Ei raportoitavaa harmauden ja pimeyden keskeltä. Olenko ollut edellisessä elämässäni talviuneksija? Katsotaan, saako uusi, tätä tarkoitusta varten määrätty lääke liikettä eläimeen. Mutta voi pirulainen. Keskellä pimeintä vuodenaikaa olemme vaivihkaa lipuneet joulukuun puolelle.

Lapsena esiinnyin useampana vuonna TV1:n Joulupaketti-ohjelmassa. Myös joulukalenteria tuli tapitettua pitkään ja hartaasti. Siksipä olen tänä vuonna tehnyt lahjaksi oman joulukalenterin. Sen luukut avautuvat totuttuun tapaan yksi kerrallaan, joka päivä. Ja koska meillä Hämeessä reagoidaan kaikkeen vähän hitaasti, suonette anteeksi että se alkaa vasta tästä päivästä.

Post scriptum: Olen jo kaksi yötä nukkunut untuvankevyesti! Tähän voisi tottua.

Apinan katolla piti tulla eilen syömään, mutta apina oli kiipeillyt itsensä kuumeiseksi. Vietimme sitten iltaa kaksin vaimokkeen kanssa. Teki mieli kokeilla jotain uutta. Päivälliseksi syntyi suussasulavia uunignoccheja. Gnocchit saivat muhia tomaatti-mascarponekastikkeessa, kuorrutukseksi tuli raastettua cheddaria, korppujauhoa, ilmakuivattua kinkkua, kivellisiä oliiveja ja rakuunaa.

Resepti oli onnistunut mutta jatkokehittelyä tarvitaan. Lopputulos olisi kaivannut enemmän jämäkkyyttä. Jälkiruoka tuli suoraan kaupan hyllyltä. Sai olla kyllä viimeinen kerta kun ostan valmistiramisua, se ei tunnu koskaan olevan kunnollista!

Ja sitä viiniä ei olisi varmaankaan tarvinnut kitata myös toisen edestä. Nyt sattuu hattuun.