{"id":1078,"date":"2025-04-11T09:54:42","date_gmt":"2025-04-11T07:54:42","guid":{"rendered":"https:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/?p=1078"},"modified":"2025-04-12T16:05:51","modified_gmt":"2025-04-12T14:05:51","slug":"m-vuosisadan-poikaa-etsimassa","status":"publish","type":"post","link":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/?p=1078","title":{"rendered":"Make Italy Great Again"},"content":{"rendered":"\n

Fritz Langin elokuvalta M \u2013 kaupunki etsii murhaajaa<\/em> nime\u00e4\u00e4n ja v\u00e4h\u00e4n tyyli\u00e4\u00e4nkin lainaava uusi italialaissarja M \u2013 Il Figlio del Secolo<\/em><\/strong> tuo valkokankaalle valtaan pyrkiv\u00e4n Benito Mussolinin. Kahdeksassa jaksossa k\u00e4yd\u00e4\u00e4n l\u00e4pi kuuden vuoden tapahtumat toimintaryhm\u00e4 Fasci di Combattimenton<\/em> perustamisesta Milanon San Sepolcron torilla Mussolinin p\u00e4\u00e4ministerin\u00e4 pit\u00e4m\u00e4\u00e4n puheeseen tammikuussa 1925, josta fascistien valta Italiassa alkaa. Luca Marinelli tekee nimiroolissa Bruno Ganziin verrattavan, vahvan fyysisen roolisuorituksen maanisena Il Ducena<\/em>, joka heittelehtii monenlaisten vastakkaisten halujen ja himojen ristitulessa. <\/p>\n\n\n\n

Marinellin Mussolini on pelkuri, takink\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 ja intohimoinen erotomaani, mutta my\u00f6s h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4t\u00f6n sanataituri ja retoriikan nero, joka tuntuu koko ajan olevan vain yhden huonosti valitun lauseen p\u00e4\u00e4ss\u00e4 tuhostaan, mutta onnistuu aina viime hetkell\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n tilanteet edukseen. H\u00e4n ei tosin puhu vain yleis\u00f6lle, vaan rikkoo jatkuvasti nelj\u00e4tt\u00e4 sein\u00e4\u00e4 suoraan katsojalle suunnatulla puhetulvalla. Brittiohjaaja Joe Wright on selv\u00e4sti halunnut tehd\u00e4 pes\u00e4eron autenttisuuteen pyrkiviin historiallisiin pukudraamoihin teatterimaisella n\u00e4ytteillepanolla. Minimalistinen lavastus ja katsojalle suunnattu jatkuva kommentointi vaikuttaa tietoisen brechtil\u00e4iselt\u00e4 vierannuttamisen tekniikalta. Onko Wright pel\u00e4nnyt, ett\u00e4 Marinellin mukaansatempaavasti n\u00e4yttelem\u00e4 Mussolini tuntuisi muuten liian tenhoavalta? <\/p>\n\n\n\n

Lukuisten tuhnuisten lemmenseikkailujensa osalta nimihahmo esitet\u00e4\u00e4n ehk\u00e4 tarpeettoman iljett\u00e4v\u00e4n\u00e4, vaikka Mussolini olikin aikansa ahkerin pukki ja seksimaanikko. Wrightille se on myrkyllist\u00e4 maskuliinisuutta (“A livello pi\u00f9 personale \u00e8 una serie sulla mascolinit\u00e0 tossica<\/em>“, h\u00e4n sanoo Elle-lehden<\/a> haastattelussa). Tarpeettoman luonnemurhan uhriksi joutuu Mussolinin k\u00e4rsiv\u00e4 vaimo Rachele Guidi, jonka M \u2013 Il Figlio del Secolo<\/em> esitt\u00e4\u00e4 tyypilliseen tapaan rumana, lahjattomana, ep\u00e4-\u00e4lyllisen\u00e4 ja uskottomanakin. N\u00e4it\u00e4 tuomioita ovat kuitenkin esitt\u00e4neet l\u00e4hinn\u00e4 kilpailijat, kuten Mussolinin p\u00e4\u00e4asiallinen rakastajatar, puheenkirjoittaja ja poliittinen neuvonantaja Margherita Sarfatti. Vaikka Mussolini ei ollutkaan mik\u00e4\u00e4n ihanneaviomies, Rachele oli todellisuudessa h\u00e4nelle hyv\u00e4 ja uskollinen vaimo, joka seisoi miehens\u00e4 rinnalla muiden pett\u00e4ess\u00e4 eik\u00e4 koskaan yritt\u00e4nyt k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 asemaansa hyv\u00e4kseen. S\u00e4ilyneiden valokuvien perusteella h\u00e4n oli my\u00f6s nuorena varsin n\u00e4tti. Jatkuvista eroottisista seikkailuistaan huolimatta Mussolinilta riitti lempe\u00e4 my\u00f6s vaimolleen, jolle Benito oli macho fantastico<\/em> ja ihailun kohde kuolemaan asti.<\/p>\n\n\n\n

Wrightin kokeellista n\u00e4ytteillepanoa on pidetty sarjan heikoimpana osa-alueena. Tavoittaakseen taistelevan ur-fascismin<\/em> nuorekkaan energian ja raivon h\u00e4n on valinnut musiikiksi anakronistisen industrial rockin<\/em>, joka yhdess\u00e4 veristen hakkauskohtausten kanssa tuo mieleen David Fincherin Fight Clubin<\/em>. Joitakin kriitikoita t\u00e4m\u00e4 on \u00e4rsytt\u00e4nyt erityisen paljon, siin\u00e4 pelossa ett\u00e4 toimintakohtaukset hakkaavan basson tahtiin saisivat fascismin n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n seksikk\u00e4\u00e4lt\u00e4<\/em>. Hitto vie, historiallisesti sen pit\u00e4isikin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 seksikk\u00e4\u00e4lt\u00e4. Eiv\u00e4t miljoonat italialaiset l\u00e4hteneet mukaan fascismin joukkoliikkeeseen vain mukaansatempaavien puheiden takia. Etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 pime\u00e4ss\u00e4 kuvatut hikiset hakkausorgiat eiv\u00e4t kuitenkaan vaikuttaneet minuun muuten kuin luotaanty\u00f6nt\u00e4v\u00e4sti, kuten varmaan on tarkoituskin. Muutenkin Wright on syyst\u00e4 tai toisesta p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt kuvata useimmat kohtaukset y\u00f6n pimeydess\u00e4, mieluiten viel\u00e4 rankkasateessa. Ehk\u00e4 se on tehty budjettisyist\u00e4, mutta jatkuva pimeys k\u00e4y pidemm\u00e4n p\u00e4\u00e4lle varsin raskaaksi ja osoittelevaksi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Mussolini itselleen ominaisessa pomp\u00f6\u00f6siss\u00e4 puhuja-asennossa.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

M<\/em> perustuu samannimiseen Antonio Scuratin romaaniin, joka on ollut Italiassa best seller<\/em>. Scuratin kirja pohjautuu eritt\u00e4in huolellisesti tutkittuun l\u00e4hdeaineistoon, mutta ottaa luonnollisesti romaanille kuuluvia vapauksia. Koska Scurati on my\u00f6s vakaumuksellinen vasemmistolainen antifasisti ja tuo sen esille kirjassaankin, teos on her\u00e4tt\u00e4nyt poliittisesti jakautuneessa Italiassa polemiikkia. On syyt\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Italiassa tehtiin toisen maailmansodan j\u00e4lkeen ainutkertainen poliittinen ratkaisu. Menneet k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 painettiin villaisella. Sek\u00e4 kommunistit ett\u00e4 fascistit palasivat rakentamaan maata repiv\u00e4n sis\u00e4llissodan j\u00e4lkeen ja sanattomasta sopimuksesta ei liikaa kyselty, mill\u00e4 puolella kukin oli ollut. <\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4n vuoksi Mussolini on Italiassa paljon kiistanalaisempi hahmo kuin vaikkapa Hitler, Mao tai Stalin, joiden pahuus ja syyllisyys miljoonien ihmisten kuolemaan on ep\u00e4\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4. Mussolinihan ei ollut varsinainen diktaattori (h\u00e4net erotettiin virastaan p\u00e4\u00e4ministerin\u00e4 ja puolueen puheenjohtajana) eik\u00e4 Italia ollut totalitaarinen maa, vaikka fascistit keksiv\u00e4tkin totaalisen valtion idean. Mussolinin puolueen perikunta, Fratelli di Italia<\/em>, on j\u00e4lleen Italian p\u00e4\u00e4ministeripuolue. Monet h\u00e4nen j\u00e4lkel\u00e4isist\u00e4\u00e4n, kuten Alessandra Mussolini ja Rachele Mussolini, ovat aktiivisesti mukana politiikassa. Toiset ovat menestyneet muilla areenoilla, kuten taiteilija ja jazz-pianisti Romano Mussolini tai jalkapalloilija Romano Floriani Mussolini. <\/p>\n\n\n\n

Kun toimittajat kysyiv\u00e4t p\u00e4\u00e4ministeri Giorgia Melonilta, aikooko h\u00e4n katsoa M \u2013 Il Figlio del Secolo<\/em>n, Meloni vastasi ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on parempaakin tekemist\u00e4. Scurati on ollut Melonin ja Fratelli di Italian \u00e4\u00e4nek\u00e4s arvostelija. Viime vuonna valtiollinen yleisradioyhti\u00f6 RAI peruutti Scuratin palopuheen vapautuksen vuosip\u00e4iv\u00e4n\u00e4 (25. huhtikuuta) “toimituksellisista syist\u00e4”. Puhe oli sis\u00e4ll\u00f6lt\u00e4\u00e4n l\u00e4hes yksinomaan Giorgia Melonin ja Fratelli di Italian haukkumista, mutta sen peruuttaminen sai Scuratin kiihdytt\u00e4m\u00e4\u00e4n syyt\u00f6ksi\u00e4\u00e4n “valtiollisesta sensuurista” ja ett\u00e4 RAI haluttiin s\u00e4\u00e4st\u00f6toimilla muuttaa “hallituksen \u00e4\u00e4nitorveksi”. RAI:n vasemmistolaisia ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 edustava ammattiliitto meni tukilakkoon<\/a>. Keskustelu RAI:n ymp\u00e4rill\u00e4 muistuttaa suuresti kotimaassamme vellonutta v\u00e4ittely\u00e4 YLE:n politisoitumisesta ja siihen kohdistuneista leikkauksista. <\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4n vuoksi sek\u00e4 kirjaa ett\u00e4 sarjaa on arvosteltu Italiassa yksioikoisuudesta ja historiallisten vapausten ottamisesta. Piikit nykyp\u00e4iv\u00e4n politiikkaan, erityisesti Donald Trumpiin, ovat eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 osoittelevia: er\u00e4\u00e4ss\u00e4kin kohtauksessa Mussolini k\u00e4\u00e4ntyy suoraan kohti kameraa ja sanoo silm\u00e4\u00e4 vinkaten englanniksi “Make Italy great again”<\/em>. On kuitenkin totta, kuten sarja alleviivaa, ett\u00e4 demokratia on hauras j\u00e4rjestelm\u00e4 ja altis hyv\u00e4ksik\u00e4yt\u00f6lle joka suunnasta: oikealta, keskelt\u00e4 ja vasemmalta. V\u00e4kivalta ja sen uhka on tarinassa keskeisess\u00e4 asemassa. 1920-luvun alussa Italiassa elettiin squadrismon <\/em>aikaa. Sodassa raaistuneista nuorista rintamaveteraaneista koostuneet aseistetut toimintaryhm\u00e4t \u2013 oikeistolaiset, vasemmistolaiset, syndikalistiset, anarkistiset, kommunistiset \u2013 taistelivat kesken\u00e4\u00e4n rajuin ottein. V\u00e4kivalta oli n\u00e4ille squadristeille <\/em>olemuksellista. <\/p>\n\n\n\n

Toimintaryhmi\u00e4 kutsuttiin fascioiksi<\/em>. Vallankumoukselliset sosialistit De Ambris, Olivetti ja Mussolini olivat perustaneet Fasci d’Azione Rivoluzionarian <\/em>vuonna 1914 saadakseen Italian liittym\u00e4\u00e4n maailmansotaan. T\u00e4st\u00e4 muodostui sodan j\u00e4lkeen Fasci di Combattimento<\/em> ja lopulta Mussolinin monen takink\u00e4\u00e4nn\u00f6n j\u00e4lkeen fascistipuolue Partito Nazionale Fascista<\/em> (PNF), johon kaikenkattavana kattoj\u00e4rjest\u00f6n\u00e4 kuului lopulta ihmisi\u00e4 aina vallankumouksellisista syndikalisteista \u00e4\u00e4rioikeistolaisiin monarkisteihin asti. Mussolini itse kaipasi vasemmistolaisempaa linjaa, mutta h\u00e4visi marraskuun 1921 puoluekokouksessa mustapaitaisten squadristien <\/em>enemmist\u00f6lle, jotka vastustivat kompromisseja sosialistien kanssa. <\/p>\n\n\n\n

Koska fascismi oli pohjimmiltaan alhaalta yl\u00f6s organisoitu ruohonjuuritason joukkoliike, oli my\u00f6s useita Mussolinista riippumattomia fascioita<\/em>. Esimerkiksi Bolognan squadristit kampanjoivat julisteilla, joissa luki “Mussolini pett\u00e4\u00e4 fascismin”. Lombardialainen fascisti ja syndikalisti Cesare Forni haastoi puolueen kaaderit osallistumalla vuoden 1924 vaaleihin omalla listallaan. Se edusti antikapitalistista “puhdasta fascismia”, joka ei tanssinut suurp\u00e4\u00e4oman ja maanomistajien pillin tahtiin. Suurin osa pohjoisen squadristeista oli maaty\u00f6l\u00e4isi\u00e4 (contadini<\/em>) ja alempaa keskiluokkaa, molemmat sen ajan Italiassa ja v\u00e4h\u00e4n muulloinkin p\u00e4\u00e4h\u00e4n potkittua luokkaa.<\/p>\n\n\n\n

Aiemmin mainituista ongelmista ja taiteellisista valinnoistaan huolimatta M \u2013 Il Figlio del Secolo<\/em> onnistuu kuvaamaan t\u00e4t\u00e4 ristiriitaista aikaa suhteellisen hyvin niin ett\u00e4 nykyaikainenkin katsoja saa ajan hengest\u00e4 kiinni. Fokus on koko ajan Mussolinin hahmossa itsess\u00e4\u00e4n. H\u00e4nen t\u00e4rkeimm\u00e4t ty\u00f6toverinsa muuttuvat vain p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n peileiksi. Neuvonantajista Margherita Sarfattin ja Cesare Rossin rooleja on korostettu merkitt\u00e4v\u00e4sti. Juutalainen Sarfatti on tarinassa fascistien spin doctor<\/em>, luotettu jonka luokse Mussolini palaa jatkuvasti samaan neuvoja ja henkist\u00e4 tukea. Ter\u00e4v\u00e4-\u00e4lyinen Rossi on ideoiden sparrauskumppani ja harmaa eminenssi, joka Mussolinin on kuitenkin petett\u00e4v\u00e4 lujittaakseen omaa valta-asemaansa. Ehk\u00e4 eniten tapahtuneesta historiasta poikkeaa sarjan kuvaus “marssista Roomaan” 28.10.1922, jonka Wright muuttaa alatyyliseksi farssiksi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a>
Kreivit\u00e4r Margherita Sarfatti, Mussolinin rakastajatar, muusa ja puheenkirjoittaja. <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Luca Marinellin lis\u00e4ksi t\u00e4ytyy kehua muitakin n\u00e4yttelij\u00e4valintoja. Cesare Rossi, Italo Balbo, Dino Grandi, Cesare Maria De Vecchi, Emilio De Bono, Michele Bianchi ja muut fascistipoliitikot n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t ja kuulostavat itselt\u00e4\u00e4n murteitaan my\u00f6ten. Kotonaan Mussolini ja Rachele Guidi puhuvat \u00e4idinkielt\u00e4\u00e4n romagnolia, joka on tekstitetty italiaksi. Henkisesti ja ruumiillisesti heikko k\u00e4\u00e4pi\u00f6kuningas (152 cm sulka p\u00e4\u00e4ss\u00e4<\/a>) Vittorio Emanuele III puhuu \u00e4idinkielen\u00e4\u00e4n ranskaa, kuten kuuluukin. Futuristinen runoilija Marinetti esiintyy r\u00e4j\u00e4ht\u00e4v\u00e4n mieleenpainuvasti Sarfattin avantgarde-salongissa. Gabriele D’Annunzio ja h\u00e4nen “lyyrinen tasavaltansa” Fiumessa vilahtaa muutamassa kohtauksessa kaikessa eksentrisyydess\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Viimeiset kaksi jaksoa keskittyy Giacomo Matteottin murhan puintiin. Melkein jokaisessa Italian kunnassa on jokin keskeinen aukio tai katu nimetty Matteottille. Matteottinkatujen valtaisa tiheys ei kuitenkaan johdu vain h\u00e4nen kiistattomasta merkityksest\u00e4\u00e4n, vaan my\u00f6s siit\u00e4 seikasta, ett\u00e4 fascistit hallitsivat maineestaan huolimatta sen verran verett\u00f6m\u00e4sti, ett\u00e4 kansanedustajan murha sai ainutlaatuisen symbolisen aseman yleisess\u00e4 tietoisuudessa. Matteotti oli sosiaalireformisti samalta seudulta kuin Mussolini itsekin, mutta muuten h\u00e4nen t\u00e4ydellinen vastakohtansa. Mussolini oli ty\u00f6l\u00e4isen poika ja entinen kommunisti, joka oli k\u00e4\u00e4ntynyt pit\u00e4m\u00e4\u00e4n vallanpit\u00e4jien puolta. Matteotti oli taas varakkaasta perheest\u00e4, mutta puolusti k\u00f6yhi\u00e4 ja ty\u00f6l\u00e4isi\u00e4. H\u00e4n oli loistava puhuja, mutta piti tiukasti kiinni periaatteistaan toisin kuin Il Duce<\/em>, jolla ei ollut pysyvi\u00e4 yst\u00e4vi\u00e4, ainoastaan pysyvi\u00e4 etuja. Matteotti syytti opposition penkist\u00e4 k\u00e4sin fascistihallitusta vaalivilpist\u00e4, korruptiosta ja oppositioon kohdistuvasta v\u00e4kivallasta, miss\u00e4 oli totta joka sana. Matteottin mukaan maan oloja voitaisiin sanoa meksikolaisiksi, ellei se olisi loukkaus Meksikon kansaa kohtaan!<\/p>\n\n\n\n

Matteottin kaappaus ja murha her\u00e4tti Italiassa laajaa raivoa. Syylliset olivat fascisteja, mutta kuka oli antanut k\u00e4skyn? Sit\u00e4 ei oikeudenk\u00e4ynti kyennyt koskaan selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Sosialistit olivat varmoja siit\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4skyn oli antanut Mussolini itse, kun taas fascistit v\u00e4ittiv\u00e4t, ett\u00e4 Amerigo Duminin johtama nyrkkiryhm\u00e4 toimi omin p\u00e4in ja Matteottin puukotus oli ty\u00f6tapaturma. Kansanedustaja oli tarkoitus kuulemma vain muiluttaa. Matteottin kohtaloon liittyy Italiassa samanlainen vaikenemisen laki, omert\u00e0<\/em>, kuin Gabriele D’Annunzion putoamiseen ikkunasta vuonna 1922 ja ruhtinas Borghesen tekem\u00e4\u00e4n vallankaappausyritykseen vuonna 1970. Italiaa on aina hallittu mafiamaisesti. Tietyll\u00e4 tasolla eiv\u00e4t lopu vain vastaukset, vaan my\u00f6s kysymykset. <\/p>\n\n\n\n

Mussolinin oli pakko pelastaa itsens\u00e4, joten joukko puolueen huippunimi\u00e4 heitettiin bussin alle. Emilio De Bono menetti poliisijohtajan virkansa ja Duminin esimies Cesare Rossi lehdist\u00f6p\u00e4\u00e4llik\u00f6n teht\u00e4v\u00e4t. Dumini tuomittiin vankilaan, mutta armahdettiin. H\u00e4n oli tarpeeksi tyhm\u00e4 yritt\u00e4\u00e4kseen kirist\u00e4\u00e4 Mussolinilta rahaa vaikenemisestaan, joten h\u00e4net paiskattiin takaisin linnaan. Vuonna 1941 englantilaiset teloittivat Duminin vakoojana Pohjois-Afrikassa, mutta h\u00e4n selvisi ihmeen kaupalla hengiss\u00e4. Monien seikkailujen j\u00e4lkeen vanha murhamies menehtyi vuonna 1967 s\u00e4hk\u00f6iskuun yritt\u00e4ess\u00e4\u00e4n vaihtaa hehkulamppua kotonaan.<\/p>\n\n\n\n

Mussolini selvisi koko jupakasta retorisella tempulla. Puheessaan parlamentille h\u00e4n ei yritellyt selitell\u00e4 mit\u00e4\u00e4n parhain p\u00e4in, vaan julisti koko Italian kansan edess\u00e4 kantavansa t\u00e4yden poliittisen, moraalisen ja historiallisen vastuun Matteottin murhasta. Eik\u00e4 vain siit\u00e4: Mussolini meni niin pitk\u00e4lle, ett\u00e4 h\u00e4n sanoi kantavansa yksin vastuun my\u00f6s pieks\u00e4misist\u00e4 ja risiini\u00f6ljyst\u00e4, sanalla sanoen kaikesta, mist\u00e4 h\u00e4nen liikett\u00e4\u00e4n voitaisiin syytt\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen h\u00e4n suuntasi puheensa k\u00e4rjen toisaalle ja syytti oppositiota levottomuuksien jatkumisesta, fascistien murhista ynn\u00e4 muusta. “Nyt kaikki t\u00e4llainen saa loppua! Nyt on tullut hetki, jolloin on sanottava: Basta!<\/em>” Sarja p\u00e4\u00e4ttyy, kun Mussolini puheensa lopuksi toteaa ett\u00e4 h\u00e4n on jo ottanut t\u00e4yden vastuun kaikesta ja kuka tahansa kansanedustajista voi halutessaan nostaa virkasyytteen h\u00e4nt\u00e4 vastaan.<\/p>\n\n\n\n

Saliin laskeutuu hiljaisuus. Ohjaajan syytt\u00e4v\u00e4 sormi ei osoita vaan niit\u00e4, jotka k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t v\u00e4kivaltaa ja vihaista retoriikkaa p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen valtaan. Syyllisi\u00e4 ovat my\u00f6s ne, jotka vaikenivat kun demokratia lakkautettiin. T\u00e4t\u00e4 sopii ajatella nykyp\u00e4iv\u00e4ss\u00e4kin. Monissa Euroopan maissa vaikuttaa poliitikkoja, jotka uskovat ett\u00e4 demokratiaa suojellaan parhaiten est\u00e4m\u00e4ll\u00e4 erimielisi\u00e4 osallistumasta siihen, ja joiden mielest\u00e4 vapauksia puolustetaan niit\u00e4 rajoittamalla. Mussolini nousi valtaan vetoamalla j\u00e4rjestykseen: Ilman h\u00e4nt\u00e4 Italia vajoaisi kaaokseen. Seuraava tyrannia varmaankin perustetaan demokratian nimiss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Summa summarum: M \u2013 Il Figlio del Secolo<\/em> on hyvin n\u00e4ytelty ja osittain vaikuttava, osittain puuduttava sarja, joka kompastuu taiteelliseen kikkailuun, toistuvaan nelj\u00e4nnen sein\u00e4n rikkomiseen ja liialliseen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6ittens\u00e4 kustannuksella ilveilyyn. Kaksi ja puoli vitsakimppua viidest\u00e4.

**\u00bd<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Fritz Langin elokuvalta M \u2013 kaupunki etsii murhaajaa nime\u00e4\u00e4n ja v\u00e4h\u00e4n tyyli\u00e4\u00e4nkin lainaava uusi italialaissarja M \u2013 Il Figlio del Secolo tuo valkokankaalle valtaan pyrkiv\u00e4n Benito Mussolinin. Kahdeksassa jaksossa k\u00e4yd\u00e4\u00e4n l\u00e4pi kuuden vuoden tapahtumat toimintaryhm\u00e4 Fasci di Combattimenton perustamisesta Milanon San Sepolcron torilla Mussolinin p\u00e4\u00e4ministerin\u00e4 pit\u00e4m\u00e4\u00e4n puheeseen tammikuussa 1925, josta fascistien valta Italiassa alkaa. Luca Marinelli tekee nimiroolissa Bruno Ganziin verrattavan, vahvan fyysisen roolisuorituksen maanisena Il Ducena, joka heittelehtii monenlaisten vastakkaisten halujen ja himojen ristitulessa. Marinellin Mussolini on pelkuri, takink\u00e4\u00e4nt\u00e4j\u00e4 ja intohimoinen erotomaani, mutta my\u00f6s h\u00e4ik\u00e4ilem\u00e4t\u00f6n sanataituri ja retoriikan nero, joka tuntuu koko ajan olevan vain yhden huonosti valitun lauseen p\u00e4\u00e4ss\u00e4 tuhostaan, mutta onnistuu aina viime hetkell\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4\u00e4n tilanteet edukseen. H\u00e4n ei tosin puhu vain yleis\u00f6lle, vaan rikkoo jatkuvasti nelj\u00e4tt\u00e4 sein\u00e4\u00e4 suoraan katsojalle suunnatulla puhetulvalla. Brittiohjaaja Joe Wright on selv\u00e4sti halunnut tehd\u00e4 pes\u00e4eron autenttisuuteen pyrkiviin historiallisiin pukudraamoihin teatterimaisella n\u00e4ytteillepanolla. Minimalistinen lavastus ja katsojalle suunnattu jatkuva kommentointi vaikuttaa tietoisen brechtil\u00e4iselt\u00e4 vierannuttamisen tekniikalta. Onko Wright pel\u00e4nnyt, ett\u00e4 Marinellin mukaansatempaavasti n\u00e4yttelem\u00e4 Mussolini tuntuisi muuten liian tenhoavalta? Lukuisten tuhnuisten lemmenseikkailujensa osalta nimihahmo esitet\u00e4\u00e4n ehk\u00e4 tarpeettoman iljett\u00e4v\u00e4n\u00e4, vaikka Mussolini olikin aikansa ahkerin pukki ja seksimaanikko. Wrightille se on myrkyllist\u00e4 maskuliinisuutta (“A livello pi\u00f9 personale \u00e8 una serie sulla mascolinit\u00e0 tossica“, h\u00e4n sanoo Elle-lehden haastattelussa). Tarpeettoman luonnemurhan uhriksi joutuu Mussolinin k\u00e4rsiv\u00e4 vaimo Rachele Guidi, jonka M \u2013 Il Figlio del Secolo esitt\u00e4\u00e4 tyypilliseen tapaan rumana, lahjattomana, ep\u00e4-\u00e4lyllisen\u00e4 ja uskottomanakin. N\u00e4it\u00e4 tuomioita ovat kuitenkin esitt\u00e4neet l\u00e4hinn\u00e4 kilpailijat, kuten Mussolinin p\u00e4\u00e4asiallinen rakastajatar, puheenkirjoittaja ja poliittinen neuvonantaja Margherita Sarfatti. Vaikka Mussolini ei ollutkaan mik\u00e4\u00e4n ihanneaviomies, Rachele oli todellisuudessa h\u00e4nelle hyv\u00e4 ja uskollinen vaimo, joka seisoi miehens\u00e4 rinnalla muiden pett\u00e4ess\u00e4 eik\u00e4 koskaan yritt\u00e4nyt k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 asemaansa hyv\u00e4kseen. S\u00e4ilyneiden valokuvien perusteella h\u00e4n oli my\u00f6s nuorena varsin n\u00e4tti. Jatkuvista eroottisista seikkailuistaan huolimatta Mussolinilta riitti lempe\u00e4 my\u00f6s vaimolleen, jolle Benito oli macho fantastico ja ihailun kohde kuolemaan asti. Wrightin kokeellista n\u00e4ytteillepanoa on pidetty sarjan heikoimpana osa-alueena. Tavoittaakseen taistelevan ur-fascismin nuorekkaan energian ja raivon h\u00e4n on valinnut musiikiksi anakronistisen industrial rockin, joka yhdess\u00e4 veristen hakkauskohtausten kanssa tuo mieleen David Fincherin Fight Clubin. Joitakin kriitikoita t\u00e4m\u00e4 on \u00e4rsytt\u00e4nyt erityisen paljon, siin\u00e4 pelossa ett\u00e4 toimintakohtaukset hakkaavan basson tahtiin saisivat fascismin n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4n seksikk\u00e4\u00e4lt\u00e4. Hitto vie, historiallisesti sen pit\u00e4isikin n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 seksikk\u00e4\u00e4lt\u00e4. Eiv\u00e4t miljoonat italialaiset l\u00e4hteneet mukaan fascismin joukkoliikkeeseen vain mukaansatempaavien puheiden takia. Etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 pime\u00e4ss\u00e4 kuvatut hikiset hakkausorgiat eiv\u00e4t kuitenkaan vaikuttaneet minuun muuten kuin luotaanty\u00f6nt\u00e4v\u00e4sti, kuten varmaan on tarkoituskin. Muutenkin Wright on syyst\u00e4 tai toisesta p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt kuvata useimmat kohtaukset y\u00f6n pimeydess\u00e4, mieluiten viel\u00e4 rankkasateessa. Ehk\u00e4 se on tehty budjettisyist\u00e4, mutta jatkuva pimeys k\u00e4y pidemm\u00e4n p\u00e4\u00e4lle varsin raskaaksi ja osoittelevaksi. M perustuu samannimiseen Antonio Scuratin romaaniin, joka on ollut Italiassa best seller. Scuratin kirja pohjautuu eritt\u00e4in huolellisesti tutkittuun l\u00e4hdeaineistoon, mutta ottaa luonnollisesti romaanille kuuluvia vapauksia. Koska Scurati on my\u00f6s vakaumuksellinen vasemmistolainen antifasisti ja tuo sen esille kirjassaankin, teos on her\u00e4tt\u00e4nyt poliittisesti jakautuneessa Italiassa polemiikkia. On syyt\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Italiassa tehtiin toisen maailmansodan j\u00e4lkeen ainutkertainen poliittinen ratkaisu. Menneet k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 painettiin villaisella. Sek\u00e4 kommunistit ett\u00e4 fascistit palasivat rakentamaan maata repiv\u00e4n sis\u00e4llissodan j\u00e4lkeen ja sanattomasta sopimuksesta ei liikaa kyselty, mill\u00e4 puolella kukin oli ollut. T\u00e4m\u00e4n vuoksi Mussolini on Italiassa paljon kiistanalaisempi hahmo kuin vaikkapa Hitler, Mao tai Stalin, joiden pahuus ja syyllisyys miljoonien ihmisten kuolemaan on ep\u00e4\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4. Mussolinihan ei ollut varsinainen diktaattori (h\u00e4net erotettiin virastaan p\u00e4\u00e4ministerin\u00e4 ja puolueen puheenjohtajana) eik\u00e4 Italia ollut totalitaarinen maa, vaikka fascistit keksiv\u00e4tkin totaalisen valtion idean. Mussolinin puolueen perikunta, Fratelli di Italia, on j\u00e4lleen Italian p\u00e4\u00e4ministeripuolue. Monet h\u00e4nen j\u00e4lkel\u00e4isist\u00e4\u00e4n, kuten Alessandra Mussolini ja Rachele Mussolini, ovat aktiivisesti mukana politiikassa. Toiset ovat menestyneet muilla areenoilla, kuten taiteilija ja jazz-pianisti Romano Mussolini tai jalkapalloilija Romano Floriani Mussolini. Kun toimittajat kysyiv\u00e4t p\u00e4\u00e4ministeri Giorgia Melonilta, aikooko h\u00e4n katsoa M \u2013 Il Figlio del Secolon, Meloni vastasi ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on parempaakin tekemist\u00e4. Scurati on ollut Melonin ja Fratelli di Italian \u00e4\u00e4nek\u00e4s arvostelija. Viime vuonna valtiollinen yleisradioyhti\u00f6 RAI peruutti Scuratin palopuheen vapautuksen vuosip\u00e4iv\u00e4n\u00e4 (25. huhtikuuta) “toimituksellisista syist\u00e4”. Puhe oli sis\u00e4ll\u00f6lt\u00e4\u00e4n l\u00e4hes yksinomaan Giorgia Melonin ja Fratelli di Italian haukkumista, mutta sen peruuttaminen sai Scuratin kiihdytt\u00e4m\u00e4\u00e4n syyt\u00f6ksi\u00e4\u00e4n “valtiollisesta sensuurista” ja ett\u00e4 RAI haluttiin s\u00e4\u00e4st\u00f6toimilla muuttaa “hallituksen \u00e4\u00e4nitorveksi”. RAI:n vasemmistolaisia ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 edustava ammattiliitto meni tukilakkoon. Keskustelu RAI:n ymp\u00e4rill\u00e4 muistuttaa suuresti kotimaassamme vellonutta v\u00e4ittely\u00e4 YLE:n politisoitumisesta ja siihen kohdistuneista leikkauksista. T\u00e4m\u00e4n vuoksi sek\u00e4 kirjaa ett\u00e4 sarjaa on arvosteltu Italiassa yksioikoisuudesta ja historiallisten vapausten ottamisesta. Piikit nykyp\u00e4iv\u00e4n politiikkaan, erityisesti Donald Trumpiin, ovat eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 osoittelevia: er\u00e4\u00e4ss\u00e4kin kohtauksessa Mussolini k\u00e4\u00e4ntyy suoraan kohti kameraa ja sanoo silm\u00e4\u00e4 vinkaten englanniksi “Make Italy great again”. On kuitenkin totta, kuten sarja alleviivaa, ett\u00e4 demokratia on hauras j\u00e4rjestelm\u00e4 ja altis hyv\u00e4ksik\u00e4yt\u00f6lle joka suunnasta: oikealta, keskelt\u00e4 ja vasemmalta. V\u00e4kivalta ja sen uhka on tarinassa keskeisess\u00e4 asemassa. 1920-luvun alussa Italiassa elettiin squadrismon aikaa. Sodassa raaistuneista nuorista rintamaveteraaneista koostuneet aseistetut toimintaryhm\u00e4t \u2013 oikeistolaiset, vasemmistolaiset, syndikalistiset, anarkistiset, kommunistiset \u2013 taistelivat kesken\u00e4\u00e4n rajuin ottein. V\u00e4kivalta oli n\u00e4ille squadristeille olemuksellista. Toimintaryhmi\u00e4 kutsuttiin fascioiksi. Vallankumoukselliset sosialistit De Ambris, Olivetti ja Mussolini olivat perustaneet Fasci d’Azione Rivoluzionarian vuonna 1914 saadakseen Italian liittym\u00e4\u00e4n maailmansotaan. T\u00e4st\u00e4 muodostui sodan j\u00e4lkeen Fasci di Combattimento ja lopulta Mussolinin monen takink\u00e4\u00e4nn\u00f6n j\u00e4lkeen fascistipuolue Partito Nazionale Fascista (PNF), johon kaikenkattavana kattoj\u00e4rjest\u00f6n\u00e4 kuului lopulta ihmisi\u00e4 aina vallankumouksellisista syndikalisteista \u00e4\u00e4rioikeistolaisiin monarkisteihin asti. Mussolini itse kaipasi vasemmistolaisempaa linjaa, mutta h\u00e4visi marraskuun 1921 puoluekokouksessa mustapaitaisten squadristien enemmist\u00f6lle, jotka vastustivat kompromisseja sosialistien kanssa. Koska fascismi oli pohjimmiltaan alhaalta yl\u00f6s organisoitu ruohonjuuritason joukkoliike, oli my\u00f6s useita Mussolinista riippumattomia fascioita. Esimerkiksi Bolognan squadristit kampanjoivat julisteilla, joissa luki “Mussolini pett\u00e4\u00e4 fascismin”. Lombardialainen fascisti ja syndikalisti Cesare Forni haastoi puolueen kaaderit osallistumalla vuoden 1924 vaaleihin omalla listallaan. Se edusti antikapitalistista “puhdasta fascismia”, joka ei tanssinut suurp\u00e4\u00e4oman ja maanomistajien pillin tahtiin. Suurin osa pohjoisen squadristeista oli maaty\u00f6l\u00e4isi\u00e4 (contadini) ja alempaa keskiluokkaa, molemmat sen ajan Italiassa ja v\u00e4h\u00e4n muulloinkin p\u00e4\u00e4h\u00e4n potkittua luokkaa. Aiemmin mainituista ongelmista ja taiteellisista valinnoistaan huolimatta M \u2013 Il Figlio del Secolo onnistuu kuvaamaan t\u00e4t\u00e4 ristiriitaista aikaa suhteellisen hyvin niin ett\u00e4 nykyaikainenkin katsoja saa ajan hengest\u00e4 kiinni. Fokus on koko ajan Mussolinin hahmossa itsess\u00e4\u00e4n. H\u00e4nen t\u00e4rkeimm\u00e4t ty\u00f6toverinsa muuttuvat vain p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n peileiksi. Neuvonantajista Margherita Sarfattin ja Cesare Rossin rooleja on korostettu merkitt\u00e4v\u00e4sti. Juutalainen Sarfatti on tarinassa fascistien spin doctor, luotettu jonka luokse Mussolini palaa jatkuvasti samaan neuvoja ja henkist\u00e4 tukea. Ter\u00e4v\u00e4-\u00e4lyinen Rossi on ideoiden sparrauskumppani ja harmaa eminenssi, joka Mussolinin on kuitenkin petett\u00e4v\u00e4 lujittaakseen omaa valta-asemaansa. Ehk\u00e4 eniten tapahtuneesta historiasta poikkeaa sarjan kuvaus “marssista Roomaan” 28.10.1922, jonka Wright muuttaa alatyyliseksi farssiksi. Luca Marinellin lis\u00e4ksi t\u00e4ytyy kehua muitakin n\u00e4yttelij\u00e4valintoja. Cesare Rossi, Italo Balbo, Dino Grandi, Cesare Maria De Vecchi, Emilio De Bono, Michele Bianchi ja muut fascistipoliitikot n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t ja kuulostavat itselt\u00e4\u00e4n murteitaan my\u00f6ten. Kotonaan Mussolini ja Rachele Guidi puhuvat \u00e4idinkielt\u00e4\u00e4n romagnolia, joka on tekstitetty italiaksi. Henkisesti ja ruumiillisesti heikko k\u00e4\u00e4pi\u00f6kuningas (152 cm sulka p\u00e4\u00e4ss\u00e4) Vittorio Emanuele III puhuu \u00e4idinkielen\u00e4\u00e4n ranskaa, kuten kuuluukin. Futuristinen runoilija Marinetti esiintyy r\u00e4j\u00e4ht\u00e4v\u00e4n mieleenpainuvasti Sarfattin avantgarde-salongissa. Gabriele D’Annunzio ja h\u00e4nen “lyyrinen tasavaltansa” Fiumessa vilahtaa muutamassa kohtauksessa kaikessa eksentrisyydess\u00e4\u00e4n. Viimeiset kaksi jaksoa keskittyy Giacomo Matteottin murhan puintiin. Melkein jokaisessa Italian kunnassa on jokin keskeinen aukio tai katu nimetty Matteottille. Matteottinkatujen valtaisa tiheys ei kuitenkaan johdu vain h\u00e4nen kiistattomasta merkityksest\u00e4\u00e4n, vaan my\u00f6s siit\u00e4 seikasta, ett\u00e4 fascistit hallitsivat maineestaan huolimatta sen verran verett\u00f6m\u00e4sti, ett\u00e4 kansanedustajan murha sai ainutlaatuisen symbolisen aseman yleisess\u00e4 tietoisuudessa. Matteotti oli sosiaalireformisti samalta seudulta kuin Mussolini itsekin, mutta muuten h\u00e4nen t\u00e4ydellinen vastakohtansa. Mussolini oli ty\u00f6l\u00e4isen poika ja entinen kommunisti, joka oli k\u00e4\u00e4ntynyt pit\u00e4m\u00e4\u00e4n vallanpit\u00e4jien puolta. Matteotti oli taas varakkaasta perheest\u00e4, mutta puolusti k\u00f6yhi\u00e4 ja ty\u00f6l\u00e4isi\u00e4. H\u00e4n oli loistava puhuja, mutta piti tiukasti kiinni periaatteistaan toisin kuin Il Duce, jolla ei ollut pysyvi\u00e4 yst\u00e4vi\u00e4, ainoastaan pysyvi\u00e4 etuja. Matteotti syytti opposition penkist\u00e4 k\u00e4sin fascistihallitusta vaalivilpist\u00e4, korruptiosta ja oppositioon kohdistuvasta v\u00e4kivallasta, miss\u00e4 oli totta joka sana. Matteottin mukaan maan oloja voitaisiin sanoa meksikolaisiksi, ellei se olisi loukkaus Meksikon kansaa kohtaan! Matteottin kaappaus ja murha her\u00e4tti Italiassa laajaa raivoa. Syylliset olivat fascisteja, mutta kuka oli antanut k\u00e4skyn? Sit\u00e4 ei oikeudenk\u00e4ynti kyennyt koskaan selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Sosialistit olivat varmoja siit\u00e4, ett\u00e4 k\u00e4skyn oli antanut Mussolini itse, kun taas fascistit v\u00e4ittiv\u00e4t, ett\u00e4 Amerigo Duminin johtama nyrkkiryhm\u00e4 toimi omin p\u00e4in ja Matteottin puukotus oli ty\u00f6tapaturma. Kansanedustaja oli tarkoitus kuulemma vain muiluttaa. Matteottin kohtaloon liittyy Italiassa samanlainen vaikenemisen laki, omert\u00e0, kuin Gabriele D’Annunzion putoamiseen ikkunasta vuonna 1922 ja ruhtinas Borghesen tekem\u00e4\u00e4n vallankaappausyritykseen vuonna 1970. Italiaa on aina hallittu mafiamaisesti. Tietyll\u00e4 tasolla eiv\u00e4t lopu vain vastaukset, vaan my\u00f6s kysymykset. Mussolinin oli pakko pelastaa itsens\u00e4, joten joukko puolueen huippunimi\u00e4 heitettiin bussin alle. Emilio De Bono menetti poliisijohtajan virkansa ja Duminin esimies Cesare Rossi lehdist\u00f6p\u00e4\u00e4llik\u00f6n teht\u00e4v\u00e4t. Dumini tuomittiin vankilaan, mutta armahdettiin. H\u00e4n oli tarpeeksi tyhm\u00e4 yritt\u00e4\u00e4kseen kirist\u00e4\u00e4 Mussolinilta rahaa vaikenemisestaan, joten h\u00e4net paiskattiin takaisin linnaan. Vuonna 1941 englantilaiset teloittivat Duminin vakoojana Pohjois-Afrikassa, mutta h\u00e4n selvisi ihmeen kaupalla hengiss\u00e4. Monien seikkailujen j\u00e4lkeen vanha murhamies menehtyi vuonna 1967 s\u00e4hk\u00f6iskuun yritt\u00e4ess\u00e4\u00e4n vaihtaa hehkulamppua kotonaan. Mussolini selvisi koko jupakasta retorisella tempulla. Puheessaan parlamentille h\u00e4n ei yritellyt selitell\u00e4 mit\u00e4\u00e4n parhain p\u00e4in, vaan julisti koko Italian kansan edess\u00e4 kantavansa t\u00e4yden poliittisen, moraalisen ja historiallisen vastuun Matteottin murhasta. Eik\u00e4 vain siit\u00e4: Mussolini meni niin pitk\u00e4lle, ett\u00e4 h\u00e4n sanoi kantavansa yksin vastuun my\u00f6s pieks\u00e4misist\u00e4 ja risiini\u00f6ljyst\u00e4, sanalla sanoen kaikesta, mist\u00e4 h\u00e4nen liikett\u00e4\u00e4n voitaisiin syytt\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen h\u00e4n suuntasi puheensa k\u00e4rjen toisaalle ja syytti oppositiota levottomuuksien jatkumisesta, fascistien murhista ynn\u00e4 muusta. “Nyt kaikki t\u00e4llainen saa loppua! Nyt on tullut hetki, jolloin on sanottava: Basta!” Sarja p\u00e4\u00e4ttyy, kun Mussolini puheensa lopuksi toteaa ett\u00e4 h\u00e4n on jo ottanut t\u00e4yden vastuun kaikesta ja kuka tahansa kansanedustajista voi halutessaan nostaa virkasyytteen h\u00e4nt\u00e4 vastaan. Saliin laskeutuu hiljaisuus. Ohjaajan syytt\u00e4v\u00e4 sormi ei osoita vaan niit\u00e4, jotka k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t v\u00e4kivaltaa ja vihaista retoriikkaa p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen valtaan. Syyllisi\u00e4 ovat my\u00f6s ne, jotka vaikenivat kun demokratia lakkautettiin. T\u00e4t\u00e4 sopii ajatella nykyp\u00e4iv\u00e4ss\u00e4kin. Monissa Euroopan maissa vaikuttaa poliitikkoja, jotka uskovat ett\u00e4 demokratiaa suojellaan parhaiten est\u00e4m\u00e4ll\u00e4 erimielisi\u00e4 osallistumasta siihen, ja joiden mielest\u00e4 vapauksia puolustetaan niit\u00e4 rajoittamalla. Mussolini nousi valtaan vetoamalla j\u00e4rjestykseen: Ilman h\u00e4nt\u00e4 Italia vajoaisi kaaokseen. Seuraava tyrannia varmaankin perustetaan demokratian nimiss\u00e4. Summa summarum: M \u2013 Il Figlio del Secolo on hyvin n\u00e4ytelty ja osittain vaikuttava, osittain puuduttava sarja, joka kompastuu taiteelliseen kikkailuun, toistuvaan nelj\u00e4nnen sein\u00e4n rikkomiseen ja liialliseen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6ittens\u00e4 kustannuksella ilveilyyn. Kaksi ja puoli vitsakimppua viidest\u00e4. **\u00bd<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":1086,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[17,19,10],"tags":[],"_links":{"self":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1078"}],"collection":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=1078"}],"version-history":[{"count":21,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1078\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1112,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/1078\/revisions\/1112"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/media\/1086"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=1078"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=1078"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"http:\/\/www.taivaansusi.net\/ego\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=1078"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}