{"id":117,"date":"2010-10-20T13:29:14","date_gmt":"2010-10-20T11:29:14","guid":{"rendered":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/?p=117"},"modified":"2025-08-28T14:57:14","modified_gmt":"2025-08-28T12:57:14","slug":"kuinka-pyhia-kirjoituksia-on-tulkittava-i","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/?p=117","title":{"rendered":"Kuinka pyhi\u00e4 kirjoituksia on tulkittava"},"content":{"rendered":"
\n
\"\"\/<\/figure><\/div>\n\n\n

Me tied\u00e4mme, ett\u00e4 d\u00fanedainin<\/em> esi-is\u00e4t asuivat saarimantereella jonka nimi oli N\u00famenor, ja ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 saari tuhoutui Toisen Ajan lopussa, koska Jumala (Eru<\/em>) suuressa viisaudessaan p\u00e4\u00e4tti rankaista ihmisi\u00e4 heid\u00e4n hybriksens\u00e4 t\u00e4hden. Tied\u00e4mme my\u00f6s, ett\u00e4 heid\u00e4n kuningassukunsa polveutui miehest\u00e4, jonka is\u00e4 E\u00e4rendel Aamut\u00e4hti<\/a> otettiin kuolematonten joukkoon ja nostettiin taivaalle t\u00e4hdeksi. Maailma oli alunperin litte\u00e4 kuin pannukakku, kunnes Jumala taivutti sen palloksi ja k\u00e4tki Kuolematonten Maat ihmisten silmilt\u00e4. Maailmaa valaisivat ennen kaksi j\u00e4ttim\u00e4ist\u00e4 puuta, ja Aurinko ja Kuu ovat n\u00e4iden puiden hedelm\u00e4t. Tied\u00e4mme t\u00e4m\u00e4n kaiken, koska J.R.R. Tolkienin Silmarillion<\/em> kertoo niin.<\/p>\n\n\n\n

Saman voi lukea mist\u00e4 tahansa Tolkien-selitysteoksesta. Niist\u00e4 jokainen unohtaa sen, ett\u00e4 Tolkienin luoma maailma on monitasoisempi kuin p\u00e4\u00e4lt\u00e4 arvaisi. Avain Tolkienin legendariumin<\/em> tulkitsemiseen on h\u00e4nen viimeisimpiin kirjoituksiinsa lukeutuva Myths Transformed<\/a><\/strong> (julkaistu sarjassa Morgoth’s Ring, The History of Middle Earth X<\/em>). Siin\u00e4 h\u00e4n pohti myyttien ja todellisuuden suhdetta ja tutki omia myyttej\u00e4\u00e4n sek\u00e4 tekstikritiikin ett\u00e4 luonnontieteiden n\u00e4k\u00f6kulmasta. Er\u00e4s t\u00e4rkeimmist\u00e4 lainauksista kuuluu seuraavasti:<\/p>\n\n\n\n

\n

“What we have in the Silmarillion<\/em> etc. are traditions <\/strong>(especially personalized, and centered upon actors<\/em>, such as F\u00ebanor) handed on by Men<\/em> in N\u00famenor and later in Middle-earth (Arnor and Gondor); but already far back \u2013 from the first association of the D\u00fanedain and Elf-friends with the Eldar in Beleriand \u2013 blended and confused with their own mannish myths and cosmic ideas.”<\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n

Monet ovat valittaneet Christopher Tolkienin kokoaman Silmarillionin vaikeaselkoisuutta ja vanhatestamentillista kielt\u00e4. He eiv\u00e4t ole ymm\u00e4rt\u00e4neet, ett\u00e4 kyseess\u00e4 ei ole niink\u00e4\u00e4n Keski-maasta kertova kirja kuin legendan sis\u00e4inen legenda, d\u00fanedainin<\/em> Raamattu, joka muodostaa Sormusten Herran henkil\u00f6hahmojen maailmankatsomuksellisen perustan. Pit\u00e4\u00e4k\u00f6 sen esitt\u00e4m\u00e4 kertomus paikkaansa, ei ole hahmojen kannalta mielek\u00e4s kysymys. He uskovat siihen, tai ainakin osaan siit\u00e4, samalla tavalla kuin kristityt uskovat pyhiin kirjoituksiin. T\u00e4m\u00e4n ns. suuren tradition rinnalla kulkee tavallisten ihmisten ja hobittien pieni traditio,  kansanuskomukset ja tarinat, joiden v\u00e4litt\u00e4j\u00e4n\u00e4 on usein Tarun Sormusten Herrasta kansanmies, Sam Gamgi<\/a><\/strong>. N\u00e4ihin kansantarinoihin kuuluvat mm. legenda j\u00e4ttil\u00e4iskilpikonna fastitocalonista<\/em>, \u00c9omerin kertomukset kansansa historiasta, myytit entvaimoista, surisarvista, naukuhuulista ja muista oudoista olennoista. Tolkien kokosi my\u00f6hemmin t\u00e4tins\u00e4 pyynn\u00f6st\u00e4 hobittien kansanperinett\u00e4 runokokoelmaksi Adventures of Tom Bombadil<\/a><\/em>.<\/p>\n\n\n\n

Laadukkaat Tolkien-oppaat osaavat ottaa huomioon pienen tradition ja yleens\u00e4 muistuttavat, ettei ole varmaa, onko esimerkiksi fastitocalon oikeasti olemassa, vai onko kyseess\u00e4 hobittien iltasatu. Kansantarinathan eiv\u00e4t ole yksioikoisesti totta tai valetta: ne voivat perustua johonkin todelliseen ja koettuun, useat eri tarinat ja tapahtumat voivat sekaantua ja sotkeutua niiss\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n, osa saattaa olla jopa t\u00e4ytt\u00e4 totta, vaikka kukaan ei siihen uskoisikaan. Sen sijaan yksik\u00e4\u00e4n lukemani opas ei ole ymm\u00e4rt\u00e4nyt, ett\u00e4 suureen traditioon pit\u00e4isi suhtautua aivan samalla tavalla. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa joku jo keskeytt\u00e4\u00e4 ja sanoo: “Ent\u00e4 Elrond ja Galadriel? He olivat Silmarillionin tapahtumien silminn\u00e4k\u00f6ij\u00f6it\u00e4 \u2013 he voivat todistaa sen olevan totta.”  Mutta kumpikaan suurista haltiaruhtinaista ei varsinaisesti ota kantaa Keski-maan metafyysisiin ongelmiin.<\/p>\n\n\n\n

Tolkien v\u00e4lttelee omnipotentin kertojan\u00e4\u00e4nen k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 ja muistuttaa, ett\u00e4 my\u00f6s Taru Sormusten Herrasta perustuu L\u00e4nsikairan Punaiseen Kirjaan, eli kertoo tarinan tietyst\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta, joka voi tai voi olla olematta totta. Tarun liitteiss\u00e4 \u00e4\u00e4neen p\u00e4\u00e4sev\u00e4t gondorilaiset, erityisesti kuninkaan kirjuri Findegil<\/a><\/strong>. N\u00e4iden sis\u00e4kk\u00e4isten ja kesken\u00e4\u00e4n ristiriitaisten, monisyisten kehyskertomusten ansiosta Tolkien eroaa edukseen kaikesta muusta spekulatiivisesta fiktiosta ja, rohkenenko sanoa, kaunokirjallisuudesta yleens\u00e4. Ja koska Tolkienin meille tarjoamat n\u00e4kym\u00e4t h\u00e4nen legendariumiinsa<\/em> ovat Tarua ja Hobittia lukuunottamatta kaikki k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 maailmansis\u00e4isi\u00e4 tekstej\u00e4, niit\u00e4 on mahdollista tarkastella kriittisesti eri perinteentutkimuksen metodeja k\u00e4ytt\u00e4en, kuin ne olisivat oikeita dokumentteja.<\/p>\n\n\n\n

Kuten Tolkien edell\u00e4 muistuttaa, Silmarillion ja muut h\u00e4nen mytologiset kirjoituksensa ovat ihmisten traditiota, jo kauan sitten kanonisoitua d\u00fanedainin<\/em> kansanperinnett\u00e4, johon heid\u00e4n uskontonsa ja maailmankatsomuksensa perustuu. Kuten oikeassa maailmassa, my\u00f6s Keski-maassa n\u00e4ist\u00e4 pyhist\u00e4 kirjoituksista on olemassa useita apokryfisi\u00e4 versioita. On olemassa Quenta Silmarillion<\/em>, joka p\u00e4\u00e4ttyy Mandosin toiseen ennustukseen ja viimeiseen tuomioon jota ei ole painettu Christopherin Silmarillioniin; on olemassa kolme erillist\u00e4 versiota N\u00famenorin tuhosta, joista kaksi vahvistaa maailman olleen aina py\u00f6re\u00e4. Drowning of Anad\u00fbn\u00ea<\/em> on n\u00famenorin perillisten itsens\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta kirjoitettu myytti, sellaisena kuin se olisi voinut s\u00e4ily\u00e4 esimerkiksi Umbarissa (sen kaikki nimet on kirjoitettu ad\u00fbnaiciksi<\/a><\/em>).<\/p>\n\n\n\n

Tolkienin maailmansis\u00e4inen kirjallisuuden tutkiminen muistuttaa varhaiskeskiajan kirjallisuuden tutkimista. L\u00e4hteit\u00e4 on v\u00e4h\u00e4n, ja nekin jotka ovat k\u00e4sill\u00e4, ovat vaurioituneet, muuttuneet tai attribuoitu v\u00e4\u00e4rin. Akallab\u00eath<\/em> on perinteisesti attribuoitu Elendil Vorondon kirjoittamaksi Toisen Ajan lopussa, mutta se on mahdotonta, sill\u00e4 fiktiivinen kirjoittaja on selke\u00e4sti k\u00e4ytt\u00e4nyt l\u00e4hteen\u00e4\u00e4n Fall of N\u00famenoria<\/em> ja Drowning of Anad\u00fbn<\/em>\u00eaa, jotka edustavat Kolmannen Ajan folklorea. \u00d1oldorin tiet\u00e4j\u00e4n Pengolo\u00f0in<\/a><\/strong> tekem\u00e4ksi v\u00e4itet\u00e4\u00e4n useita teoksia, joista ainakin osan Tolkien on ep\u00e4illyt olevan my\u00f6hempien aikojen ihmisten lyhennelmi\u00e4 tai suorastaan sepitelmi\u00e4, kuten Laws and Customs among the Eldar<\/em>, joka on mahdollisesti my\u00f6hempien aikojen gondorilaisen kyn\u00e4ilij\u00e4n kirjoittama poliittinen pamfletti.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Me tied\u00e4mme, ett\u00e4 d\u00fanedainin esi-is\u00e4t asuivat saarimantereella jonka nimi oli N\u00famenor, ja ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 saari tuhoutui Toisen Ajan lopussa, koska Jumala (Eru) suuressa viisaudessaan p\u00e4\u00e4tti rankaista ihmisi\u00e4 heid\u00e4n hybriksens\u00e4 t\u00e4hden. Tied\u00e4mme my\u00f6s, ett\u00e4 heid\u00e4n kuningassukunsa polveutui miehest\u00e4, jonka is\u00e4 E\u00e4rendel Aamut\u00e4hti otettiin kuolematonten joukkoon ja nostettiin taivaalle t\u00e4hdeksi. Maailma oli alunperin litte\u00e4 kuin pannukakku, kunnes Jumala taivutti sen palloksi ja k\u00e4tki Kuolematonten Maat ihmisten silmilt\u00e4. Maailmaa valaisivat ennen kaksi j\u00e4ttim\u00e4ist\u00e4 puuta, ja Aurinko ja Kuu ovat n\u00e4iden puiden hedelm\u00e4t. Tied\u00e4mme t\u00e4m\u00e4n kaiken, koska J.R.R. Tolkienin Silmarillion kertoo niin. Saman voi lukea mist\u00e4 tahansa Tolkien-selitysteoksesta. Niist\u00e4 jokainen unohtaa sen, ett\u00e4 Tolkienin luoma maailma on monitasoisempi kuin p\u00e4\u00e4lt\u00e4 arvaisi. Avain Tolkienin legendariumin tulkitsemiseen on h\u00e4nen viimeisimpiin kirjoituksiinsa lukeutuva Myths Transformed (julkaistu sarjassa Morgoth’s Ring, The History of Middle Earth X). Siin\u00e4 h\u00e4n pohti myyttien ja todellisuuden suhdetta ja tutki omia myyttej\u00e4\u00e4n sek\u00e4 tekstikritiikin ett\u00e4 luonnontieteiden n\u00e4k\u00f6kulmasta. Er\u00e4s t\u00e4rkeimmist\u00e4 lainauksista kuuluu seuraavasti: “What we have in the Silmarillion etc. are traditions (especially personalized, and centered upon actors, such as F\u00ebanor) handed on by Men in N\u00famenor and later in Middle-earth (Arnor and Gondor); but already far back \u2013 from the first association of the D\u00fanedain and Elf-friends with the Eldar in Beleriand \u2013 blended and confused with their own mannish myths and cosmic ideas.” Monet ovat valittaneet Christopher Tolkienin kokoaman Silmarillionin vaikeaselkoisuutta ja vanhatestamentillista kielt\u00e4. He eiv\u00e4t ole ymm\u00e4rt\u00e4neet, ett\u00e4 kyseess\u00e4 ei ole niink\u00e4\u00e4n Keski-maasta kertova kirja kuin legendan sis\u00e4inen legenda, d\u00fanedainin Raamattu, joka muodostaa Sormusten Herran henkil\u00f6hahmojen maailmankatsomuksellisen perustan. Pit\u00e4\u00e4k\u00f6 sen esitt\u00e4m\u00e4 kertomus paikkaansa, ei ole hahmojen kannalta mielek\u00e4s kysymys. He uskovat siihen, tai ainakin osaan siit\u00e4, samalla tavalla kuin kristityt uskovat pyhiin kirjoituksiin. T\u00e4m\u00e4n ns. suuren tradition rinnalla kulkee tavallisten ihmisten ja hobittien pieni traditio,  kansanuskomukset ja tarinat, joiden v\u00e4litt\u00e4j\u00e4n\u00e4 on usein Tarun Sormusten Herrasta kansanmies, Sam Gamgi. N\u00e4ihin kansantarinoihin kuuluvat mm. legenda j\u00e4ttil\u00e4iskilpikonna fastitocalonista, \u00c9omerin kertomukset kansansa historiasta, myytit entvaimoista, surisarvista, naukuhuulista ja muista oudoista olennoista. Tolkien kokosi my\u00f6hemmin t\u00e4tins\u00e4 pyynn\u00f6st\u00e4 hobittien kansanperinett\u00e4 runokokoelmaksi Adventures of Tom Bombadil. Laadukkaat Tolkien-oppaat osaavat ottaa huomioon pienen tradition ja yleens\u00e4 muistuttavat, ettei ole varmaa, onko esimerkiksi fastitocalon oikeasti olemassa, vai onko kyseess\u00e4 hobittien iltasatu. Kansantarinathan eiv\u00e4t ole yksioikoisesti totta tai valetta: ne voivat perustua johonkin todelliseen ja koettuun, useat eri tarinat ja tapahtumat voivat sekaantua ja sotkeutua niiss\u00e4 kesken\u00e4\u00e4n, osa saattaa olla jopa t\u00e4ytt\u00e4 totta, vaikka kukaan ei siihen uskoisikaan. Sen sijaan yksik\u00e4\u00e4n lukemani opas ei ole ymm\u00e4rt\u00e4nyt, ett\u00e4 suureen traditioon pit\u00e4isi suhtautua aivan samalla tavalla. T\u00e4ss\u00e4 vaiheessa joku jo keskeytt\u00e4\u00e4 ja sanoo: “Ent\u00e4 Elrond ja Galadriel? He olivat Silmarillionin tapahtumien silminn\u00e4k\u00f6ij\u00f6it\u00e4 \u2013 he voivat todistaa sen olevan totta.”  Mutta kumpikaan suurista haltiaruhtinaista ei varsinaisesti ota kantaa Keski-maan metafyysisiin ongelmiin. Tolkien v\u00e4lttelee omnipotentin kertojan\u00e4\u00e4nen k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 ja muistuttaa, ett\u00e4 my\u00f6s Taru Sormusten Herrasta perustuu L\u00e4nsikairan Punaiseen Kirjaan, eli kertoo tarinan tietyst\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta, joka voi tai voi olla olematta totta. Tarun liitteiss\u00e4 \u00e4\u00e4neen p\u00e4\u00e4sev\u00e4t gondorilaiset, erityisesti kuninkaan kirjuri Findegil. N\u00e4iden sis\u00e4kk\u00e4isten ja kesken\u00e4\u00e4n ristiriitaisten, monisyisten kehyskertomusten ansiosta Tolkien eroaa edukseen kaikesta muusta spekulatiivisesta fiktiosta ja, rohkenenko sanoa, kaunokirjallisuudesta yleens\u00e4. Ja koska Tolkienin meille tarjoamat n\u00e4kym\u00e4t h\u00e4nen legendariumiinsa ovat Tarua ja Hobittia lukuunottamatta kaikki k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 maailmansis\u00e4isi\u00e4 tekstej\u00e4, niit\u00e4 on mahdollista tarkastella kriittisesti eri perinteentutkimuksen metodeja k\u00e4ytt\u00e4en, kuin ne olisivat oikeita dokumentteja. Kuten Tolkien edell\u00e4 muistuttaa, Silmarillion ja muut h\u00e4nen mytologiset kirjoituksensa ovat ihmisten traditiota, jo kauan sitten kanonisoitua d\u00fanedainin kansanperinnett\u00e4, johon heid\u00e4n uskontonsa ja maailmankatsomuksensa perustuu. Kuten oikeassa maailmassa, my\u00f6s Keski-maassa n\u00e4ist\u00e4 pyhist\u00e4 kirjoituksista on olemassa useita apokryfisi\u00e4 versioita. On olemassa Quenta Silmarillion, joka p\u00e4\u00e4ttyy Mandosin toiseen ennustukseen ja viimeiseen tuomioon jota ei ole painettu Christopherin Silmarillioniin; on olemassa kolme erillist\u00e4 versiota N\u00famenorin tuhosta, joista kaksi vahvistaa maailman olleen aina py\u00f6re\u00e4. Drowning of Anad\u00fbn\u00ea on n\u00famenorin perillisten itsens\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmasta kirjoitettu myytti, sellaisena kuin se olisi voinut s\u00e4ily\u00e4 esimerkiksi Umbarissa (sen kaikki nimet on kirjoitettu ad\u00fbnaiciksi). Tolkienin maailmansis\u00e4inen kirjallisuuden tutkiminen muistuttaa varhaiskeskiajan kirjallisuuden tutkimista. L\u00e4hteit\u00e4 on v\u00e4h\u00e4n, ja nekin jotka ovat k\u00e4sill\u00e4, ovat vaurioituneet, muuttuneet tai attribuoitu v\u00e4\u00e4rin. Akallab\u00eath on perinteisesti attribuoitu Elendil Vorondon kirjoittamaksi Toisen Ajan lopussa, mutta se on mahdotonta, sill\u00e4 fiktiivinen kirjoittaja on selke\u00e4sti k\u00e4ytt\u00e4nyt l\u00e4hteen\u00e4\u00e4n Fall of N\u00famenoria ja Drowning of Anad\u00fbn\u00eaa, jotka edustavat Kolmannen Ajan folklorea. \u00d1oldorin tiet\u00e4j\u00e4n Pengolo\u00f0in tekem\u00e4ksi v\u00e4itet\u00e4\u00e4n useita teoksia, joista ainakin osan Tolkien on ep\u00e4illyt olevan my\u00f6hempien aikojen ihmisten lyhennelmi\u00e4 tai suorastaan sepitelmi\u00e4, kuten Laws and Customs among the Eldar, joka on mahdollisesti my\u00f6hempien aikojen gondorilaisen kyn\u00e4ilij\u00e4n kirjoittama poliittinen pamfletti.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[16,10,22],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/117"}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=117"}],"version-history":[{"count":14,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/117\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1278,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/117\/revisions\/1278"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=117"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=117"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=117"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}