Poimin kirjallisen meemin. Tarkoitus on ottaa lähin kirja käteensä ja kirjoittaa kolme virkettä sivulta 23. Minun tapauksessani ohjeet tuottavat seuraavanlaista tekstiä:

Kuinka monet kauppiaat laiminlyövät kauppansa ja liikeasiansa seuratakseen paheidensa ja hillittömyyksiensä polkua kapakoissa, peliluolissa, tanssiaisissa, naamiaisissa, teattereissa, hullutteluissa ja oopperoissa siinä määrin, että tätä aikaa voi totisesti kutsua huikentelevaisuuden ja huvitusten aikakaudeksi. Teatterit ja tanssiaiset täyttyvät nykyään enemmän porvareista ja nuorista kauppiaista kuin säätyläisistä ja huomattavien perheiden jäsenistä. Kauppiaat käyttävät nykyään toisenlaista vaatetusta kuin heillä oli ennen tapana käyttää ja koristavat itsensä pitkillä peruukeilla ja miekoilla, kaikkia ammatin vaatimattomia tunnusmerkkejä ylenkatsotaan ja ne hylätään kokonaan.”

Kyseessä on, hieman yllättäen, kuuluisa englantilainen kirjailija Daniel Defoe (1661-1731) ja Complete English Tradesman, vol 1., lyhennelmän suomentanut Liisa Olanne ja Sirkku Palosuo. Rakastan vanhoja kirjoja ja erityisesti 1700-luvun teosten nimiösivuja virstanpituisine otsakkeineen: “TÄYDELLINEN ENGLANTILAINEN KAUPPIAS ja miten häntä ohjataan KAUPAN eri aloilla ja vaiheissa, alkaen hänen Liike-elämään Astumisestaan siitä Poisvetäytymiseen asti. Tarkoitettu kaikkien Sisämaan Kauppiaittemme Käyttöön, yhtä hyvin Kaupungeissa kuin Maaseudulla.” Ja alla 28-kohtainen sisällysluettelo.

Kaikista muinaisista opaskirjoista minulla on kuitenkin erityinen perversio vanhaan lääketieteeseen aina Soranoksen Gynaecologiasta, varhaisista pneumaatikoista ja Galenoksesta lähtien. Viihdelukemistooni kuuluukin mm. Rovasti Heumannin lääkkeet (1900-luvun alusta) ja Elias Lönnrotin Suomalaisen talonpojan koti-lääkäri. Sitä on hauska lueskella näin sairaana. Erityisesti Lönnrotin tavattoman rikas kieli ihastuttaa. Tällä viikolla olen ollut kolme neljä päivää kuumeessa. Kotilääkärin mukaan silloin on “kowin tarpeellinen asia waarinottaa”:

1:ksi, että sairas on heti taudin alussa, mitä aikaisemmin sitä parempi makaa paikallansa wuoteella; 2:ksi, käytetään lensiöissä, haalioissa, amme=kylwyisssä, jospa tawallisessa saunassaki, kun waan tarkoin wilustumisesta sieltä tupaan tullessa warotaan, taikka pestään ja hierotaan ihoa lensiällä wedellä etikan kanssa; 3:ksi, että hän nautitsee janonsa ja tarpeen mukaan kylmänhaaliata wettä juomaksi; 4:ksi, saapi lawemankia joka päiwä; 5:ksi, pitää sinappipuuroja pohkioilla ja jalkapohjilla; 6:ksi, korjataan muutenki kaikella tawalla hywin ja huolellisesti ja kohdellaan armeliaisuudella, kärsiwällisyydellä, jonka ohessa laitetaan, että saapi lääkäriä ja pappia puhutella ynnä kaikkea muuta, jolla tulisi lewotetuksi ja lohdutetuksi.

Ihan hyviä vinkkejä, paitsi se lawemanki, ts. peräruiske, joka oli muinoin pitkäänkin muodissa ollut hoitokeino vaivaan kuin vaivaan. Kuten kuppaus, se saattoi olla potilaan terveydelle pikemminkin haitaksi.

Post scriptum: Unohtui ihan maininta Gananderin Maa-miehen koti-apteekki!

Tekijänoikeuslainsäädännön tiukentuminen alkaa saada jo vainoharhaisia piirteitä. Uusi EU-direktiivi (IPRED2) vesittyneisyydestään huolimatta sisältää yhä muotoiluja, joiden mukaan piraattikopiointiin liittyvä avunanto sekä kannustava ja muu myönteinen argumentointi piratismin puolesta voitaisiin sellaisinaan tulkita jopa vankeusrangaistukseen johtaviksi teoiksi. Musiikki- ja filmiteollisuus olivat toivoneet lakitekstiin sellaistakin lisäystä, että jopa passiivinen piraattikopioinnin hyväksyntä voisi johtaa rangaistuksiin. Tämä etenkin teleoperaattorien toimintaan liittynyt ehdotus kuitenkin äänestettiin kumoon jo ennen direktiivin lopullista käsittelyä.

Tekniikka on muuttanut kulttuurin kuluttamisen tapaa radikaalilla tavalla viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tämä muutos koskee tietenkin lähinnä kehittynyttä maailmaa, mutta on selvää että viimeistään sukupolven kuluttua videot ja musiikkilevyt ovat historiaa. Silti esimerkiksi ÄKT:n (Suomen ääni- ja kuvatallennetuottajat ry.) Tommi Kyyrä antoi taannoisessa haastattelussa koskien levyjen teknisiä kopiosuojauksia seuraavan lausunnon:

Nyt pitää ymmärtää, että tietokoneella musiikin kuuntelu on extraa. Normaalisti musiikkia kuunnellaan autossa tai stereoiden kautta.

Tekninen kehitys on kuitenkin kulkemassa siihen suuntaan, että pian ei ole enää erillisiä CD/DVD-soittimia. Jo nyt tavallisista kaupoista voi ostaa “kodin mediakeskuksia”, tietokoneita joiden avulla voi hallita kotiteatterilaitteistoa. Musiikki ja elokuvat säilyvät kiintolevyllä digitaalisessa muodossa. Tämä kehitys on väistämätöntä, ja musiikki- ja filmiteollisuuden on vain sopeuduttava siihen. Silti esimerkiksi musiikin myynti mp3-muodossa on vasta lapsenkengissään. Jos ÄKT saisi päättää, todennäköisesti tietokoneelle pakattu musiikki kiellettäisiin, “koska se heikentää levymyyntiä”. Saman puljunhan mielestä myös radiosoitto vähentää levymyyntiä.

Piratismi ei ole lehdistössä esitetyistä miljardiluokan tappioista huolimatta nähtävästi vaikuttanut äänitteiden myyntiin. Soundscanin mukaan levy-yhtiöiden tulot kasvoivat viime vuonne 7-8 prosenttia. Erityisen ärsyttävä on kuitenkin tuottajien tarkoitushakuinen tapa sekoittaa keskenään kaksi asiaa: a) Väärennettyjen merkkituotteiden kauppaa, jolla tavoitellaan taloudellista hyötyä ja b) ohjelmien, musiikin, kuvien jakamista netin välityksellä. Ensimmäinen on ollut aina rikos, jälkimmäisestä on tehty sitä vasta nyt.

Ensimmäistä kertaa historiassa olisi mahdollista, että koko ihmiskunnan tuottama audiovisuaalinen materiaali olisi kenen tahansa saatavilla. BBC on ymmärtänyt tämän, ja antanut kaiken vanhan tallennemateriaalinsa vapaaseen levitykseen netissä. YLE sen sijaan on vihaisesti vaatinut vanhojen sketsiohjelmien ja muiden YLE:n tekijänoikeuden alaisen materiaalin vetämistä pois YouTuben kaltaisista palveluista.

Ruotsin Piraattipuolueen vaatimus kaiken ei-kaupallisen kopioinnin sallimisesta ja kulttuurituotteiden tekijänoikeuksien huomattavasta ajallisesta rajoittamisesta ei ole täysin mahdoton.
Lisää aiheesta: Piratismi ei ole rikos (Jukka Kemppinen)

Aloitin “blogin” kirjoittamisen päivälleen seitsemän vuotta sitten. Paljon vettä on virrannut Vantaanjoessa sen jälkeen. Monikaan asia ei tosin ole muuttunut. Masennuskin alkoi silloin. Silloin huoleni olivat Suomen katoavat metsät, ne oikeat juurevat aarniometsät, jotka muistuttavat puupeltoja yhtä vähän kuin hukka puudelia. 27.11.2000 olin käynyt Suomenlinnassa Puiden kansa -valokuvanäyttelyssä, joka kertoi pitämyspuista ja puista itämerensuomalaisessa luonnonuskonnossa. Pihamaalla kasvava pyhäpuu oli läsnä sitä kunnioittavan suvun vaiheissa – menneessä ja tulevassa. Puulle uhrattiin osa vuoden sadosta ja syntynyt lapsi vietiin koskettamaan puun kylkeä.

Aarniometsiä Suomessa on jäljellä enää vähän. Tutkimusten mukaan vanhoja, luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia metsiä on Suomen metsäpinta-alasta selvästi alle 5 prosenttia. Näistä metsistä noin puolet on suojeltu, mutta muut kohteet ovat edelleen hakkuu-uhan alaisina. Aarniometsien kato on ollut kohtalokasta monille Suomen eläimille. Viidesosa metsille tunnusomaisesta eläin- ja kasvilajistosta on uhanalaisia. Suurin ongelma on aarniometsien sirpaloituminen ja yhtenäisten elinympäristöjen kutistuminen liian pieniksi, minkä arvioidaan johtavan vähitellen lajien vääjäämättömään häviämiseen, vaikka jäljellä olevat metsät suojeltaisiin kokonaan hakkuilta.