist\u00e4 merkitt\u00e4vin oli entinen sosialistinen lakimies Dino Grandi. Balbon tavoin Grandi oli j\u00e4rjestyst\u00e4 rakastava liberaali. Savoijissa entisen armeijan upseerin Cesare Maria De Vecchin johtama fascismi oli taas konservatiivista ja kuningasmielist\u00e4. Apuliassa fascismia johti Achille Starache, aito fanaatikko joka rintapieli oli t\u00e4ynn\u00e4 sodassa hankittuja urhoollisuusmitaleja. Roomalaista fascismia edusti lehtimies ja intellektuelli Giuseppe Bottai, Critica Fascista -kulttuurilehden perustaja, sosiaaliturvaj\u00e4rjestelm\u00e4n luoja ja mies Italian kulttuuriperinn\u00f6n suojelulakien takana. \u201cIl Secolo, a leading anti-Fascist daily, for example, noted on 4 November, There isn\u2019t a party or political movement in Italy in which there are, as in Fascism, so many currents which flow in opposite directions, each one acting for itself, with no respect either for discipline, or central leadership.\u201d \u2014 Nicholas Farrell, Mussolini: A New Life Valtaannousun j\u00e4lkeen fascismi tarvitsi kuitenkin jotain pysyv\u00e4mp\u00e4\u00e4 ohjenuoraa. Fascismin oppi-is\u00e4n\u00e4 pidetty Giovanni Gentile (1875\u20131944) koetti muotoilla fascismin keskeisimm\u00e4t teoreettiset raamit Mussolinin nimiss\u00e4 julkaistussa teoksessaan La dottrina del fascismo (“Fascismin oppi”), joka ilmestyi vuonna 1932. Gentile oli aiemmin toiminut fascistisen Italian opetusministerin\u00e4 vuosina 1922\u20131924 ja toteuttanut huomattavan koulu-uudistuksen, joka korosti klassista ja humanistista sivistyst\u00e4. Gentile k\u00e4ytti omasta filosofiastaan nime\u00e4 aktuaalinen idealismi. Sen keski\u00f6ss\u00e4 oli ajatus eettisest\u00e4 valtiosta (lo stato etico). Gentile kehitti eettisen valtion k\u00e4sitteens\u00e4 Hegelin pohjalta. Gentilen mukaan yksil\u00f6 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 todellisen vapautensa ja eettisen toteutumisensa sulautumalla valtioon. Valtio ei ollut h\u00e4nelle pelkk\u00e4 hallintokoneisto, vaan kollektiivisen hengen ja tahdon ilmentym\u00e4. Siin\u00e4 miss\u00e4 Hegel jaotteli eettisen el\u00e4m\u00e4n (Sittlichkeit) perheeseen, kansalaisyhteiskuntaan ja valtioon, Gentile hylk\u00e4si kansalaisyhteiskunnan kokonaan. Erillist\u00e4 taloudellista tai yksityist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 valtion ulkopuolella ei voinut eik\u00e4 saanut olla olemassa. Hegelille valtio oli yksil\u00f6st\u00e4 riippumaton, ulkoinen ja institutionaalinen todellisuus, mutta Gentilelle valtio oli yksil\u00f6n omassa tajunnassa tapahtuva prosessi: valtio oli olemassa, kun yksil\u00f6 ajattelee ja toimii valtiollisesti. Vaikka Mussolini hy\u00f6dynsi Gentilen ajatuksia valtion aseman korostamiseksi, “Fascismin oppi” ei saanut jakamatonta kannatusta liikkeen sis\u00e4ll\u00e4. Fascismi pysyi loppuun asti eri ryhmittymien ja ajattelijoiden ideologisena taistelukentt\u00e4n\u00e4, jossa Gentilen asema ja ajattelu kyseenalaistettiin toistuvasti. Katoliset fascistit ja kirkko pitiv\u00e4t Gentilen hegelil\u00e4ist\u00e4 idealismia sekulaarina, panteistisena ja kirkon opetusten vastaisena, sill\u00e4 Gentilen ajatus eettisest\u00e4 valtiosta syrj\u00e4ytti kristillisen moraalij\u00e4rjestelm\u00e4n. Juristit, kuten Alfredo Rocco, pitiv\u00e4t valtiota ennen kaikkea juridisena instituutiona, eik\u00e4 min\u00e4\u00e4n henkisen\u00e4 entiteettin\u00e4. Vanhemman polven radikaalit fascistit taas torjuivat Gentilen vanhakantaisena akateemikkona, joka ei edustanut fascismin vallankumouksellista k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisyytt\u00e4. Gentilen aktuaalinen idealismi oli aivan liian intellektuellia, jotain aivan liian h\u00e4hm\u00e4ist\u00e4 toimiakseen el\u00e4v\u00e4n kansanliikkeen ohjenuorana. Kirjailija ja lehtimies Curzio Malaparte arvosteli ankarasti Mussolinin p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4 j\u00e4tt\u00e4\u00e4 perustuslakiuudistuksen suunnittelu Gentilen johtaman komitean k\u00e4siin. Esseisti ja arditi Mario Carli kirjoitti omassa lehdess\u00e4\u00e4n L’Imperossa, ett\u00e4 Gentile oli my\u00f6h\u00e4inen tulokas liikkeess\u00e4 eik\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 koskaan tulisi aitoa fascistia. Cesare Maria De Vecchi kehotti Gentile\u00e4 pysyttelem\u00e4\u00e4n filosofian parissa ja pysym\u00e4\u00e4n kaukana ministeri\u00f6ist\u00e4. Radikaalit traditionalistit, kuten Julius Evola, pitiv\u00e4t Gentilen filosofiaa taas liian humanistisena, porvarillisena, abstraktina ja l\u00e4nsimaisena. H\u00e4n vaati sen tilalle jotain henkisemp\u00e4\u00e4 ja biologisempaa, rotuun pohjautuvaa ideologiaa. Radikaalien rotuoppien kannatus fascistien keskuudessa pysyi kuitenkin marginaalisena siihen asti, kun Mussolini liittoutui virallisesti Hitlerin Saksan kanssa. Julius Evola ei muutenkaan ollut l\u00e4hell\u00e4 fascismin valtavirtaa. H\u00e4nen nousunsa johtavien intellektuellien joukkoon tapahtui vasta sodan aikana, jolloin natsit jo hallitsivat Italiaa. Gentile piti Evolaa vaarallisena ja hedelm\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 mystikkona. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n Evolan opit olivat vieraita humanistiselle sivistysperinteelle, ja h\u00e4n pyrki rajoittamaan Evolan p\u00e4\u00e4sy\u00e4 akateemisiin ja virallisiin julkaisukanaviin. Evola taas hy\u00f6kk\u00e4si Gentile\u00e4 vastaan kutsuen t\u00e4m\u00e4n filosofiaa \u201dtyhj\u00e4ksi akateemiseksi verbaaliakrobatiaksi\u201d ja porvarilliseksi sekularismiksi. Evolan mielest\u00e4 Gentile yritti korvata el\u00e4v\u00e4n tradition kuivalla, valtiojohtoisella byrokratialla ja aristokraattisen johtajuuden sieluttomalla massaliikkeell\u00e4. Gentile hylk\u00e4si rodun kokonaan pseudohistoriallisena k\u00e4sitteen\u00e4. My\u00f6s Mussolini oli aluksi hyvin kriittinen pohjoisia rotuteorioita kohtaan. Emil Ludgwigin vuonna 1932 julkaiseman haastattelun Keskusteluja Mussolinin kanssa mukaan h\u00e4n sanoi seuraavasti: “rotu on tunne, ei realiteetti \u2013 mik\u00e4\u00e4n maailmassa ei saa minua uskomaan siihen, ett\u00e4 biologisesti puhtaita rotuja olisi olemassa nyky\u00e4\u00e4n.” Saksalaisten antisemitismi\u00e4 h\u00e4n haukkui “veren mystiikaksi, mihin mik\u00e4\u00e4n j\u00e4rki ei ylety,” ja t\u00e4hdensi, ett\u00e4 “rasismi ei kuulu 1900-luvulle.” Mussolinin puheet kannattaa kuitenkin sijoittaa aikansa kontekstiin. H\u00e4n ei ollut moderni antirasisti, tai kiist\u00e4nyt rotujen olemassaoloa sin\u00e4ns\u00e4. Esimerkiksi syyskuussa 1934 Mussolini kirjoitti Il Popolo d’Italian p\u00e4\u00e4kirjoituksessa, miten syntyvyyden romahtaminen oli Italialle ja kaikille muillekin l\u00e4nsimaille el\u00e4m\u00e4n ja kuoleman kysymys: vaarana oli, ett\u00e4 valkoiset j\u00e4isiv\u00e4t nopeammin lis\u00e4\u00e4ntyvien afrikkalaisten ja aasialaisten jalkoihin. Italian miehitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 Etiopiassa pantiin voimaan tiukka rotuerottelu. Sen sijaan juutalaisia ja muslimeja kohdeltiin tasa-arvoisesti, ensisijaisesti uskontonsa edustajina. Mussolini jopa ehdotti moskeijan rakentamista Roomaan \u2013 j\u00e4rkyttynyt paavi Pius XI sai idean kuitenkin estetty\u00e4. Evola toimi opettajana Milanossa 1930 perustetussa “Fascistisen mystiikan koulussa” (Scuola di mistica fascista Sandro Italico Mussolini). Se oli Niccol\u00f2 Gianin (1909\u20131941) ja fascistien ylioppilaskunnan luomus, ja toimi aluksi Mussolinin veljen Arnaldon suojeluksessa. Koulun virallinen tarkoitus oli kasvattaa uusi fascistinen eliitti ja v\u00e4litt\u00e4\u00e4 Rooman marssin ja arditien henki sille sukupolvelle, joka ei ollut p\u00e4\u00e4ssyt sit\u00e4 kokemaan. Giani vastusti Gentilen humanismia ja piti Mussolinia fascismin ainoana auktoriteettina. Giani n\u00e4ki maailman dualistisesti kahden maailman v\u00e4lisen\u00e4 kamppailuna. Toinen oli “hengellinen Rooma, eurooppalaisen sivilisaation ja tradition saavutus”, ja toinen oli “maallinen Karthago, materialismin ja kullan, liberalismin, sionismin ja kommunismin maailma”. Koulu julkaisi omaa lehte\u00e4\u00e4n, jolla oli sama nimi kuin Gentilen p\u00e4\u00e4teoksella, Dottrina fascista. On ep\u00e4selv\u00e4\u00e4, mik\u00e4 vaikutus koululla ehti olla oli italialaiseen fascismiin. Giani ja suurin osa opettajista kaatuivat toisessa maailmansodassa ja mystiikan soihtu j\u00e4i Evolan kannettavaksi. Gianin teesit muistuttavat kuitenkin paljon niit\u00e4 ajatuksia, joita sodanj\u00e4lkeisess\u00e4 \u00e4\u00e4rioikeistossa on toisteltu. Ehk\u00e4p\u00e4 yhdist\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4 ja paras yritys m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 fascismi l\u00f6ytyy kuitenkin Gentilen La dottrina del fascismosta. Teoksensa alkupuolella Gentile sanoo, ett\u00e4 fascismin k\u00e4sitys el\u00e4m\u00e4st\u00e4 on uskonnollinen (La concezione fascista della vita \u00e8 religiosa…), tarkemmin: fascismi itsess\u00e4\u00e4n on sekulaari poliittinen uskonto. El\u00e4m\u00e4nkatsomus, joka vaati yksil\u00f6lt\u00e4 kurinalaisuutta ja sitoutumista itseyden ylitt\u00e4v\u00e4\u00e4n, kansakunnan muodostamaan hengelliseen yhteis\u00f6\u00f6n. Ent\u00e4p\u00e4 fascismin uskontunnustus? Se olisi varmastikin: “kenelle kuuluu tulevaisuus? \u2013 A noi!” Ei mit\u00e4\u00e4n sen filosofisempaa. Seuraavaksi k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n Umberto Econ vaikutusta siihen, miten fasismi nyky\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":1398,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[27,19,25],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1395"}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1395"}],"version-history":[{"count":10,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1395\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1407,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1395\/revisions\/1407"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/1398"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1395"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1395"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1395"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}