{"id":1383,"date":"2026-08-25T22:03:19","date_gmt":"2026-08-25T20:03:19","guid":{"rendered":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/?p=1383"},"modified":"2026-08-25T22:11:01","modified_gmt":"2026-08-25T20:11:01","slug":"fascistinen-talousjarjestelma","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/?p=1383","title":{"rendered":"Fascistinen talousj\u00e4rjestelm\u00e4"},"content":{"rendered":"\n

Italialainen fascismi <\/em>(erotuksena fasismista<\/a>) edelsi ajallisesti kansallissosialismia ja kasvoi hyvin erilaisesta kulttuuripohjasta. Kuten Italia itsekin, my\u00f6s italialainen fascismi oli ristiriitainen kokoelma vastakohtia. T\u00e4t\u00e4 ristiriitaisuutta ei kuitenkaan pidetty fascismin sis\u00e4ll\u00e4 heikkoutena vaan pikemminkin ideologisena notkeutena. Toisin kuin kansallissosialismi, fascismi oli aito ruohonjuuritason liike joka levisi spontaanisti ymp\u00e4ri Italiaa ennen kuin Mussolini yhdisti liikkeen ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 johdetuksi puolueeksi (Partito Nazionale Fascista<\/em>). <\/p>\n\n\n\n

Italian johtava ja arvostetuin fasismin ajan historioitsija Renzo De Felice (1929\u20131996) teki eron fascistisen liikkeen ja fascistisen hallitusvallan v\u00e4lill\u00e4. On huomionarvoista, ettei Mussolinin hallitusvaltaa syrj\u00e4ytetty ulkoap\u00e4in, vaan puolueen johtava elin Gran consiglio del Fascismo<\/em> erotti Mussolinin. De Felice korosti fascismin laajaa kannatuspohjaa, vallankumouksellisuutta ja ideologisia yhteyksi\u00e4 valistukseen. Toisin kuin Saksassa, fascismin tukijoissa oli runsaasti \u00e4lymyst\u00f6\u00e4 ja taiteilijoita. Fascistien kulttuuri- ja tiedepolitiikka oli vapaamielist\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Ulkoisesta samankaltaisuudestaan huolimatta kansallissosialismi ja fascismi erosivat toisistaan monessa muussakin keskeisess\u00e4 kysymyksess\u00e4. Fascismiin ei ohjelmallisesti kuulunut rotuoppi eik\u00e4 antisemitismi. Monet puolueen johtohenkil\u00f6t ja tukijat olivat juutalaisia, kuten Mussolinin poliittinen neuvonantaja ja rakastajatar Margherita Sarfatti. Opposition nujertamisessa se suosi enemm\u00e4n pehme\u00e4\u00e4 vallank\u00e4ytt\u00f6\u00e4 \u2013 pelottelua, kiristyst\u00e4 ja karkotuksia \u2013 kuin teloituksia ja murhia. Siksi my\u00f6s kansanedustaja Giacomo Matteottin (1885\u20131924) murha nostatti niin suuren kohun, ett\u00e4 se melkein kaatoi Mussolinin hallituksen.<\/p>\n\n\n\n

Saksassa kansallissosialistit toimivat brutaalisti ja tappoivat 1933\u20131939 kymmeni\u00e4 tuhansia ihmisi\u00e4. Italiassa fascistit eiv\u00e4t tarvinneet joukkoteloituksia, n\u00e4yt\u00f6soikeudenk\u00e4yntej\u00e4 tai leirej\u00e4. Oppositioon kohdistunut v\u00e4kivalta keskittyi l\u00e4hinn\u00e4 valtaannousun vuosiin (1920\u20131925) ja katutaisteluihin kommunistien ja fasistien squadrojen <\/em>v\u00e4lill\u00e4, joissa kuoli eri arvioiden mukaan 2000\u20133000 ihmist\u00e4. Valtaannousun j\u00e4lkeen fascistien perustama erityistuomioistuin (Tribunale speciale per la difesa dello Stato<\/em>) langetti ennen sotaa vain yhdeks\u00e4n kuolemantuomiota, ja kaikissa tapauksissa teot olisi voitu yht\u00e4 hyvin tulkita ep\u00e4poliittisiksi rikoksiksi. Arviolta 15 000 hallitusvallan vastustajaa ja toisinajattelijaa karkotettiin Italian saarille ja syrj\u00e4seuduille, jossa he kuitenkin saivat oleskella suhteellisen vapaasti, ainoastaan paikallisten asukkaiden silm\u00e4ll\u00e4pidon alaisina.<\/p>\n\n\n\n

Karkotus ja vankilatuomiokin saattoi tosin johtaa traagiseen lopputulokseen. Italian kommunistipuolueen perustaja ja marxilainen filosofi Antonio Gramsci pid\u00e4tettiin marraskuussa 1926 parlamentaarisesta koskemattomuudestaan huolimatta. H\u00e4net tuomittiin ensiksi viiden vuoden karkotukseen Ustican saarelle ja sen j\u00e4lkeen 20 vuoden vankeustuomioon. Vankilassa h\u00e4nelt\u00e4 ev\u00e4ttiin asianmukainen sairaanhoito ja h\u00e4nen terveytens\u00e4 alkoi k\u00e4rsi\u00e4. Vuonna 1933 Gramsci siirrettiin vankilasta sairaalaan ja h\u00e4net oli tarkoitus vapauttaa terveydellisist\u00e4 syist\u00e4, mutta h\u00e4n ehti menehty\u00e4 vain 46-vuotiaana tuberkuloosiin. Vankilaoloilla oli suora yhteys h\u00e4nen kuolemaansa. Silti voidaan sanoa, ett\u00e4 fascistinen liike oli my\u00f6s Gramscin ihailemaan neuvostokommunismiin verrattuna varsin maltillinen diktatuuri.<\/p>\n\n\n\n

Sek\u00e4 kansallissosialismi ett\u00e4 fascismi jakoivat saman perusideologian: ne hylk\u00e4siv\u00e4t sek\u00e4 liberaalin markkinatalouden ett\u00e4 neuvostotyylisen valtiososialismin. Ratkaisut olivat kuitenkin erilaiset. Talouspoliittisesti fascismi perustui korporativismiin. Korporativismi tai korporatismi on yhteiskuntaj\u00e4rjestelm\u00e4, jossa lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6valtaa k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t ty\u00f6nantajaliittojen ja ammattiliittojen muodostamat ammattikunnat eli korporaatiot. Korporatismi oli erityisen suosittua latinalaisissa maissa, joissa sit\u00e4 kokeiltiin ainakin Portugalissa, Brasiliassa ja Meksikossa. My\u00f6s pohjoismaalainen hyvinvointivaltio on omaksunut korporatismista k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n, jossa liike-el\u00e4m\u00e4n j\u00e4rjest\u00f6t ja ammattiliitot neuvottelevat valtion johdolla kolmikantaisesti keskitetyst\u00e4 tulopoliittisesta ratkaisusta. <\/p>\n\n\n\n

Marxilaisille fascismi oli poliittisen taantumuksen militantti muoto, joka palveli suurp\u00e4\u00e4omaa raivaamalla demokraattiset instituutiot ja ammattiyhdistysliikkeet pois h\u00e4iritsem\u00e4st\u00e4. Varmaan kaikki aihepiirist\u00e4 kiinnostuneet ovat t\u00f6rm\u00e4nneet netiss\u00e4 seuraavaan Mussolinin suuhun pantuun englanninkieliseen sitaattiin: <\/p>\n\n\n\n

\n

Fascism should more properly be called corporatism because it is the merger of state and corporate power <\/em>(“fasismia pit\u00e4isi oikeammin kutsua korporatismiksi, koska se on valtion ja suuryritysten vallan liitto”). <\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n

L\u00e4hteeksi v\u00e4itet\u00e4\u00e4n filosofi Giovanni Gentilen kirjoittamaa teosta La dottrina del fascismo <\/em>(1932) tai Enciclopedia Italiana <\/em>\u2013tietosanakirjasarjaa. Kummastakaan teoksesta lausetta ei l\u00f6ydy, eik\u00e4 Mussolini ole tiett\u00e4v\u00e4sti sanonut mit\u00e4\u00e4n t\u00e4llaista. Sitaatti on ilmeisesti keksitty yksinomaan vahvistamaan marxilaista n\u00e4kemyst\u00e4 fascismista. <\/p>\n\n\n\n

Sen suosio perustunee englanninkielisen sanan corporation <\/em>v\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rrykseen. Englannissa corporation <\/em>tarkoittaa osakeyhti\u00f6it\u00e4, mutta italiassa corporazione <\/em>(ja Suomen korporaatio) tarkoittaa ammattiliittoa, kiltaa tai elimi\u00e4, joissa ty\u00f6ntekij\u00e4t ja ty\u00f6nantajat tuotiin saman p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4reen neuvottelemaan. Mussolini puhui ja kirjoitti runsaasti korporatiivisesta valtiosta (Stato corporativo<\/em>), mutta h\u00e4nen ajatuksissaan valtio oli aina kaiken yl\u00e4puolella (Tutto nello Stato, niente al di fuori dello Stato, nulla contro lo Stato<\/em>). <\/p>\n\n\n\n

La dottrina del fascismossa <\/em>m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n korporatiivisen valtion ehdoton ylivalta suhteessa talouteen ja yhteiskuntaan: “Ei yksil\u00f6it\u00e4 eik\u00e4 ryhmi\u00e4 (poliittisia puolueita, ammattiyhdistyksi\u00e4, luokkia) ole valtion ulkopuolella\u2026 Fascistinen valtio j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 kansakunnan, mutta j\u00e4tt\u00e4\u00e4 yksil\u00f6lle riitt\u00e4v\u00e4sti liikkumavaraa; se on rajoittanut hy\u00f6dytt\u00f6mi\u00e4 tai haitallisia vapauksia s\u00e4ilytt\u00e4en olennaisen.” Mussolini m\u00e4\u00e4ritteli korporatiivisen talouden roolin suhteessa valtioon seuraavasti: “Korporatiivinen talous on valtion ohjaamaa ja valvomaa taloutta\u2026 Valtio ei korvaa yksityist\u00e4 aloitteellisuutta, vaan ohjaa sit\u00e4 kohti yhteist\u00e4 etua.”<\/p>\n\n\n\n

Riippumattomat ammattiliitot ja ty\u00f6taistelutoimet (lakot ja ty\u00f6sulut) kiellettiin lailla vuonna 1926. Tilalle luotiin valtion kontrolloimat ammattij\u00e4rjest\u00f6t. Ty\u00f6nantajien ja ty\u00f6ntekij\u00f6iden liitot yhdistettiin fasistisiksi korporaatioksi. Talous jaettiin vuonna 1934 toimialoihin (kuten metalli-, maatalous- ja tekstiiliteollisuus). Jokaisessa korporaatiossa oli nimellisesti yht\u00e4 suuri edustus ty\u00f6nantajilta ja ty\u00f6ntekij\u00f6ilt\u00e4, mutta puheenjohtajana toimi aina fasistipuolueen tai valtion virkamies. Korporaatiot saivat sitten kehitt\u00e4\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n konsensuksen palkoista ja ty\u00f6ehdoista.<\/p>\n\n\n\n

Vuonna 1939 Italian edustajainhuone lakkautettiin ja tilalle perustettiin Camera dei Fasci e delle Corporazioni<\/em> (fascioiden ja korporaatioiden kamari). Lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6valta sidottiin suoraan ammattij\u00e4rjest\u00f6jen j\u00e4senyyteen. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kamarin merkitys j\u00e4i v\u00e4h\u00e4iseksi. De Felicen mukaan korporatismi edusti fascismin alkuper\u00e4ist\u00e4, radikaalia pyrkimyst\u00e4 luoda toimiva “kolmas tie” kapitalismin ja sosialismin v\u00e4liin. Fascistiset intellektuellit kuten Dino Grandi, Giuseppe Bottai ja Italo Balbo uskoivat aitoon korporatiiviseen vallankumoukseen, joka uudistaisi yhteiskunnan ja poistaisi luokkaristiriidat. <\/p>\n\n\n\n

Pragmaattinen Mussolini luopui kuitenkin korporatismin radikaaleimmista tavoitteista ja teki kompromissin Italian perinteisen eliitin, ennen kaikkea teollisuusjohtajien, suurmaanomistajien ja monarkian kanssa. T\u00e4m\u00e4 vesitti De Felicen mukaan monet korporatismin yhteiskunnalliset tavoitteet, kun luvattua luokkien tasa-arvoa ei syntynyt. Ideologisessa mieless\u00e4 se oli kuitenkin menestys, sill\u00e4 korporatismi synnytti Italiassa aidon poliittisen konsensuksen, sitoutti ty\u00f6nv\u00e4enluokan ja ty\u00f6nantajat j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n, ja antoi tunteen siit\u00e4, ett\u00e4 asiat kehittyiv\u00e4t suotuisaan suuntaan.<\/p>\n\n\n\n

Fascismin ajan taloushistoriassa on erotettavissa nelj\u00e4 vaihetta. Liberaalissa vaiheessa 1922\u20131925 valtiovarainministeri Alberto De Stefani purki s\u00e4\u00e4ntely\u00e4, madalsi veroja, yksityisti valtionyrityksi\u00e4 ja tasapainotti budjetin teollisuuden tuella. 1925\u20131928 Mussolini valitsi valtiovarainministeriksi Guido Volpin, jonka johdolla tapahtui suuntaus valtiojohtoiseen talouteen. T\u00e4h\u00e4n vaiheeseen liittyy valuutan keinotekoinen vahvistaminen eli “yhdeks\u00e4nkympin noteeraus” (quota novanta<\/em>) ja sitominen kultakantaan. T\u00e4m\u00e4 alensi raaka-aineiden tuontihintoja, mutta aiheutti maahan deflaation ja heikensi vienti\u00e4. 1927 hyv\u00e4ksyttiin ty\u00f6l\u00e4isten oikeudet turvaava Giuseppe Bottain uusi ty\u00f6markkinalaki (La Carta della lavoro<\/em>) ja valtakunnallisen sosiaaliarvustusj\u00e4rjestelm\u00e4n perustaminen.<\/p>\n\n\n\n

Samaan aikaan Mussolini aloitti suuria julkisia ohjelmia, joita hy\u00f6dynnettiin propagandassa. Uusia moottoriteit\u00e4 eli autostradoja <\/em>rakennettiin. Laajamittaisilla kuivatus- ja rakennushankkeilla (Bonifica integrale<\/em>) tavoiteltiin malarian h\u00e4vitt\u00e4mist\u00e4 ja laajojen uusien viljelysalueiden luomista. Rooman etel\u00e4puolella olevien Pontisten soiden kuivattamisen j\u00e4lkeen seudulle rakennettiin t\u00e4ysin uusia kaupunkeja, kuten maakuntap\u00e4\u00e4kaupunki Littoria (nyk. Latina). Uudisraivausohjelman ansiosta vehn\u00e4sadot viisinkertaistuivat. Maata jaettiin v\u00e4h\u00e4varaisille maattomille talonpojille.<\/p>\n\n\n\n

Vuoden 1929 p\u00f6rssiromahdus ajoi Italian pankkij\u00e4rjestelm\u00e4n romahduksen partaalle, sill\u00e4 pankit omistivat suuria m\u00e4\u00e4ri\u00e4 kriisiin joutuneiden teollisuusyritysten osakkeita. Mussolini vastasi kriisiin luomalla valtion luottolaitoksen (IMI), joka antoi pitk\u00e4aikaisia lainoja teollisuudelle, ja teollisuuden j\u00e4lleenrakennuslaitoksen (Instituto per la Ricostruzione Industriale<\/em>, IRI), jonka kautta valtio osti kriisipankit ja niiden teollisuusomistukset. Tuloksena Italiasta tuli maanosan valtiojohtoisin talous Neuvostoliiton j\u00e4lkeen: valtio omisti yli puolet ter\u00e4steollisuudesta ja laivanrakennuksesta sek\u00e4 l\u00e4hes koko pankkisektorin. IRI jatkoi toimintaansa my\u00f6s fascistivallan j\u00e4lkeen ja siit\u00e4 tuli Italian sodanj\u00e4lkeisen talousihmeen t\u00e4rkein yksitt\u00e4inen moottori. Monet muutkin fascistien luomat instituutiot, kuten opetuselokuvatoiminnan liitto LUCE, valtiollinen \u00f6ljy-yhti\u00f6 AGIP, tai elokuvakeskittym\u00e4 Cinecitt\u00e1, s\u00e4ilyttiv\u00e4t asemansa sodan j\u00e4lkeen.<\/p>\n\n\n\n

Italia selvisi p\u00f6rssiromahduksen aiheuttamasta lamasta helpommalla kuin monet muut maat, kun valtiojohtoinen elvytyspolitiikka oli jo valmiiksi aloitettu. Viimeisess\u00e4 vaiheessa 1935\u20131939 Mussolinin ep\u00e4onnistunut ulkopolitiikka, erityisesti Abessinian sota, ajoi Italian taloudelliseen eristykseen ja kansainv\u00e4listen pakotteiden kohteeksi. T\u00e4m\u00e4 johti autarkian <\/em>eli omavaraisuuden tavoitteluun. Valtio s\u00e4\u00e4nteli raaka-ainevirtoja ja korvasi tuontitavaroita kotimaisilla korvikkeilla. Suuryritykset kuten FIAT, Pirelli ja Montecatini hy\u00f6tyiv\u00e4t valtiojohtoisista tilauskannoista, mutta Italian sotateollisuus s\u00e4ilyi raaka-ainepulan ja teknologisen j\u00e4lkeenj\u00e4\u00e4neisyyden liian heikkona osallistumaan sotaan. Juuri Italian heikkous johti Mussolinin suurimpaan ja traagisimpaan virheeseen, nimitt\u00e4in liittoutumiseen aiemmin inhoamansa Hitlerin kanssa, mik\u00e4 johti koko fascistisen j\u00e4rjestelm\u00e4n nopeaan tuhoon.<\/p>\n\n\n\n

\n

“Jos Italia ei olisi ottanut oppia Saksalta eik\u00e4 varsinkaan l\u00e4htenyt mukaan toiseen maailmansotaan, fascistihallinto olisi pysynyt pystyss\u00e4 viel\u00e4 vuosikymmeni\u00e4 vuoden 1943 j\u00e4lkeen. Todenn\u00e4k\u00f6isesti se olisi my\u00f6s liberalisoitunut pikkuhiljaa. Portugalia vuoteen 1968 saakka diktatorisesti hallinnut Ant\u00f3nio de Oliveira Salazar \u00e4\u00e4nestettiin joitakin vuosia sitten “suurimmaksi portugalilaiseksi”. Mussolinille olisi voinut k\u00e4yd\u00e4 samoin, jos h\u00e4n olisi toiminut valtansa loppuvaiheessa toisin tai kuollut ennen ratkaisevia virheit\u00e4\u00e4n.”<\/em><\/p>\nTimo H\u00e4nnik\u00e4inen, 29.9.2011<\/cite><\/blockquote>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Italialainen fascismi (erotuksena fasismista) edelsi ajallisesti kansallissosialismia ja kasvoi hyvin erilaisesta kulttuuripohjasta. Kuten Italia itsekin, my\u00f6s italialainen fascismi oli ristiriitainen kokoelma vastakohtia. T\u00e4t\u00e4 ristiriitaisuutta ei kuitenkaan pidetty fascismin sis\u00e4ll\u00e4 heikkoutena vaan pikemminkin ideologisena notkeutena. Toisin kuin kansallissosialismi, fascismi oli aito ruohonjuuritason liike joka levisi spontaanisti ymp\u00e4ri Italiaa ennen kuin Mussolini yhdisti liikkeen ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 johdetuksi puolueeksi (Partito Nazionale Fascista). Italian johtava ja arvostetuin fasismin ajan historioitsija Renzo De Felice (1929\u20131996) teki eron fascistisen liikkeen ja fascistisen hallitusvallan v\u00e4lill\u00e4. On huomionarvoista, ettei Mussolinin hallitusvaltaa syrj\u00e4ytetty ulkoap\u00e4in, vaan puolueen johtava elin Gran consiglio del Fascismo erotti Mussolinin. De Felice korosti fascismin laajaa kannatuspohjaa, vallankumouksellisuutta ja ideologisia yhteyksi\u00e4 valistukseen. Toisin kuin Saksassa, fascismin tukijoissa oli runsaasti \u00e4lymyst\u00f6\u00e4 ja taiteilijoita. Fascistien kulttuuri- ja tiedepolitiikka oli vapaamielist\u00e4. Ulkoisesta samankaltaisuudestaan huolimatta kansallissosialismi ja fascismi erosivat toisistaan monessa muussakin keskeisess\u00e4 kysymyksess\u00e4. Fascismiin ei ohjelmallisesti kuulunut rotuoppi eik\u00e4 antisemitismi. Monet puolueen johtohenkil\u00f6t ja tukijat olivat juutalaisia, kuten Mussolinin poliittinen neuvonantaja ja rakastajatar Margherita Sarfatti. Opposition nujertamisessa se suosi enemm\u00e4n pehme\u00e4\u00e4 vallank\u00e4ytt\u00f6\u00e4 \u2013 pelottelua, kiristyst\u00e4 ja karkotuksia \u2013 kuin teloituksia ja murhia. Siksi my\u00f6s kansanedustaja Giacomo Matteottin (1885\u20131924) murha nostatti niin suuren kohun, ett\u00e4 se melkein kaatoi Mussolinin hallituksen. Saksassa kansallissosialistit toimivat brutaalisti ja tappoivat 1933\u20131939 kymmeni\u00e4 tuhansia ihmisi\u00e4. Italiassa fascistit eiv\u00e4t tarvinneet joukkoteloituksia, n\u00e4yt\u00f6soikeudenk\u00e4yntej\u00e4 tai leirej\u00e4. Oppositioon kohdistunut v\u00e4kivalta keskittyi l\u00e4hinn\u00e4 valtaannousun vuosiin (1920\u20131925) ja katutaisteluihin kommunistien ja fasistien squadrojen v\u00e4lill\u00e4, joissa kuoli eri arvioiden mukaan 2000\u20133000 ihmist\u00e4. Valtaannousun j\u00e4lkeen fascistien perustama erityistuomioistuin (Tribunale speciale per la difesa dello Stato) langetti ennen sotaa vain yhdeks\u00e4n kuolemantuomiota, ja kaikissa tapauksissa teot olisi voitu yht\u00e4 hyvin tulkita ep\u00e4poliittisiksi rikoksiksi. Arviolta 15 000 hallitusvallan vastustajaa ja toisinajattelijaa karkotettiin Italian saarille ja syrj\u00e4seuduille, jossa he kuitenkin saivat oleskella suhteellisen vapaasti, ainoastaan paikallisten asukkaiden silm\u00e4ll\u00e4pidon alaisina. Karkotus ja vankilatuomiokin saattoi tosin johtaa traagiseen lopputulokseen. Italian kommunistipuolueen perustaja ja marxilainen filosofi Antonio Gramsci pid\u00e4tettiin marraskuussa 1926 parlamentaarisesta koskemattomuudestaan huolimatta. H\u00e4net tuomittiin ensiksi viiden vuoden karkotukseen Ustican saarelle ja sen j\u00e4lkeen 20 vuoden vankeustuomioon. Vankilassa h\u00e4nelt\u00e4 ev\u00e4ttiin asianmukainen sairaanhoito ja h\u00e4nen terveytens\u00e4 alkoi k\u00e4rsi\u00e4. Vuonna 1933 Gramsci siirrettiin vankilasta sairaalaan ja h\u00e4net oli tarkoitus vapauttaa terveydellisist\u00e4 syist\u00e4, mutta h\u00e4n ehti menehty\u00e4 vain 46-vuotiaana tuberkuloosiin. Vankilaoloilla oli suora yhteys h\u00e4nen kuolemaansa. Silti voidaan sanoa, ett\u00e4 fascistinen liike oli my\u00f6s Gramscin ihailemaan neuvostokommunismiin verrattuna varsin maltillinen diktatuuri. Sek\u00e4 kansallissosialismi ett\u00e4 fascismi jakoivat saman perusideologian: ne hylk\u00e4siv\u00e4t sek\u00e4 liberaalin markkinatalouden ett\u00e4 neuvostotyylisen valtiososialismin. Ratkaisut olivat kuitenkin erilaiset. Talouspoliittisesti fascismi perustui korporativismiin. Korporativismi tai korporatismi on yhteiskuntaj\u00e4rjestelm\u00e4, jossa lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6valtaa k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t ty\u00f6nantajaliittojen ja ammattiliittojen muodostamat ammattikunnat eli korporaatiot. Korporatismi oli erityisen suosittua latinalaisissa maissa, joissa sit\u00e4 kokeiltiin ainakin Portugalissa, Brasiliassa ja Meksikossa. My\u00f6s pohjoismaalainen hyvinvointivaltio on omaksunut korporatismista k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n, jossa liike-el\u00e4m\u00e4n j\u00e4rjest\u00f6t ja ammattiliitot neuvottelevat valtion johdolla kolmikantaisesti keskitetyst\u00e4 tulopoliittisesta ratkaisusta. Marxilaisille fascismi oli poliittisen taantumuksen militantti muoto, joka palveli suurp\u00e4\u00e4omaa raivaamalla demokraattiset instituutiot ja ammattiyhdistysliikkeet pois h\u00e4iritsem\u00e4st\u00e4. Varmaan kaikki aihepiirist\u00e4 kiinnostuneet ovat t\u00f6rm\u00e4nneet netiss\u00e4 seuraavaan Mussolinin suuhun pantuun englanninkieliseen sitaattiin: Fascism should more properly be called corporatism because it is the merger of state and corporate power (“fasismia pit\u00e4isi oikeammin kutsua korporatismiksi, koska se on valtion ja suuryritysten vallan liitto”). L\u00e4hteeksi v\u00e4itet\u00e4\u00e4n filosofi Giovanni Gentilen kirjoittamaa teosta La dottrina del fascismo (1932) tai Enciclopedia Italiana \u2013tietosanakirjasarjaa. Kummastakaan teoksesta lausetta ei l\u00f6ydy, eik\u00e4 Mussolini ole tiett\u00e4v\u00e4sti sanonut mit\u00e4\u00e4n t\u00e4llaista. Sitaatti on ilmeisesti keksitty yksinomaan vahvistamaan marxilaista n\u00e4kemyst\u00e4 fascismista. Sen suosio perustunee englanninkielisen sanan corporation v\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rrykseen. Englannissa corporation tarkoittaa osakeyhti\u00f6it\u00e4, mutta italiassa corporazione (ja Suomen korporaatio) tarkoittaa ammattiliittoa, kiltaa tai elimi\u00e4, joissa ty\u00f6ntekij\u00e4t ja ty\u00f6nantajat tuotiin saman p\u00f6yd\u00e4n \u00e4\u00e4reen neuvottelemaan. Mussolini puhui ja kirjoitti runsaasti korporatiivisesta valtiosta (Stato corporativo), mutta h\u00e4nen ajatuksissaan valtio oli aina kaiken yl\u00e4puolella (Tutto nello Stato, niente al di fuori dello Stato, nulla contro lo Stato). La dottrina del fascismossa m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n korporatiivisen valtion ehdoton ylivalta suhteessa talouteen ja yhteiskuntaan: “Ei yksil\u00f6it\u00e4 eik\u00e4 ryhmi\u00e4 (poliittisia puolueita, ammattiyhdistyksi\u00e4, luokkia) ole valtion ulkopuolella\u2026 Fascistinen valtio j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 kansakunnan, mutta j\u00e4tt\u00e4\u00e4 yksil\u00f6lle riitt\u00e4v\u00e4sti liikkumavaraa; se on rajoittanut hy\u00f6dytt\u00f6mi\u00e4 tai haitallisia vapauksia s\u00e4ilytt\u00e4en olennaisen.” Mussolini m\u00e4\u00e4ritteli korporatiivisen talouden roolin suhteessa valtioon seuraavasti: “Korporatiivinen talous on valtion ohjaamaa ja valvomaa taloutta\u2026 Valtio ei korvaa yksityist\u00e4 aloitteellisuutta, vaan ohjaa sit\u00e4 kohti yhteist\u00e4 etua.” Riippumattomat ammattiliitot ja ty\u00f6taistelutoimet (lakot ja ty\u00f6sulut) kiellettiin lailla vuonna 1926. Tilalle luotiin valtion kontrolloimat ammattij\u00e4rjest\u00f6t. Ty\u00f6nantajien ja ty\u00f6ntekij\u00f6iden liitot yhdistettiin fasistisiksi korporaatioksi. Talous jaettiin vuonna 1934 toimialoihin (kuten metalli-, maatalous- ja tekstiiliteollisuus). Jokaisessa korporaatiossa oli nimellisesti yht\u00e4 suuri edustus ty\u00f6nantajilta ja ty\u00f6ntekij\u00f6ilt\u00e4, mutta puheenjohtajana toimi aina fasistipuolueen tai valtion virkamies. Korporaatiot saivat sitten kehitt\u00e4\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n konsensuksen palkoista ja ty\u00f6ehdoista. Vuonna 1939 Italian edustajainhuone lakkautettiin ja tilalle perustettiin Camera dei Fasci e delle Corporazioni (fascioiden ja korporaatioiden kamari). Lains\u00e4\u00e4d\u00e4nt\u00f6valta sidottiin suoraan ammattij\u00e4rjest\u00f6jen j\u00e4senyyteen. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kamarin merkitys j\u00e4i v\u00e4h\u00e4iseksi. De Felicen mukaan korporatismi edusti fascismin alkuper\u00e4ist\u00e4, radikaalia pyrkimyst\u00e4 luoda toimiva “kolmas tie” kapitalismin ja sosialismin v\u00e4liin. Fascistiset intellektuellit kuten Dino Grandi, Giuseppe Bottai ja Italo Balbo uskoivat aitoon korporatiiviseen vallankumoukseen, joka uudistaisi yhteiskunnan ja poistaisi luokkaristiriidat. Pragmaattinen Mussolini luopui kuitenkin korporatismin radikaaleimmista tavoitteista ja teki kompromissin Italian perinteisen eliitin, ennen kaikkea teollisuusjohtajien, suurmaanomistajien ja monarkian kanssa. T\u00e4m\u00e4 vesitti De Felicen mukaan monet korporatismin yhteiskunnalliset tavoitteet, kun luvattua luokkien tasa-arvoa ei syntynyt. Ideologisessa mieless\u00e4 se oli kuitenkin menestys, sill\u00e4 korporatismi synnytti Italiassa aidon poliittisen konsensuksen, sitoutti ty\u00f6nv\u00e4enluokan ja ty\u00f6nantajat j\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n, ja antoi tunteen siit\u00e4, ett\u00e4 asiat kehittyiv\u00e4t suotuisaan suuntaan. Fascismin ajan taloushistoriassa on erotettavissa nelj\u00e4 vaihetta. Liberaalissa vaiheessa 1922\u20131925 valtiovarainministeri Alberto De Stefani purki s\u00e4\u00e4ntely\u00e4, madalsi veroja, yksityisti valtionyrityksi\u00e4 ja tasapainotti budjetin teollisuuden tuella. 1925\u20131928 Mussolini valitsi valtiovarainministeriksi Guido Volpin, jonka johdolla tapahtui suuntaus valtiojohtoiseen talouteen. T\u00e4h\u00e4n vaiheeseen liittyy valuutan keinotekoinen vahvistaminen eli “yhdeks\u00e4nkympin noteeraus” (quota novanta) ja sitominen kultakantaan. T\u00e4m\u00e4 alensi raaka-aineiden tuontihintoja, mutta aiheutti maahan deflaation ja heikensi vienti\u00e4. 1927 hyv\u00e4ksyttiin ty\u00f6l\u00e4isten oikeudet turvaava Giuseppe Bottain uusi ty\u00f6markkinalaki (La Carta della lavoro) ja valtakunnallisen sosiaaliarvustusj\u00e4rjestelm\u00e4n perustaminen. Samaan aikaan Mussolini aloitti suuria julkisia ohjelmia, joita hy\u00f6dynnettiin propagandassa. Uusia moottoriteit\u00e4 eli autostradoja rakennettiin. Laajamittaisilla kuivatus- ja rakennushankkeilla (Bonifica integrale) tavoiteltiin malarian h\u00e4vitt\u00e4mist\u00e4 ja laajojen uusien viljelysalueiden luomista. Rooman etel\u00e4puolella olevien Pontisten soiden kuivattamisen j\u00e4lkeen seudulle rakennettiin t\u00e4ysin uusia kaupunkeja, kuten maakuntap\u00e4\u00e4kaupunki Littoria (nyk. Latina). Uudisraivausohjelman ansiosta vehn\u00e4sadot viisinkertaistuivat. Maata jaettiin v\u00e4h\u00e4varaisille maattomille talonpojille. Vuoden 1929 p\u00f6rssiromahdus ajoi Italian pankkij\u00e4rjestelm\u00e4n romahduksen partaalle, sill\u00e4 pankit omistivat suuria m\u00e4\u00e4ri\u00e4 kriisiin joutuneiden teollisuusyritysten osakkeita. Mussolini vastasi kriisiin luomalla valtion luottolaitoksen (IMI), joka antoi pitk\u00e4aikaisia lainoja teollisuudelle, ja teollisuuden j\u00e4lleenrakennuslaitoksen (Instituto per la Ricostruzione Industriale, IRI), jonka kautta valtio osti kriisipankit ja niiden teollisuusomistukset. Tuloksena Italiasta tuli maanosan valtiojohtoisin talous Neuvostoliiton j\u00e4lkeen: valtio omisti yli puolet ter\u00e4steollisuudesta ja laivanrakennuksesta sek\u00e4 l\u00e4hes koko pankkisektorin. IRI jatkoi toimintaansa my\u00f6s fascistivallan j\u00e4lkeen ja siit\u00e4 tuli Italian sodanj\u00e4lkeisen talousihmeen t\u00e4rkein yksitt\u00e4inen moottori. Monet muutkin fascistien luomat instituutiot, kuten opetuselokuvatoiminnan liitto LUCE, valtiollinen \u00f6ljy-yhti\u00f6 AGIP, tai elokuvakeskittym\u00e4 Cinecitt\u00e1, s\u00e4ilyttiv\u00e4t asemansa sodan j\u00e4lkeen. Italia selvisi p\u00f6rssiromahduksen aiheuttamasta lamasta helpommalla kuin monet muut maat, kun valtiojohtoinen elvytyspolitiikka oli jo valmiiksi aloitettu. Viimeisess\u00e4 vaiheessa 1935\u20131939 Mussolinin ep\u00e4onnistunut ulkopolitiikka, erityisesti Abessinian sota, ajoi Italian taloudelliseen eristykseen ja kansainv\u00e4listen pakotteiden kohteeksi. T\u00e4m\u00e4 johti autarkian eli omavaraisuuden tavoitteluun. Valtio s\u00e4\u00e4nteli raaka-ainevirtoja ja korvasi tuontitavaroita kotimaisilla korvikkeilla. Suuryritykset kuten FIAT, Pirelli ja Montecatini hy\u00f6tyiv\u00e4t valtiojohtoisista tilauskannoista, mutta Italian sotateollisuus s\u00e4ilyi raaka-ainepulan ja teknologisen j\u00e4lkeenj\u00e4\u00e4neisyyden liian heikkona osallistumaan sotaan. Juuri Italian heikkous johti Mussolinin suurimpaan ja traagisimpaan virheeseen, nimitt\u00e4in liittoutumiseen aiemmin inhoamansa Hitlerin kanssa, mik\u00e4 johti koko fascistisen j\u00e4rjestelm\u00e4n nopeaan tuhoon. “Jos Italia ei olisi ottanut oppia Saksalta eik\u00e4 varsinkaan l\u00e4htenyt mukaan toiseen maailmansotaan, fascistihallinto olisi pysynyt pystyss\u00e4 viel\u00e4 vuosikymmeni\u00e4 vuoden 1943 j\u00e4lkeen. Todenn\u00e4k\u00f6isesti se olisi my\u00f6s liberalisoitunut pikkuhiljaa. Portugalia vuoteen 1968 saakka diktatorisesti hallinnut Ant\u00f3nio de Oliveira Salazar \u00e4\u00e4nestettiin joitakin vuosia sitten “suurimmaksi portugalilaiseksi”. Mussolinille olisi voinut k\u00e4yd\u00e4 samoin, jos h\u00e4n olisi toiminut valtansa loppuvaiheessa toisin tai kuollut ennen ratkaisevia virheit\u00e4\u00e4n.” Timo H\u00e4nnik\u00e4inen, 29.9.2011<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":1384,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[19,25],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1383"}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1383"}],"version-history":[{"count":7,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1383\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1391,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1383\/revisions\/1391"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/1384"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1383"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1383"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1383"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}