{"id":1114,"date":"2026-09-01T16:30:17","date_gmt":"2026-09-01T14:30:17","guid":{"rendered":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/?p=1114"},"modified":"2026-09-01T18:54:35","modified_gmt":"2026-09-01T16:54:35","slug":"biennio-rosso","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/?p=1114","title":{"rendered":"Biennio Rosso"},"content":{"rendered":"\n

Kaksi punaista vuotta 1919\u20131920, Biennio Rosso<\/em>, oli ensimm\u00e4isen maailmansodan j\u00e4lkeinen lakkojen, tehtaiden valtausten, maaseudun kapinoiden ja yleisen kaaoksen aikakausi Italiassa. Maa oli selvinnyt sodasta voittajien puolella, mutta voitolta se ei tuntunut \u2013 yli 600 000 italialaista oli kuollut ja saman verran invalidisoitunut pyritt\u00e4ess\u00e4 tavoitteisiin, joita useimmat italialaiset eiv\u00e4t ymm\u00e4rt\u00e4neet. Valtiontalous oli raunioina, elinkustannukset nelinkertaistuneet, ja tilanne vain paheni kun sodan p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 liittokumppaneilta saadut vilja- ja polttoainetoimitukset loppuivat.<\/p>\n\n\n\n

Kaiken kukkuraksi Italia petettiin, eli se ei saanut niit\u00e4 asioita mit\u00e4 Iso-Britannia ja Ranska olivat sille luvanneet palkkioksi liittymisest\u00e4 mukaan sotaan. Sota oli voitettu Yhdysvaltain v\u00e4liintulon ansiosta ja presidentti Wilsonilla oli oma ohjelmansa Euroopan muuttamiseksi liberaaliksi ja demokraattiseksi. Siihen kuului my\u00f6s uusien rajojen vet\u00e4minen kansallisuusaatteen ja luonnonolojen mukaisesti. Italia sai Trenton, Etel\u00e4-Tirolin ja Triesten, mutta ei Dalmatiaa eik\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 Fiumen satamakaupunkia, jonka asukkaista suurin osa puhui veneton murretta. Sen sijaan Fiume annettiin vastaperustetulle Jugoslavian kuningaskunnalle, toisin sanoen Serbialle, joka tarvitsi satamaa. Runoilija-sotasankari Gabriele d’Annunzio<\/strong> kutsui rauhaa rampautetuksi voitoksi (vittoria mutilata<\/em>). <\/p>\n\n\n\n

Kukaan ei ollut tyytyv\u00e4inen, ei kansallismieliset, ei liberaalit, ei ty\u00f6v\u00e4est\u00f6. Kun Italian neuvottelijat palasivat n\u00f6yryytettyin\u00e4 Versaillesista, sosialistit j\u00e4rjestiv\u00e4t massiivisen lakkoaallon. Hallitus kaatui, ja liberaali Francesco Saverio Nitti muodosti uuden ministerist\u00f6n. K\u00f6yhyys sai sosialistien, anarkistien ja ammattiliittojen j\u00e4senm\u00e4\u00e4r\u00e4t paisumaan: Nicola Bombaccin <\/strong>johtama Partito Socialista Italian<\/em>o (PSI) kasvatti j\u00e4senm\u00e4\u00e4r\u00e4ns\u00e4 nelj\u00e4nnesmiljoonaan, kun taas anarkistinen Unioni Sindicalista Italiana<\/em> (USI) ker\u00e4si jopa puoli miljoonaa j\u00e4sent\u00e4. Syndikalismi oli utooppisen sosialismin muoto, oikeaoppisen marxilaisuuden rinnakkaisilmi\u00f6. Syndikalistien mielest\u00e4 ty\u00f6l\u00e4isten oli ammattij\u00e4rjest\u00f6jens\u00e4 kautta rampautettava kapitalismi yleislakolla ja perustettava uusi luokaton ja valtioton yhteiskunta, jossa valtaa k\u00e4yttiv\u00e4t sen k\u00e4siins\u00e4 ottaneet liittojen keskusj\u00e4rjest\u00f6t, syndikaatit.<\/p>\n\n\n\n

Syndikalistit olivat sodan aikana hajonneet sotaa vastustaviin ja kannattaviin lahkoihin. Sotaa kannattaneet interventionistit potkittiin pois Unioni Sindicalista Italianasta<\/em>, mink\u00e4 j\u00e4lkeen he perustivat oman kansallissyndikalistisen liikkeens\u00e4, jota Pohjois-Italiassa johtivat Filippo Corridoni, Michele Bianchi ja Alcestes De Ambris. He olivat kapinoineet jo kes\u00e4kuussa 1914 yhdess\u00e4 Benito Mussolinia <\/strong>kannattavien sosialistien kanssa. Kapina ei sill\u00e4k\u00e4\u00e4n kertaa johtanut vallankumoukseen, mutta Bianchi ja De Ambris ty\u00f6skenteliv\u00e4t my\u00f6hemminkin yhteisty\u00f6ss\u00e4 Mussolinin kanssa sen j\u00e4lkeen, kun Mussolini maaliskuussa 1919 ryhtyi perustamaan “puolueiden vastaisia taistelujoukkoja” (Fasci di Combattimento<\/em>) kamppailemaan taantumuksellista oikeistoa, kirkkoa, ja marxilaisia sosialisteja vastaan.<\/p>\n\n\n\n

Mussolini ja De Ambris laativat ohjelman jossa vaadittiin yleist\u00e4 \u00e4\u00e4nioikeutta ja vaalikelpoisuutta my\u00f6s naisille. Varhaisessa fascismissa oli liev\u00e4n feministinen s\u00e4vy, joka Italiassa ei kuitenkaan toteutunut, toisin kuin Iso-Britanniassa. Mussolini sai kuitenkin huomata, ettei arditeista <\/em>eli ensimm\u00e4isen maailmansodan rynn\u00e4kk\u00f6joukoista ja vallankumouksellisista futuristeista koostuneita taistelujoukkoja ollut helppo hallita. Arditikapteeni Ferruccio Vecchin <\/strong>johtamat mustapaidat hy\u00f6kk\u00e4siv\u00e4t sosialistien p\u00e4\u00e4-\u00e4\u00e4nenkannattajan Avantin <\/em>toimitukseen, tuhosivat kalustoa ja sytyttiv\u00e4t murhapolton. Katutaisteluissa nelj\u00e4 ihmist\u00e4 sai surmansa. <\/p>\n\n\n\n

Samaan aikaan sosialistit kiihdyttiv\u00e4t omia vallankumouspuuhiaan. Vuoden 1919 aikana Italiassa j\u00e4rjestettiin tuhatkuusisataa lakkoa, joihin osallistui yli miljoona tehdasty\u00f6l\u00e4ist\u00e4. Hein\u00e4kuussa 1919 sosialistit julistivat yleislakon solidaarisuudesta Ven\u00e4j\u00e4n vallankumoukselle. Maaseudulla aseelliset militanttiryhm\u00e4t ryhtyiv\u00e4t takavarikoimaan viljelysmaata maanomistajilta. Nittin hallitus joutui my\u00f6s ulkopoliittisesti pahaan v\u00e4lik\u00e4teen, kun Gabriele d’Annunzio<\/strong> ja Alcestes De Ambris marssivat spontaanisti arditijoukkojen k\u00e4rjess\u00e4 Fiumeen ja valtasivat sen Italian nimiss\u00e4. Tuloksena oli viisitoista kuukautta jumalallisen hienoa sekoilua. D’Annunziosta tuli itsen\u00e4isen Fiumen vapaavaltion johtaja, Il Comandante<\/em>. Perustuslain laati De Ambris, mutta D’Annunzion ansiosta taiteelle annettiin siin\u00e4 erityinen asema.<\/p>\n\n\n\n

Vuoden 1919 vaaleissa sosialistipuolue sai Bombaccin johdolla suurimman vaalivoittonsa koskaan: 156 paikkaa ja 32 % annetuista \u00e4\u00e4nist\u00e4. Sosialistit eiv\u00e4t kuitenkaan kyenneet hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4\u00e4n suurimman puolueen asemaansa. Puolue oli sis\u00e4isesti jakautunut kommunisteihin ja reformisteihin, eik\u00e4 kyennyt muodostamaan toimintakykyist\u00e4 hallitusta. Torinossa vallankumoukselliset tehdasty\u00f6l\u00e4iset ryhtyiv\u00e4t pohjustamaan kumousta perustamalla syyskuussa Torinon punakaartin. Kaarti sai v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti tulikasteensa: Kommunistit j\u00e4rjestiv\u00e4t joukkomielenosoituksen Gabriele D’Annunziota ja Fiumen valtausta vastaan, joka muuttui tulitaisteluksi punakaartin ja poliisien v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Vaalivoiton innoittamana sosialistit ryhtyiv\u00e4t uudenvuoden j\u00e4lkeen entist\u00e4 pontevimpiin lakkoihin, joihin liittyi t\u00e4ll\u00e4 kertaa my\u00f6s yli miljoona maaty\u00f6l\u00e4ist\u00e4. Alkuvuodesta 1920 maassa oli k\u00e4ynniss\u00e4 jo tuhatkahdeksansataa ty\u00f6taistelutoimea. Huhtikuussa Torinon punakaarti ryhtyi vaatimaan Fiatin tehtaalla itsen\u00e4isten “tehdasneuvostojen” tunnustamista. Reformistienemmist\u00f6inen sosialistipuolue ei suostunut antamaan kommunisteille tukeaan, ja neuvostojen puolesta agitoinut Antonio Gramsci <\/strong>j\u00e4i puolueessa yksin neuvostojen tukijaksi. Tehdasty\u00f6l\u00e4isten aktivismi huipentui elo-syyskuussa 1920, kun punakaartit ryhtyiv\u00e4t miehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n tehtaita ymp\u00e4ri maata vastauksena tehtaanomistamien julistamaan ty\u00f6sulkuun. Kapinaan osallistui puoli miljoonaa ty\u00f6l\u00e4ist\u00e4 ja koko Italian teollisuustuotanto lamaantui t\u00e4ysin.<\/p>\n\n\n\n

Pel\u00e4styneet maanomistajat, teollisuuspomot ja puodinpit\u00e4j\u00e4t uskoivat Ven\u00e4j\u00e4n lokakuun vallankumouksen toistuvan viel\u00e4 Italiassa. Se loi kysynn\u00e4n kovia otteita k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4lle vastavoimalle. Mussolinin fascistit alkoivat saamaan rahoitusta vastineeksi lakonmurtamisesta. Mustapaitojen katutappelujoukot, squadristit<\/em>, aloittivat v\u00e4kivaltaiset iskukiertueet kaupungeissa ja maaseudulla. He polttivat sosialistien toimistoja ja pahoinpiteliv\u00e4t lakkojohtajia. Ferraran fascistien johtaja Italo Balbo <\/strong>keksi juottaa vastustajilleen risiini\u00f6ljy\u00e4, jotta n\u00e4m\u00e4 ulostaisivat housuihinsa. Kun hallitus kielsi k\u00e4velykepit, Balbo pahoinpiteli sosialisteja kapakalalla. <\/p>\n\n\n\n

Nittin liberaali koalitiohallitus ei kest\u00e4nyt enemp\u00e4\u00e4 sekasortoa kansallismielisten miehitt\u00e4ess\u00e4 Fiumea ja punakaartien miehitt\u00e4ess\u00e4 tehtaita. Nitti, jota D’Annunzio kutsui Il Cagoiaksi <\/em>eli Nilvi\u00e4iseksi, erosi p\u00e4\u00e4ministerin teht\u00e4vist\u00e4. Tilalle astui kulisseista viidett\u00e4 kertaa pian 78 vuotta t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 Giovanni Giolitti<\/strong>, liberaalin kabinettipolitiikan konkari ja ihmeidentekij\u00e4, Trasformismo<\/em>n<\/a> mestari. Italian liberaali keskiluokka oli vain v\u00e4h\u00e4inen kuppikunta, joka katolisten ja sosialistien erottamattomien ristiriitojen vuoksi (paavi oli kielt\u00e4nyt katolisia ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n osallistumasta politiikkaan vastalauseena jumalattomalle tasavallalle) oli kuitenkin p\u00e4\u00e4tynyt hallitsemaan maata l\u00e4hes aatteettomin v\u00e4hemmist\u00f6hallituksin.<\/p>\n\n\n\n

Giolitti l\u00e4hetti armeijan h\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4\u00e4n D’Annunzion ja arditit Fiumesta verisen\u00e4 jouluna 1920. Mussolini oli t\u00e4st\u00e4 enemm\u00e4n kuin mieliss\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 D’Annunzio oli mustapaitojen kyseenalaistamaton hengellinen johtaja ja profeetta. Mussolinille ja h\u00e4nen yst\u00e4villeen oli edullista luoda sellainen mielikuva, ett\u00e4 D’Annunzio oli hullu haaveilija, Fiumessa vallitsi kaaos ja seikkailu oli tuomittu ep\u00e4onnistumaan. Samalla Mussolini pihisti Fiumesta kaikki ne ideat, jotka eiv\u00e4t jo aiemmin tulleet arditien mukana \u2013 roomalaisen tervehdyksen, kunnianimen Duce<\/em>, idean korporatiivisesta valtiosta, ja suunnitelman marssista Roomaan. D’Annunzion oma ajattelu oli mennyt koko ajan enemm\u00e4n vasemmalle, Mussolinin taas oikealle. Fiumen kohtalo m\u00e4\u00e4ritti fascismin suunnan.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Nicola Bombacci, Antonio Gramsci ja Filippo Turati, vasemmiston johtajat<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Viimeinen mahdollisuus kommunistisen vallankumouksen k\u00e4ynnist\u00e4miseksi ehtyi, kun sosialistipuolue itse ajautui t\u00e4ydelliseen sekasortoon. Bombacci ja Gramsci, jonka kannattajat ryhmittyiv\u00e4t h\u00e4nen sanomalehtens\u00e4 L’Ordine Nuovo<\/em> (“Uusi j\u00e4rjestys”) ymp\u00e4rille, yrittiv\u00e4t vied\u00e4 liikett\u00e4 neuvostokommunistiseen suuntaan Leninin avok\u00e4tisell\u00e4 rahoituksella. Filippo Turatin <\/strong>johtama reformististen sosialistien siipi uskoi edelleen rauhanomaiseen siirtym\u00e4\u00e4n sosialismiin. Tammikuussa 1921 puolueen nihkeilyyn pettyneet Bombacci ja Gramsci perustivat Livornossa Italian kommunistisen puolueen (Partito Comunista d’Italia<\/em><\/em>, PCI), ja sosialistipuolue hajosi kahtia.<\/p>\n\n\n\n

Samaan aikaan kommunistien jyrkkyytt\u00e4 ja vallankumouksen mahdollisuutta pel\u00e4styneit\u00e4 maanomistajia ja pienyritt\u00e4ji\u00e4 alkoi liitty\u00e4 entist\u00e4 enemm\u00e4n Mussolinin mustapaitojen riveihin. Ylioppilaita, virkamiehi\u00e4 ja maaseudun maata omistavaa talonpoikaisv\u00e4est\u00f6\u00e4 suorastaan virtasi olemassaoleviin fascioihin. Perustettiin my\u00f6s uusia, ja n\u00e4m\u00e4 liittyiv\u00e4t liikkeeseen maaseutupaikkakunnilta, joita ei aikaisemmin ollut tavoitettu. T\u00e4m\u00e4 merkitsi liikkeen sis\u00e4ll\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 siirtym\u00e4\u00e4 oikealle. Vuoden 1921 loppuun menness\u00e4 vasemmisto oli sek\u00e4 fyysisesti ett\u00e4 henkisesti nujerrettu ja Biennio Rosson <\/em>katsottiin p\u00e4\u00e4ttyneen.<\/p>\n\n\n\n

Turati yritti saada sosialistit liittoutumaan liberaalien kanssa fascisteja vastaan, mutta h\u00e4net erotettiin t\u00e4st\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4 puolueesta. Turati perusti uuden sosialistipuolueen PSU:n (Partito Socialista Unitario<\/em>), jonka p\u00e4\u00e4sihteeriksi valittiin Giacomo Matteotti<\/strong>. Vanha sosialistipuolue potkittiin pois Kominternista eik\u00e4 koskaan en\u00e4\u00e4 toipunut ennalleen. Matteotti murhattiin 1924, Turati pakeni Ranskaan jossa h\u00e4n kuoli vuonna 1932. Gramsci edusti kommunisteja parlamentissa vuoteen 1926 asti, jolloin h\u00e4net tuomittiin vankeuteen parlamentaarisesta koskemattomuudestaan huolimatta. H\u00e4n menehtyi vakavaan sairauteen vapauduttuaan vankilasta vuonna 1937.<\/p>\n\n\n\n

Nicola Bombaccin kohtalo oli kaikkein erikoisin. Bombacci, jonka parralla Balbo oli vannonut kiillottavansa johtajansa saappaat, oli Mussolinin vanha aseveli ja opettajatoveri. H\u00e4n pakeni Neuvostoliittoon johtaakseen vastarintaa sielt\u00e4, mutta kauhistui niin paljon Stalinin otteista ett\u00e4 joutui pakenemaan takaisin Italiaan. Bombacci alkoi haaveilemaan kansallisesta kommunismista, kansallisbol\u0161evismista, ja Mussolini salli h\u00e4nen harjoittaa poliittista toimintaa \u2013 kenties pit\u00e4\u00e4kseen ovea auki vasemmalle. H\u00e4n julkaisi omaa lehte\u00e4\u00e4n La Verit\u00e0<\/em>, jolla oli sama nimi kuin Pravdalla. Kun Italia vuonna 1936 valloitti Etiopian, Bombacci yhtyi ylistyslauluihin sivistyksen puolesta k\u00e4ydyn sodan ja valtavan kansallisen voiton kunniaksi.<\/p>\n\n\n\n

Mussolinin regiimin luhistuttua vuonna 1943 Bombacci p\u00e4\u00e4tyi kaikkein ep\u00e4todenn\u00e4k\u00f6isimp\u00e4\u00e4n paikkaan. Saksalaisten miehitt\u00e4m\u00e4lle alueelle perustettu Repubblica Sociale Italiana <\/em>(RSI), jossa Alessandro Pavolini johti uusfasistista hallitusta, v\u00e4rv\u00e4si Bombaccin laatimaan sosiaalisen tasavallan talousohjelman. H\u00e4n oli mukana vankilasta vapautetun Mussolinin viimeisell\u00e4, kohtalokkaalla automatkalla kohti Valtellinaa, jossa h\u00e4n huvitti seuruetta kertomalla, miten h\u00e4n oli Leninin kanssa valmistellut samanlaista pakomatkaa valkoisten kenraalien uhatessa Pietaria. Partisaanit ottivat h\u00e4net kiinni ja teloittivat h\u00e4net yht\u00e4 aikaa Mussolinin kanssa. Kun muut huusivat ammuttaessa: “Viva il Duce!<\/em>“, Bombacci huusi: “El\u00e4k\u00f6\u00f6n sosialismi!” Vanhat yst\u00e4v\u00e4t ja kilpakumppanit jakoivat lopulta jopa kuoleman.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kaksi punaista vuotta 1919\u20131920, Biennio Rosso, oli ensimm\u00e4isen maailmansodan j\u00e4lkeinen lakkojen, tehtaiden valtausten, maaseudun kapinoiden ja yleisen kaaoksen aikakausi Italiassa. Maa oli selvinnyt sodasta voittajien puolella, mutta voitolta se ei tuntunut \u2013 yli 600 000 italialaista oli kuollut ja saman verran invalidisoitunut pyritt\u00e4ess\u00e4 tavoitteisiin, joita useimmat italialaiset eiv\u00e4t ymm\u00e4rt\u00e4neet. Valtiontalous oli raunioina, elinkustannukset nelinkertaistuneet, ja tilanne vain paheni kun sodan p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 liittokumppaneilta saadut vilja- ja polttoainetoimitukset loppuivat. Kaiken kukkuraksi Italia petettiin, eli se ei saanut niit\u00e4 asioita mit\u00e4 Iso-Britannia ja Ranska olivat sille luvanneet palkkioksi liittymisest\u00e4 mukaan sotaan. Sota oli voitettu Yhdysvaltain v\u00e4liintulon ansiosta ja presidentti Wilsonilla oli oma ohjelmansa Euroopan muuttamiseksi liberaaliksi ja demokraattiseksi. Siihen kuului my\u00f6s uusien rajojen vet\u00e4minen kansallisuusaatteen ja luonnonolojen mukaisesti. Italia sai Trenton, Etel\u00e4-Tirolin ja Triesten, mutta ei Dalmatiaa eik\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 Fiumen satamakaupunkia, jonka asukkaista suurin osa puhui veneton murretta. Sen sijaan Fiume annettiin vastaperustetulle Jugoslavian kuningaskunnalle, toisin sanoen Serbialle, joka tarvitsi satamaa. Runoilija-sotasankari Gabriele d’Annunzio kutsui rauhaa rampautetuksi voitoksi (vittoria mutilata). Kukaan ei ollut tyytyv\u00e4inen, ei kansallismieliset, ei liberaalit, ei ty\u00f6v\u00e4est\u00f6. Kun Italian neuvottelijat palasivat n\u00f6yryytettyin\u00e4 Versaillesista, sosialistit j\u00e4rjestiv\u00e4t massiivisen lakkoaallon. Hallitus kaatui, ja liberaali Francesco Saverio Nitti muodosti uuden ministerist\u00f6n. K\u00f6yhyys sai sosialistien, anarkistien ja ammattiliittojen j\u00e4senm\u00e4\u00e4r\u00e4t paisumaan: Nicola Bombaccin johtama Partito Socialista Italiano (PSI) kasvatti j\u00e4senm\u00e4\u00e4r\u00e4ns\u00e4 nelj\u00e4nnesmiljoonaan, kun taas anarkistinen Unioni Sindicalista Italiana (USI) ker\u00e4si jopa puoli miljoonaa j\u00e4sent\u00e4. Syndikalismi oli utooppisen sosialismin muoto, oikeaoppisen marxilaisuuden rinnakkaisilmi\u00f6. Syndikalistien mielest\u00e4 ty\u00f6l\u00e4isten oli ammattij\u00e4rjest\u00f6jens\u00e4 kautta rampautettava kapitalismi yleislakolla ja perustettava uusi luokaton ja valtioton yhteiskunta, jossa valtaa k\u00e4yttiv\u00e4t sen k\u00e4siins\u00e4 ottaneet liittojen keskusj\u00e4rjest\u00f6t, syndikaatit. Syndikalistit olivat sodan aikana hajonneet sotaa vastustaviin ja kannattaviin lahkoihin. Sotaa kannattaneet interventionistit potkittiin pois Unioni Sindicalista Italianasta, mink\u00e4 j\u00e4lkeen he perustivat oman kansallissyndikalistisen liikkeens\u00e4, jota Pohjois-Italiassa johtivat Filippo Corridoni, Michele Bianchi ja Alcestes De Ambris. He olivat kapinoineet jo kes\u00e4kuussa 1914 yhdess\u00e4 Benito Mussolinia kannattavien sosialistien kanssa. Kapina ei sill\u00e4k\u00e4\u00e4n kertaa johtanut vallankumoukseen, mutta Bianchi ja De Ambris ty\u00f6skenteliv\u00e4t my\u00f6hemminkin yhteisty\u00f6ss\u00e4 Mussolinin kanssa sen j\u00e4lkeen, kun Mussolini maaliskuussa 1919 ryhtyi perustamaan “puolueiden vastaisia taistelujoukkoja” (Fasci di Combattimento) kamppailemaan taantumuksellista oikeistoa, kirkkoa, ja marxilaisia sosialisteja vastaan. Mussolini ja De Ambris laativat ohjelman jossa vaadittiin yleist\u00e4 \u00e4\u00e4nioikeutta ja vaalikelpoisuutta my\u00f6s naisille. Varhaisessa fascismissa oli liev\u00e4n feministinen s\u00e4vy, joka Italiassa ei kuitenkaan toteutunut, toisin kuin Iso-Britanniassa. Mussolini sai kuitenkin huomata, ettei arditeista eli ensimm\u00e4isen maailmansodan rynn\u00e4kk\u00f6joukoista ja vallankumouksellisista futuristeista koostuneita taistelujoukkoja ollut helppo hallita. Arditikapteeni Ferruccio Vecchin johtamat mustapaidat hy\u00f6kk\u00e4siv\u00e4t sosialistien p\u00e4\u00e4-\u00e4\u00e4nenkannattajan Avantin toimitukseen, tuhosivat kalustoa ja sytyttiv\u00e4t murhapolton. Katutaisteluissa nelj\u00e4 ihmist\u00e4 sai surmansa. Samaan aikaan sosialistit kiihdyttiv\u00e4t omia vallankumouspuuhiaan. Vuoden 1919 aikana Italiassa j\u00e4rjestettiin tuhatkuusisataa lakkoa, joihin osallistui yli miljoona tehdasty\u00f6l\u00e4ist\u00e4. Hein\u00e4kuussa 1919 sosialistit julistivat yleislakon solidaarisuudesta Ven\u00e4j\u00e4n vallankumoukselle. Maaseudulla aseelliset militanttiryhm\u00e4t ryhtyiv\u00e4t takavarikoimaan viljelysmaata maanomistajilta. Nittin hallitus joutui my\u00f6s ulkopoliittisesti pahaan v\u00e4lik\u00e4teen, kun Gabriele d’Annunzio ja Alcestes De Ambris marssivat spontaanisti arditijoukkojen k\u00e4rjess\u00e4 Fiumeen ja valtasivat sen Italian nimiss\u00e4. Tuloksena oli viisitoista kuukautta jumalallisen hienoa sekoilua. D’Annunziosta tuli itsen\u00e4isen Fiumen vapaavaltion johtaja, Il Comandante. Perustuslain laati De Ambris, mutta D’Annunzion ansiosta taiteelle annettiin siin\u00e4 erityinen asema. Vuoden 1919 vaaleissa sosialistipuolue sai Bombaccin johdolla suurimman vaalivoittonsa koskaan: 156 paikkaa ja 32 % annetuista \u00e4\u00e4nist\u00e4. Sosialistit eiv\u00e4t kuitenkaan kyenneet hy\u00f6dynt\u00e4m\u00e4\u00e4n suurimman puolueen asemaansa. Puolue oli sis\u00e4isesti jakautunut kommunisteihin ja reformisteihin, eik\u00e4 kyennyt muodostamaan toimintakykyist\u00e4 hallitusta. Torinossa vallankumoukselliset tehdasty\u00f6l\u00e4iset ryhtyiv\u00e4t pohjustamaan kumousta perustamalla syyskuussa Torinon punakaartin. Kaarti sai v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti tulikasteensa: Kommunistit j\u00e4rjestiv\u00e4t joukkomielenosoituksen Gabriele D’Annunziota ja Fiumen valtausta vastaan, joka muuttui tulitaisteluksi punakaartin ja poliisien v\u00e4lill\u00e4. Vaalivoiton innoittamana sosialistit ryhtyiv\u00e4t uudenvuoden j\u00e4lkeen entist\u00e4 pontevimpiin lakkoihin, joihin liittyi t\u00e4ll\u00e4 kertaa my\u00f6s yli miljoona maaty\u00f6l\u00e4ist\u00e4. Alkuvuodesta 1920 maassa oli k\u00e4ynniss\u00e4 jo tuhatkahdeksansataa ty\u00f6taistelutoimea. Huhtikuussa Torinon punakaarti ryhtyi vaatimaan Fiatin tehtaalla itsen\u00e4isten “tehdasneuvostojen” tunnustamista. Reformistienemmist\u00f6inen sosialistipuolue ei suostunut antamaan kommunisteille tukeaan, ja neuvostojen puolesta agitoinut Antonio Gramsci j\u00e4i puolueessa yksin neuvostojen tukijaksi. Tehdasty\u00f6l\u00e4isten aktivismi huipentui elo-syyskuussa 1920, kun punakaartit ryhtyiv\u00e4t miehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n tehtaita ymp\u00e4ri maata vastauksena tehtaanomistamien julistamaan ty\u00f6sulkuun. Kapinaan osallistui puoli miljoonaa ty\u00f6l\u00e4ist\u00e4 ja koko Italian teollisuustuotanto lamaantui t\u00e4ysin. Pel\u00e4styneet maanomistajat, teollisuuspomot ja puodinpit\u00e4j\u00e4t uskoivat Ven\u00e4j\u00e4n lokakuun vallankumouksen toistuvan viel\u00e4 Italiassa. Se loi kysynn\u00e4n kovia otteita k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4lle vastavoimalle. Mussolinin fascistit alkoivat saamaan rahoitusta vastineeksi lakonmurtamisesta. Mustapaitojen katutappelujoukot, squadristit, aloittivat v\u00e4kivaltaiset iskukiertueet kaupungeissa ja maaseudulla. He polttivat sosialistien toimistoja ja pahoinpiteliv\u00e4t lakkojohtajia. Ferraran fascistien johtaja Italo Balbo keksi juottaa vastustajilleen risiini\u00f6ljy\u00e4, jotta n\u00e4m\u00e4 ulostaisivat housuihinsa. Kun hallitus kielsi k\u00e4velykepit, Balbo pahoinpiteli sosialisteja kapakalalla. Nittin liberaali koalitiohallitus ei kest\u00e4nyt enemp\u00e4\u00e4 sekasortoa kansallismielisten miehitt\u00e4ess\u00e4 Fiumea ja punakaartien miehitt\u00e4ess\u00e4 tehtaita. Nitti, jota D’Annunzio kutsui Il Cagoiaksi eli Nilvi\u00e4iseksi, erosi p\u00e4\u00e4ministerin teht\u00e4vist\u00e4. Tilalle astui kulisseista viidett\u00e4 kertaa pian 78 vuotta t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4 Giovanni Giolitti, liberaalin kabinettipolitiikan konkari ja ihmeidentekij\u00e4, Trasformismon mestari. Italian liberaali keskiluokka oli vain v\u00e4h\u00e4inen kuppikunta, joka katolisten ja sosialistien erottamattomien ristiriitojen vuoksi (paavi oli kielt\u00e4nyt katolisia ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n osallistumasta politiikkaan vastalauseena jumalattomalle tasavallalle) oli kuitenkin p\u00e4\u00e4tynyt hallitsemaan maata l\u00e4hes aatteettomin v\u00e4hemmist\u00f6hallituksin. Giolitti l\u00e4hetti armeijan h\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4\u00e4n D’Annunzion ja arditit Fiumesta verisen\u00e4 jouluna 1920. Mussolini oli t\u00e4st\u00e4 enemm\u00e4n kuin mieliss\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 D’Annunzio oli mustapaitojen kyseenalaistamaton hengellinen johtaja ja profeetta. Mussolinille ja h\u00e4nen yst\u00e4villeen oli edullista luoda sellainen mielikuva, ett\u00e4 D’Annunzio oli hullu haaveilija, Fiumessa vallitsi kaaos ja seikkailu oli tuomittu ep\u00e4onnistumaan. Samalla Mussolini pihisti Fiumesta kaikki ne ideat, jotka eiv\u00e4t jo aiemmin tulleet arditien mukana \u2013 roomalaisen tervehdyksen, kunnianimen Duce, idean korporatiivisesta valtiosta, ja suunnitelman marssista Roomaan. D’Annunzion oma ajattelu oli mennyt koko ajan enemm\u00e4n vasemmalle, Mussolinin taas oikealle. Fiumen kohtalo m\u00e4\u00e4ritti fascismin suunnan. Viimeinen mahdollisuus kommunistisen vallankumouksen k\u00e4ynnist\u00e4miseksi ehtyi, kun sosialistipuolue itse ajautui t\u00e4ydelliseen sekasortoon. Bombacci ja Gramsci, jonka kannattajat ryhmittyiv\u00e4t h\u00e4nen sanomalehtens\u00e4 L’Ordine Nuovo (“Uusi j\u00e4rjestys”) ymp\u00e4rille, yrittiv\u00e4t vied\u00e4 liikett\u00e4 neuvostokommunistiseen suuntaan Leninin avok\u00e4tisell\u00e4 rahoituksella. Filippo Turatin johtama reformististen sosialistien siipi uskoi edelleen rauhanomaiseen siirtym\u00e4\u00e4n sosialismiin. Tammikuussa 1921 puolueen nihkeilyyn pettyneet Bombacci ja Gramsci perustivat Livornossa Italian kommunistisen puolueen (Partito Comunista d’Italia, PCI), ja sosialistipuolue hajosi kahtia. Samaan aikaan kommunistien jyrkkyytt\u00e4 ja vallankumouksen mahdollisuutta pel\u00e4styneit\u00e4 maanomistajia ja pienyritt\u00e4ji\u00e4 alkoi liitty\u00e4 entist\u00e4 enemm\u00e4n Mussolinin mustapaitojen riveihin. Ylioppilaita, virkamiehi\u00e4 ja maaseudun maata omistavaa talonpoikaisv\u00e4est\u00f6\u00e4 suorastaan virtasi olemassaoleviin fascioihin. Perustettiin my\u00f6s uusia, ja n\u00e4m\u00e4 liittyiv\u00e4t liikkeeseen maaseutupaikkakunnilta, joita ei aikaisemmin ollut tavoitettu. T\u00e4m\u00e4 merkitsi liikkeen sis\u00e4ll\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 siirtym\u00e4\u00e4 oikealle. Vuoden 1921 loppuun menness\u00e4 vasemmisto oli sek\u00e4 fyysisesti ett\u00e4 henkisesti nujerrettu ja Biennio Rosson katsottiin p\u00e4\u00e4ttyneen. Turati yritti saada sosialistit liittoutumaan liberaalien kanssa fascisteja vastaan, mutta h\u00e4net erotettiin t\u00e4st\u00e4 hyv\u00e4st\u00e4 puolueesta. Turati perusti uuden sosialistipuolueen PSU:n (Partito Socialista Unitario), jonka p\u00e4\u00e4sihteeriksi valittiin Giacomo Matteotti. Vanha sosialistipuolue potkittiin pois Kominternista eik\u00e4 koskaan en\u00e4\u00e4 toipunut ennalleen. Matteotti murhattiin 1924, Turati pakeni Ranskaan jossa h\u00e4n kuoli vuonna 1932. Gramsci edusti kommunisteja parlamentissa vuoteen 1926 asti, jolloin h\u00e4net tuomittiin vankeuteen parlamentaarisesta koskemattomuudestaan huolimatta. H\u00e4n menehtyi vakavaan sairauteen vapauduttuaan vankilasta vuonna 1937. Nicola Bombaccin kohtalo oli kaikkein erikoisin. Bombacci, jonka parralla Balbo oli vannonut kiillottavansa johtajansa saappaat, oli Mussolinin vanha aseveli ja opettajatoveri. H\u00e4n pakeni Neuvostoliittoon johtaakseen vastarintaa sielt\u00e4, mutta kauhistui niin paljon Stalinin otteista ett\u00e4 joutui pakenemaan takaisin Italiaan. Bombacci alkoi haaveilemaan kansallisesta kommunismista, kansallisbol\u0161evismista, ja Mussolini salli h\u00e4nen harjoittaa poliittista toimintaa \u2013 kenties pit\u00e4\u00e4kseen ovea auki vasemmalle. H\u00e4n julkaisi omaa lehte\u00e4\u00e4n La Verit\u00e0, jolla oli sama nimi kuin Pravdalla. Kun Italia vuonna 1936 valloitti Etiopian, Bombacci yhtyi ylistyslauluihin sivistyksen puolesta k\u00e4ydyn sodan ja valtavan kansallisen voiton kunniaksi. Mussolinin regiimin luhistuttua vuonna 1943 Bombacci p\u00e4\u00e4tyi kaikkein ep\u00e4todenn\u00e4k\u00f6isimp\u00e4\u00e4n paikkaan. Saksalaisten miehitt\u00e4m\u00e4lle alueelle perustettu Repubblica Sociale Italiana (RSI), jossa Alessandro Pavolini johti uusfasistista hallitusta, v\u00e4rv\u00e4si Bombaccin laatimaan sosiaalisen tasavallan talousohjelman. H\u00e4n oli mukana vankilasta vapautetun Mussolinin viimeisell\u00e4, kohtalokkaalla automatkalla kohti Valtellinaa, jossa h\u00e4n huvitti seuruetta kertomalla, miten h\u00e4n oli Leninin kanssa valmistellut samanlaista pakomatkaa valkoisten kenraalien uhatessa Pietaria. Partisaanit ottivat h\u00e4net kiinni ja teloittivat h\u00e4net yht\u00e4 aikaa Mussolinin kanssa. Kun muut huusivat ammuttaessa: “Viva il Duce!“, Bombacci huusi: “El\u00e4k\u00f6\u00f6n sosialismi!” Vanhat yst\u00e4v\u00e4t ja kilpakumppanit jakoivat lopulta jopa kuoleman.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":1425,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[19],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1114"}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1114"}],"version-history":[{"count":6,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1114\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1434,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1114\/revisions\/1434"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/1425"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1114"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1114"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1114"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}